Kaukokaipuuta ja kirjoitusideapohdintoja

Edellisestä reissusta on kulunut nyt muutama kuukausi ja huomaan, että matkaan lähteminen polttelisi taas. Senpä vuoksi päädyin selailemaan lukuisia matkakuvia ja lueskelemaan vanhoja matkapäiväkirjojani. Niitä käsin reissun päällä kirjoitettuja, jotka sisältävät kaikki hassutkin huomiot. Sellaiset, jotka blogiversiosta on sensuroitu pois. Voi, niin mahtavia reissuja on tullut tehtyä!

Lueskelulla oli sellainen hassu seuraus, että päädyin ajattelemaan kirjoittamista. En tosiaan osaa olla kirjoittamatta reissussakaan, joten käsimatkatavaroissa kulkee vihko, kynä ja minikokoinen nitoja. Vihkoon kirjoitan ajatuksiani, kokemuksiani ja nidon kiinni sisäänpääsylippuja, karttoja ja muuta pientä, joka on tarttunut mukaan. Monesti vihkoa tulee koristeltua sellaisilla lippulapuilla, jotka muuten päätyisivät roskikseen.

Matkapäiväkirjavihosta blogipostaukseksi


Japanissa toukokuussa 2012

Blogia en yleensä päivitä reissun päällä. En halua ottaa siitä stressiä ja toistaiseksi en ole jaksanut tietokonettakaan raahata mukana. Kännykällä blogin päivittäminen ei kuulosta mielekkäältä. 

Niinpä kirjoitan matkapostaukset vasta reissun jälkeen. Matkapäiväkirjavihkoa on helppo hyödyntää. Sen avulla pystyn palauttamaan mieleen, missä kohteissa käytiin, keitä mahdollisesti tavattiin ja mikä oli fiilis minäkin päivänä. Blogiin poimin toki parhaat palat enkä läväytä kaikkea julkisesti luettavaksi. Vihkoon tulee usein kirjattua kurjatkin fiilikset, mutta blogista ne taas helposti jäävät pois ja keskityn enemmän siihen, mitä on nähty ja koettu.

Vihkoa tosiaan kuvittavat kaiken maailman pikkulaput pääsylipuista postikortteihin. Sen sijaan blogipostaukseen päätyvät reissussa räpsityt kuvat. Ne ovat ehkä lukijan kannalta kiinnostavampaa nähtävää. Itselleni pääsylipusta voi palautua mieleen vaikka tunnelma, joka vallitsi sitä ostaessa, blogin lukija ei näe muuta kuin kuvan lappusesta. Sen sijaan nätti otos vaikkapa Fuji-vuoresta voikin olla lukijan näkökulmasta kiintoisa.

Entäpä ihan kirjaksi asti?


Japanissa loka-marraskuussa 2013
Niin, tänään ryhdyin miettimään matkoja uudesta näkökulmasta. Minulla on kasa noita matkapäiväkirjavihkoja tallessa ja satoja kuvia koneen kovalevyn syövereissä. Materiaalia riittää blogiin niin paljon kuin vain jaksan ja haluan käyttää.

En kuitenkaan tiedä, onko järkevää enää lähteä raapustelemaan uusia blogipostauksia vanhoista reissuista. Niistä on kuitenkin jo tullut kirjoitettua ja kuka tahansa voi ne tuolta Matkapäiväkirjoista käydä lukemassa.

Blogipostauksien sijaan pohdin, taipuisivatko matkapäiväkirjani kirjaksi. Ne voisi kirjoittaa auki tapahtumien ja henkilöiden kautta, mutta samalla voisi myös avata matkakohteita ja nähtävyyksiä, ehkä jopa kuvien kera. Tällaiseen tietenkin tarvitaan lupa muilta matkustajilta ja kuvien käytöstäkin pitää kysyä.

Toisekseen en ole varma, kiinnostaisiko tuollainen opus lukuelämyksenä. Ehkäpä juurikin sitä omaa matkaporukkaa voisi kiinnostaa. Sehän koskettaa omaa elämää, itse on päähahmona siinä seikkailussa. Matkassa mukana olleet saattaisivat siis olla kiinnostuneita lukemaan tuollaisen kirjan, muita se tuskin kauheasti innostaisi. Sellaisen voisi siis kirjoittaa oman lähipiirin iloksi, mutta myyntiin sitä tuskin kannattaisi laittaa.

Yksi ajatus siis johti toiseen. Miten jutusta saisi myyvemmän? Mikä kiinnostaisi lukijaa, joka ei ole reissussa ollut?

Edelleen voisin hyödyntää matkapäiväkirjavihkojani ja omia autenttisia turistikokemuksiani, mutta pudottaisin itseni ja läheiseni pois. Sen sijaan matkan ympärille voisi rakentaa fiktiivisen tarinan omine hahmoineen, visioin jonkinlaista perhedraamaa, joka yhdistäisi arkiset aiheet osaksi jännittävää matkaa. Sellainen kertomus voisi kiinnostaa myös lukijaa, joka ei ole ollut mukanani noilla matkoilla.

Vai voisiko? En tiedä, itse tähän kysymykseen on vaikea vastata.

Sulattelen tätä ajatusta vielä, ennen kuin tartun näppäimistöön. Halusin kuitenkin kirjata idean johonkin, ettei se pääse unohtumaan. Kaipuuni erityisesti Japaniin on tällä hetkellä suorastaan polttava, joten juuri tuohon maahan sijoittuvan (turisti)tarinan kirjoittaminen voisi olla hyvä tapa käsitellä omaa kaukokaipuutaan (tai vaihtoehtoisesti pahentaa sitä). Ainakin juuri nyt ajatus kutkuttaa kovasti.

Toisaalta ehkä on hulluutta miettiä vielä tällaistakin kirjoitusprojektia. Minulla on juuri nyt kesken romaanikäsikirjoitus ja lyhytromaanikäsikirjoitus. Kristallin lapsien kolmatta osaa en sen takia ole vielä edes ehtinyt aloittaa (suunnitelma on olemassa!), joten eikö olisi hölmöä lisätä listalle vielä neljäskin urakka? Vai voiko ideoita olla koskaan liikaa?

Tiedä häntä. Katsotaan, mihin päädyn. Toistaiseksi taidan jatkaa noiden ihanien matkavalokuvien selailemista...

4 kommenttia

  1. Minusta tämä on hyvä idea. Mietin juuri esim Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, joka pohjautuu aika paljon matkustamiseen ja matkakohteiden herättämien ajatusten varaan ja toimii silti loistavasti. Tässä kirjassa tosin on muukin punainen lanka kuin matkustaminen matkustamisen ilosta. Kankimäki tutki ja analysoi Sei Shonagania kiehtovasti, eikä pelännyt jakaa omaelämäkerrallisia faktoja itsestään. En varmaan itse pystyisi samanlaiseen rehellisyyteen, joten hatunnosto siitä.

    Tämän tyyppinen kirja tosin vaatii aika yksityiskohtaisia kuvauksia, jotta vieras maa ja kulttuuri värittyvät tietämättömälle lukijalle. Eli riippuu varmaan siitä, miten yksityiskohtaisia matkapäiväkirjasi ovat.

    Toisaalta jos aiheesta lähdetään rakentamaan fiktiivistä tarinaa, tulee itse tarinan ja sen hahmojen olla mielenkiintoisia ilman matkaakin. Eli vähän sama kuin fantasiatarinoiden miljöön kanssa: vaikka miljöö olisi yksi hahmoista, se ei yksinään pysty kannattelemaan fiktiivistä tarinaa.

    Tulipa taas kommentti. Joka tapauksessa tämä oli minusta mielenkiintoinen idea. Toivottavasti se päätyy myös toteutukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on tosiaan erinomainen kirja ja koukuttaa monestakin syystä. Tykkäsin siitä itse valtavan paljon, mutten tiedä, olisiko minustakaan ihan sen tasoiseen rehellisyyteen.

      Fiktiivisen tarinan hahmot tosiaan pitää suunnitella hyvin ja itse tarinasta saada toimiva kokonaisuus, siinä vieras maa ja matkustaminen täytyy saada toimimaan tarinan ja hahmojen ehdoilla, ettei juttu käy puuduttavaksi. Olet oikeassa siinä, että pelkkä miljöö ei riitä. :)

      Luulen, että tämä idea tarvitsee vielä hieman kehittyä ja pyörittelyä, jotta saan kiinni oikeasta päästä. Sopiva näkökulma ja toteutustapa hakevat vielä muotoaan, kirjoittamisen aika ei ole vielä. Lähden perkaamaan ajatusten vyyhtiä ja katson, mitä tuleman pitää. :)

      Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Minustakin matkapäiväkirjoista kirjan tekeminen olisi hyvä idea. Pidän siitä että saan kurkistaa kirjan avulla vieraaseen kulttuuriin ja olisi todella kiinnostaa kurkata johonkin matkakohteistasi ns. matkapäiväkirjan kautta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :)

      Idea on kypsymisvaiheessa ja vaatii ehkä vielä jonkin verran pyörittelyä, ennen kuin lähden tekemään asian suhteen mitään konkreettista. Tällä hetkellä se kuitenkin kutkuttelee hyvin paljon, joten katsotaan, josko tästä tosiaan syntyisi jotain.

      Poista