Anna Kaija

Books on Demand järjesti taas omakustantajapäivän lauantaina 10.3.2018 Helsingissä Korjaamolla. Olen muutaman kerran harkinnut paikan päälle lähtemistä, mutta vasta tänä vuonna sain repäistyä itseni liikkeelle.

Päätös lähteä omakustantajapäivään oli hetken mielijohde, kun satuin näkemään tapahtumasta mainoksen. Ohjelma kuulosti ihan kiinnostavalta ja erityisesti odotin sosiaalisen median markkinointia käsittelevää luentoa. Siispä nappasin lipun ja varasin matkan Helsingin suuntaan.

Vaikka tämä ei suoranaisesti tapahtumaan liity, pakko on silti mainita, että paikan päälle oli helppo löytää. En pidä itseäni taitavana Stadissa liikkujana, mutta onnistuin silti pääsemään keskustasta ratikalla Töölöön ja löytämään oikean rakennuksen. Siellä tosin eksyin ensin väärälle puolelle, koska en mielestäni nähnyt mitään opasteita tilaan, jossa päivä järjestettiin. Ehkä en vain osannut katsella riittävästi?

Omakustantajapäivän lipulla sai sisäänpääsyn tapahtumaan, aamukahvin ja lounaan. Ottaen huomioon lipun hinnan (20 euroa) minusta vastine oli hyvä. Paljon kalliimmissakin tapahtumissa on tullut käytyä eikä niissä ole välttämättä ollut ruokaa tarjolla. Myöhemmin on kuulemma vielä tulossa ohjelmien diat sähköpostitse, mitä pidän erittäin kivana lisänä. Ei ollut pakko tehdä muistiinpanoja vaan asioihin voi sitten palata jälkiäteen diojen kautta.

Päivä alkoi perusasialla omakustanteen / indiekirjan toteuttamisesta. Wunderlich kävi läpi lyhyesti koko prosessin alkaen kirjoittamisesta päättyen kirjan markkinointiin julkaisun jälkeen. Kyseessä oli kattava infopaketti, josta hyötyivät varmasti ainakin ne, jotka eivät vielä ole omaa kirjaa julkaisseet. Tällainen tieto olisi ollut minullekin suureksi avuksi vuonna 2015, mutta silloin en edes tiennyt omakustantajapäivästä vaan keräsin tietoni rippunen kerrallaan mm. internetin syövereistä.

Nyt ohjelma ei tarjonnut minulle juuri uutta informaatiota vaan pikemminkin muistutti, mikä kaikki on tullut opittua matkan varrella ja joskus myös kantapään kautta. Kertaus ei toki ole koskaan pahasta.

Tätä ohjelmaa odotin eniten, mutta valitettavasti se oli peruttu eikä korvaavaa ohjelmaa ollut saatu tilalle, sillä peruutus oli tapahtunut aivan viime metreillä. Seikka jäi hieman harmittamaan, koska markkinointipuoli ei ole vahvuuksiani ja siinä minulla olisi vielä paljon kehittämisen varaa.

Seuraavaksi pääsimmekin sitten kuuntelemaan Hurmerintaa, joka käsitteli kirjoittamista prosessina ja antoi vinkkejä työskentelyyn. Hän myös pyrki esityksellään avartamaan kuulijoiden näkemystä kirjoittamisesta ylipäätään. Kirjoittamista ei ole vain ne hetket, kun istuu tietokoneen ääreen ja alkaa paukuttaa näppäimistöä tai tarttuu kynään ja raapustelee paperille sanoja. Kirjoittamista on kaikki kirjoittajan elämässä. Jokainen hetki on kirjoittamista ja kaikesta voi kirjoittaa. Pitää vain kulkea silmät auki ja kokea kaikilla muillakin aisteilla, mitä ympärillä tapahtuu.

Hurmerinta myös halusi kumota vanhan tutun lausahduksen "kill your darlings" ja korvata sen huomautuksella "relocate your darlings". Jokainen kirjoittaja törmää siihen, ettei jokin mahtava lausahdus toimikaan tekstissä, mutta se voi toimia jossain toisessa tekstissä tai kenties saman käsikirjoituksen toisessa kohdassa. Siitä ei siis välttämättä tarvitse kokonaan luopua vaan etsiä sille sopiva paikka.

Hurmerinnan esitys oli mielenkiintoinen mutta toisaalta sisälsi paljon samaa asiaa, joka on jo tuttua kirjoituskursseilta. Toisaalta jos kursseja ei ole käynyt, esitys olikin pikakurssi luovan kirjoittamisen saloihin ja sellaisena toimi erinomaisesti.

Ennen lounasta kuulimme vielä Sivulan kattavan esittelyn HelMet-kirjaston tarjoamista mahdollisuuksista indiekirjailijoille. Tapiolan kirjasto kerää tällä hetkellä omakustannekokoelmaa, johon otetaan kirjoja vastaan myös lahjoituksena. Jos siis et ole saanut toiveistasi huolimatta omaa kirjaasi kirjastoihin, nyt se on mahdollista lahjoittaa osaksi Tapiolan kirjaston kokoelmaa.

HelMet-kirjastoilla on tarjolla myös betalukupalvelu, jota voi käyttää, vaikkei alueella asuisikaan. Palvelusta saa yhden koelukijan näkemyksen tekstistä, mutta sitä ei voi käyttää esimerkiksi oikolukuun tai kustannustoimittamiseen. Olen itse nyt käyttänyt palvelua kertalleen ja kirjoittelen siitä ehkä myöhemmin blogissa omia kokemuksiani.

Sivula myös suositteli indiekirjailijoita ottamaan kirjastoon yhteyttä ja kysymään, miten voi olla avuksi. Kirjastoihin on mahdollista päästä järjestämään tapahtumia tai auttamaan sellaisiin. Näiden kautta taas voi saada kosketuspintaa tuleviin lukijoihinsa. Kirjastossa on myös mahdollista järjestää kirjajulkkarit eikä tilavuokraa tarvitse maksaa.

Kaiken kaikkiaan kuulosti siltä, että HelMet-kirjasto tarjoaa kirjailijalle paljon erilaisia mahdollisuuksia, jollaisia mieluusti hyödyntäisin itsekin, jos ne olisivat lähempänä. Täytyykin siis ottaa selvää, onko oman alueeni kirjastoilla vastaavia palveluita tarjolla.

Lounaan jälkeen siirryimme kielenhuollon pariin Matilaisen opastamana. Esityksen aikana käytiin läpi yleisimpiä mokia, joihin kirjoittaja voi kompastua. Myönnettävä on, että monet ovat osuneet myös omalle kohdalle, vaikka kuinka pyrkisi kohti täydellisyyttä.

Kirjoittajan onkin hyvä myös kielenhuollon osalta opetella tuntemaan itsensä. Jokaisella on  omat kompastuskohtansa. Minä esimerkiksi kirjoitan toistuvasti tiettyjä sanoja väärin, vaikka tiedän, miten ne oikeasti kirjoitetaan. Lisäksi minulla on ärsyttäviä maneereja, joita saan aina jälkikäteen metsästää teksteistäni. Ehkä jonain päivänä pääsen niistä eroon, mutta todennäköisesti kehitän tilalle uusia. Työ ei koskaan pääty.

Matilainen myös muistutti, että joskus kielioppisäännöistä voi poiketa, kun kirjoittaa kaunokirjallista teosta. Ennen kuin poikkeuksia lähtee viljelemään, on kuitenkin syytä osata pelisäännöt. Sitä, että tekstin kielenhuolto on jätetty hoitamatta, ei voi kuitata taiteellisella vapaudella.

Tämänkin ohjelman osalta minusta tuntui, että sisältö oli sinällään mielenkiintoista, muttei tarjonnut paljoakaan uutta. Silti olen sitä mieltä, että kertaus on usein hyväksi eikä kiellenhuollosta voi puhua liikaa.

Päivän viimeisenä ohjelmana kuulimme vielä Books on Demandin kautta kirjansa julkaisseen Meretmaan ja hänen kustannustoimittajan toimineen Maavuorin ajatuksia kirjoitusprosessista. Meretmaa oli ehtinyt painia romaanikäsikirjoituksensa kanssa jo pidemmän aikaa, kun hän yhteisen tuttavan kautta löysi Maavuorin auttamaan tekstin kehittämisessä. Esityksessä käytiin läpi, millä tavoin kustannustoimittaja voi auttaa kirjoittajaa tekemään tekstistä parhaan mahdollisen version. Toisaalta puhuttiin myös siitä, ettei työ varsinaisesti valmistu koskaan vaan sitä voisi jatkaa ikuisesti. Jossain vaiheessa on vain päätettävä, että riittävän hyvä lopputulos on saavutettu, ja siirryttävä julkaisuvaiheeseen.

Koko päivän minulla oli ohjelmatarjonnasta samanlainen tunne: sisältö oli mielenkiintoista muttei tarjonnut minulle juuri uutta. Toisinaan kertaus on silti tarpeellista ja itseään on hyvä muistuttaa niistäkin asioista, joita on alkanut pitää itsestäänselvyyksinä. En silti välttämättä halua toistuvasti maksaa kertaamisesta, joten siinä mielessä olisi kiva kuulla muiden kokemuksia aiemmin järjestetyistä päivistä. Onko niidenkin sisältö ollut aloittelijoille sopivaa ja kokeneemmille kertaavaa vai onko tarjolla ollut paljon uutta informaatiota?

Toisaalta nämä ajatukseni ja tuntemukseni vähän hämmentävät. En osaa ajatella, että olisin jo ohittanut aloittelijavaiheen ja tietäisin kirjoittamisesta ja indiekirjan julkaisusta niin paljon, ettei perustason ohjelmatarjonta aiheen ympäriltä riitäkään täysin tyydyttämään omaa uteliaisuutta. Voi siis olla, etten voi enää ajatella itseäni aloittelijana.

Mietin myös, olisiko kokemukseni ollut erilainen, jos myös somemarkkinointiluento olisi toteutunut. Tiedän siitäkin aiheesta jotain, mutten koe seisovani kovin vakaalla maaperällä. Olisiko siis tuo ohjelma tarjonnut minulle sen kaivatun lisän? Olisinko saanut siitä tarttumapintaa, joka olisi vienyt minua eteenpäin ja tarjonnut kehittymismahdollisuuksia? En tiedä.

Voi siis olla, että seuraavaksi en suuntaa kirjoittajakoulutukseen vaan yritän bongata omaan budjettiini sopivan somekoulutuksen. Se voisi tulla tarpeeseen, sillä tuntuu, etteivät netin ilmaiset ohjeet täysin riitä.

En silti kadu, että lähdin omakustantajapäivään. Se oli mielenkiintoinen kokemus ja ohjelmasisältö oli hyvää, vaikkei suoraan omaan tarpeeseeni kolahtanut. Uskonkin, että eniten päivästä hyötyvät omakustannetta / indiekirjaa suunnittelevat tai vasta varhaisessa vaiheessa olevat indiekirjailijat. Pidempään julkaisseet kaipaisivat ehkä syventävää ohjelmaa.

Olitko paikalla tänä vuonna tai joskus aiemmin? Millainen maku sinun suuhusi jäi tapahtumasta?

Seuraa myös somessa!