Featured Slider

Kevään kaipausta ja kirjoitushommia

Ollaan maaliskuun puolivälissä ja lunta riittää edelleen, mikä on tietysti näin Suomen oloissa ihan luonnollista. Pitkästä aikaa minulla on kuitenkin sellainen olo, että talvi saisi jo loppua. Kaipaan kevättä, vaikka monena vuonna olen iloinnut talvikeleistä.

Huomaan, että into kirjoittamisen suhteen vaihtelee tällä hetkellä ulkona vallitsevan säätilan mukaan. Harmaina lumisadepäivinä ajatus ei kulje vaan mielikin on vähän harmaa. Sitten kun aurinko kurkistelee ikkunasta, koko olemus piristyy ja näppäimistöä on helpompi takoa.

En tosin tarkoita tällä, ettenkö kirjoittaisi harmaina päivinä. Itse asiassa olen viime aikoina ahkeroinut sen verran paljon, että oikeasti pitäisi kai rajoittaa. Oikea käteni on ruvennut kipuilemaan nimettömän ja pikkusormen kohdalta. Vaiva tuntuu pahenevan aina pitkien kirjoitussessioiden aikana, joten epäilen todellakin kirjoittaneeni viime aikoina liikaa. 

En vain nyt haluaisi pitää taukoa, koska en tiedä yhtään, milloin uusi työ löytyy. Kun se tapahtuu, energia menee taas uusien juttujen opetteluun ja ihmisiin tutustumiseen. Olen todennäköisesti hetken aikaa illat ja viikonloput sen verran kuormittunut, ettei luovalle työskentelemiselle jää tilaa. Siispä nyt olen ahkeroinut myös niinä harmaina päivinä, vaikkei ajatus kulje täysillä.

Olen kirjoittanut Level up!:n postausten raakaversioita varastoon, työstänyt Kristallin lapsien päätösosaa ja kirjoituskurssin novellia. Kaikki nämä ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä, mutta ainakin jokainen projekti on edennyt. Blogi on tietysti päättymätön matka, joten sen parissa riittää tekemistä niin kauan kuin itse haluan. Siksi ehkä tuntuu helpottavalta, että kahdella muulla projektilla on selkeä päätös.

Novellilla on jopa deadline, johon mennessä kelvollinen versio on oltava valmis. Sanon kelvollinen, koska se ei välttämättä ole lopullinen. Saatan palata vielä työstämään sitä kurssin jälkeen, jos siltä tuntuu. Toki pyrin saamaan kurssille mahdollisimman valmiin tuotoksen, mutta uskon opettajan löytävän siitä vielä hiottavaa palautuksen jälkeen.

Tällä hetkellä on silti kevyintä kirjoittaa Kristallin lapsien päätösosaa. Sillä on selkeä suunnitelma ja runko, jonka mukaan edetä. Tosin ajoittain havahdun siihen, että hahmot tekevät omiaan ja ajattelevat eri tavalla kuin olin suunnitellut. Annan sen tapahtua. He todennäköisesti tietävät paremmin kuin minä, ja aina voin editoidessa siistiä heidän puuhiaan, jos jokin töksähtää jälkikäteen.

Moni sarjaa kirjoittanut on puhunut luopumisen tuskasta. Itse vielä odotan tuota vaihetta. Juuri nyt olen vain innoissani, että olen päässyt viimeiseen osaan ja se etenee. Haluan saada sen valmiiksi, pois käsistä ja maailmalle. Tällä hetkellä minulla on tunne, että haluan vain päästää irti ja antaa lapsukaisten itsenäistyä. Voi olla, että tuska iskee myöhemmin ja takerrun käsikirjoitukseen, kun se pitäisi julkaista kirjana. Itse asiassa uskon, että kipuilun aika iskee varmasti. On kuitenkin hyvä, ettei se ole vielä tullut. 

Joka tapauksessa pitkästä aikaa en koe olevani väsynyt. Olen vain hautautunut omaan pesääni samalla tavalla kuin maisema on piiloutunut lumen alle. Kaipaan kevättä, heräävää luontoa ja vihreyttä. Kaipaan sitä vireyttä, jonka muuttuva ilma tuo omaan oloon.

Nyt ehkä pitäisi kuitenkin antaa käden levätä hetki... tai voisiko sitä vain opetella kirjoittamaan pelkästään vasemmalla kädellä?

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Fiiliksiä Desucon Frostbiten jälkimainingeissa

Olen käynyt Desuconeissa ensimmäisestä tapahtumasta asti. Risteilyt ja Talksit ovat jääneet välistä, mutta kaikki päätapahtumat ja Frostbitet on tullut pyörittyä Sibeliustalolla. Desucon on tietynlainen koti, johon haluan palata yhä uudestaan.

Valmiina lähtöön! (Tai ainakin melkein.)
Tavallaan on hassua, että viihdyn erityisen hyvin juuri Desuconissa. Nimittäin vaikka katson animea, olen aika kasuaaliharrastaja, en erityisen intohimoinen. Paljon enemmän intoilen japanilaisista roolipeleistä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ne ovat aika pitkälti animea pelimuodossa ja se muoto vain sattuu uppoamaan minulle.

Peliharrastajien seurassa oloni on välillä kovin vieras ja yksinäinen. Tämä johtuu osittain siitä, että osa porukasta karsastaa genremakuani. Animeharrastajien seura tuntuu siis kotoisammalta. Desuconeihin tulee siis lähdettyä hyvillä mielin. Niin tälläkin kertaa, vaikka luvassa oli vähän erilainen kokemus kuin ennen.

Perjantai


Rehellisesti sanottuna minua harmitti aivan turkasen paljon, että perjantai-illan ohjelma jäi välistä. Sille ei kuitenkaan voinut mitään, sillä emme yksinkertaisesti olisi voineet lähteä ajelemaan Lahteen yhtään aikaisemmin. Toivon kuitenkin, että jatkossa mahdollisuuksia on enemmän, ja perjantaina pystyisi saapumaan Sibeliustalolle hyvissä ajoin. Sekin on sanottava, että outoa oli pakkaaminen ja suunnitteleminen. Aina ennen on voinut lähteä suoraan kotoa, joten esimerkiksi pukeutumisessa on voinut huomioida säätilan yms. paremmin. Nyt piti ennakoida. Pikkujuttuja, mutta osaavat väsymyksen keskellä stressata yllättävän paljon.

Lauantai


Vihdoin Sibbellä!
Lauantaina päästiin vihdoin sinne Sibeliustalolle. Kyseessä oli hyvin tavallinen Desucon-päivä, johon sisältyi paljon ohjelmissa istumista sekä vähän syömistä ja shoppailua. Näin pikaisesti vain pari tuttua, joten kovin sosiaalinen päivä ei ollut.

Silti koko ajan oli olo, että olin henkisessä kodissa. Ympärillä pyöri tuntemattomia tuttuja. Siis kasvoja, jotka olen nähnyt lukuisia kertoja. Osa cossaa jopa vuodesta toiseen samoja hahmoja. En tiedä, keitä he ovat, mutta he ovat merkittävä osa kokemustani. Heidän kuuluu olla paikalla, kuten minunkin. Onko tämä ihan pöhkö ajatus?

Olen nyt elänyt melkoisen muutoksen keskellä ja liikkuvia osia on elämässä yhä ehkä hitusen liikaa. Desucon Frostbitessa mielen kuitenkin valtasi seesteinen tunne. Löysin rauhan kaiken ihmisvilinän ja metelin keskeltä. Kummallinen kokemus kerta kaikkiaan. Ehkä vain tarvitsin tähän väliin jotain tuttua ja turvallista, ja Desucon sitten sattui tarjoamaan juuri sitä?

Lauantai hujahti käsistä, vaikka olimme paikalla n. 12 tuntia, joista suurimman osan istuimme luentosaleissa kuuntelemassa erinomaista ohjelmaa. Ostoksia en tällä kertaa tehnyt paljon, sillä mukaan tarttuivat vain Tales of Vesperia ja Tales of the Abyss -pelit sekä hieman korealaisia meikkejä ja kosmetiikkaa Bearelin tarjonnasta. Olen siirtynyt aika pitkälti niiden käyttöön, joten pyrin keskittämään ostokset coneihin (säästyy postikuluissa).

Sunnuntai


Sateenkaarifantasiaa!
Toisin kuin lauantai, sunnuntai oli hyvin erilainen Desucon-päivä. Sateenkaarifantasiaa pääsi ensimmäistä kertaa ikinä Desuconin taidekujalle, mikä ilahdutti minua erityisen paljon. Oli tietysti harmi, etten voinut sunnuntaina osallistua ohjelmiin, mutta samalla olen sitä mieltä, että kyseisessä tapahtumassa on omaa kohdeyleisöäni, joten pöydän takana pönöttäminen kannattaa.

Taidekujalla oli ahdasta muttei onneksi tukalan kuumaa, mitä olin pelännyt. Olin tosi fiksusti laittanut lolitahameen ja sen kanssa pöyheän alushameen (onneksi en valinnut vielä pöyheämpää, kuten ensin meinasin... mutta se ei mahtunut laukkuun). Minulla oli vaikeuksia päästä hameeni kanssa pöydän taakse ja pois sieltä ilman, että pudottelin meidän ja naapurin tuotteita lattialle. Pahoitteluni kanssa kujailijoille! Yritän seuraavalla kerralla olla oikeasti fiksumpi pukeutumisen suhteen.

Pöydässämme kävi mukavasti porukkaa. Kaikki eivät ostoksia tehneet, mutta nautin siitä, että tapasin ihmisiä ja pääsin kertomaan, mitä me Sateenkaarifantasiaan tyypit oikein tehdään. Vastaanotto oli lämpimän kiinnostunut ja osa tuli jo ihan tietoisesti pöytäämme. Ette usko, miten ilahduin, kun yksi asiakas kertoi oikein etsimällä etsineensä pöytämme saadakseen ostaa Tulen tahdon! Joku myös haki pari kirjaa ilmeisesti conin väliin jättäneen kaverin pyynnöstä, joten someamme on seurattu.

Kristallin lapsia tulivat kyselemään selkeästi vanhat lukijat, sillä Maan mahtia napattiin matkaan vain yksi kappale. Tulen tahtoa ja Veden vaistoa ostivat henkilöt, jotka tiesivät jo, mitä tulivat hakemaan. Täytyy toivoa, että muut kirjoja tutkailleet innostuvat myöhemmin nappaamaan ne kirjakaupasta tai kirjastosta matkaansa.

Desucon-kävijöiden valinnat: Missä sydän ja Salainen liljatarha
Traconissa Kristallin lapset ovat myyneet paremmin kuin Desuconissa, mikä ei sinällään kyllä yllättänyt. Desucon Frostbitessa sen sijaan kävijöitä kiinnostivat erityisesti Missä sydän ja Feny Kuunvalon Salainen liljatarha. Itse asiassa Liljatarha oli pöytämme parhaiten myyvä tuote Frostissa, kun taas kiinnostus syksyn Traconissa oli olematon.

Minulla oli aavistus, että yuria eli naisten välistä rakkautta sisältävät teokset saattaisivat myydä Desussa paremmin kuin Traconissa (Finnconista nyt puhumattakaan). Oli kiva huomata, että aavistukseni osui oikeaan. En kuitenkaan olisi osannut ennustaa Liljatarhan nousevan kärkeen. Olen käänteestä vilpittömän iloinen! Mahtava juttu!

Pöydän takana istuessa mietin kohderyhmäajattelua. Ensinnäkin vanhoja lukijoita varten pitää ehdottomasti nyt panostaa Kristallin lapsien päätösosan valmistumiseen. Sitä kyseltiin ja jouduin myymään eioota, koska kirja on vielä täysin vaiheessa. Toinen mietteeni koski tapahtumakohtaista tuotevalikoimaa. Toki kaikkea kannattaa mahdollisuuksien mukaan pitää tarjolla, mutta Traconissa Kristallin lapsille tuntuu olevan suurempi kysyntä kuin romansseille. Siispä siellä kannattaa panostaa fantasiapuoleen. Sen sijaan Desussa sateenkaariromanssit tuntuivat olevan enemmän "se juttu". Siispä romanttiikkaa sinne, jos toistekin päästään.

Mietteliäs kirjailija
Haluaisin kyllä itsekin panostaa lisää tuon romantiikkapuolen kirjoittamiseen. Työpöydälle ei kuitenkaan kerralla mahdu kuin yksi isompi projekti (jonka kyljessä voi tosin edistää jotain pienempää ja vähemmän työlästä). Tällä hetkellä se iso projekti on luonnollisesti Kristallin lapset. Vaikka kyseisessä sarjassakin on romansseja mukana, myös paranormaalit romassit huutelevat taas korvaani. Saisinpa jostain lisää aikaa kaiken kirjoittamiseen!

Pöydän takana ehti jutella myös kaikenlaista niin asiakkaiden kuin kanssamyyjän, S. A. Keräsenkin, kanssa. Pohdiskelimme muun muassa yhteisprojektia, mutten nyt lupaa vielä sellaisen suhteen mitään. Ajatus on hauska ja siinä mielessä toteuttamisen arvoinen, mutta aikataulut ja ehtiminen ovat tietysti aina kysymysmerkki. Olemme kirjoittajina hyvin erilaisia ja erityisesti meillä on todella erilaiset intressit, mutta nyt tavoittelimme jonkinlaista yhteistä maaperää. Testattavaksi jää, onko se tukeva.

Lopuksi


Kaiken kaikkiaan Desucon Frostbitesta jäi hyvä fiilis ja paljon ajatuksia. Viikonloppu oli väsyttävä, koska ihmiset, melu ja häly nyt vain ovat uuvuttavia. Silti minusta tuntuu, että kaiken keskellä tarvitsin juuri jotain tällaista.

Odotan jo innolla kesän Desuconia. En tiedä, onko Sateenkaarifantasiaa silloin taidekujalla, mutta siihen haluan uskoa, että itse olen joka tapauksessa paikalla. Sitä ennen houkuttaisivat hitusen Yukicon ja Popcult, jotka ovat nyt helpommin saavutettavissa kuin ennen. Kannattaisiko sitä jalkautua jompaankumpaan ihan kävijänä? Mitä mieltä olet?


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84