Featured Slider

Tales of Zestiria -fanzinea tekemässä

Otin viime keväänä itselleni uskaliaan loikan ja hain mukaan tekemään fanzinea Tales of Zestiria -pelistä. En ollut uskoa tuuriani, kun minut vielä kelpuutettiin projektiin. Nyt yksi tie on kuljettu päätökseen ja zine on ennakkotilattavissa.

Mikä ihmeen fanzine?


Fanzineilla on pitkä historia. Kyseessä on fanikunnan itse tuottama lehti / kirjanen yhteisestä innostuksen aiheesta. Se voi käsitellä esimerkiksi musiikkia tai vaikkapa kirjallisuutta. Tässä tapauksessa fanzine keskittyy yksittäiseen videopeliin.

Termi syntyi jo 40-luvulla scifi-piireissä. Fanzinet eivät tyypillisesti ole kovinkaan kalliita vaan hinta muodostuu valmistus-, paino- ja postituskuluista. Voittoa tekijöille sen sijaan ei yleensä kerätä. Kyseessä on faneilta faneille tehty tuotos, jonka on tarkoitus tuottaa iloa fandomille.

Fanzinet olivat aikoinaan keino levittää niin fanitaidetta, fanifiktiota kuin varmasti faniteorioitakin. Internetiä ei ollut, joten kaikki tieto ei ollut noin vain kaikkien saatavilla. Nyt internetin aikakaudella voisikin kyseenalaistaa fanzinien tarkoituksen; kaikenlaista fanien tuottamaa sisältöähän on verkon syövereissä älyttömät määrät tarjolla ja täysin ilmaiseksi.

Omasta mielestäni fanzine tuo kuitenkin lisäarvoa. Se tulee kauniissa kansissa ja työt ovat juuri kyseistä zineä varten tehtyjä eli ennen zinen virallista julkaisua ne eivät ole saatavilla mistään muualta. Monesti nykyisten fanzinejen mukana voi tulla myös erilaisia muita fanituotteita, kuten charmeja ja postikortteja, joita ei saa ilmaiseksi mistään.

Eternal Dream - Tales of Zestiria -fanzine ja oma panokseni sen sisältöön


Eternal Dream on reilun 50 tekijän yhteisprojekti, joka sisältää n. 140 sivua fanien tuottamaa kuvataidetta ja kirjallisuutta. Tekstit ovat englanniksi, mikä oli ehkä suurin kauhistuksen aiheeni. Olenhan kirjoittanut vain muutamia tarinoita englannin kielellä ja alkuun pääseminen oli tälläkin kertaa hankalaa.

Oma fikkini kertoo pelin maskottihahmoista eli normineista, jotka ovat eräänlaisia yliluonnollisia olentoja. Ihmiset eivät näe normineita, vaikka elävät näiden kanssa rinnakkain. Tarinan  päähenkilönä toimii Atakk-niminen normin, joka asuu pienen kaupungin taidemuseossa. Fikki on tarina yhden illan mittaisesta kohtaamisesta, kun Atakk saa luokseen vierailulleen kaksi muuta matkalla olevaa norminia.

Fikin kirjoittaminen ei tosiaan käynyt ihan helposti vaan jouduin hakemaan aihetta ja tulokulmaa siihen hyvän tovin, vaikka jo hyvin varhaisessa vaiheessa tiesin kirjoittavani Atakkista. Listallani oli alkuun mahdollisina hahmoina myös esimerkiksi Dezel, Rose ja Edna, mutta kun zinen organisoijat kertoivat, ettei kukaan muu ole ilmoittanut olevansa kiinnostunut kirjoittamaan normineista, oli aihevalinta sitä myöten selvä.

Kevät oli paljon rankempi ja työläämpi monella saralla kuin osasin odottaa, joten fikin työstäminen oli ehkä vähän raskastakin. Zinen organisoijat, Crazay ja Looveel, olivat kuitenkin todella tehokkaita ja kannustavia. Emme varmasti olisi voineet parempia tyyppejä saadakaan homman pyörittämiseen. Kiitos ja kumarrus siis siihen suuntaan! Vaikka itse rämmin epäuskon suossa, järjestäjät antoivat ymmärtää uskovansa tekemiseeni. Se merkitsi paljon.

Tärkeitä olivat myös kaksi betalukijaa, jotka tonkivat tarinani läpi ja auttoivat työstämään siitä paremman. M hoiti urakkaa kaksi kierrosta ja pakotti minut puristamaan itsestäni vielä vähän enemmän. Zinen puolesta järjestetty Mari puolestaan auttoi hiomaan omasta "viimeisestä versiostani" sen oikean viimeisen version. Siispä haluan kiittää myös M:aa ja Maria, olette huippuja!

Olen toki aiemmin fanifiktiota kirjoittaessani tottunut saamaan betalukijoilta palautetta ja nyt indiekirjailijana esilukijat toimittavat samaa virkaa. Silti zineä tehdessä fiilis oli vielä erilainen. Tuli oikeasti hyvä mieli, kun järjestäjät kyselivät, tarvitsenko mahdollisesti apua jossain ja muistuttelivat asioista miellyttävällä, ei kyttäävällä tavalla.

Huippua on ollut myös se, että itse olen vastannut vain yhden pienen tarinan työstämisestä ja suurempi kokonaisuus on ollut toisissa käsissä. Indiekirjailijana olen tottunut vastaamaan viime kädessä jokaisesta yksityiskohdasta. Vaikka tilaisin jonkin osion toisen tekemänä, ohjausvastuu on minulla ja minun on huolehdittava siitä, että toinen tietää mitä tekee. Nyt joku piteli kädestä ja huolehti siitä, että minä pystyn toteuttamaan oman osuuteni parhaalla mahdollisella tavalla. Melkein itkettää, kun kokemusta ajattelee (keväällä kyllä itketti muista syistä, mutta ilman kannustusta olisi itkettänyt paljon enemmän).

Tähän päälle sain olla osa kansainvälistä fandom-porukkaa. En edes tiedä, mistä päin maailmaa kaikki zinen tekemiseen osallistuneet ihmiset ovat. Välillä epäilen, etteivät kaikki ole edes ihmisiä vaan mihin tahansa pystyviä serafeja. Tällaiselle oman tiensä kulkijalle on tehnyt hyvää välillä tehdä jotain juttua yhteisöllisesti. Kiitos siis myös kaikille muille zinen tekijöille!

Mistä sen zinen sitten saa?


Eternal Dream on tilattavissa Tictail-nettikaupasta. Tarjolla on neljä erilaista pakettia, joista kaikki sisältävät zinen pdf-version ja kolme fyysisen kopion. Isommissa paketeissa tulee myös muuta fanitavaraa, joten valinnan varaa on moneen makuun ja budjettiin.

Kuten useimmat fanzinet, myös Eternal Dream on voittoa tavoittelematon. Mahdolliset tuotot menevät ranskalaiselle Aide et Action -hyväntekeväisyysjärjestölle, jonka tavoitteena on taata koulutus kaikille. Tilaamalla zinen teet siis myös hyvää ja vastineeksi saat itsellesi paketin taidetta ja kirjallisuutta. Ei huono diili.

Ennakkotilausaika on 22.7.-19.8.2018. Tilaukset lähtevät painoon vasta, kun ennakkotilausaika on ohitse, koska tarkoitus ei ole jättää ylimääräisiä zinejä kenenkään varastoon. Näin ollen zinet postitetaan tilaajille syys-lokakuun aikana.

Ennen tilaamista voit käydä tutustumassa kuva- ja tekstinäytteisiin Eternal Dreamsin sometileillä.


Ja sitten vain tutustumaan vaihtoehtoihin ja tilaamaan. Minä kiitän ja kuittaan.


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Postauksessa on käytetty kuvituksena zinen myyntikuvia, jotka löytyvät myös fanzinen Twitter- ja Tumblr-tileiltä.

Indiekirja esittelyssä: Wezierin kirjat I: Kätketyt kirjat

Otin tälle vuodelle tavoitteeksi lukea enemmän indiekirjoja ja samalla esitellä niitä myös blogissa, koska indiekirjat saavat varsin vähän näkyvyyttä missään mediassa. Tällä kertaa vuorossa on Paula Koukin ja Marjut Häkkisen Wezierin kirjat I: Kätketyt kirjat.

Paula Kouki, Marjut Häkkinen - Wezierin kirjat I: Kätketyt kirjat


Nuori parantaja Cael joutuu yllättävään tilanteeseen, kun hän päätyy retkikuntaan, jonka täytyy etsiä kadonneet Wezierin kirjat. Matka sisältää sekä vaaroja että odottamattomia apureita, mutta sen aikana joutuvat koetukselle sekä ystävyys että luottamus.

Kirjan takakansi lupaa matkafantasiaseikkailua ja mielenkiintoisia hahmoja. Ulkoisesti kirja näyttää myös hyvin toteutetulta. Kovin montaa kovakantista indiekirjaa ei ole käsiini vielä sattunut, mikä voi toki johtua omista valinnoista mutta myös siitä, että pehmeäkantisen saa toteutettua lukijaystävällisempään myyntihintaan. Kätkettyjen kirjojen kohdalla pidän myös paljon kansikuvasta, jossa on kiehtova tunnelma.

Sisällön puolelta silmiini iski ensimmäisenä taiton vaihtelevuus erityisesti repliikkien osalta. Jotkin repliikit on tekstissä sisennetty mutta suurin osa ei, mikä tekee lukukokemuksesta hitusen tukkoisen. Tämä ei kuitenkaan ole anteeksiantamatonta eikä sinällään estä kirjan lukemista. Huomaan vain nykyisin kiinnittävän tällaisiin asioihin huomiota ehkä vähän liikaakin, koska taiton tarkastelu voi haitata omaa lukukokemusta. (Aiemmin en kiinnittänyt kirjojen taittoon mitään huomiota, joten kaikille tämä ei varmastikaan ole ongelma.)

Mitä tulee itse tarinaan, en oikein päässyt siihen sisään. Luin kirjasta reilut sata sivua, kunnes päätin luovuttaa. Kirja on ihan hyvin kirjoitettu, mutta varsinkin alkupuolella kuvailua tuntui olevan runsaasti. Ajatukseni lähti tämän tästä harhailemaan ja huomasin lukeneeni pitkät pätkät tekstiä todella lukematta sitä. Minulle ei yleensä käy näin, mutta jokin tässä kirjassa sai minut toistuvasti harhautumaan oman pääni sisään. Seurauksena olin jatkuvasti pihalla tapahtumista ja jouduin palailemaan takaisin päin vain harhautuakseni uudestaan.

Käytännössä reilun sadan sivun jälkeen en kyennyt sanottamaan edes itselleni hahmojen persoonaa tai viimeisintä juonenkäännettä, joten annoin olla. Viimeisellä lukurupeamalla kiinnitin huomiota kuvailun sijaan siihen, että teksti näytti sisältävän paljon lauseenvastikkeita, jotka raskauttivat sitä. Mietinkin tuossa vaiheessa enemmän kielenhuoltoa kuin tarinan tapahtumia ja olin jälleen ajatusten harharetkellä hyvin nopeasti.

Tästä syystä en oikein tiedä, mitä kirjasta sanoisin. Takakannen perusteella varmaan valitsisin sen uudelleenkin luettavaksi, mutta koska en päässyt tarinaan sisälle, se saa nyt jäädä toistaiseksi pölyttämään hyllyä. Ehkä yritän joskus uudestaan. Voihan olla, että minulla oli nyt vain omituisia kesäisiä keskittymisvaikeuksia, mutta sanottava tosiaan on, ettei tällainen ole minulle tyypillistä.

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84