18. heinäkuuta 2013

Kauas illat karkaavat

Vapaa-aika. Mitä se on?

Ei vaan, kyllä minulla sitä on, vaikkei odotettu kesäloma ole vieläkään koittanut. Jotenkin vain tuntuu, että illat ja viikonloput hujahtavat niin nopeasti, ettei mitään oikein ehdi puuhata. Työpäivät sen sijaan etenevät ihan normaalia tahtia... joskin tällä hetkellä hommia riittää niin, ettei aina ehdi välissä pysähtyä ajattelemaan.


Iltaisin olen yrittänyt ehtiä puuhailla kaikenlaista. Käytännössä se on kuitenkin tarkoittanut ruoanlaittoa ja sohvalla / koneella lojumista. Sain katsottua hiljattain The Carrie Diariesin loppuun ja nyt pohdin, jaksanko katsoa Pretty Little Liarsin kolmoskauden ja Once Upon A Timen kakkoskauden vai droppaanko koko sarjat. Toisaalta ei ole oikein mitään katsottavaa tälle kesälle, jos True Bloodia ei lasketa ja sekin tuntuu menevän rankasti alamäkeen :(

Tässä ohessa olen askarrellut kutsukortteja ja pohdiskellut hääkakkua. Olen onneton leipuri eikä minulla ole kakun suhteen ideoita. Ehkä vaivaan pitopalvelun ammattilaisia ja pyydän kakusta ehdotuksia.

Viikolla olen myös pyrkinyt kirjoittamaan. Uusi ficci etenee kivasti, sitä on nyt 45 sivua, mutta vieläkään en ole julkaissut mitään. Arvon, uskaltaisinko julkaista vai en. Ehkä jossain vaiheessa rohkaistun. Pelkään murskakritiikkiä, koska olen ottanut tarkastelun alle sellaisen hahmon, josta en ole kovin paljon kirjoittanut.

Samalla olen editoinut toista tekstiä. Sitä oli alun perin 193 sivua, mutta nyt pituus on 199 sivua ja luultavasti nousee, kun saan asetuksia yms. rukattua. Paljon olen silti tehnyt myös poistelua ja pohdiskellut lauserakenteita uusiksi. Osan kohdista olen toistaiseksi tosin vain merkinnyt punaisella, jotta muistan seuraavalla kierroksella, että niille on tehtävä jotain.

Editointi on jokseenkin puuduttavaa puuhaa ja alkaa väsyttää minua aika pian. En siis jaksa tehdä sitä pitkiä aikoja kerrallaan, joten on ihan jees, että on toinenkin teksti työn alla. Uuden luominen on aina kivempaa, joten sitä voi sitten tehdä palkintona, kun on ensin editoinut luvullisen vanhaa tavaraa.

Olen pohdiskellut sitäkin, että ehkä tuo tekele pitäisi antaa jollekulle luettavaksi ennen kuin lähetän sen kilpailuun... mutta en oikein tiedä, ketä sillä viitsisin vaivata. Olen muutenkin vähän arka sen suhteen ja sitten, kun siellä on punakynää jo ihan omasta takaa :D Voi tosin olla, etten lopulta uskaltaudu kysymään ketään sitä lukemaan. En tykkää tyrkyttää omia tekstejäni toisille vaan haluan uskoa, että kiinnostuneet hakeutuvat itse niiden pariin. Tämä tarina tosin tekee poikkeuksen siinä mielessä, etten voi sitä nyt julkaista netissä.

Eniveis, viikot ovat tosiaan menneet koneen ääressä puuhatessa. Iltaan on vielä kuuluneet säännölliset lukusessiot. Luen edelleen M:lle Projekti S. R.:ää ja itsellä on työn alla Beautiful Creatures, vaikken ole täysin varma, onko se todella lukemisen arvoinen teos. Tähän asti se on kuitenkin ollut ihan viihdyttävä. Ehkä mulkaisen elokuvankin, jos kirja ei ole totaalinen pettymys.

Viikonloput ovat tältä kesältä menneet joko tapahtumissa tai mökillä (tai molemmissa). Sitten toukokuun ei ole tullut vietettyä yhtään kokonaista viikonloppua kotona. Nytkin ollaan perjantaina menossa viettämään peli- ja leffailtaa kaveriporukassa ja epäilen vahvasti, että ensi viikonlopullekin ilmestyy suunnitelmia. Joku varmasti juonii jotain pääni menoksi.

Kivahan se on, että puuhaa riittää, mutta kyllä sitä voisi välillä kotonakin köllötellä. Lauantain ja sunnuntain ajattelin viettää tiiviisti neljän seinän sisällä ja nauttia siitä, ettei ole pakkoja. Pieni nollaus on ehdottomasti paikallaan. Saatan aloittaa tuolloin uuden neuleen, sillä löysin tänään kaupasta aivan ihanaa lankaa ja netistä bongasin kivan ohjeenkin. Vähän syyhyttäisi heilua puikkojen kanssa, vaikka olenkin huono saattamaan neuleprojekteja loppuun asti :D

Jeps, tämä oli tällainen sekalainen päivitys, koska olin luvannut tänään jotain blogiin raapustella. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään varsinaista aihetta mielessä, joten päätin kirjoitella ihan vain kuulumisia. Eiköhän noita teemallisiakin postauksia taas tule... jahka keksin jonkin hyvän teeman ;)

9. heinäkuuta 2013

"Saisko tähän jatkoa, pliiiiiss!!11"

Jokainen kirjoittaja, joka myös julkaisee (tai luetuttaa jollakulla) tekstejään, painii epäilemättä palautteen saamisen tai saamatta jäämisen kanssa. Palaute on tärkeä juttu, vaikkei saisi olla se pääasia kirjoittaa. Vai saako?

Kirjoitan ensisijaisesti itselleni. Raapustan tarinoita, jollaisia haluaisin itse lukea, mutta kukaan ei ole tyrkännyt nokkani alle. Kenties makuni on turhan vaativa, kun välillä on vaikeuksia löytää lukemista ficcipuolelta. Myönnän suoraan olevani nirso, vaikka valikoimaa olisi paljon. Sitten äherrän koneella tämän oman suppean makuni pohjalta juttuja.

Kun kirjoitin Pirates of the Caribbeanista ja Narutosta, totuin saamaan rutkasti kommentteja ficceihini. Iso osa oli kehuja, mutta rakentavaa (ja joskus ei-niin-rakentavaa) kritiikkiäkin tuli. Palautteen saaminen rohkaisi kirjoittamaan lisää ja kehittämään omia kykyjään. Se potki eteenpäin silloin, kun ei muuten olisi huvittanut kirjoittaa.


Sittemmin olen aika pitkälti jättänyt nuo fandomit taakse ja siirtynyt toisiin. Olen kirjoittanut paljon Final Fantasy XII:sta ja XIII:sta. Kummankin fandomin ficceihin on tullut palautetta, muttei siinä mittakaavassa kuin aiemmin. Viime aikoina olen raapustellut Finaleista suosituimmasta eli seiskasta, mutten silti ole hukkunut palautteeseen.

Tällä on tietty vaikutus. Motivaatio kirjoittaa löytyy sisältä, mutta välillä tarvitsisi lisäpotkua. Toisaalta toisinaan tekee omasta mielestään jonkin näppärän kirjallisen ratkaisun tai onnistuu luomaan tyrmäävän juonenkäänteen. Sitten kukaan ei sanokaan mitään. Se jättää vähän tyhjän olon. Sitä jää miettimään, tajusiko kukaan muu kohtaa, jolla itse herkuttelin mielessäni. Ehkäpä tosiaan ei?

Sillehän ei voi mitään, että kirjoitan fandomeista, jotka eivät massoja kiinnosta. Tai massafandomeista raapustellessani valikoin hahmot/paritukset, jotka eivät herätä innostusta. Tuossa lienee ainakin yksi syy kommenttien vähäisyyteen. Toinen syy voi olla, etteivät ficcini vain herätä kommentointihaluja (vaikka joissakuissa onneksi kuitenkin herättävät).

Arvostan aidosti saamaani palautetta, vaikken siihen joka kerta salamannopeasti vastaakaan. Tykkään tietenkin kehuista ja kehitysehdotukset otan mieluusti vastaan. Kaikista herkullisinta kuitenkin on pitkien tarinoiden kohdalla spekuloiva palaute. On mielenkiintoista lukea lukijoiden ajatuksia siitä, mihin suuntaan tarina mahdollisesti lähtee kehittymään. Tästä saan henkilökohtaisesti eniten irti.

En ole nyt hetkeen julkaissut mitään erikoisempaa (yhden novellin ja yhden luvun jatkotarinaan), joten en sinällään ole kamalasti palautetta odottanutkaan. Ryhdyin kuitenkin hiljattain täyttämään tyhjiötä M:aa kiusaamalla. Olen nyt jo useamman viikon verran lukenut hänelle iltaisin Projekti S. R. -ficciäni (Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus). Kovin monimutkaista sanallista palautetta en ole saanut, mutta välittömät reaktiotkin antavat paljon. Tiedättehän... spontaanit naurahdukset yms. Ne kertovat jo paljon.

Aluksi lukeminen oli kamalaa. Välillä se takkuaa edelleen, mutta olen silti edistynyt ja osaan jo vähän käyttää äänenpainoja hyödykseni. Jännitän sitä paljon, koska tavallaan pelkään tyrmäystä. Toistaiseksi sitä ei ole onneksi tullut. Oman tekstin lukeminen ääneen on myös opettanut paljon. Olen huomannut kirjoitustyylini heikkoudet aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ehkäpä onnistun joskus pääsemään niistä eroon tai kääntämään ne jotenkin vahvuuksiksi. Siinä minulla on työstettävää toviksi. Tosin osa olisi korjattava ihan vain editoimalla... mutta melkein 400 sivun ficciä ei ihan vain huvikseen viitsi alkaa editoida. Ei, kun se on jo julkaistukin.

Joka tapauksessa ilman palautteen kaipuuta tuokin asia olisi jäänyt huomaamatta. Lyön siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun luen tarinaa M:lle. Tai kenties kolme, koska nyt tulee oikeasti luettua sellainen tarina, jollaista olen kaivannut. Anteeksi omahyväisyyteni... mutta sehän on toisaalta perimmäinen syy siihen, miksi tätä teen.

Lähdin myös hiljattain muokkaamaan erästä pitkähköä tarinaa (n. 200 sivua Book Antiqua -fontilla, fonttikoolla 12 ja rivinvälillä 1) uusiksi. Jos vain saan editoinnin valmiiksi ajoissa, saatan lähettää sen Gummeruksen romaanin kirjoituskilpailuun. En oikeastaan usko voittoon, mutta osallistuminen olisi silti kivaa. Toisaalta jos tekeleeni julkaistaisiinkin, en ole ollenkaan varma, haluaisinko lukea kirjakriitikkojen tarjoamaa palautetta siitä :D