Kirjoittaessa voit käyttää erilaisia kertojatyyppejä, joten sinun kannattaa perehtyä vaihtoehtoihisi. Kaikkitietävä kertoja lienee useimmille tuttu, mutta nykyisin kirjallisuudessa näkyy sen lisäksi paljon ns. näkökulmahahmon kirjoittamista. Mitä se käytännössä tarkoittaa ja milloin se voisi olla hyvä vaihtoehto?
Kaikkitietävä kertoja ei ole henkilö tarinassa vaan enemmänkin ulkopuolinen kertojan ääni. Sen sijaan näkökulmahahmo on joku tarinan henkilöhahmoista, usein päähahmo. Tarinassa voi olla myös useita näkökulmahahmoja. Kun kirjoitat tekstiisi näkökulmahahmon, ikään kuin suodat tarinan tapahtumat tietyn henkilöhahmon kautta.
Miten näkökulmahahmoa kirjoitetaan?
Voit kirjoittaa näkökulmahahmoa joko hänkertojalla tai minäkertojalla. Vaikka persoonamuoto näissä on eri, varsinaisen näkökulman kirjoittaminen tapahtuu hyvin samalla tavalla. Oleellista on ymmärtää, että valittu näkökulma rajaa, mitä voit tekstissä paljastaa ja siten pysyä valitussa näkökulmassa.
Tämä kertoja tietää vain sen, minkä kyseinen henkilöhahmo voi luonnollisesti tietää. Hän siis tuntee oman menneisyytensä ja nykyhetkensä muttei välttämättä tiedä tulevasta - ellei kerro tarinaansa lukijalle jälkikäteen. Samoin hän ei voi tietää, mitä muut tuntevat ja ajattelevat, elleivät nämä kerro sitä hänelle kerro. Sen sijaan hän voi kyllä tulkita muita ja tehdä esimerkiksi olettamia toisista.
Kaikki aistihavainnot suodatetaan kyseisen hahmon kautta. Esimerkiksi jos hän on sokea, ei tekstiin tällöin voi tuoda tarkkoja näköhavaintoja ympäristöstä ja muista hahmoista vaan kerronnan täytyy nojata muihin aisteihin. Tai kenties hahmollasi onkin erityisen tarkka hajuaisti. Tässä tapauksessa voitkin painottaa ympäristön ja henkilöiden kuvauksessa ensimmäiseksi hajuja ja tuoksuja ja vasta sitten laventaa kuvailua muihin aistimuksiin. Kannattaa muistaa, että henkilöhahmosi voi aistia asioita eri tavoin kuin sinä itse.
Vaikka hahmojen taustatarinat ja persoonat ovat aina tärkeitä, ne nousevat erityiseen merkitykseen näkökulmahahmojen kohdalla. Esimerkiksi hahmon elämänkokemukset, onnistumisen hetket ja traumat voivat vaikuttaa siihen, millä tavoin hän tulkitsee tilanteita ja toisia hahmoja. Koulutustausta, ammatti tai harrastuneisuus taas saattaa näkyä siinä, millaisia havaintoja hän ympäristöstään tekee ja mihin hänen huomionsa kiinnittyy ensimmäisenä. Esimerkiksi kuvataiteilija saattaa huomioida värit, puutarhuri on kenties erityisen kiinnostunut uuden ympäristön kasveista.
Vahva tunnekuvaus sopii myös hyvin näkökulmahahmoille. Tässä kannattaa hyödyntää erityisesti tunteiden kehollisuutta ja vaikkapa dialogia. Voit myös miettiä, miten hahmon tunteet vaikuttavat siihen, millä tavoin hän kuvaa ympäristöä ja toisia hahmoja. Olen kirjoittanut erillisen artikkelin tunteellisen proosan kirjoittamisesta, joten voit halutessasi kurkistaa myös sen.
Oleellista on myös ottaa huomioon, että näkökulmahahmo ei aina ole luotettava kertoja vaan hän saattaa tulkita tilanteita väärin ja sitten väittää todeksi jotain, mikä ei itse asiassa pidä paikkaansa. Ihmiset ovat myös taitavia valehtelemaan itselleen, joten voit tarvittaessa laittaa hahmosikin tekemään näin. Millaisessa tilanteessa sinun henkilöhahmosi haluaisi selittää asiat itselleen toisin kuin ne aidosti ovat?
Milloin näkökulmahahmo on hyvä valinta?
Vaikka näkökulmahahmo on yleistynyt kirjallisuudessa, ei ole mikään pakko käyttää sitä jokaisessa tarinassa. Kaikkitietävällä kertojalla on ehdottomasti paikkansa. Joskus kuitenkin näkökulmahahmon käyttö voi sopia tarinaan erityisen hyvin. Näin on esimerkiksi silloin, kun haluat tuoda kertojan lähelle lukijaa, kirjoittaa syvää tunnekuvausta tai rajata asioita lukijan tietoisuuden ulkopuolelle.
Minäkertoja on erinomainen keino tuoda kertoja lähelle lukijaa, joskus jopa siinä määrin, että lukija saattaa todella samastua tarinan minän kokemuksiin. Tämä kertojatyyppi myös mahdollistaa syvän tunnekuvauksen ja hahmon ajatusten jakamisen siten, että se tuntuu luonnolliselta. Voit toki tehdä saman hänkertojalla, mutta silloin kokemus saattaa jäädä hitusen etäisemmäksi. Tätä voit kokeilla kirjoittamalla saman tekstinpätkän molemmilla kertojatyypeillä ja vertailemalla sen jälkeen syntyneitä tekstejä toisiinsa.
Syvä tunnekuvaus voi olla merkityksellistä esimerkiksi romantiikkaa kirjoittaessa. Monesti romantiikan lukijat myös haluavat sukeltaa hahmojen tunnekokemuksiin, joten näkökulmahahmon käyttäminen voi auttaa tässä. Samoin kauhussa se voi toimia, koska silloin hirvittävät kokemukset tulevat lähemmäs lukijaa. Eli sinun kannattaa pohtia, millaista tarinaa oletkaan kirjoittamassa. Haluatko ottaa tapahtumiin etäisyyttä vai tuoda ne lähelle? Miten syvälle haluat lukijan viedä?
Samoin jos tavoitteenasi on rajata tietoa lukijalta, kunnes on aika paljastaa jotain, näkökulmahahmo toimii tässä luontevasti. Hänhän ei tiedä sitä, mitä hänen kokemuspiirinsä ulkopuolella tapahtuu. Voit kuitenkin vihjailla lukijalle asioiden oikeasta laidasta esimerkiksi uutisten, huhupuheiden tai tapahtumien kautta, mutta laittaa näkökulmahahmosi tulkitsemaan niitä väärään suuntaan omien kokemustensa pohjalta.
Yksi vai useampi näkökulma?
Saatat pohtia, kannattaisiko tarinassa olla useampi näkökulmahahmo vai onko viisaampaa pitäytyä yhdessä. Tämäkin riippuu siitä, mitä olet lopulta tekemässä. Hyötyykö kokonaisuus siitä, että sitä valotetaan useammasta suunnasta? Vai olisiko kenties parempi, että lukija saa vain yhden hahmon tulkinnan tapahtumista ja pääsee päättelemään kaiken muun?
Esimerkiksi romanssia lukiessa voi olla kiehtovaa kuulla sen kaikkien osapuolten ajatukset ja päästä eläytymään heidän tunteisiinsa. Mysteeritarinassa puolestaan voikin olla kiinnostavampaa, jos näkökulma rajaa sen, mitä lukijalle suoraan paljastetaan. Mysteeri saattaa myös hyötyä epäluotettavasta kertojasta, jolloin yksi näkökulma voi myös olla parempi valinta.
Jos päätät hyödyntää useampaa näkökulmahahmoa, kannattaa huolehtia siitä, että he kuulostavat keskenään erilaisilta. Tämä on ainakin minulle haasteellista, mutta olen silti monesti päätynyt hyödyntämään useampaa hahmoa. On hyvä varautua hiomaan hahmojen ääniä useampaan kertaan, jotta ne saa kohdalleen. Ainakin itse olen joutunut useammalla editointikierroksella pohtimaan, miltä kukakin lopulta kuulostaa ja millaisia sanavalintoja he käyttävät.
Joskus voi olla hyödyllistä kirjoittaa yksi näkökulma ensin ja toinen vasta sitten. Tällöin saatat saada helpommin pidettyä kiinni eri hahmojen äänistä. Itse tein näin Kristallin lapsien toisessa osassa Tulen tahdossa. Ensimmäisellä editointikierroksella sitten jaottelin tarinan rakenteen siten, että eri näkökulmat vuorottelevat sopivasti. Toki tämä vaatii sen, että tarinan käänteet ovat itsellesi riittävän selvillä, jotta pystyt kuljettamaan sitä eteenpäin näkökulma kerrallaan eli jos vasta etsit juonenkäänteitä, tämä ei välttämättä ole toimivin tapa kirjoittaa.
Pikkuhiljaa perille
Näkökulmahahmojen kirjoittamisen oppiminen vie aikaa ja taidot hioutuvat tekemällä. Lähde siis rohkeasti kokeilemaan, millaista on tarkastella maailmaa yksittäisen henkilöhahmon silmin. Älä välitä, jos tekstistä ei heti tule täydellistä.
Kirjoittamisen ihana puoli on, että ensimmäisiä versioita voi aina lähteä hiomaan ja kehittämään eteenpäin. Uusilla editointikierroksilla timantti kaivertuu hiljalleen esille.
