Featured Slider

Indiekirja esittelyssä: Wezierin kirjat I: Kätketyt kirjat

Otin tälle vuodelle tavoitteeksi lukea enemmän indiekirjoja ja samalla esitellä niitä myös blogissa, koska indiekirjat saavat varsin vähän näkyvyyttä missään mediassa. Tällä kertaa vuorossa on Paula Koukin ja Marjut Häkkisen Wezierin kirjat I: Kätketyt kirjat.

Paula Kouki, Marjut Häkkinen - Wezierin kirjat I: Kätketyt kirjat


Nuori parantaja Cael joutuu yllättävään tilanteeseen, kun hän päätyy retkikuntaan, jonka täytyy etsiä kadonneet Wezierin kirjat. Matka sisältää sekä vaaroja että odottamattomia apureita, mutta sen aikana joutuvat koetukselle sekä ystävyys että luottamus.

Kirjan takakansi lupaa matkafantasiaseikkailua ja mielenkiintoisia hahmoja. Ulkoisesti kirja näyttää myös hyvin toteutetulta. Kovin montaa kovakantista indiekirjaa ei ole käsiini vielä sattunut, mikä voi toki johtua omista valinnoista mutta myös siitä, että pehmeäkantisen saa toteutettua lukijaystävällisempään myyntihintaan. Kätkettyjen kirjojen kohdalla pidän myös paljon kansikuvasta, jossa on kiehtova tunnelma.

Sisällön puolelta silmiini iski ensimmäisenä taiton vaihtelevuus erityisesti repliikkien osalta. Jotkin repliikit on tekstissä sisennetty mutta suurin osa ei, mikä tekee lukukokemuksesta hitusen tukkoisen. Tämä ei kuitenkaan ole anteeksiantamatonta eikä sinällään estä kirjan lukemista. Huomaan vain nykyisin kiinnittävän tällaisiin asioihin huomiota ehkä vähän liikaakin, koska taiton tarkastelu voi haitata omaa lukukokemusta. (Aiemmin en kiinnittänyt kirjojen taittoon mitään huomiota, joten kaikille tämä ei varmastikaan ole ongelma.)

Mitä tulee itse tarinaan, en oikein päässyt siihen sisään. Luin kirjasta reilut sata sivua, kunnes päätin luovuttaa. Kirja on ihan hyvin kirjoitettu, mutta varsinkin alkupuolella kuvailua tuntui olevan runsaasti. Ajatukseni lähti tämän tästä harhailemaan ja huomasin lukeneeni pitkät pätkät tekstiä todella lukematta sitä. Minulle ei yleensä käy näin, mutta jokin tässä kirjassa sai minut toistuvasti harhautumaan oman pääni sisään. Seurauksena olin jatkuvasti pihalla tapahtumista ja jouduin palailemaan takaisin päin vain harhautuakseni uudestaan.

Käytännössä reilun sadan sivun jälkeen en kyennyt sanottamaan edes itselleni hahmojen persoonaa tai viimeisintä juonenkäännettä, joten annoin olla. Viimeisellä lukurupeamalla kiinnitin huomiota kuvailun sijaan siihen, että teksti näytti sisältävän paljon lauseenvastikkeita, jotka raskauttivat sitä. Mietinkin tuossa vaiheessa enemmän kielenhuoltoa kuin tarinan tapahtumia ja olin jälleen ajatusten harharetkellä hyvin nopeasti.

Tästä syystä en oikein tiedä, mitä kirjasta sanoisin. Takakannen perusteella varmaan valitsisin sen uudelleenkin luettavaksi, mutta koska en päässyt tarinaan sisälle, se saa nyt jäädä toistaiseksi pölyttämään hyllyä. Ehkä yritän joskus uudestaan. Voihan olla, että minulla oli nyt vain omituisia kesäisiä keskittymisvaikeuksia, mutta sanottava tosiaan on, ettei tällainen ole minulle tyypillistä.

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Fiiliksiä Finnconin taidekujalta

Viime lauantai tuli vietettyä Turussa Finnconissa. Tarkempi sijaintini suurimman osan päivää oli Naturan 2. kerros ja taidekuja, missä vaikutin Sateenkaarifantasiaan pöydän takana yhdessä kirjoittaja S. A. Keräsen kanssa.


Päivä alkoi ihanalla 5:30 herätyksellä ja pitkähköllä ajomatkalla Turkuun, jonne saavuimme hieman yhdeksän jälkeen. Pöytämme on onneksi varsin helppo kasata, joten ehdimme saada kaiken valmiiksi reilusti ennen kymmentä, kun taidekuja avautui.

Loppupäivä meni itseltä tosiaan hyvin pitkälti pöydän takana. Poistuin ainoastaan vessareissuille ja kipaisin pikaisen kierroksen muissa taidekujapöydissä sekä alakerran kirjamyyntipöydissä. Mukaan tarttui kolme kirjaa, joista yksi ei tosin ollut suunniteltu vaan tuli toisen kirjan kylkiäisinä. Päivän päätteeksi olo oli jokseenkin hikinen ja nälkäinen, vaikka henkilökohtainen ruokahuolto olikin minulle päivän aikana evästä toimittanut.

Mukavia tapaamisia


Pöytämme suosituin henkilö oli ehdottomasti Nyaaarrrrl.
Pöydän äärestä ei itse tullut juurikaan jalkauduttua ihmisten pariin, mutta ilokseni muutama henkilö käväisi sitten oma-aloitteisesti tapaamassa meitä. Useimmat näistä olivat toisia kirjailijoita, jotka kyllä tiedän mutten voi oikeasti sanoa tuntevani.

Oli huippua tavata ihmisiä, joiden kirjoja on itse lukenut ja joiden kanssa on netissä muutaman sanan vaihtanut. Osan blogiakin seuraan enemmän ja vähemmän aktiivisesti ja kommentointia on tullut harrastettua puolin jos toisinkin. Silti ihmiset muuttuvat ikään kuin todellisemmiksi, kun heidät oikeasti tapaa. Olen siis iloinen jokaisesta, joka tuli moikkaamaan.

Sanoisinkin, että verkostoitumismielessä Finncon toimi erinomaisesti, vaikken ole mikään sosiaalinen sukkuloija. Ehkä tässä mielessä taidekujapöytäkin oli siis hyvä asia. Meidät oli helppo löytää ja ihmiset tulivat tosiaan puhumaan ilman, että tällä kertaa itse olisi pitänyt käytäviltä porukkaa bongata. Minulla on myös aina jonkinlainen kynnys mennä coneissa käytävillä kulkevia puolituttuja (saati tuntemattomia, jotka vain tiedän jostain yhteydestä) häiritsemään. Koskaan kun ei voi tietää, miten kiire toisella on. Nyt tällaista ongelmaa ei tosiaan ollut, mikä oli tietysti mukava juttu.

Myynnin kannalta hiljaista


Päivä oli siitä hassu, että tapahtuma tuntui loppuvan kauhean aikaisin mutta silti aika kului välillä todella hitaasti. Syy edelliseen lienee vain oma tausta aktiivisena Desuconin ja Traconin kävijänä, jälkimmäiseen taas hiljainen meno.

Taidekujalla kävi huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin muissa tapahtumissa, joissa olen ollut joko kävijänä tai myyjänä. Potenttiaaliset asiakkaat eivät tuntuneet löytävän paikalle, mikäli heitä tapahtumassa oli... ja voisi kuvitella, että spefi-kirjallisuuteen painottuvassa tapahtumassa olisi! Kuulinkin toiselta indiekirjailijalta Janne Kellarilta, että alakerran kirjapöydissä kävi ihan toisenlainen kuhina. Ja kieltämättä siellä tunnelma oli hyvin toisenlainen, kun itsekin kävin ostoksilla piipahtamassa.

Omat myynnit jäivät niin heikoiksi, ettei tällä hetkellä tunnu järkevältä lähteä kujailemaan Finnconiin enää toista kertaa. Ihmisiä voi nimittäin tavata ilman sitä pöytääkin ja koska viihdyn myös ohjelmissa, ilman pöytää on mahdollista osallistua niihinkin paremmin.

Omat fiilikset jälkikäteen


En kadu, että lähdin Finnconiin. Tapahtuma on edelleen käymisen arvoinen ja tarjosi tälläkin kertaa todella kivoja kohtaamisia. Taidekujailu oli sekin omanlaisen kokemus ja antoi osviittaa tulevaa varten. Voisin silti sanoa, että olo on hitusen ristiriitainen. Viihdyin mutta petyin vähän silti. En kuitenkaan syytä tästä Finnconia tai muita ihmisiä vaan korkeintaan omia odotuksiani.

Sanottava myös on, että tästä taidekujakokemuksesta huolimatta odotan yhä innolla syksyn Traconia ja siellä taidekujailua. Saavumme kujalle tällä kertaa sunnuntaiksi S. A. Keräsen kanssa ja luonnollisesti meidät tunnistaa Sateenkaarifantasiaan rouheasta yksisarvisesta. Viime vuonna pöydässämme oli ajoittain melkoinen ruuhka, mitä tietysti toivon myös tältä vuodelta.

Tervetuloa siis pöytäämme jälleen Traconissa. Voit tulla ostoksille tai sitten vain moikkaamaan. Signeeraamme mieluusti myös aiemmin hankittuja kirjoja.

Mikäli toivot Traconiin myyntiin meiltä jotain tiettyä kirjaa, jätä kommenttia tai heitä vaikka Twitterissä viestiä asiasta. Osaamme sitten paremmin varautua conia varten.

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84