31. tammikuuta 2017

Maan mahti - vihdoin painettuna!

Kun alun alkujaan julkaisin Maan mahdin, en oikeastaan ajatellut painettua kirjaa edes vaihtoehtona. Pikku hiljaa tässä vajaan parin vuoden aikana ajatus kuitenkin kypsyi ja kehittyi. Halusin sittenkin, piti päästä hiplaamaan. Rakastan e-kirjoja niiden helppouden vuoksi, mutta painetuissa on silti oma viehättävyytensä. Niinpä julkaisin Maan mahdin sitten uudestaan, tällä kertaa painettuna versiona.



Voi sitä onnea, kun kirja saapui omiin kätösiin. Onhan se upeaa, mahtavaa suorastaan! Ehkä melkein parasta ikinä.

Mikäli et ole e-kirjan ystävä, nyt sinulla on siitä huolimatta mahdollisuus tutustua Maan mahtiin. Voit tilata sen omaksesi esimerkiksi seuraavista verkkokaupoista:

Suomalainen.com
Adlibris
Cdon.fi

Hinnat vaihtelevat hieman kaupoittain, mutta hieman vajaalla 15 eurolla irtoaa tällä hetkellä kuitenkin kaikista.

Uutisen (ja 100 FB-tykkääjän) kunniaksi järjestän Facebook-sivullani kirja-arvonnan. Arvonta alkaa tänään ja osallistua voi 13.2.2017 asti. Ystävänpäivänä 14.2.2017 joku onnekas arvontaan osallistuneista voittaa omakseen yhden kappaleen Maan mahtia painettuna. Äkkiä siis osallistumaan!

https://www.facebook.com/annakkaija/photos/a.365264783667529.1073741828.329816707212337/572629036264435/?type=3

Lisäksi haluan muistuttaa, että jos ne e-kirjat ovat kuitenkin enemmän makuusi, Maan mahti on vielä tällä hetkellä saatavilla ilmaiseksi Kobosta, Amazonista ja Google Playsta. Sieltä siis vain lisäämään omaan kokoelmaan.

Kirjan kannen on kuvannut taitava Eveliina Kronqvist.

PS. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että Tulen tahto ilmestyy sekä painettuna että e-kirjana. Lue nyt Maan mahti, että olet valmiina sarjan toiseen osaan!

30. tammikuuta 2017

Lukupäiväkirja 3/2017: Dionnen tytöt

Sain Dionnen tytöt syntymäpäivälahjaksi. Kirja päätyi melko pian luettavaksi, vaikka lukulista on pitkä. Hassua, miten jotkut kirjat vain pompsahtavat listalla kärkipäähän, toisten kanssa malttaa odottaa hieman pidempään.



Liliana Lento - Dionnen tytöt


Liliana Lenton esikoinen on yhdistelmä chick littiä ja fantasiaa, joista ensimmäistä luen melko vähän enkä siis voi sanoa tuntevani sitä genreä kovinkaan hyvin. Fantasiaa on tullut luettua enemmän. 

Tarinaa seurataan muutaman avainhenkilön näkökulmasta. Vaikka kirjan maailmassa, Fretanniassa, puhkeaa sota keijujen ja ihmisten välille, pääpaino on henkilöiden välisissä suhteissa. Tarina käsittelee ajoittain raskaitakin asioita (sota, kidutus, teloitus), mutta silti läpi linjan tuntuu säilyvän kepeys.

Toisaalta kepeys tuntuu niin voimakkaana, etten itse aina tavoittanut juuri sitä tunnetta, jonka ehkä kohtaukseen olisi pitänyt kuulua. Vika voi toki olla minun korvieni välissä eikä niinkään itse kirjassa. Kuten sanoin, en ole chick littiä juuri lukenut. Olen kuitenkin siinä uskossa, että sen on tarkoituskin olla kevyttä ja ehkä iloluontoistakin, vaikka käsiteltäisiin vakavia aiheita.

Pidin Dionnen tyttöjen fantasiamaailmasta paljon, se oli erilainen. Maailma oli moderni ja nykyaikainen, siitä saattoi jopa tunnistaa nykypäivän Suomessa (ja maailmallakin) jyllääviä huolestuttavia ilmiöitä. Tähän vieraaseen keijujen, menninkäisten ja ihmisten kansoittamaan maailmaan olikin helppo sukeltaa, koska se toimi pitkälti oman arkipäivän sääntöjen mukaan ja oli silti kiehtovan erilainen kuin oma nukkumalähiöni.

Vaikka Dionnen tytöissä tapahtuu kivuliaita ja raskaita asioita, koin sen nimenomaan hyvän fiiliksen kirjana, jossa loppuratkaisu on kiva, mukava ja juuri sitä, mitä lukija toivookin. Se ei tuo suuria yllätyksiä eikä jätä sydäntä vereslihalle vaan antaa lupauksen paremmasta huomisesta.


25. tammikuuta 2017

Maan mahti e-kirjana ilmaiseksi!

Nyt on loistava tilaisuus hankkia Maan mahti e-kirjana omaksi. Sen nimittäin saa noin neljän viikon ajan ilmaiseksi!






Voit lunastaa oman kappaleesi jostakin seuraavista kaupoista:


Käytä siis tilaisuus hyväksi ja nappaa itsellesi luettavaa. Tämän halvemmalla et löydä Maan mahtia mistään.

23. tammikuuta 2017

Lukupäiväkirja 2/2017: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Sain taas joululahjaksi kuvitetun Harry Potterin, mikä oli mahtavaa. En malta odottaa seuraavaa joulua! Josko silloin paketista paljastuisi kuvitettu Azkabanin vanki? Toivottavasti!

Salaisuuksien kammioon sukelsinkin sitten heti, kun sain edellisen kirjan pois alta. Oli ihanaa palata tutun tarinan pariin. Edellisestä lukukerrasta oli vuosia aikaa, joten yksityiskohtia oli jo päässyt unohtumaan.



J. K. Rowling - Harry Potter ja salaisuuksien kammio


Harry Potter -kirjoilla on erityinen paikka sydämessäni. Ne muun muassa kantoivat minut yli lukiovuosien haasteista, joten siinä mielessä varsinkin nämä sarjan alkupään kirjat ovat merkityksellisiä. Toki loputkin, mutta eri tavalla, koska niitä lukiessa elämäntilanne oli ehtinyt muuttua.

Oli uskomaton fiilis hypätä jälleen tuttuun tarinaan, jonka yksityiskohdat olivat ehtineet hämärtyä. Rakastuin taas uudestaan. Rowlingin kerrontatyyli tempaisi mukaansa ja koko ajan oli tunne, että vielä pitäisi lukea yksi luku, vaikka silmät eivät enää meinaa pysyä auki ja kellokin on ihan liikaa. Tämä siitä huolimatta, että tiedän, mitä tapahtuu seuraavaksi!

Tällä kertaa yritin bongailla Salaisuuksien kammiosta viittauksia tuleviin tapahtumiin. Kiinnitin huomiota samaan kuin Viisasten kivessä: Harry mainitsee, että hänestä tuntuu Kalkaroksen osaavan lukea ajatuksia. Tämä juttu taidettiin vahvistaa lopulta vasta Feeniksin killassa. Sen lisäksi häivytyskaappi esitellään Borgin & Burkesilla, joskaan sen nimeä ei mainita, joten lukija ei voi tietää sen olevan juuri häivytyskaappi. Seuraavan kerran kaapin Tylypahkassa sijaitseva vastakappale esitellään lukuvuoden aikana, kun Melkein päätön Nick hajottaa sen pelastaakseen Harryn Voron kynsistä. Tähän pikkuseikkaan en luonnollisista aikaisemmin kiinnittänyt huomiota, mutta Puoliverisen prinssin lukemisen jälkeen siitä tuli kiehtova. Meillä on kuin onkin puhuttu häivytyskaapista aiemmin ja kerrottu jopa, miksi se on rikki.

Myös Hämäkäk esiintyy sekä Salaisuuksien kammiossa ja Puoliverisessä prinssissä. En ainakaan muista, että se olisi ollut muissa kirjoissa, mutta voin toki olla väärässä. Muistelisin lukeneeni jostain (tosi luotettava lähde!), että Valedron päiväkirja ja puoliverisen prinssin liemikirja olisivat molemmat seikkailleet alun perin Salaisuuksien kammiossa, mutta kahden kirjan ottaminen samaan tarinaan oli liian sekavaa ja siksi toinen siirrettiin sarjan kuudenteen osaan. En tiedä, onko juttu totta, mutta se voisi olla ja vähän sillä silmällä yritin lukea Salaisuuksien kammiota läpi. Tosin lopulta bongasin vain häivytyskaapin ja Hämäkäkin, joista jälkimmäinen on aika vaikea ohittaa.

Tarina tempaisi vahvasti mukaansa ja ahmin sitä sellaisella innostuksella, että muistiinpanojen tekeminen unohtui. Myös kuvien katselu oli oma nautintonsa. Toivon totisesti, että koko sarja julkaistaan näinä kuvitettuina versioina. En sinällään tarvitse kuvia mielikuvituksen tueksi, mutta niissä on silti oma viehätyksensä ja ne ikään kuin pakottavat viivähtämään kirjan sivuilla vähän pidempään. Toisekseen kirjaan on helppo palata pikaisesti vain selaamalla kuvat läpi.

Kun pääsin viimeiseen lauseeseen, minun oli vaikea päästää irti. Kirja loppui liian pian, sen tuoma hyvä tunnelma karkasi käsistä ja jätti jäljelle ikävän. Olisin halunnut kipittää harrastushuoneeseen ja siepata Azkabanin vangin saman tien hyllystä. En kuitenkaan tehnt niin ja yritän pitää koko loppuvuoden näppini erossa siitä. Elättelen tosiaan toivetta, että seuraavanakin jouluna paljastuu yhdestä paketista kuvitettu Potter ja haluan säästää lukukerran siihen versioon.


21. tammikuuta 2017

Vuoden 2017 uudistuksia

Eikös vuodenvaihteessa pidä aina uudistua jollain tavalla? Elän kokonaan uutta elämänvaihetta ja se on antanut valtavasti energiaa ajattelemiseen ja moneen muuhunkin asiaan. Siksipä olen ehtinyt hieman suunnitella tulevaa, myös blogin osalta.

Erilaisia päiväkirjoja


Blogini on koostunut hyvin erilaisista postauksista, mikä voi antaa sillisalaattimaisen vaikutelman. Tämä blogi on kuitenkin aina ollut minulle ns. vapaa kanava tehdä, mitä huvittaa ja suhtautua kirjoittamiseenkin välillä vähemmän vakavammin. Muut kanavat ovat rajatumpia ja niissä julkaisemiseen panostan ehkä hitusen ammattimaisemmalla otteella.

Halusin kuitenkin blogille jonkinlaisen rungon, joten päätin kokeilla tänä vuonna jakaa postaukset erilaisiin päiväkirjoihin. Saatan kirjoittaa joskus kategorioiden ulkopuoleltakin, koska täällä en tosiaan halua rajoittaa itseäni liikaa. Tarvitsen vapautta jossakin voidakseni tehdä muita asioita paremmin.

Joka tapauksessa tässä uudet kategoriat (samat löytyvät myös bannerin alta):


Blogissa on tätä nykyä yhä useammin tarinointia kirjoittamisesta enkä siitä haluakaan luopua. Kirjoittaminen on niin suuri osa elämääni, että tuntuisi oudolta olla puhumatta siitä koskaan. Aion siis jatkaa pohdintojani ja ajoittaisia tuskailujani tällä saralla.


En ehdi edelleenkään lukea niin paljon kuin haluaisin (se olisi pois jostain muusta), mutta luen kuitenkin säännöllisesti. Haluan edelleen avata kirjojen herättämiä ajatuksia blogissa, joten kirjoista kirjoittaminen jatkukoon. Varsinaisia arvosteluja en silti koe kirjoittavani vaan pikemminkin ajatuksiani ja tuntemuksiani tekstin pohjalta.


Arjesta on välillä ihan höpöttää. Voi olla, ettei se puoli kiinnosta juuri muita kuin minua itseäni, mutta alun perin perustin tämän blogin juuri tuota höpöttämistä varten. Siispä en halua siitä luopua nytkään.


En tiedä, kuinka paljon reissausmahdollisuuksia oikeasti tässä uudessa tilanteessa on. Luultavasti ne ainakin kapenevat jonkin verran. Jos reissuja tulee, postailen niistä kuitenkin samaan tapaan kuin tähänkin asti.

Muuta uutta


Tänä vuonna aion ylipäätään tehdä asioita, jotka tuntuvat minusta hyvältä. Toki velvollisuudet pitää hoitaa, mutta niiden lisäksi annan aikaa itselleni. Ei kaikkea tarvitse aikatauluttaa tiukkaan eikä kaikkeen ole pakko sanoa "joo". Jos joku ei kestä sitä, olkoon niin.

Olen aloittanut uuden tarinan suunnittelun Scrivenerissä. Ei ollut tarkoitus vaan Tulen tahdon jälkeen piti aloittaa sarjan kolmonen, VV. Nyt näyttää siltä, että VV saa vielä hieman odottaa omaa vuoroaan ja katson, mitä tästä uudesta jutusta tulee vai tuleeko mitään. Ainakin olen pitkästä aikaa todella innoissani. Tuntuu siltä kuin muutaman viikon kotona oleminen olisi avannut jonkin tulpan aivoissa. Pää pursuaa ideoita ja minulla on hyvä olla. Päiviin ei juuri jää luppohetkiä, kun teen rästiin jääneitä asioita, editoin ja kirjoitan (etsin toki niitä palkkatöitäkin tässä samalla). Ollapa aina näin energinen!

Koska kirjoittamiseen liittyvää tekemistä ei ole vielä tarpeeksi, ilmoittauduin fantasian kirjoittajille suunnatulle verkkokurssille. Se alkoi nyt kuluvalla viikolla ja jatkuu toukokuulle. Kirpaisee tiukassa tilanteessa kyllä lompakkoa, mutta toivon kurssin olevan rahan arvoinen.

Tein myös itselleni kotisivun. Alun alkujaan halusin vain harjoitella WordPressin käyttöä, jotta voisin laittaa CV:ni osaavani siitä vähintäänkin alkeet. Koska harjoittelu on aina hyvä tehdä jollain oikealla asialla, päädyin väsäilemään kirjoittajasivua itselleni. Mielestäni siitä tuli ihan kelvollinen tällaisen aloittelijan työstämäksi. Siispä päätin sen julkaista ja ottaa käyttöön. Sivu toimii ikään kuin portaalina, jossa on linkit eri paikoissa julkaisemaani materiaaliin sekä esittelyt kirjoistani, muutama lyhyttarina on myös ilmaiseksi tarjolla.

Käy toki tutustumassa: Anna Kaija - Kirjallisia polkuja


Kaikenlaista pientä on siis ilmassa ja odotan jännityksellä, millainen tästä vuodesta muodostuu. Jotain muutakin voi olla vielä tiedossa, mutta palaan paljastuksiin, kun niiden aika on. Kaikkea ei kannata kertoa kerralla. Pysy siis kuulolla, jotain voi olla tulossa!

15. tammikuuta 2017

Lukupäiväkirja 1/2017: The Magicians

The Magicians tv-sarja iski syksyllä aika lujaa. Kun sitten sain tietää sen perustuvan kirjasarjaan, ei sormen lipsahtamista Kobon e-kirjakaupassa voinut enää estää. Sarjan ensimmäinen osa lähti e-kirjana matkaan ja ajattelin lukaista sen noin viikossa ennen joulua. Toisin kävi.


Lev Grossman - The Magicians


Kirja paljastui pitkäksi kuin nälkävuosi. Yleensä pituus ei ole haitta vaan on kiva nauttia tarinasta satojen sivujen ajan. Kun sitten tulee tunne, että se tarina kulkisi paremmin, jos leikkaisi edes kolmanneksen sitä ympäröivästä tauhkasta pois, ollaan syvällä suossa. 

Halusin tykätä The Magiciansista ihan oikeasti. Sillä oli hetkensä ja oli mm. mielenkiintoista bongata tv-sarjasta tutut kohtaukset täysin erilaisessa yhteydessä, missä ne oli aiemmin nähnyt. Tarinat siis eroavat melkoisesti toisistaan, vaikka alkuteoksen elementit ovat tv-sarjassa vahvasti mukana.

Tarina kerrotaan kokonaan päähahmon, Quentinin, näkökulmasta. Lukija saakin viettää paljon aikaa Quentinin rasittavaa tunne-elämää vatvoen. En pitänyt Quentinista tv-sarjassa ja kirjassa aloin suorastaan inhota hänen lapsellista ja itsekeskeistä asennettaan, kun kaikki pyöri vain hänen napansa ympärillä. Minulla ei sinällään ole ongelma, että päähahmo on epämiellyttävä. Ärsyttäväkin hahmo voi olla hyvin kirjoitettu ja Quentin on kyllä uskottava juuri sellaisena kuin on. Pisteet kotiin siitä.

Minusta The Magicians olisi kuitenkin kaivannut myös toista näkökulmahahmoa jo ihan pelkästään tarinan syventämisen takia. Nyt monet oleelliset asiat tapahtuivat taustalla, kirjan sivujen ulkopuolella ja tärkeät juonipaljastukset vain heitettiin jossain kohtaa faktana eteen. Jos en olisi tv-sarjaa katsonut, en olisi osannut odottaa niistä juuri yhtäkään, niin vähän niitä pohjustettiin.

En varsinaisesti nauttinut lukemisesta, vaikka yritin. Lopulta kyse oli enää suomalaisesta sisusta. Kirja oli vain luettava loppuun, kun sen menin kerran aloittamaan. Onko se nyt sitten enää kivaa? Voin kertoa, ettei ole. Pitäisi antaa itselle lupa luovuttaa, jos jokin ei nappaa. Työtä kun tämä ei kuitenkaan ole.

Toisaalta The Magicians on saanut melkoista suitsutustakin osakseen, joten ehkä minä en sitten vain ollut kohderyhmää. Lähtökohtaisesti tarinan asetelma ja elementit ovat todella kiinnostavia, mutta kerrontatyyli ei ollut minua varten. Sääli.


4. tammikuuta 2017

Kirjoittajan työpisteet

Olen kuullut kummallisia huhuja, ettei kodeissa enää ole kirjahyllyjä ja työpöytiä vaan nykyisin sisustetaan pelkistetysti ja ilmavasti. Kun katselen ympärilleni, tajuan varsin hyvin, etten ole tämän trendin - jos nyt minkään muunkaan - aallon harjalla. En voisi kuvitella kotiani ilman hyllyrivejä ja kätevää työpöytää.

Vaarna esitteli omaa työpöytäänsä ja toivoi pääsevänsä kurkistamaan muiden työtiloihin. Eipä sitä kiusausta voinut lopulta vastustaa vaan pakko aiheesta oli postata.

Makuuhuoneen työpiste välineineen


Varsinainen työnurkkaukseni löytyy makuuhuoneesta. Sain hiljattain ensimmäisen pöytäkoneeni vuosiin ja sitä myöten tuli päivitettyä myös työpöytä sekä hankittua korkea laatikosto. Erityisesti jälkimmäinen on tullut todella tarpeeseen. Pyörivät paperit saa varastoitua hyvin ja tulostinkin siirtyi pöydältä laatikoston päälle, mikä tarkoittaa minulle enemmän tilaa levittäytyä. Mahtavaa!

Olen myös rakastunut isompaan näyttöön ja uusi näppäimistökin on ottanut paikkansa. Vielä jouluun asti kärsin kovasti kaiuttimien puutteesta, mutta onneksi joulupukki kuuli salaisen toiveeni. Nyt on siis äänentoistokin kohdallaan ja voin kirjoittaessa kuunnella miellyttävää ja inspiroivaa musiikkia ilman, että joudun käyttämään kuulokkeita.

Koska makuuhuoneeseen pitää mahtua niin sänky kuin M:kin työpöytä, ei sinne ole voinut kirjahyllyjä sijoittaa. Osa niistä on meillä olohuoneessa, osa erillisessä harrastushuoneessa, josta myös löytyy teknisiä vimpaimia ja allekirjoittaneen ompelu- ja askartelutarvikkeet.

Työpöydällä näkyvätkin sitten perustarvikkeeni. Vaaleanpunaisessa kansiossa on bloggaamisen liittyviä ohjeita (esim. tietoa verotusasioista, yhteistyösopimukset...) sekä kirjajulkaisuun liittyviä dokumentteja. Ne on hyvä olla aina helposti käsillä, vaikkeivät suoraan kirjoittamiseen vaikutakaan.

Pienemmässä sinisessä kansiossa on Kristallin lapset -sarjaan liittyvää nippelitietoa, esim. hahmoluetteloja, paikkaluetteloja, inspiraatiokuvia, muistiinpanoja jne. Samaa tietoa löytyy tietokoneeltakin, mutta joskus kaipaan konkreettista hypisteltävää.

Samassa rivissä on myös muutama kirjoittamisopas: Jeff Vandermeerin Wonderbook, Timo Montosen Kirjoita tarinasi, Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n Kummallisen kirjoittajat ja Stephen Kingin Kirjoittamisesta. Niihin voin tarttua, kun kirjoittaminen syystä tai toisesta tökkii.

Oikealta puolelta löytyy kynäpurkki, jossa on paljon eri värisiä tusseja. Haluan kirjata asiat ylös värikkäästi.

Minulla on vihko erilaisia ideoita ja muita listattavia asioita varten. Kalenteriin yritän saada hahmoteltua kirjoittamisaikatauluja. Sinne merkitsen mm. editointipäivät ja blogipostauksien deadlinet (varsinkin jälkimmäiset kyllä välillä venyvät).

Huulirasvasta olen riippuvainen, joten se seilaa siellä, missä minäkin. Työpöydällä se on siis välttämätön kaveri. Lisäksi pöydälläni on lähes tulkoon aina teekuppi. Nyt kun olen ollut parisen viikkoa kotona, vihreän teen litkiminen on lähtenyt käsistä. Pitäisi ehkä jo vähän rajoittaa sen juomista. 

Ehkä tärkeimpänä pöydällä on kuitenkin Acer Predator -tietokone tarvikkeineen. Kone on erittäin pelikelpoinen, joten vietän pöydän ääressä myös aikaa pelaamalla (tosin vielä en ole täysin päässyt PC-pelaamisen makuun). Yhtä lailla koneella syntyy tekstikin ja erityisesti editoidessa iso näyttö on erittäin miellyttävä. Pöydän ja koneen vaihtumisen myötä olenkin huomannut viihtyväni työpisteessäni entistä paremmin, mikä on parantanut selän hyvinvointia kummasti.

Liikkuva työpiste


Vaikka sain pöytäkoneen, en malttanut luopua Asuksen läppäristäni. Sen yleisin sijoittamispaikka on olohuoneen sohvalla, jota myös ennen suosin virallisena työpisteenäni. Ergonomiasta on turha puhuakaan, sillä sohvalla tulee aina istuttua kummallisessa kippurassa tai joskus harvoin jalat ja selkä suorana läppäri sylissä.

Ergonomisista ongelmista huolimatta pidän myös olohuoneessa työskentelystä. Minulla onkin tapana tulla olohuoneeseen kirjoittelemaan blogipostauksia tai vaikkapa editoimaan, kun M pelailee jotain mielenkiintoista peliä. Samalla tulee vietettyä yhteistä aikaa.

Läppärilläni on myös enemmän kiintolevytilaa kuin pöytäkoneellani, joten käytän sitä videoiden editoimiseen ja siellä on suurin osa kuvistani sekä muista mediatiedostoistani. Se on hieman hankalaa, mutta toistaiseksi en ole keksinyt tyydyttävää ratkaisua tilanteeseen.

Läppäri kulkee mukanani esimerkiksi viikonloppureissuilla. En osaisi kuvitella lähteväni anoppilaan tai mökille ilman omaa rakasta konetta. Yleensä aina johonkin väliin jää tyhjä hetki, jonka voin hyödyntää tekstin naputteluun tai taustatutkimuksen tekoon. Sen takia on hyvä olla omat työvälineet matkassa.