28. joulukuuta 2017

Veden vaiston kansikuva

Jokainen kirja tarvitsee kannen eikä sen luominen ole mitenkään helppo projekti. Kannen tulisi kuvastaa kirjaa ja miellyttää visuaalisesti lukijaa, joka vielä pohtii ostopäätöstä. Vaikkei kirjaa tule tuomita kannen perusteella, kansikuvalla on monelle merkitystä ostopäätöstä tehdessä. Tästä syystä kannen luominen yhdessä taiteilijoiden kanssa on aina jännittävää eikä lukijoiden reaktiota silti voi koskaan ennustaa.


Kuva: Eveliina Kronqvist
Veden vaisto ei ole vielä kirjana valmis vaan kaipaa hiomista, kenties reilullakin kädellä. Tästä huolimatta kansikuvaa ryhdyttiin suunnittelemaan jo hyvissä ajoin.

Kannen kuvaajana toimi tälläkin kertaa edellisistä osista tuttu Eveliina Kronqvist jo siitä yksinkertaisesta syystä, että haluan säilyttää sarjan ilmeen samanlaisena alusta loppuun. Sama tekijä on ainakin yksi tae tästä.

Veden vaisto sijoittuu ajallisesti syksyyn, joten kuvaushommissa tämä piti ottaa huomioon. Muussa tapauksessa olisinkin varmaan vielä odottanut, että saan tekstin valmiimmaksi ja ryhtynyt vasta sitten keskustelemaan kannesta Even kanssa. Tässä kohtaa odottaminen olisi kuitenkin tarkoittanut kannen kuvaamisen venymistä vuoden 2018 syksyyn, ja minulla on toistaiseksi tavoitteena saada kirja ulos vuoden alkupuoliskolla. Odottaminen ei siis ollut vaihtoehto.

Kannen suunnitteluprojekti


Tietyt perusperiaatteet kantta varten olivat jo olemassa. Fonttien kohdalla ei ollut leikkimisen varaa vaan halusimme luonnollisesti käyttää samoja kuin Maan mahdissa ja Tulen tahdossa. Maan mahdin kannesta olimme myös oppineet sen, ettei tekstiä kannata sijoittaa liian ylös, koska se vain näyttää hassulta. Tuntuukin, että tämä homma on jatkuva oppisen tie. Sitä yrittää ottaa kaiken mahdollisen huomioon, mutta jokaisen kirjan myötä vastaan tulee jotain uutta ja ennakoimatonta. Täydelliseksi ei tule koskaan.

Maan mahdin kannessa meillä olivat kirjassa seikkailevat Momi (Mona) ja Senna (Tiia). Tulen tahdon kanteen sen sijaan valikoitui pelkästään Momi. Tässä valossa minulle oli aika selvää, että myös Sennan pitää saada oma kansi, ja Veden vaisto tuntui luontevammalta tähän tarkoitukseen kuin sarjan vielä toistaiseksi nimeämätön päätösosa. Onneksi Eve ole heti mukana ajatuksessa, kun sen toin ilmoille.

Even kanssa pyörittelimme kannen suhteen erilaisia ajatuksia, jotka olivat kaikki enemmän tai vähemmän hyviä, mutta lopulta on jokin suunta otettava. Joskus toivoisin, että kirjalle voisi kuvata kymmenen kantta, mutta ehkä on hyvä, ettei kaikkia visioita lähde toteuttamaan. Karsimaan on opittava, mikä muuten pätee siihen kirjoittamisprosessiinkin.

Olin varsin ilahtunut, kun Maan mahdin kannessa Sennaa esittänyt Tiia oli halukas uuteen kuvaussessioon ja kansikuvaan. Olisi ollut todella sääli vaihtaa malli, joten en voi kuin kiitellä ja kumarrella Tiian suuntaan tässä asiassa.

Kansi syntyy


En pysty kansikuvan kuvausprosessia oikeastaan avaamaan, koska kuvaaminen on ollut täysin Even ja Tiian hallussa. Samoin editoiminen on ollut Even käsialaa, joskin kävimme asiasta keskusteluja. 

Eräänä syyspäivänä Even ja Tiia kuitenkin painelivat pusikoiden sekaan ja ottivat ison läjän kuvia, joita minä pääsin sitten myöhemmin ihastelemaan. Kuvissa oli tunnelma kohdallaan ja jouduinkin pyörittelemään niitä useamman päivän löytääkseni sen, joka miellytti silmääni eniten. Urakka ei missään nimessä ollut helppo.

Kuvan valitsemisen jälkeen oli vuorossa myös editoiminen. Evellä oli siitä jo ajatuksensa, minkä lisäksi minä kerroin omat toiveeni. Lopputulos onkin näiden kahden summa tai kenties hieman enemmän. Kuva, josta lähdettiin liikkeelle, koki nimittäin vielä melkoisen muodonmuutoksen. Tätä prosessia oli mielenkiintoista seurata ja päästä ihastelemaan. Itse en samaan kykenisi, mutta tietysti minulla ei olekaan taustalla Even kokemusta.

Kohti seuraavaa


Vaikka Veden vaisto ei ole vielä ilmestynyt (tai edes valmis!), ajatukseni harhailevat ajoittain jo kohti sarjan päätösosaa. Minulla on nyt jo visioni sen kannesta, ja toivoisinkin, että siihen saataisiin mukaan Momi ja Senna kumpainenkin. Hieman olen pyöritellyt ajatusta, että joukkoon voitaisiin lisätä myös Sonja, mutta en ole varma, saisiko kokonaisuudesta toimivan. Yleensä lopputulos on näissä kansiasioissa ollut erilainen kuin alkuperäinen ajatus, mutta sehän tässä niin kiehtovaa onkin!

Sormet jo syyhyävät tällä tiellä eteenpäin, mutta koetan vielä malttaa mieleni. Edetään kirja kerrallaan, ja nyt on aika saattaa Veden vaisto seuraavaan risteykseen, jossa tiemme sitten eroavatkin hetkeksi. Yhteistä polkua on edessä yhden editointirupeaman verran, mutta sitten päästän tekstin toviksi toisiin käsiin ja keskityn itse muuhun. Elämme jännittäviä aikoja.

Lue myös


Joululahja lukijoille - Tulen tahdon 1. luku
Maan mahti - vihdoin painettuna!
Kansikuva, maailmankartta ja kirjatraileri


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

2 kommenttia:

  1. Sattuikin sopivasti, että painiskellaan saman työvaiheen kanssa :D Sinulla vain on rutkasti kokemusta, ja luin siksi tämän tekstin kolmeen kertaan kokeneemman neuvoja mieleen painaakseni. Varsinkin tuo liian ylhäälle sijoittaminen hassuna kuulostaa siltä, että pitää mennä äkkiä avamaan oma tiedosto ja katsoa, mitä sitä onkaan tullut kokeiltua...

    Mutta voi kyllä tuo on kaunis kansi, selvästi sarjaan liitettävissä mutta silti itsenäinen. Pidän syksyisistä sävyistä erityisen paljon ja siitä, että ei mennä nimen viitoittamana vesiaiheisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Tosiaan varsin hauska yhteensattuma. :D Kokemusta on tästä hommasta tosiaan jo vähän karttunut, mutta silti tuntuu, että opittavaa löytyy joka kerta.

      Tekstiä ei tosiaan kannata sijoittaa ihan kuvan ylälaitaan, varsinkaan jos on painettua kirjaa tekemässä. Kannesta leikkautuu se 0,5 cm pois reunoilta, joten jos teksti on kovin ylhäällä, se voi jäädä aivan reunaan kiinni lopullisessa tuotteessa. Ei virhe sinällään, mutta ainakin omaan silmään tosiaan näyttää hassulta.

      Ja kiitos kehuista! Ne lämmittävät varmasti myös Even ja Tiian mieliä. Pidän myös itse kannesta paljon.

      Poista