Tulkoon joulu

No niin, nyt ollaan jo jouluaaton aatossa ja ihan kohta pitäisi ryömiä lämpimään peiton alle. Ensimmäinen lomapäivä hujahti käsistä, kun paistoin kinkkua ja odotin uutta pesukonetta, jonka asennus ei tietenkään sujunut suunnitelmien mukaan, mutta onneksi veli on putkimies ja hoiti tänään tilanteen kuntoon.

Tänään oli vuorossa myös pakollinen kauppareissu, ennen kuin kaikki menee kiinni. Koska oli pakko myös mennä S-pankkiin, suuntana oli jälleen Prisma, jota olen jo useana jouluna manaillut. Ehkäpä ensi vuonna ei ole pakollista pankkireissua tiedossa ja voi suunnistaa johonkin pienempään ja siten miellyttävämpään kauppaan. Inhoan noita automarketteja tavallisinakin päivinä, mutta näin joulun alla ne muistuttavat helvetin esikartanoa. Hengissä kuitenkin selvittiin eikä tarvinnut jäädä haamuna haahuilemaan Prismaan lopuksi ikuisuudeksi.

Kun sekä pesukonepulma että kauppahelvetti oli selätetty, olenkin saanut keskittyä niihin kivoihin juttuihin eli tekstien parissa puurtamiseen. Itse asiassa tulostelin jo eilen puolikkaan TT:n joulutuomisiksi esilukijalle ja nyt olen jo puolittain paniikissa siitä, millaista kommenttia oikein saan. Vaikka palaute hirvittää, toivoisin silti löytäväni myös jonkun fantasiaa muutenkin lukevan esilukijan kurkistamaan tekstiä.

Tänään raapustelin sitten Final Fantasy XIV -ficciä taas. Lupasin peliporukallemme kirjoittaa sellaisen, jossa hahmomme puuhaavat jotain. Tällä hetkellä teksti on aika kamalaa kuraa, vaikka itse sanonkin. Olen lähinnä haeskellut otetta hahmoista, joten kaikki täytyy kirjoittaa uusiksi jossain vaiheessa. Ote kokonaisuudesta tai kokonaisuus ylipäätään puuttuu vielä täysin enkä tykkää tarinastani yhtään. Uskon kuitenkin, että kaiken haahuilun keskeltä punainen lanka vielä löytyy ja peliporukkamme saa luettavaa. Se on sitten kokonaan eri asia, kiinnostaako tuollainen tarina ketään muuta, mutta liekö sillä väliäkään. 

Seuraavat pari kolme päivää ovat varmaan kirjoittamisen osalta hiljaisia. Huomenna pöräytämme auton käyntiin jo aamupäivällä ja suuntaamme minun vanhemmilleni. Sieltä sitten jatkamme illalla M:n vanhemmille, missä luultavasti viivymme aina tapaninpäivään saakka. Luultavasti ohjelmassa on haudoilla vierailua, syömistä, leffojen katselua ja muuta yhteistä toimintaa, jolloin ei ole suotavaa hautautua koneen ääreen salaperäisiin maailmoihin seikkailemaan. Tosin varmuuden välttämiseksi läppäri lähtee mukaan... jos vaikka joku pieni hetki naputteluunkin löytyisi. Joulupyhät ovat sen verran sosiaalista aikaa, että saatan ajoittain tarvita omaa pientä pakopaikkaa edes blogin päivittämisen muodossa.

Mutta eipä tässä varmaan sen ihmeellisempää. Kenties on aika ryömiä sänkyyn ja lueskella kirjaa, kunnes nukahtaa. Aamulla voikin sitten ihmetellä, kuinka se joulu tuli jälleen kerran niin uskomattoman nopeasti. Vastahan edellisestä on vuosi!

Ei kommentteja