8. joulukuuta 2017

Lukupäiväkirja 32/2017: Mifongin kadottama


J.S. Meresmaa - Mifongin kadottama


Mifonki-sarjasta on julkaistu jo viimeinenkin osa, mutta minä raahaan vielä yhden kirjan verran perässä. Suurin syy tähän on ihan siinä, että hyvää luettavaa on tarjolla enemmän kuin ehdin lukea. Kirjapino yöpöydän alatasolla kasvaa kasvamistaan ja e-kirjanlukija täyttyy hiljalleen.

Mifongin kadottama jatkaa siitä, mihin sarjan edellinen osa jäi. Fewryn on päätynyt toismaailmaan, Ciaran menettänyt kruununsa ja kaorit vaeltelevat pitkin maailmaa Ardisin veren perässä. Näyttää kuitenkin siltä, että Linn on löytänyt rauhaisan kotisataman lampimajasta ja Dante saanut vihdoin mahdollisuuden todella viettää aikaa Ardisin kanssa. Asiat ovat melkein hyvin, kunnes ne eivät olekaan. Todellisuuden rajat ovat vain veteen piirrettyjä viivoja, jotka häälyvät ja on mahdollista ylittää. Linn ei pääse karkuun menneitä kokemuksiaan eikä Fewrynin kohtaloa, Ardisille ja Dantelle ei edelleenkään suoda rauhaa vaan kohtalo ajaa heitä eri teille. Helppoa ei ole Ciaranillakaan, joka matkaa kohti Belonea mukanaan Joentuoma, joka entisessä elämässään puukotti häntä selkään. Tarinan langanpätkät kietoutuvat toistensa lomaan ja luovat kuvaa, joka ei ole vielä täysin valmis mutta jonka valmistumista odottaa innolla.

Kirja oli nautinnollinen lukukokemus niin tarinan kuin kielenkin kannalta. Olin jo tässä tauon aikana ehtinyt unohtaa Meresmaan herkullisen ja mukaansatempaavan ilmaisun. Valitettavasti myös monet yksityiskohdat olivat päässeet unohtumaan, mutta onneksi se ei estänyt imeytymistä tarinaan. 

Nyt vain odotankin joulua ja syntymäpäiviä innolla. Parina viime vuonna on minua odottanut jompanakumpana kova kirjapaketti. Saa siis nähdä, saanko sarjan viimeisen osan piakkoin. Jos en saa, on se takuuvarmasti omalla hankintalistallani. Tämä tarina on luettava loppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti