31. elokuuta 2014

Originaalia kirjoittamassa

Aloitin viime keväänä pitkän originaalitarinan kirjoittamisen. Aiemmin olen kirjoittanut jonkin verran lyhyempiä tarinoita ja kasapäin fan fictionia. Olen myös alottanut useita pitkiksi ajateltua originaaleja, mutta aina ne ovat jääneet kesken erinäisistä syistä. Tärkeimpiä vaikuttavia tekijöitä lienee motivaation lässähtäminen ja perfektionismi. Olen potenut jonkinlaista rimakauhua ja pelännyt vastaanottoa, jos joku joskus tekstiä pääsisi lukemaan.

Toki fan fictioninkin julkaiseminen on pelottavaa. Aina on mahdollisuus  mennä metsään ja saada rankat kritiikit osakseen. Silti koen helpommaksi ajatukseksi julkaista fan fictionia, sillä pelissä olevassa tarinassa kaikki ei ole minun aikaansaannostani vaan taustalla on alkuperäisteos ja -hahmot. Kun kyseessä on originaali tuotos, kaikki siihen kohdistuva kritiikki kohdistuu siihen, mitä minä olen kehitellyt. En voi esim. vedota siihen, että joku  muu on tunkenut maailmaan kummallisia epäloogisuuksia, joiden kanssa yritän vain pärjätä. Jos epäloogisuuksia on, ne ovat minun mokani.

Olen siis pitkään pelännyt, etten kykene luomaan täydellistä tarinaa ja siksi minut lynkataan. Pelkään tätä edelleen, mutta silti nyt olen onnistunut kirjoittamaan kokonaisen pitkähkön originaalitarinan. Mitaltaan se on kevytromaanin luokkaa, ei siis lähellekään niin pitkä kuin pisimmät ficcini. Olen silti tyytyväinen, että sain sen kirjoitettua.

Onko se sitten täydellinen? No, ei todellakaan! Se on kaikkea muuta. Luultavasti sekaan on livahtanut joukko typoja sekä minulle tyypillisiä yhdyssanojen eriytymisiä ja erillisten sanojen yhdistymisiä (osaan yhdyssanasäännöt, ongelma on liian nopeassa naputustahdissani :D). On myös todennäköistä, että olen tunkenut mukaan epäloogisuuksia eivätkä hahmotkaan ole vielä tarinan alussa välttämättä sitä, mitä loppupuolella. Olenhan tällä kertaa opetellut itse tuntemaan heidät vasta näiden kuukausien aikana... ficcejä kirjoittaessa sen sijaan tunnen hahmot jo paremmin ennen kirjoitusprosessiin lähtemistä.

Nyt onkin tullut se vaihe, kun tarina vaatisi tarkastelua ja punakynää. Itse en tosin kykene sitä ainakaan vielä objektiivisesti tarkastelemaan, joten en aio koskea koko juttuun seuraavaan kuukauteen. Sen sijaan kaksi ihmistä on ilmoittautunut halukkaiksi sitä lukemaan, joten heille se pitäisi kokonaisuudessaan uskaltaa antaa. Lupasin jo, en voi perua!

Pelottaa, kauhistuttaa ja suoranaisesti hirvittää. Kumpikaan ei (tietääkseni) ole koskaan aiemmin lukenut juttujani, mikä tarkoittaa, ettei kirjoitustyylini ole heille tuttu. He siis katsovat tekstiäni aivan erilaisin silmin kuin vakituiset lukijani. Toinen ei käsittääkseni ole myöskään lukenut fantasiaa juuri yhtään, joten hänelle aluevaltaus on uusi (no, ehkä häneltä ei ole odotettavissa jupinaa fantasian kliseistä ;D).

Olen oikeasti vähän paniikissa siitä, millaista palautetta tulen saamaan vai saanko sitä ollenkaan. Voihan olla, etteivät lukijat lopulta osaa sanoa yhtään mitään.

Itse aion tarttua tekstiin uudestaan myöhemmin syksyllä. Korjaan luonnollisesti kaikki huomaamani kirjoitus- ja kielioppivirheet, mutta teksti vaatii varmasti myös uudelleenjäsentelyä ja hahmot syventämistä varsinkin tarinan alkupuolella, jolloin heidän oma äänensä ei ehkä kuulunut vielä niin selvästi.

Nyt on kuitenkin hyvä hetki ilmoittaa, jos haluat tarjota minulle lisää kauhuelämyksiä ;) Eli jos tarinan lukeminen kiinnostaa, ilmoitahan itsestäsi. Laitan sen sähköpostitse tulemaan. Toivoisin toki myös jonkinlaista kommenttia, kun luku-urakan loppuun olet päässyt. Sinun ei tarvitse ole kielioppinero (vaikkei siitä haittakaan tietysti ole), en siis odotakaan jonkun käyvän tekstiä tarkalla kielioppikammalla läpi, mutta selkeästi huomaamistasi virheistä ilmoittaminen on enemmän kuin suotavaa :) Minulle kuitenkin riittää ihan sekin, että joku sanoo rehellisen mielipiteensä tästä raakileesta, jota pitäisi työstää eteenpäin.

23. elokuuta 2014

Kirjoittajayhdistys

Luin kesäloman alussa spekulatiivisen fiktion kirjoitusoppaan, jonka viimeisillä sivuilla huomasin kustantajan eli Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n mainoksen.  Surffasin kyseisen yhdistyksen nettisivuille tutkimaan asiaa tarkemmin.

Yhdistyksellä on tosiaan sivut, keskustelufoorumi ja Facebook-ryhmä. Näiden lisäksi yhdistys järjestää toisinaan kirjoittamiseen liittyviä kursseja, julkaisee kirjoitusoppaita yms. ja Kosmoskynä-lehteä. Tuo lehti oli ensisijainen syy mielenkiintooni, mutta myös jäsenille ilmainen arviointipalvelu kiinnosti lievästi.

Epäröin liittymistä kuitenkin hieman. Enhän ole mikään virallinen kirjailija. Olen kirjoittanut paljon fan fictionia, josta osa ihan romaanimittaisia teoksia, mutta originaalituotokseni ovat huomattavasti vähäisempiä. Yhdistyksen jäsenissä taas käsittääkseni on ihan julkaisseita kirjailijoita. Koin siis olevani liian nyyppä tuohon joukkoon ja ajatus liittymisestä hirvitti. Mitäs jos minulle sanotaan, etten kelpaa? Tähän elämään on mahtunut ihan riittävästi ulkopuolisuuden kokemuksia, ei niitä tarvitse ehdoin tahdoin lisää haalia.

Yhdistyksen säännöissä kuitenkin luki, että liittymiseen riittää kiinnostus aihepiiriä (tieteis- ja fantasiakirjoittamista) kohtaan. Päätin, ettei mitään saa, jos ei mitään uskalla ja maksoin jäsenmaksun, minkä jälkeen laitoin hakupaperit vetämään. Jo samana päivänä sain vastauksen, että asia on hoidossa ja haluanko jo jäsenlehteni, joita oli tänä vuonna ehtinyt ilmestyä kaksi. Vastauksen sävy oli lämmin ja ystävällinen.

Sain lehteni ja seuraavalla viikolla tuli jäsensihteeriltäkin ilmoitus, että minut on nyt liitetty yhdistyksen jäseneksi. Kukaan ei kysellyt julkaistujen tuotosten perään tai muunkaan näytön. Sen sijaan kaikki sähköpostiviestittely oli kohteliasta ja mukavaa. Sain myös linkit edellä mainituille sivuille. Kaikin puolin positiivinen kokemus siis.

Keskustelufoorumi ja Facebook-ryhmä vaikuttavat hieman hiljaisilta, mutta kyllä niissä jonkin verran viestittelyä esiintyy. En ole vielä uskaltautunut osallistumaan keskusteluun... edelleen kärsin pienestä alemmuudentunteesta. Kenties suotta. Mikäs tarve kenelläkään olisi minua tuomita ja kai tuomitseminen kertoisi enemmän tuomitsijasta kuin minusta? Silti olen varuillani, mutta tiedostan toki, että ongelma on nimen omaan minun pääni sisällä. Ehkä tämä tästä vielä.

Kosmoskynä on osoittautunut kivaksi lehdeksi, se tuntuu juurikin minulle suunnatulta. Seuraavaksi ajattelin tilata yhden novellikokoelman ja Kummallisen kirjoittajat -kirjoitusoppaan, kunhan rahatilanne moiset ostokset sallii.