29. heinäkuuta 2017

Lukupäiväkirja 18/2017: Jäljitetty ja Vainuttu


Elina Rouhiainen - Jäljitetty (Susiraja #3) ja Vainuttu (Susiraja #4)


Jäljitetty 


Jäljitetty on neliosaisen Susiraja-sarjan  kolmas osa. Aloitin sarjan lukemisen syksyllä 2015, jolloin ahmaisin melko perätysten kaksi ensimmäistä osaa. Niissä pidin erityisesti päähahmosta, Raisasta, ja hänen ystävästään Nikosta, mutta Raisan rakkaudenkohteelle Mikaelille sen sijaan en oikein lämmennyt.

Kolmannen osan alussa Raisa ja Mikael ovat päätyneet eri teille ja Raisa on aloittamassa opintonsa kuvataideakatemiassa. Alku on kuitenkin takkuinen, eikä Raisan paineita ainakaan helpota, kun vampyyri Konsta palaa Suomeen ja kertoo tietävänsä jotain erityistä hänen taustastaan. Konsta ei kuitenkaan suostu paljastamaan tietojaan ennen kuin Raisa on etsinyt käsiinsä kadoksissa olleen kaksoisveljensä, Mitjan.

Kun Raisa ja Mitja vihdoin kohtaavat, tapahtumat lähtevät syöksykierteeseen, jollaista en todellakaan osannut odottaa. Olin kyllä jo tiedostanut, ettei Raisa taidakaan olla ihan tavallinen ihminen, mutta en arvannut suuntaa, johon tarina lähtisi. Käänteen vuoksi Jäljitetty onkin ehkä tähän mennessä sarjan paras osa ja piti minut lopulta otteessaan vielä paremmin kuin kaksi edellistä.

Hieman yllättäen pidin tässä osassa myös Mikaelista enemmän. En tiedä, onko hän hieman aikuistunut vai onko sietokykyni vain kasvanut. Raisan rakkaus tuntuu kyllä välillä raivostuttavan ylitsepursuavalta, mutta toisaalta siedin sitä yllättävän hyvin. Mikael ei edelleenkään saa minua lämpenemään, mutta aloin kuitenkin sulattaa hänet paremmin.

Kirja jätti jälkeensä kuplivan uteliaisuuden, ja nyt haluankin tietää, miten tarina oikein päättyy.


Vainuttu


Luin sarjan päätösosan miltei heti edellisen perään. Se olikin varmasti hyvä ratkaisu, sillä kun sarjan osien väliin jää pitkä tauko, asioita väistämättä unohtuu. Nyt ei ainakaan sitä ongelmaa ollut.

Kirjan alussa tunnelma tuntui kepeältä, vaikka Hukkavaarasta huonoja uutisia kuuluikin. Ongelmat kuulostivat kovin tavanomaisilta ja tilanne näytti rennolta aiempiin tapahtumiin nähden. Aavistelin toki, että kyseessä oli tyyni hetki ennen myrskyä, ja näinhän se sitten olikin. Kun alkoi tapahtua, tapahtui ryminällä ja lukijana tempauduin täysillä mukaan. Hahmojen puolesta sai jännittää viimeisiin hetkiin asti, vaikka välissä oli kevyempiä suvantokohtiakin.

Vainuttu tuntui juuri sopivalta päätösosalta kirjasarjalle. Kokonaisuus paketoituu sievästi ja lukijaa tyydyttävästi. Vaikkeivät hahmot säästy kolhuitta, loppua leimaa positiivinen pohjavire, mikä on ainakin minulle mieleen.

Koko sarja oli varsin mielenkiintoinen lukuelämys ja tarina oli paljon monipuolisempi kuin oletin silloin, kun ensimmäiseen kirjaan tartuin. Olen sanonut blogissa ennenkin, etten koe ihmissusia omaksi jutukseni, mutta jotain taikaa tuntuu olevan nimenomaan näissä suomalaisissa ihmissusitarinoissa. 

Suosittelen sarjaa YA:n ja paranormaalien romanssien ystäville... ja miksei kaikille muillekin. Fantastiset elementit ovat vain yksi osa kokonaisuutta ja samalla käsitellään myös ystävyyttä, rakkautta ja perhesuhteita mielenkiintoisella tavalla. Kyseessä on siis ehdottomasti tutustumisen arvoinen sarja.

27. heinäkuuta 2017

Twiittejä Maan mahdista ja Tulen tahdosta



Twitter on suosikkini sosiaalisen median kanavista ja onkin ollut ilahduttavaa huomata, että jokunen lukijakin on siellä kirjani maininnut. Keräsin muutaman twiitin Maan mahdista ja Tulen tahdosta.

Lukijoiden palaute piristää ankeimmankin päivän ja antaa intoa jatkaa kirjoitusurakkaa, jonka päätöspistettä ei ole näkyvissä. Pienelläkin huomiolla on merkitystä ja jokainen lukija on tärkeä. Sen takia halusin nostaa näitä twiittejä näkyviin myös blogin puolella.

Kiitos kaikille!















Mikäli päätät twiitata kirjoistani, ilahdun suuresti, jos tagaat minut (@Afeni84) tai käytät kirjojeni hashtageja eli #Maanmahti, #Tulentahto ja #Missäsydän. Samat ovat käytössä toki Instagraminkin puolella.

24. heinäkuuta 2017

Syksyn kirjoitussuunnitelma

Alkuvuosi on jo jäänyt taakse, mutta toinen puolisko on jäljellä. Olenkin miettinyt, mihin kirjoitusprojekteihin sen haluan käyttää ja millä aikataululla. Pitkällisen pohdinnan jälkeen loppuvuoden urakaksi valikoitui kaksi käsikirjoitusta.

Kuva täältä.
Olen vihdoin saanut jäsenneltyä syksyni suunnitelmia. Tarkkaa aikataulua en ole luonut, koska en voi tietää, mitä elämä heittää eteen. Minulla on kuitenkin tavoitteena saada kahden käsikirjoituksen raakaversiot naputeltua syksyn aikana.

Projekti V


Minulle tuli tunne, että haluaisin kirjoittaa vielä vähän lisää serafeista ja daemoneista. Tarina sijoittuu samaan maailmaan kuin Missä sydän, mutta se on silti itsenäinen teos, ei jatko-osa. En edes vielä tiedä, päätyykö se lopulta julkaisuun, mutta haluan nyt joka tapauksessa kirjoittaa sen ainakin kertaalleen.

Tavoitteena on seuraavan kuukauden tai parin aikana saada tosiaan raakaversio rykäistyä ulos. Olen päässyt hyvään alkuun, mutta myös muutellut vielä suunnitelmiani sen verran, ettei etenemistahti ole päätä huimannut. Nyt päähahmokaartini alkaa kuitenkin olla mielestäni sopiva ja palikat ovat hiljalleen loksahdelleet paikoilleen (kunnes tulee taas seuraava kriisi ja mikään ei toimi).

Kun raakaversio on kirjoitettu, jätän sen hautumaan. En tiedä vielä, pyydänkö jonkun lukemaan sen jo tuossa vaiheessa vai kirjoitanko sen kertaalleen uudestaan, ennen kuin luovutan tekstiä toisille silmille. Katson, miltä ajatus tuntuu, kun olen päässyt siihen pisteeseen. Yleensä varhaisessa vaiheessakin saatu palaute on kyllä vienyt tekstiä eteenpäin, joten siinä mielessä edes yksi ulkopuolinen näkemys voisi olla hyvä juttu.

Tein myös Projekti V:lle oman Pinterest-taulun, jonne kerään tunnelma- ja inspiraatiokuvia tarinaa varten.

Kristallin lapset 3


Kun Projekti V:n raakaversio on valmis, tartun vihdoin VV:n kirjoittamiseen. Rakenne ja juonisuunnitelma on pääpiirteittäin kasassa (itse asiassa myös neljännen kirjan osalta), mutta varsinaista tekstiä en ole vielä aloittanut. Juuri nyt on tuntunut hyvältä kirjoittaa välissä muuta. Uskon kuitenkin, että syksyllä on ihana päästä takaisin tuttuun maailmaan ja tuttujen hahmojen pariin. Johan tässä alkaa olla pienoinen ikävä.

En osaa sanoa, pääsenkö tekstin pariin jo syyskuussa vai meneekö jopa marraskuulle asti. Jälkimmäisessä tapauksessa tästä tulee NaNo-projekti, mutta katsotaan nyt ensin, miten tässä käy. Tänä syksynä joka tapauksessa aloitan urakan ja tavoitteena on, että raakaversio on kasassa vuoden loppuun mennessä, mieluusti toki jo aiemmin.

Näissä kahdessa riittänee tekemistä hetkeksi, joten muut tarinat ovat nyt muhittelulistalla. Ketut kutkuttelevat edelleen mieltäni, samoin ilmapiraatit, enkä olekaan näitä ideoita hylännyt. Ne vain odottavat nyt omaa vuoroaan.

22. heinäkuuta 2017

Alkusyksyn suunnitelmia

Kesä ei onneksi ole vielä ohi, mutta silti syksykin alkaa jo kajastella ajatuksissa. Alkusyksy näyttääkin oikein mukavalta, koska joka kuulle on tarjolla tapahtumaa ja tekemistä. Ei tarvitse vain hautautua kotona, kun voi tavata ihmisiä ja tehdä kivoja asioita.

Kuva täältä.

5.8.2017 - Hel-YA!


Hel-YA! on suomalainen young adult -kirjallisuuden oma tapahtuma, jossa on paljon mielenkiintoisia esiintyjiä. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä kustannusyhtiö Kaiken Entertainment sekä Gummerus Kustannus, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Kustannusosakeyhtiö Otava ja WSOY. 

Menen tapahtumaan kutsuvieraana bloggaajan roolissa, joten luonnollisesti myös bloggaan siitä sitten jälkikäteen. Odotan jännityksellä, mitä kaikkea pääsenkään päivän aikana kuulemaan.

Oletko sinä tulossa tapahtumaan?

8.-10.9.2017 - Tracon


Syksyn lähes pakolliseen ohjelmaan kuuluu omalta osaltani Tracon, joka on animeen ja roolipeleihin keskittyvä tapahtuma. Se sisältää paljon puheohjelmaa ja muuta mielenkiintoista menoa. 

Aiemmista vuosista poiketen varasimme M:n kanssa hotellin tällä kertaa kahdeksi yöksi, joten suuntaamme Tampereelle jo perjantaina. Myös Tracon on laajentunut tarjonnaltaan kolmipäiväiseksi, joten uskoisin meidän pyörähtävän Tamperetalon puolellakin, kun olemme saaneet itsemme paikkakunnalle asti siirrettyä.

Varsinaisia cosplay-suunnitelmia minulla ei ole (okei, haluaisin cossata Netsuzou Trapista, mutta nyt ei ehkä budjetti anna myöten), mutta ajattelin yhtenä päivistä heittää niskaan Korpinkynnen koulukaavun. Kahtena muuna päivänä menen luultavasti mori keissä, jos vain keksin sopivan ja itseään miellyttävän kokonaisuuden.

Traconissa saa ilman muuta tulla nykäisemään hihasta, ja jos sinulla on jokin kirjoistani matkassa, voin sen myös signeerata mielihyvin.

Onko Tracon osa sinunkin syyssuunnitelmiasi?

6.-7.10.2017 - Kirjoita scifiä ja fantasiaa -työpaja


Lokakuussa onkin sitten tässä kotinurkilla tarjolla kirjoitustyöpajaa, joka keskittyy fantasiaan ja scifiin. Koska olen sellaista toivonut vuosia, aion tietenkin työpajaan ilmoittautua. Nyt toivon sormet ja varpaat ristissä, että ilmoittautujia on tarpeeksi, jotta se saadaan toteutettua, muttei kuitenkaan liikaa. En halua jäädä rannalle ruikuttamaan!

En yhtään osaa sanoa, mikä tarina minulla on tuossa kohtaa työn alla ja en tiedä, voiko kurssin sisältöä soveltaa sen työstämiseen. Optimaalista toki olisi, jos näin voisi tehdä. Joka tapauksessa uskon kurssin taas antavan jotain uutta kirjoittamiseen. Tähän asti jokainen kurssi on antanut ja erityisen hyviä ovat olleet spefiin keskittyvät kurssit.

Loppusyksylle minulla ei toistaiseksi ole menoja suunniteltuna, mutta suoraan sanottuna ei haittaisi, jos marras-joulukuullekin jotain kivaa keksisi. Nanoa saatan jopa tänä vuonna harkita, jos vain kirjoitusprojektit ovat marraskuussa sopivassa vaiheessa.

Mitä suunnitelmia sinulla on syksyksi?

21. heinäkuuta 2017

Missä sydän saatavilla!

Missä sydän on jo ilmestynyt osaan verkkokirjakauppoja ja e-kirjakauppoja. Nyt on siis oivallinen tilaisuus napata itselle tai kaverille lahjaksi uutta luettavaa suositpa sitten painettuja tai e-kirjoja.

Kannen kuva: Elli Hytti

Takakannen teksti

Luvia Melek on lähetetty ihmisten maailmaan suorittamaan viimeistä serafiopintoihinsa kuuluvaa harjoittelua. Hän saa tehtäväkseen toimia kirjailija Lis Bellon assistenttina ja samalla harjoitella ihmisten suojelua sekä opiskella ihmisten elämää.

Rouva Bello on määrätietoinen työnantaja, mutta hänellä tuntuu olevan Luvian suhteen jotain muutakin mielessään. Luvia ei tiedä, miksi hänen sydämensä käy ylikierroksilla ja puna pyrkii poskille rouva Bellon seurassa yhä useammin. Serafienhan ei pitäisi kokea samanlaisia tunteita kuin ihmisten.

Samaan aikaan Luvian paras ystävä alkaa tapailla epäilyttävää miestä. Luvia joutuu kyseenalaistamaan kaiken ihmisistä ja serafeista oppimansa ja miettimään uudestaan, mikä on oikein ja mikä väärin.



Osta seuraavista paikoista

Painettu
Adlibris
CDon
Suomalainen kirjakauppa
Booky

E-kirja
Kobo Books
Amazon
Elisa Kirja

Kirjabloggaajille tiedoksi


Koska kirjani on julkaistu Books on Demandin kautta, voit tilata heiltä ilmaisen arvostelukappaleen siitä lähettämällä sähköpostia osoitteeseen lehdisto@bod.fi. Kerro viestissä, minkä kirjan haluaisit arvosteltavaksi. Voit siis Missä sydämen lisäksi tilata Maan mahdin tai Tulen tahdon.

PS. Sateenkaarifantasiaa arpoo Twitterissään yhden kappaleen Missä sydän -kirjaa. Voit osallistua tykkäämällä heidän twiitistään.

17. heinäkuuta 2017

Indiekirjailijan yhteistyö kansitaiteilijoiden kanssa

Indiekirjailijalla on kansikuvan teossa kaksi vaihtoehtoa: kaiken voi tehdä itse tai sitten palvelun voi hankkia ulkopuolelta. Ratkaisun jokainen joutuu tekemään paitsi omien taitojensa, myös budjettinsa rajoissa.

Kun oma osaaminen ei riitä


Olen piirrellyt lapsesta asti, mutten silti koskaan kehittynyt siinä puuhassa erityisen hyväksi. Toisinaan mallista piirretyt kuvat onnistuvat suhteellisen hyvin, mutta omaa luomiskykyä minulla ei kuvataiteellisesti vain ole. Ehkä kyse on harjoituksen puutteestakin, sillä en ole todennäköisesti tarpeeksi omistautunut piirtämiselle.

Sama pätee valokuvaukseen. Minusta on silloin tällöin mukava räpsiä kuvia, vaikkei visuaalinen silmäni välttämättä ole se kaikkein paras. Lisäksi perehtyneisyyden puute näkyy tässäkin puolessa. Aiemmassa työssäni minulla oli mahdollisuus käyttää järjestelmäkameraa, mutta koin sen monesti rasitteena. Kaikkien toimintojen kunnolliseen opetteluun olisi mennyt aikaa (jota sivumennen sanoen ei koskaan ollut) ja lisäksi harjoitusta olisi tarvittu enemmän kuin satunnaiset kuvauskeikat tarjosivat. Monesti tuli siis vain lätkäistyä kamera automaattiasetuksille ja toivottua parasta. Ei pätevin menetelmä ja on taatusti järkkärin monipuolisten mahdollisuuksien haaskaamista, mutta kiire tekee tehtävänsä tässäkin, valitettavasti.

Sekä valokuvaaminen että piirtäminen ovat taiteenlajeja, jotka vaativat kunnollista perehtymistä ja vuosien harjoittelua. Ne syövät aikaa, jota minulla ei käytännössä ole. Tai olisi, mutta joutuisin lohkaisemaan sen jostain muusta, kuten vaikkapa kirjoittamisesta. Koska kirjoittaminen on minulle intohimo, ei tällaisessa päätöksessä olisi kerrassaan mitään järkeä.

Kun taidot sitten ovat sattuneesta syystä rajalliset, mutta haluisi kuitenkin saada aikaan kelvollista jälkeä, pitää etsiä ratkaisua itsensä ulkopuolelta. Olen siinä mielessä onnekas, että tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka ovat eri tavalla lahjakkaita kuin minä. He ovat myös panostaneet tosissaan näihin lahjakkuusalueisiinsa ja se näkyy työn jäljessä. Ihailen heidän intohimoaan ja teoksiaan.

Kristallin lapset -sarjan kannet




Kuten olen blogissa jo aiemmin kertonut Kristallin lapsien kannet on kuvannut Eveliina Kronqvist, joka on  myös taitava cosplay-kuvaaja. Hän cosplay-kuviinsa voit käydä tutustumassa Mialiina cosplay photographyssä.

Tutustuin Eveen aivan muissa kuin valokuvauksellisissa merkeissä, mutta kun tarvitsin apua kansien luontiin, kysäisin häneltä, olisiko hänellä kiinnostusta hommaan. Minulla kävi tuuri, ja Eve halusi tarttua tehtävään, vaikken varmasti ole ollut se helpoin asiakas. Varsinkin ensimmäisen kannen kohdalla olin aivan ulalla kaikesta. On todella vaikea lähteä ohjeistamaan toista ihmistä toiveistaan... varsinkin, kun ne toiveet ovat itsellekin hataria ja epäselviä. Eve kuitenkin selvisi Maan mahdin kannesta kiitettävästi, ja minä opin samalla aimo annoksen taiteilijan kanssa työskentelystä.

Kun Tulen tahto kaipasi kantta, oli selvää, että halusin Even jatkavan hommassa. Välissä oli noin vuoden verran aikaa ja Eve olikin sinä aikana hionut taitojaan entisestään. Mielestäni tämä myös näkyy kannessa ja sen tunnelmassa. Kuvasta näkee myös, että yhteistyö mallin kanssa on toiminut.

Tämä jälkimmäinen kansi onkin sellainen pysäyttävä minulle. Aina kun näen sen jossain, sydän oikein sykähtää ilosta.

En ole aloittanut kolmannen osan, VV:n, kirjoittamista vielä. Sen kuitenkin tiedän, että haluaisin kansitaiteen säilyttävän linjansa myös tässä (ja viimeisessäkin) osassa. Siispä toivon, että Eve on käytettävissä, kun taas siihen pisteeseen päästään.

Missä sydän -kansi



Kun alkoi näyttää siltä, että salainen projektini, Missä sydän, pääsee kansien väliinkin, oli aika taas pohdiskella kansikuva-asioita. Niin paljon kuin Even valokuvista tykkäänkin, halusin tähän kirjaan jotain erilaista. Tarinalla ei ole mitään tekemistä Kristallin lapsien kanssa, joten mielestäni se vaatii oman fiiliksensä myös kansikuvan suhteen. Halusinkin kokeilla piirrettyä kantta.

Urakka alkoi siitä, että ylipäätään löysin taiteilijoita. Onneksi netti on täynnä hyviä vihjeitä, kun vain osaa kysyä. Tutustuinkin erilaisten taiteilijoiden kädenjälkeen, jonka jälkeen laitoin kyselyä muutamalla kiinnostavimmalle. Loppujen lopuksi valitsin kirjan kannen tekoon Elli Hytin. Hänen töihinsä voit tutustua Deviant Artissa.

Pidän erittäin paljon Ellin tyylistä ja värien käytöstä. En ymmärrä, mitä kaikkea hienouksia siihen mahdollisesti liittyy, mutta tunnistan minua miellyttävän kuvan joka tapauksessa. Kanteen päätyivät tarinan päähahmot Lis Bello (vasemmalla) ja Luvia Melek.

Tällä kertaa minulla oli jonkinlainen visio kannesta. Tiesin myös hahmojen ulkonäön ja pukeutumistyylin, joskin pieniä muutoksia tuli vielä matkan varrella, koska kirjoitusprosessi oli kesken. Onneksi Elli ei menettänyt hermojaan minun kanssani. Minulla on nimittäin tunne, etten taaskaan ollut se helpoin mahdollinen asiakas, mutta Ellin ote säilyi loistavana koko ajan. Kiitos siitä!

Mitä on jäänyt käteen?


Minulla on kolme upeaa kansikuvaa, mutta siinä ei ole kaikki, mitä olen yhteistyöstä saanut. Olen nimittäin oppinut varsin paljon kaikenlaista sekä itsestäni että muista ihmisistä ja yhteistyön tekemisestä. Sekä valokuvaamisessa että piirtämisessä on omat hankalat paikkansa ja välillä myös elämä voi tulla muiden juttujen tielle. Tämä on opettanut varaamaan aikatauluun väljyyttä. 

Olen myös oppinut sen, ettei kantta voi vain tilata. Vaikka taiteilijat tekevän konkreettisen työn, myös minun panostani vaaditaan. Kukaan ei osaa lukea ajatuksia vaan minun on osattava pukea ne sanoiksi. Huvittavaa melkein, miten vaikeaa se on. Teen sitä päivittäin, kun naputtelen tekstejäni eteenpäin, mutta siitä huolimatta omien visuaalisten visioiden kuvaaminen toiselle tuottaa minulle hankaluuksia. Tästä syystä en voi olla ihailematta sekä Even että Ellin vastaanottokykyä. Sekavista selostuksistani on saatu selkoa ja toivomistani muutoksista ei ole napistu. Pahoitteluni silti, jos olen paikoittain ollut hankala.

On upeaa, että ympärilläni on taitavia ihmisiä. Se tarkoittaa, että minä voin keskittyä kirjoittamiseen ja antaa osaaviin käsiin kuvataiteellisen puolen.

Kiitos Eve ja Elli! Olette mahtavia!

10. heinäkuuta 2017

Lukupäiväkirja 17/2017: Talviverinen




Helena Waris - Talviverinen (Pohjankontu #3)


Talviverinen jatkaa Uniin piirretyn polun ja Sudenlapsien aloittamaa tarinaa, mutta tälläkin kertaa eri hahmon näkökulmasta. Kirjan keskiössä on Troi, joka on esiintynyt sivuroolissa kahdessa aiemmassa teoksessa. Troin tarina limittyy ja lomittuu kahden muun kertomuksen lomaan ja Talviverinen antaakin vastauksia lukijalle mahdollisesti aiemmin heränneisiin kysymyksiin.

Kirja on kirjoitettu taidokkaasti ja pitää lukijan otteessaan alusta loppuun saakka. Tästä huolimatta koin sen hieman vaikeaksi ja raskaslukuiseksi, mutta vika lienee itsessäni eikä niinkään kirjassa. Siitä, kun luin Uniin piirretyn polun ja Sudenlapset on aikaa... ehkä vähän liikaakin. Yksityiskohdat ovat erityisesti edellisen osalta haihtuneet mielestäni eikä jälkimmäinenkään siellä kovin tuoreena ole. Koska tarinat tosiaan limittyvät toisiinsa, oli minun pysähdyttävä välillä miettimään, mitä tästä ja tuosta asiasta edellisissä kirjoissa sanottiin. Välttämätöntä se ei tietenkään ole, Troin tarinan voi nauttia sellaisenaan, mutta minun pääni nyt vain toimii tällä tavoin.

Joka tapauksessa kirja oli erinomainen päätös Pohjankonnun tarinalle. Kokonaisuus täydentyi kirja kirjalta ja nyt se tuntuu valmiilta myös mielessäni.

6. heinäkuuta 2017

Harry Potter -piknikillä Helsingissä

Maanantaina 26.6.2017 tuli 20 vuotta siitä, kun Harry Potter ja viisasten kivi julkaistiin. Tämän kunniaksi Vuotis järjesti Helsingissä Harry Potter -piknikmiitin, jonne tuli sitten lähdettyä parin kaverin kera.


Piknikille oli ilmoittautunut Facebookissa reilut 30 henkeä, mutta silmämääräisesti porukkaa tuntui olevan enemmänkin. Omien kavereiden lisäksi en tuntenut ketään eikä (taas kerran) rohkeus riittänyt tuntemattomille höpötelemiseen, mutta oikein rattoisa iltapäivä tuli joka tapauksessa Kaisaniemen puistossa vietettyä. Piknik oli myös siinä mielessä kiva, että nykyisin olen aika paljon omissa oloissani kotosalla. Tekee ihan hyvää välillä nähdä muitakin ihmisiä kuin M:aa ja käväistä muuallakin kuin ruokakaupassa. Pää tuulettuu niin sanotusti.


Piknikille piti luonnollisesti varustautua. Toinen kaveri toi meille viltin ja karkkia, toinen oli tehnyt salaatin ja leiponut donitseja (olivat muuten ihan älyttömän hyviä, kiitokset!). Minä toin pasteijoita ja askartelin Hunajaherttuan herkkulaatikon, johon tuli pähkinöitä, karkkia ja viinirypäleitä. Lisäksi haettiin vielä mansikoita ja juomista (rosé pommacia ja kirsikka-Pepsiä) kaupasta. Syömistä olikin lopulta niin paljon, ettei kaikki edes mennyt piknikin aikana vaan osa piti kuljettaa takaisin kotiin. Tosin ehkä se on parempikin, että syömistä on liikaa kuin liian vähän.



Piknikillä järjestettiin myös Viisasten kivi tietovisa, josta saimme huikeat 3/15 pistettä. Melkoinen saavutus meiltä Fletkumato-ryhmäläisiltä siis. Pääasiahan kuitenkin on, että on hauskaa eikä visan voittajalla ole merkitystä.

Paitsi, että jos joskus järjestetään Salaisuuksien kammio -piknik, luen kirjan etu- ja takaperin ja teen siitä vielä muistiinpanotkin. ;D 

Noh, meillä oli joka tapauksessa kolmistaan hyvinkin rattoisaa. Puhuttiin vähän Potterista ja paljon peleistä. Ennen piknikiä käväistiin pyörähtämässä Fantasiapeleistä, joista mukaani tarttui Once Upon A Time - Writer's Guide. Kyseinen kirja opettaa, miten samannimistä korttipeliä voi hyödyntää kirjoittamisen tukena. Itse asiassa olen toisinaan kyseisiä kortteja jo käyttänytkin, mutta silti on kiva lukea, miten pelin tekijä on asian ajatellut.

Piknikin jälkeen ei enää ehditty shoppailukierrokselle vaan käveltiin yhdessä asemalle. Toinen kaveri asuu Helsingissä, joten hän saattoi meidät kaksi muuta junaan. VR oli perinteiset parikymmentä minuuttia myöhässä (seistiin Pasilassa hyvä tovi), mutta onneksi matkassa oli hyvää seuraa, joten aika ei käynyt pitkäksi.



Piknikillä edustin tietenkin parasta tupaa eli korpinkynttä. Olen totaalisen rakastunut tuohon koulukaapuuni ja tupahuiviini, mutta niitä on harvoin mahdollista käyttää. Olisikin tosi kiva joskus saada asusta ihan kunnon kuvia näiden itse otettujen räpsäisyiden sijaan. Siis sellaisia, joissa olisi jollain tapaa myös velhomaailman tunnelma läsnä. Meillä kotona ei tuo tausta oikein istu... ja kolmijalan hankkimisesta huolimatta koen itse itseni kuvaamisen ehkä hitusen hankalaksi.

Summa summarum: oli tosi kiva päivä! Nyt en oikeastaan malta odottaa, että saan kuvitetun Azkabanin vangin käsiini ja pääsen lukemaan sitä.