Maaliskuussa luettua

Maaliskuussa en ehtinyt lukea niin paljon kuin olisin toivonut, koska muut asiat pitivät kiireisenä. Muutama kirja tuli silti lukaistua ja niistä kerron lyhyesti tässä listauksessa.



1. Anders Vacklin ja Aki Parhamaa - Beta (Sensored Reality #1)


Sain kirjan arvosteltavaksi Level up! -blogiin ja tokihan tällaiseen tilaisuuteen piti tarttua. Tarkemmat ajatukseni voitkin käydä lukemassa kattavasta blogipostauksesta, jonka julkaisin 21.3.2018.

2. Milk Morinaga - Hina & Hana After School 1


Morinagan yuri-mangaa on aina ilo lukea. Tämäkin tarina on oikein söpöisä ja sitä siivittää kaunis piirrosjälki. Kirjan miljöönä toimiva söpöjen asioiden puoti on virkistävä monien kouluun sijoittuvien juttujen jälkeen. Toki tässäkin nähdään myös koulua, mutta puoti tuo kivan lisän.

3. Milk Morinaga - Hina & Hana After School 2


Myös saman sarjan toinen pokkari tuli ahmaistua maaliskuun aikana. Tunnelma tiivistyi ja draaman aineksia on ilmassa mutta moni asia jäi vielä auki pokkarin lopussa. En siis malta odottaa, että saan seuraavan kirjan käsiini ja pääsen lukemaan tarinan loputkin käänteet.

4. Johanna Valkama - Linnavuoren Tuuli (Metsän ja meren suku #2)


Kirja on jatkoa Itämeren Aurille, jonka olen lukenut vuosi, pari sitten. Kyseessä on kuitenkin niin itsenäinen jatko-osa, että halutessaan voi hypätä tarinaan mukaan tästäkin kirjasta. Suosittelen silti lukemaan ensimmäisenkin osan, koska se on hyvä. Samalla tavalla myös Tuulin tarina tempaisi mukaansa ja piti otteessaan viimeiselle sivulle saakka. Tosin on myönnettävä, että Aurin ja Haakonin rakkaustarina ensimmäisessä kirjassa kolahti minuun kovempaan kuin Tuulin ja Tommon tässä. Jälkimmäinen jäi jostain syystä hitusen vaisuksi. Se ei kuitenkaan kirjaa pilannut, sillä tarinan muut elementit pitivät hyvin mielenkiintoa yllä.

5. Tuomo Laine - Tremennen naiset


Vuoden toinen indiekirja, jonka esittelin tarkemmin omassa postauksessaan. En ollut kirjan kohdeyleisöä enkä valitettavasti osaa sanoa, kuka sellaista olisi. Silti koin teoksen jossain määrin mielenkiintoisena.



Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Indiekirja esittelyssä: Tremennen naiset

Asetin itselleni tavoitteeksi lukea useamman indiekirjan tänä vuonna. Nyt esittelyssä on vuoden toinen indiepuolelta valittu kirja, Tuomo Laineen Tremennen naiset.


Tuomo Laine - Tremennen naiset


Tremennen naiset on Tuomo Laineen vuonna 2014 julkaisema fantasiatarina Pipistä, nuoresta naisesta, joka on päätynyt lapsena linnamaisen jyhkeään lastenkotiin asumaan ja joutunut aikuistuttuaan jäämään sinne myös työskentelemään. Lastenkodissa pidetään myös mielenterveyspotilaita, joiden oksennuksia Pipi työkseen siivoaa. Ulkopuolisesta maailmasta hän ei tiedä juuri mitään, mutta tuntee jumalattaren kutsuvan häntä sinne. Lastenkodissa kuria pidetään tiukasti ja jumalaveljeksien patsaat valvovat kaikkia tiloja. Asukkaatkin ovat harmaan ankeita ja vain Pipi ei tunnu istuvan joukkoon, saati sopeutuvan sääntöihin.

Kirjan lähtöasetelma on mielenkiintoinen ja tarina voisi olla sen perusteella myös melko perinteistä fantasiaa, mutta Laine ravistelee perinteet sivuun ja kuljettaa tarinaa hyvin omanlaisellaan tyylillä. Kirjan takakannessa lukee käsikirjoituksen joskus hylänneen kustantajan kommentti siitä: "Emme pystyneet keksimään kohderyhmää, joka tällaista haluaisi lukea". Kirjan luettuani ymmärrän tuon kommentin erittäin hyvin.

Laineen käyttämä kieli on omaperäistä ja varsinkin kirjan alkupuolella myös tarkoitushakuisen räväyttävää. Kirjan ensimmäinen osa herkuttelee groteskisuudellaan ja luo kuvan inhorealistisesta, epämiellyttävästä maailmasta, johon ei suoranaisesti halua sukeltaa. Seuraava osa palauttaa synkkään maailmaan värit ja elämän. Samalla tarina myös muuttuu erilaiseksi ja saa romanttisia piirteitä. Kolmatta osiota sävyttää seikkailullinen henki.

Aloitin kirjan lukemisen tammikuussa. Alun sävy ei iskenyt minuun henkilökohtaisesti, vaikkakin oli erittäin taidokkaasti kirjoitettu. Tällaiselle groteskille sisällölle on varmasti kuitenkin omat lukijansa. Kirjan loppupuolisko vetosikin minuun lukijana ehkä hieman enemmän, muttei sopinut tyylillisesti yhteen alun kanssa. Tremennen naisista tulikin tunne, että se yrittää tyylillisesti tempoilla liian moneen suuntaan ja juuri siksi sille on niin vaikea nimetä kohdeyleisöä. Kirja ei ole huono, se on hiomaton kokonaisuus, joka ehkä vielä kaipaisi kampaamista ja kokonaisuudeksi letittämistä.

Joudun siis toteamaan saman kuin käsikirjoituksen hylännyt kustantaja. En tiedä, kenelle tätä kirjaa voisi suositella. Se voi silti olla mielenkiintoista luettavaa.

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Kuka on Kristallin lapsien Senna?

Tammikuussa esittelin Missä sydämen päähahmon, Luvian, ja helmikuussa hänen vastapuolensa, rouva Lis Bellon. Nyt maaliskuussa päätin hypätä Kristallin lapsien pariin ja esitellä Sennan, joka on yksi kirjasarjan tärkeistä hahmoista.




Senna Tarragonintytär on ensimmäisiä hahmoja, jonka loin Kristallin lapsia varten. Hän on luonteeltaan rauhallinen ja hieman epävarma itsestään. Hän kuitenkin ystävilleen uskollinen ja valmis puolustamaan heitä tilanteen niin vaatiessa.

Tämä postaus sisältää jonkin verran juonipaljastuksia Maan mahdista ja Tulen tahdosta sekä pienen kurkistuksen Veden vaistoon. Luet siis omalla vastuullasi tästä eteenpäin.

Sennan tausta


Kannen kuva:
Eveliina Kronqvist
Senna on kotoisin minolalaisesta pikkukylästä, Nahahasta, jossa eletään maanläheistä elämää. Senna on aina kokenut ulkopuolisuutta ja saanut ankaran kasvatuksen. Lapsena tuhmuuksia tehtyään hän sai kuulla isältään olevansa vaihdokas, koska kylässä ei ole ketään Sennan ja hänen siskonsa kaltaista asukasta. Tytöt tulevat äitiinsä punaisine hiuksineen, mutta muuten heidän piirteensä eivät muistuta kumpaakaan vanhemmista.

Sennan äiti on kuollut, ja Senna elää nykyisin isänsä kanssa. Isosisko, Sara, on mennyt naimisiin ja odottaa lasta. Isä on saanut Sennalle neuvoteltua hyvän avioliiton kylän päällikkön kolmannen pojan, Taken, kanssa, mutta Senna ei ole innostunut ajatuksesta.

Pakoreitti löytyy, kun kylään saapuu papitar, joka etsii uutta neitoa Maakristallin temppeliin. Temppeli sijaitsee maan pääkaupungin läheisyydessä kaukana Sennan kotikonnuilta. Isän vastustuksesta huolimatta Senna tulee valituksi ja lähtee vielä samana iltana matkustamaan koti uutta elämäänsä.

 

 

Senna Maan mahdissa


Kannen kuva:
Eveliina Kronqvist
Sennan elämä asettuu uomiinsa Maakristallin temppelissä ja hän ystävystyy itseään railakkaamman, rikkaan perheen tyttären, Momin kanssa. Kesien saatossa tytöistä tulee miltei erottamattomat. Silti Sennan huomion ajoittain varastaa temppeliin saapunut vartija, Nera, joka on tullut haltioiden mailta Avalonista. Momin ansiosta Senna pääsee tutustumaan Neraan paremmin ja ajautuu rikkomaan temppelin tiukkoja sääntöjä.

Elämä on hyvää ja tavallista, kunnes Momi katoaa vieraillessaan pääkaupungissa ja temppeliin hyökätään. Suurin osa papittarista ja vartijoista saa hyökkäyksessä surmansa ja maakristalli pirstaloituu. Senna onnistuu pakenemaan yhdessä Neran ja papitarkokelas Sonjan kanssa kohti pääkaupunkia. Matkalla Senna näkee purossa näyn Momista, joka on vangittuna. Hän ei muista, että hänelle olisi koskaan sattunut vastaavaa, mutta silti näky tuntuu todelliselta.

Pääkaupungissa kolmikko kohtaa pikkurikoksilla itsensä elättävän pariskunna, joka tietää, mitä Momille ja häntä vartioineelle Bladelle on tapahtunut. Heidät on todellakin vangittu, joten Sennan näky on osunut oikeaan.

Kun Momin pelatusoperaatio on käynnissä, Senna joutuu kohtaamaan vanhan tuttavansa, Taken, joka on kesien kuluessa noussut hyvään asemaan temppelin vastustajien parissa. Take ei ole unohtanut annettua lupausta vaan haluaa edelleen Sennan lunastavan sen ja menevän kanssaan naimisiin. Senna kuitenkin pakenee häneltä yhdessä uusien ystäviensä kanssa.

Maakristallin tuhouduttua maailman tasapaino on vaarassa. Kristallia herättämään matkaan lähetetään pieni joukko, johon myös Senna liittyy. Alkaa matka kohti salaperäistä Namuria ja Tulikristallin temppeliä.

Senna Tulen tahdossa


Kannen kuva:
Eveliina Kronqvist
Matka kohti Namuria kulkee Minolan eteläisissä osissa olevan Suurmetsän halki. Alue kuuluu Minolaan vain nimellisesti ja sitä hallitsevat metsähaltiat, jotka eivät erityisemmin välitä vierailijoista. Yhteentörmäykseltä ei voida välttyä, mutta Nera tuntee haltiat ja järjestää joukkion päällikkön puheille.

Sennan ajatukset vaeltelevat kuitenkin muualla. Hän saa jälleen näyn katsomalla veteen eikä hän tiedä, miten outoon ilmiöön pitäisi suhtautua. Kun hän keskustelee asiasta Neran kanssa, Nera ehdottaa harjoittelua. Seuraavan kerran Senna kokeileekin uutta taitoaan Neran seurassa ensin haltioiden kylpypaikalla, myöhemmin Namurissa merenrannalla. 

Momin vieraillessa Tulikristallin temppelissä Senna livahtaa yksin Namurin pääkaupungin satamaan harjoittelemaan. Hän saa näyn Takesta, joka astelee samaiseen satamaan. Näky on hätkähdyttävän elävä, ja kun Senna ryntää satamaan, hän todella törmää Takeen siellä. Valitettavasti Take myös tunnistaa morsiamensa ja työntyy juttusille. Tällä kertaa hänen tärkein tavoitteensa on kuitenkin saada Momi raahattua takaisin Minolaan. Sitä Senna ei voi sallia, joten hän pakenee kaupungista Take kannoillaan.

Senna ja Take pinkovat merenrantaan asti. Take ei suostu luovuttamaan, joten Senna kutsuu näkyjä antavaa vettä avukseen. Seurauksena rantaa pyyhkäisee valtava aalto, joka on hukuttaa heidät molemmat. Kun Senna löydetään rannalta, hän on menettänyt näkönsä.

Senna Veden vaistossa


Huolimatta vastoinkäymisistä kristallia pelastavan joukon matka jatkuu Namurista kohti Avalonia ja Vesikristallin temppeliä. Vaikka Senna haluaisi pysytellä positiivisena, näön menettäminen riipii. Hänellä ei ole aavistustakaan, saako hän näkökykynsä vielä joskus takaisin vai jääkö hän sokeaksi. Senna on jo aiemmin kokenut olevansa taakka muille, mutta nyt hän on sitä mielestään kirjaimellisesti. Neran seura kuitenkin tuo lohtua synkkään tilanteeseen.

Veden vaisto ilmestyy vuoden 2018 aikana.

Lue myös


Tarinan visualisointikuukausi: viikko 2
Kuka on Missä sydämen Luvia Melek?
Kuka on Missä sydämen Lis Bello?

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Kokemuksia Books on Demandin omakustantajapäivästä 2018

Books on Demand järjesti taas omakustantajapäivän lauantaina 10.3.2018 Helsingissä Korjaamolla. Olen muutaman kerran harkinnut paikan päälle lähtemistä, mutta vasta tänä vuonna sain repäistyä itseni liikkeelle.



Päätös lähteä omakustantajapäivään oli hetken mielijohde, kun satuin näkemään tapahtumasta mainoksen. Ohjelma kuulosti ihan kiinnostavalta ja erityisesti odotin sosiaalisen median markkinointia käsittelevää luentoa. Siispä nappasin lipun ja varasin matkan Helsingin suuntaan.

Vaikka tämä ei suoranaisesti tapahtumaan liity, pakko on silti mainita, että paikan päälle oli helppo löytää. En pidä itseäni taitavana Stadissa liikkujana, mutta onnistuin silti pääsemään keskustasta ratikalla Töölöön ja löytämään oikean rakennuksen. Siellä tosin eksyin ensin väärälle puolelle, koska en mielestäni nähnyt mitään opasteita tilaan, jossa päivä järjestettiin. Ehkä en vain osannut katsella riittävästi?

Omakustantajapäivän lipulla sai sisäänpääsyn tapahtumaan, aamukahvin ja lounaan. Ottaen huomioon lipun hinnan (20 euroa) minusta vastine oli hyvä. Paljon kalliimmissakin tapahtumissa on tullut käytyä eikä niissä ole välttämättä ollut ruokaa tarjolla. Myöhemmin on kuulemma vielä tulossa ohjelmien diat sähköpostitse, mitä pidän erittäin kivana lisänä. Ei ollut pakko tehdä muistiinpanoja vaan asioihin voi sitten palata jälkiäteen diojen kautta.

Ohjelma


Dia Hanna "Morre" Matilaisen ohjelmasta

Omakustanteen julkaisun vaiheet ja kirjan markkinoinnin mahdollisuudet

Vera Wunderlich, Books on Demand

Päivä alkoi perusasialla omakustanteen / indiekirjan toteuttamisesta. Wunderlich kävi läpi lyhyesti koko prosessin alkaen kirjoittamisesta päättyen kirjan markkinointiin julkaisun jälkeen. Kyseessä oli kattava infopaketti, josta hyötyivät varmasti ainakin ne, jotka eivät vielä ole omaa kirjaa julkaisseet. Tällainen tieto olisi ollut minullekin suureksi avuksi vuonna 2015, mutta silloin en edes tiennyt omakustantajapäivästä vaan keräsin tietoni rippunen kerrallaan mm. internetin syövereistä.

Nyt ohjelma ei tarjonnut minulle juuri uutta informaatiota vaan pikemminkin muistutti, mikä kaikki on tullut opittua matkan varrella ja joskus myös kantapään kautta. Kertaus ei toki ole koskaan pahasta.

Kirjailija ja sosiaalisen median markkinointi: kohderyhmän löytäminen ja julkaisujen näkyvyys

Zaki Azedani, Zakisome

Tätä ohjelmaa odotin eniten, mutta valitettavasti se oli peruttu eikä korvaavaa ohjelmaa ollut saatu tilalle, sillä peruutus oli tapahtunut aivan viime metreillä. Seikka jäi hieman harmittamaan, koska markkinointipuoli ei ole vahvuuksiani ja siinä minulla olisi vielä paljon kehittämisen varaa.

Sanan taikaa: kirjoitussuunnitelman luominen ja vinkkejä luovaan kirjoittamiseen

Jenni Hurmerinta, Sanattu

Seuraavaksi pääsimmekin sitten kuuntelemaan Hurmerintaa, joka käsitteli kirjoittamista prosessina ja antoi vinkkejä työskentelyyn. Hän myös pyrki esityksellään avartamaan kuulijoiden näkemystä kirjoittamisesta ylipäätään. Kirjoittamista ei ole vain ne hetket, kun istuu tietokoneen ääreen ja alkaa paukuttaa näppäimistöä tai tarttuu kynään ja raapustelee paperille sanoja. Kirjoittamista on kaikki kirjoittajan elämässä. Jokainen hetki on kirjoittamista ja kaikesta voi kirjoittaa. Pitää vain kulkea silmät auki ja kokea kaikilla muillakin aisteilla, mitä ympärillä tapahtuu.

Hurmerinta myös halusi kumota vanhan tutun lausahduksen "kill your darlings" ja korvata sen huomautuksella "relocate your darlings". Jokainen kirjoittaja törmää siihen, ettei jokin mahtava lausahdus toimikaan tekstissä, mutta se voi toimia jossain toisessa tekstissä tai kenties saman käsikirjoituksen toisessa kohdassa. Siitä ei siis välttämättä tarvitse kokonaan luopua vaan etsiä sille sopiva paikka.

Hurmerinnan esitys oli mielenkiintoinen mutta toisaalta sisälsi paljon samaa asiaa, joka on jo tuttua kirjoituskursseilta. Toisaalta jos kursseja ei ole käynyt, esitys olikin pikakurssi luovan kirjoittamisen saloihin ja sellaisena toimi erinomaisesti.

Kirjastojen monipuoliset mahdollisuudet: lainauspalvelut ja tapahtumat

Oili Sivula, Espoon kaupunginkirjasto

Ennen lounasta kuulimme vielä Sivulan kattavan esittelyn HelMet-kirjaston tarjoamista mahdollisuuksista indiekirjailijoille. Tapiolan kirjasto kerää tällä hetkellä omakustannekokoelmaa, johon otetaan kirjoja vastaan myös lahjoituksena. Jos siis et ole saanut toiveistasi huolimatta omaa kirjaasi kirjastoihin, nyt se on mahdollista lahjoittaa osaksi Tapiolan kirjaston kokoelmaa.

HelMet-kirjastoilla on tarjolla myös betalukupalvelu, jota voi käyttää, vaikkei alueella asuisikaan. Palvelusta saa yhden koelukijan näkemyksen tekstistä, mutta sitä ei voi käyttää esimerkiksi oikolukuun tai kustannustoimittamiseen. Olen itse nyt käyttänyt palvelua kertalleen ja kirjoittelen siitä ehkä myöhemmin blogissa omia kokemuksiani.

Sivula myös suositteli indiekirjailijoita ottamaan kirjastoon yhteyttä ja kysymään, miten voi olla avuksi. Kirjastoihin on mahdollista päästä järjestämään tapahtumia tai auttamaan sellaisiin. Näiden kautta taas voi saada kosketuspintaa tuleviin lukijoihinsa. Kirjastossa on myös mahdollista järjestää kirjajulkkarit eikä tilavuokraa tarvitse maksaa.

Kaiken kaikkiaan kuulosti siltä, että HelMet-kirjasto tarjoaa kirjailijalle paljon erilaisia mahdollisuuksia, jollaisia mieluusti hyödyntäisin itsekin, jos ne olisivat lähempänä. Täytyykin siis ottaa selvää, onko oman alueeni kirjastoilla vastaavia palveluita tarjolla.

Käsikirjoituksen kielenhuolto: miksi ja miten pilkkua kannattaa viilata?

Hanna "Morre" Matilainen

Lounaan jälkeen siirryimme kielenhuollon pariin Matilaisen opastamana. Esityksen aikana käytiin läpi yleisimpiä mokia, joihin kirjoittaja voi kompastua. Myönnettävä on, että monet ovat osuneet myös omalle kohdalle, vaikka kuinka pyrkisi kohti täydellisyyttä.

Kirjoittajan onkin hyvä myös kielenhuollon osalta opetella tuntemaan itsensä. Jokaisella on  omat kompastuskohtansa. Minä esimerkiksi kirjoitan toistuvasti tiettyjä sanoja väärin, vaikka tiedän, miten ne oikeasti kirjoitetaan. Lisäksi minulla on ärsyttäviä maneereja, joita saan aina jälkikäteen metsästää teksteistäni. Ehkä jonain päivänä pääsen niistä eroon, mutta todennäköisesti kehitän tilalle uusia. Työ ei koskaan pääty.

Matilainen myös muistutti, että joskus kielioppisäännöistä voi poiketa, kun kirjoittaa kaunokirjallista teosta. Ennen kuin poikkeuksia lähtee viljelemään, on kuitenkin syytä osata pelisäännöt. Sitä, että tekstin kielenhuolto on jätetty hoitamatta, ei voi kuitata taiteellisella vapaudella.

Tämänkin ohjelman osalta minusta tuntui, että sisältö oli sinällään mielenkiintoista, muttei tarjonnut paljoakaan uutta. Silti olen sitä mieltä, että kertaus on usein hyväksi eikä kiellenhuollosta voi puhua liikaa.

Yhteistyön voima kirjan toteutuksessa: keskustelussa kirjailja ja kustannustoimittaja

Anne Meretmaa ja Piritta Maavuori

Päivän viimeisenä ohjelmana kuulimme vielä Books on Demandin kautta kirjansa julkaisseen Meretmaan ja hänen kustannustoimittajan toimineen Maavuorin ajatuksia kirjoitusprosessista. Meretmaa oli ehtinyt painia romaanikäsikirjoituksensa kanssa jo pidemmän aikaa, kun hän yhteisen tuttavan kautta löysi Maavuorin auttamaan tekstin kehittämisessä. Esityksessä käytiin läpi, millä tavoin kustannustoimittaja voi auttaa kirjoittajaa tekemään tekstistä parhaan mahdollisen version. Toisaalta puhuttiin myös siitä, ettei työ varsinaisesti valmistu koskaan vaan sitä voisi jatkaa ikuisesti. Jossain vaiheessa on vain päätettävä, että riittävän hyvä lopputulos on saavutettu, ja siirryttävä julkaisuvaiheeseen.

Oma fiilis jälkikäteen


Koko päivän minulla oli ohjelmatarjonnasta samanlainen tunne: sisältö oli mielenkiintoista muttei tarjonnut minulle juuri uutta. Toisinaan kertaus on silti tarpeellista ja itseään on hyvä muistuttaa niistäkin asioista, joita on alkanut pitää itsestäänselvyyksinä. En silti välttämättä halua toistuvasti maksaa kertaamisesta, joten siinä mielessä olisi kiva kuulla muiden kokemuksia aiemmin järjestetyistä päivistä. Onko niidenkin sisältö ollut aloittelijoille sopivaa ja kokeneemmille kertaavaa vai onko tarjolla ollut paljon uutta informaatiota?

Toisaalta nämä ajatukseni ja tuntemukseni vähän hämmentävät. En osaa ajatella, että olisin jo ohittanut aloittelijavaiheen ja tietäisin kirjoittamisesta ja indiekirjan julkaisusta niin paljon, ettei perustason ohjelmatarjonta aiheen ympäriltä riitäkään täysin tyydyttämään omaa uteliaisuutta. Voi siis olla, etten voi enää ajatella itseäni aloittelijana.

Mietin myös, olisiko kokemukseni ollut erilainen, jos myös somemarkkinointiluento olisi toteutunut. Tiedän siitäkin aiheesta jotain, mutten koe seisovani kovin vakaalla maaperällä. Olisiko siis tuo ohjelma tarjonnut minulle sen kaivatun lisän? Olisinko saanut siitä tarttumapintaa, joka olisi vienyt minua eteenpäin ja tarjonnut kehittymismahdollisuuksia? En tiedä.

Voi siis olla, että seuraavaksi en suuntaa kirjoittajakoulutukseen vaan yritän bongata omaan budjettiini sopivan somekoulutuksen. Se voisi tulla tarpeeseen, sillä tuntuu, etteivät netin ilmaiset ohjeet täysin riitä.

En silti kadu, että lähdin omakustantajapäivään. Se oli mielenkiintoinen kokemus ja ohjelmasisältö oli hyvää, vaikkei suoraan omaan tarpeeseeni kolahtanut. Uskonkin, että eniten päivästä hyötyvät omakustannetta / indiekirjaa suunnittelevat tai vasta varhaisessa vaiheessa olevat indiekirjailijat. Pidempään julkaisseet kaipaisivat ehkä syventävää ohjelmaa.

Lue myös


Tracon-kokemus taidekujalta käsin
Päivitetty Books on Demand -kokemus

Olitko paikalla tänä vuonna tai joskus aiemmin? Millainen maku sinun suuhusi jäi tapahtumasta?

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Kirjoittajan ahdistus ja epävarmuus

Kirjoittamista hidastavat toisinaan epätoivo ja ahdistus, jotka saavat uskomaan, että kaikki muut ovat parempia eikä itse osaa yhtään mitään. Mitä ihmettä näiden tunteiden kanssa oikein pitäisi tehdä?


Varmasti jokainen on kuullut lausahduksen, ettei omaa tekemistä kannata verrata siihen, mitä muut tekevät. Viisainta on vain vertailla omia suorituksiaan keskenään. Yhtä moni tietää, että tämä jos mikä on helpommin sanottu kuin tehty.

Jos haluaa oppia kirjoittamaan, on myös luettava. Se taas tarkoittaa käytännössä sitä, että toisten työt ovat jatkuva osa omaa elämää. Kun kirjoittamiseen alkaa paneutua, lukemiseen saattaa myös alkaa suhtautua eri tavalla. Sitä näkee, millaisia kerronnankeinoja kirjan kirjoittaja on käyttänyt ja miten runollisesti hän pyörittelee sanoja kertoakseen yksinkertaisia ja arkisiakin asioita. Yhtäkkiä huomaa, miten rakenteella on taidokkaasti hämätty lukijaa tai herätetty polttava uteliaisuus.

Kaiken tuon huomaaminen on tosi hienoa, mutta samalla se on kamalaa. Muut osaavat kirjoittaa mielettömiä teoksia, joita lukiessa pidättelee huomaamattaan hengitystään kuin paraskin YA-kirjallisuuden sankaritar. Lopulta on pakko puuskahtaa ja haukkoa happea, mutta samalla mielessä tykyttää jäätävä epävarmuus ja ahdistus: minä en osaa yhtä hyvin kuin kaikki muut. Olen surkea.

Tunteet kuuluvat osaksi kirjoittamisprosessia


Kirjoittaminen on hyvin henkilökohtaista. Vaikka kirjoittaa lukijoille, tekstiin pusertaa aina jotain itsestään. Tästä syystä omaan kertomukseensa voi suhtautua erittäin herkkänahkaisesti ja toisaalta suojelevasti.

On päiviä, jolloin tekstin suoltaminen on helppoa ja inspiraatio siivittää matkaan vauhtia. On myös niitä päiviä, jolloin kaikki takkuaa ja inspiraatiokin on hypännyt kyydistä ajat sitten. Tuollaisena päivänä alkaa helposti epäillä koko kirjoittamisen järkevyyttä. Silloin myös helppo huomata, kuinka hyviä kaikki muut ovat.

Tunteet ovat osa elämää eikä niitä pääse karkuun, vaikka joskus haluaisikin. Niitä ei kannata haudata vaan ne on parempi kohdata ja hyväksyä. Se ei tarkoita, että tunteessa pitäisi rypeä. Sen sijaan on hyvä yrittää tunnistaa, mistä tunne kumpuaa ja sen jälkeen ottaa etäisyyttä asiaan. Tunteilla on tapana laantua ajan kuluessa ja ahdistavaan asiaan voikin olla helpompi tarttua, kun on ensin odotellut hetken.

Minulle nämä ahdistuksen tunteet iskevät yleensä editointivaiheessa, kun omaa tekstiä on muutenkin syytä tarkastella kriittisesti. On hyvä, että osaa pohdiskella, mikä tekstissä ei välttämättä toimi ja yrittää kehittää tuota osaa eteenpäin. Ei vain pitäisi lipsahtaa ylikriittisyyden puolelle tai arvioida tekstiä väärillä kriteereillä. Kaikkien ei tarvitse kuvailla kuin J. R. R. Tolkien tai kirjoittaa yhtä soljuvasti kuin Emmi Itäranta. Oma tyyli saa olla ja näkyä tekstissä.

Oman tekstin tuijottaminen väärien silmälasien kautta


Minulla on kirjoittavia tuttavia, joiden tekstejä pääsen aina toisinaan lukemaan. Eräs heistä keksii aivan hervottomia uusia sanontoja, toinen kirjoittaa kauniin runollista ja elävää kieltä ja kolmas kuvailee mielettömän upeasti erityisesti henkilöhahmoja.

Kadehdin heitä kaikkia ja koen usein olevani heitä paljon huonompi. On myös uskomaton määrä kirjailijoita, joiden tekstiä saa minut repimään hiuksia päästäni, sillä en koskaan pysty samaan kuin he.

Kun möyrin epätoivossa ja kaivan kuoppaani vain syvemmäksi, lakkaan näkemästä omat vahvuuteni. Tarkastelen tekstiäni suhteessa siihen, miten muut kirjoittavat, vaikka kirjoittamistyylimme ja omat äänemme eroavat toisistamme yhtä paljon kuin ulkonäkömme. En saa kaverini upeita säihkysilmiä, vaikka kuinka haluaisin, enkä opi kirjoittamaan hänen tavallaan. Minun ei siis pitäisi tuijottaa peilistä silmiäni ja kirota, koska ne eivät ole kaverini silmät, vaan etsiä kaunista ja hyvää siitä, mitä on tarjolla. Sama pätee kirjoittamiseen.

Jokaisella on myös oma tapansa kirjoittaa eikä yksi tapa ole toista huonompi. Kilpailuissa tekstejä ehkä laitetaan rinnakkain ja paremmuusjärjestykseen, mutta itse ei sitä kannata tehdä. Sen sijaan kannattaa ronskisti kaivaa omasta työstään esille ne kohdat, jotka toimivat, ja myös ne, jotka eivät toimi. Sinä osaat toteuttaa joitain juttuja jo tosi hienosti mutta toisissa tarvitset harjoitusta. Älä jää rypemään ahdistuksessa ja epätoivossa vaan tartu siihen, mitä et vielä osaa. Olet kykenevä oppimaan ja kehittymään.


Eroon epätoivosta ja ahdistuksesta?


Jos tulit lukemaan tätä postausta siinä uskossa, että kerron, miten ahdistuksesta ja epätoivosta pääsee eroon, minulla on sinulle huonoja uutisia: niistä ei koskaan pääse täydellisesti eroon.

Kaikki tunteet, myös ne ikävät, ovat osa elämää. Niitä ei kannata tukahduttaa vaan ne on syytä hyväksyä. Masennus ja kumppanit ovat toki asia erikseen ja mielenterveydenongelmiin kannattaa hakea apua. Ne eivät parane vain odottamalla, että ne menisivät ohitse. Sen sijaan tavalliset tunteet laantuvat ajan myötä, vaikka tilanteen ollessa päällä voivat tuntua musertavilta.

Itse kamppailen säännöllisesti kateuden, ahdistuksen ja epätoivon kanssa. On päiviä, jolloin en usko itseeni ja kirjoittamiseeni pätkääkään. Näen vain omat heikkouteni mutta unohdan, mitä vahvuuksia minulla on. Pidän itseäni huijarina, joka on jotenkin onnistunut uskottelemaan muille, että osaa muka kirjoittaa jotakin. Teen edelleen töitä sen eteen, että hyväksyisin nämä tuntemukset osaksi prosessia. Sen verran olen edistynyt, että tiedostan, milloin olen kaivamassa omaa kuoppaani. Sieltä ylös kipuaminen on vielä työlästä ja toisinaan hidastaa kirjoittamistani.

Joka kerta olen kuitenkin kavunnut takaisin pinnalle ja uskaltanut tarkastella tekstiäni avoimin mielin. Suosittelen samaa sinulle. Anna ikävien tunteiden tulla mutta älä päästä niitä hallitsemaan sinua. Ne kuuluvat asiaan. Niitä on kaikilla. Niiden takia ei kannata lopettaa kirjoittamista vaan niiden ohitse kannattaa kamppailla ja jatkaa jälleen.

Kuvat Pixabaysta.

Lue myös



Rakas viholliseni - editoiminen
Miksi "ihan kiva" ei palautteena palvele ketään?
Mitä teen, kun välttelen kirjoittamista?

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Näin valmistuu indiekirja: sisuksen taitto

Indiekirjailija tekee paljon itse ja sisuksen taittaminen voi olla yksi näistä asioista. Palvelun voi ostaa taittajalta, mutta jos haluaa säästää kustannuksista, täytyy opetella itse. Tässä postauksessa kerron kokemuksiani kirjojeni taittamisesta ja listaan asioita, jotka Wordilla taittaessa on hyvä ottaa huomioon.


Viime kuussa kerroin indiekirjan kirjoittamisprosessista ja tässä kuussa puhutaan kirjan taittamisesta. Siinä missä kirjoittaminen on minulle tuttua jo vuosien takaa, taittaminen on kaikkea muuta. Se on vienyt minut uuden äärelle ja välillä on menty ohjeista huolimatta yritys-erehdys-menetelmällä.

Käyn postauksessa läpi kokemukseni taittamisesta, mutta lukiessa on hyvä ottaa huomioon, etten vieläkään ole oppinut asiantuntijaksi tällä saralla. Minulla on paljon opittavaa edessä itsellänikin.

Huomioon kannattaa myös ottaa se, että olen käyttänyt kirjojeni julkaisuun Books on Demand -palvelua. Koska minulla ei ole muista nykyisin saatavilla olevista palveluista kokemusta, en osaa sanoa, eroavatko ne jollain tapaa Books on Demandista.

E-kirjan taitto Books on Demandin editorilla


Kannen kuva: Eveliina Kronqvist
Olen kirjoittanut tästäkin jo aiemmin postauksessa Books on Demand -kokemus. Julkaisin Maan mahdin pelkkänä e-kirjana vuonna 2015 monestakin syystä. E-kirja vaikutti helpommalta toteuttaa kuin painettu kirja ja kustannukset sen julkaisuun olivat miltei olemattomat. Rahaa ei juurikaan palanut mutta hermoja senkin edestä.

Koska elämme nyt vuotta 2018, haluan uskoa, että BoD on saanut editoriaan kehitettyä eteenpäin. Tuolloin kolme vuotta sitten sen käyttö kuitenkin sai minut haromaan hiuksia päästäni enkä valitettavasti vieläkään osaa sanoa, miten homma olisi hoitunut paremmin.

E-kirjan taitto on siis tähän päivään mennessä säilynyt minulle melkoisena mysteerinä, ainakin tuota editoria käyttämällä. Enkä valitettavasti oman kokemukseni pohjalta voikaan suositella editorin käyttämistä. Mikäli sinulla on tuoreempaa kokemusta siitä, jaa ne toki kommenteissa. Kuulisin mielelläni, onko kehitystä tapahtunut.

Kirjailija Taru Väyrynen puhui hiljattain blogissaan Vuorileijonan varjossa kirjan muuttamisesta e-kirjaksi. Postaus on lyhykäinen, mutta sen perusteella ymmärtäisin, ettei tuo muuntaminen kauhean vaikeaa ole. Mikäli joskus päädyn vielä julkaisemaan pelkän e-kirjan, taidan perehtyä tuohon Tarun ehdottamaan Calibre-ohjelmaan paremmin. Tähän asti olen käyttänyt sitä lähinnä pdf-tiedostojen epub-muotoon muuttamiseen.

Painetun kirjan taittaminen


Vuonna 2016 päätin, että painetut kirjat ovat parempi vaihtoehto kuin pelkkä e-kirja ja päätin julkaista myös Maan mahdin uudestaan. Sekä Maan mahti että Tulen tahto ilmestyivätkin sitten painettuina vuoden 2017 aikana ja päivänvalon näki myös "salassa" valmisteltu Missä sydän. Tämän lisäksi taitoin myös kaverin kanssa toteutetun faniprojektiin liittyvän kirjan eli viime vuodelle kertyi harjoitusta.

Books on Demandin kautta painetun kirjan julkaisemisessa on se kiva puoli, että e-kirjan saa ilmaiseksi kaupan päälle eikä sitä tarvitse itse taittaa tuolla traumat jättäneellä editorilla. BoD hoitaa e-kirjaksi muuntamisen, jolloin itse ei joudu päätään vaivaamaan.

Taitto-ohjelmista lyhyesti


Kannen kuva: Eveliina Kronqvist
Kirjojen taittamiseen on olemassa omia ohjelmia ja niiden käytön hallinta varmasti helpottaa työtä. Adoben InDesignia olen kuullut kehuttavan paljonkin, mutta omakohtaista kokemusta minulla ei ole, koska Adobe on yksinkertaisesti budjettini ulkopuolella. Näin ollen minulla ei ole osaamistakaan Adoben ohjelmista, enhän ole päässyt harjoittelemaan. Minulla olisi kiinnostusta käydä kurssi sekä Photoshopista että InDesignista, mutta siitä ei taida paljon olla iloa, jos ohjelmiin ei edelleenkään ole varaa.

Ilmaisohjelmista taittoon soveltuu Scribus, jonka olen kertaalleen itselleni ladannut. Jotkut ovat sanoneet sen olevan helppokäyttöinen mutta itse en ole siihen vielä sisälle päässyt. Harjoitteluun pitäisikin varmasti varata erikseen aikaa eikä lähteä suoraan yrittämään romaanimittaisen tekstin taittamista.

Muutama henkilö on myös sanonut minulle, että taittoon voisi soveltua Microsoft Publisher. Sitä en ole toistaiseksi kokeillut, mutta koska se kulkee Office 365 -pakettini mukana, se kieltämättä olisi helppo joskus testata.

Lisäksi verkossa toimii Reedsy-palvelu, jossa voi myös taittaa kirjansa. Palvelun käyttö vaatii rekisteröitymisen. Käsittääkseni Reedsystä on lisäksi mahdollista palkata freelancer-editoijia avuksi kirjan työstämiseen, mutta epäilen hieman, kuinka monta suomenkielistä editoijaa siellä todella tarjoaa palveluitaan. Reedsyynkin perehtymistä olen harkinnut, mutten ole vielä saanut aikaiseksi.

Suosittelisitko sinä ennemmin Scribusta, Publisheria vai Reedsya?

Wordilla taittaminen ja lopputuloksen visuaalinen ilme


Koska Word on minulle vanha tuttava vuosien takaa, onkin ollut helppoa kääntyä kyseisen ohjelman puoleen. Varsinainen taitto-ohjelmahan se ei ole, joten sillä ei taatusti saa luotua niin hienoa kokonaisuutta kuin taittoon tarkoitetuilla ohjelmilla, mutta jos ei kaipaa hifistelyä, myös Wordilla pärjää.

Ohessa kuvia viime vuoden kirjaprojekteista. Kuvat saat suuremmiksi klikkaamalla niitä.



Kahdessa ylimmässä kuvassa on näyte Maan mahdista ja Tulen tahdosta, jotka ovat samaa jatkumoa. Täysin samanlaisena en kuitenkaan ole taittoa pitänyt vaan esimerkiksi Tulen tahdossa hylkäsin lihavoinnin otsikossa ja jätin myös enemmän tyhjää tilaa otsikon ja tekstin väliin. Jälkimmäisellä linjalla aion jatkaa myös Veden vaiston kanssa.

Alimmista kuvissa ensimmäinen on Missä sydämestä, jossa käytin myös eri fontteja kuin aiemmissa kirjoissani. Ilmeen ero ei ole valtava mutta se on olemassa. Viimeinen kuva on mainitsemastani epäkaupallisesta faniprojektista, johon otsikkofontti myös valikoitui fandomin puolesta. Tämän kirjan taitto sujui jo varsin mallikkaasti, mutta tällä kertaa BoD onnistui jälleen aiheuttamaan minulle muutaman harmaan hiuksen lisää, sillä se ei kelpuuttanut tarjoamiani fontteja.

Kannen kuva: Eveliina Kronqvist
Jostain syystä ilmaiseksi ladattavissa oleva Final Fantasy -fontti ei ollut BoD Fun -palvelulle ongelma, mutta sen sijaan myös Maan mahdissa ja Tulen tahdossa käytetty Books Antiqua ei jostain syystä mennyt läpi vaan jouduin vaihtamaan fonttia useasti, kunnes Cambria vihdoin kelpasi. Koska olen aiemmin käyttänyt Book Antiquaa ongelmitta, tämä hämmästytti minua.

Lisäksi olen hieman huolestunut. Haluaisin pitää saman sarjan kirjoissa ilmeen mahdollisimman yhtenäisenä mutta jos Book Antiqua ei jatkossa BoD:lle kelpaa, joudun käyttämään Veden vaistossa jotain toista fonttia. Toivonkin siis, että tuo ongelma on ainoastaan BoD Fun -palvelussa eikä nykyisin myös BoD Classicissa, jota olen tuota faniprojektia lukuun ottamatta käyttänyt.

Wordilla taittaessa fontteja voi siis periaatteessa käyttää melko vapaasti, mutta näyttää siltä, että Books on Demandilla on omat rajoituksensa sen suhteen, mitä fontteja sallii käytettävän. Äkkiseltään en kuitenkaan löytänyt mitään listausta tällaisista "sallituista fonteista". Fonteista puhun hieman lisää vielä seuraavan otsikon alla.

 

Mitä on syytä muistaa Wordilla taitettaessa?


Olen pikku hiljaa kerännyt itselleni listaa asioista, jotka kannattaa ottaa huomioon ja muistaa taittaessa. Näiden lisäksi on varmasti olemassa asioita, joita en (vielä) ole havainnut. Kasvata siis listaani vapaasti omilla tiedoillasi kommenttiboksissa. Arvostan kaikkea lisätietoa suuresti.

1. Kirjan koon valitseminen


Kirjan kokoihin on standardeja, jotka kannattaa käydä vilkaisemassa vaikkapa Books on Demandin sivuilta. Päädyin A5-kokoon (14,8 cm x 21 cm), koska se miellytti omaa silmääni eniten. Kaikki kirjani ovat tätä samaa kokoa, jotta ne näyttäisivät hyvältä ollessaan rinnakkain hyllyssä. 

Erityyppisiin kirjoihin voi kuitenkin soveltua eri koko. Jos olet julkaisemassa matkapäiväkirjaa, joka sisältää paljon kuvia, saattaa A5 olla liian pieni. Toisaalta esimerkiksi runokirja voi toimia pienemmässäkin koossa. Koko siis kannattaa miettiä kirjan mukaan.

2. Reunukset


On tärkeää muistaa valita Wordin asetuksista peilikuvareunukset. Kirjan sisäreunaan kannattaa varata enemmän tilaa kuin ulkoreunaan, jotta lukeminen on helppoa. Kannattaa myös miettiä tarkkaan, mikä on kirjakoollesi sopiva reunus. Jos reunukset jäävät kovin pieniksi ja teksti leveäksi, voi lukeminen olla hankalaa. Todella isokokoisissa kirjoissa voi reunusten lisäksi miettiä tekstin jakamista palstoihin.

Kannen kuva: Elli Hytti

3. Sivunumerointi


Numerointi alkaa vasta siitä sivusta, josta varsinainen sisältökin. Kannattaa siis jakaa Word-tiedosto kahteen erilliseen osaan, joista ensimmäinen kattaa nimiösivut (yleensä sivut 1-4) ja toinen lopun sisällön.

4. Fontit


Kuten aiemmin sanoin, periaatteessa on mahdollista käyttää mitä tahansa fontteja. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että netistä ladattavat fontit saattavat olla tekijänoikeudella suojattuja eivätkä siten välttämättä vapaasti käytettävissä. Fontteja voi kuitenkin myös ostaa omaan käyttöönsä.

Fontteja valitessa vähemmän on enemmän. Otsikoille voi valita eri fontin kuin tekstille, mutta tekstissä ei kannata viljellä lukuisia eri fontteja ilman kunnollista perustetta. Fontin luettavuus on myös erittäin tärkeä ominaisuus. Jos olet epävarma siitä, onko valitsemasi fontti helposti luettavissa, testaa sitä vaikkapa lähipiirilläsi. Helpoin keino on tietenkin pitäytyä selkeissä ja yksinkertaisissa fonteissa ja jättää kaikkein koukeroisimmat käyttämättä.

Books on Demandilla kaikki fontit eivät tosiaan näy oikein ja koska sopivista ei ole selkeää listaa (ainakaan helposti) löydettävissä, on fontin valinta jälleen arpapeliä. Muiden painotalojen osalta en osaa sanoa suhtautumisesta fontteihin. Kannattanee kysyä palveluntarjoajalta asiasta.

5. Formaatti


Voit toki muotoilla kirjasi juuri niin kuin haluat, mutta kannattaa ainakin harkita yleisten ohjeiden noudattamista. Perusperiaate on, että kappaleiden ensimmäinen rivi sisennetään lukuun ottamatta luvun aloittavaa kappaletta. Myös jos luvun aikana kohtaus vaihtuu, jätetään uuden kohtauksen aloittavan kappaleen sisennys pois. Tällöin myös edellisen ja uuden kohtauksen väliin tulee tyhjä rivi.

Itse pidän ensimmäisen rivin sisennystä käytössä jo kirjoitusvaiheessa, jolloin sitä ei tarvitse jälkikäteen lisätä. Taittovaiheessa ainoastaan poistan sisennykset ensimmäisistä kappaleista.

6. Kuvat


Mikäli kirjassa käyttää kuvia, Books on Demand haluaa näiden olevan resoluutioltaan vähintään 300 dpi. Tämä onkin ollut minulle pienoinen ongelma Wordilla taittaessa. Maailmankarttani täyttää kyllä kuvana vaatimuksen, mutta Wordiin siirtämisen jälkeen resoluutio jostain syystä pienenee hieman ja tiedostoa BoD:lle lähettäessä lomake siitä aina muistuttaa.

Jos kuvia haluaa käyttää paljon, onkin ehkä syytä harkita sisuksen taittamista jollain muulla ohjelmalla kuin Wordilla. 

Kannen kuva: Emilia Laine

7. Pituus


Kirjan sisusta taittaessa on hyvä muistaa, että sivumäärän tulee olla jaettavissa neljällä. E-kirjoissa tällä ei ole niin väliä, mutta painetuissa tämä vaatimus liittyy käsittääkseni kirjansidontaan. Mikäli teksti päättyy sivulle, joka ei ole neljällä jaollinen, lisää loppuun riittävä määrä tyhjiä sivuja.

Books on Demandilla on myös minimi- ja maksimipituudet kirjoille. Kirjan on oltava vähintään 24-sivuinen. Jos se on lyhyempi, se voidaan kuitenkin toteuttaa vihkona. Maksimipituus taas on 700 sivua. Mikäli kirjasi on pidempi, joudut jakamaan sen useampaan osaan.

8. Word-tiedoston muuttaminen pdf:ksi


Vaikka Word-tiedostolle on määritelty jo alussa kirjaan sopiva koko, ei valitettavasti tämä koko säily, jos tiedoston vain tallentaa suoraan pdf-muotoon. Tämä seikka tuli itselleni yllätyksenä, joten paukutin hetken päätä pöytään ennen kuin löysin ratkaisun.

Käytänkin nykyisin tiedoston muuntamiseen doPDF-ohjelmaa, jolla Word-tiedosto tulostetaan pdf:ksi. Ennen tulostusta tulee tiedoston koko syöttää asetuksiin ja tulostus kannattaa tehdä korkealaatuisena. Tärkeää on myös sisällyttää (embed) käytetyt fontit tiedostoon. Tähän löytyy oma raksi ruutuun -kohta.

Myös Adobelta löytyy pdf-tiedostojen luomiseen tarkoitettu ohjelma, joka kuulemani mukaan on  suositelvampi ja parempi vaihtoehto toimenpiteeseen. Olen kuitenkin kokonut doPDF:n käytön helpoksi ja kengännauhabudjetin kanssa pelaavalle oikein hyväksi ratkaisuksi.

Lisää ohjeita Wordilla taittamiseen löydät Books on Demandin sivuilta. Itse olen hyödyntänyt näitä ohjeita, mutta myös kirjailija Taru Väyrysen blogissaan julkaisemaa ohjetta, jota ei enää valitettavasti ole saatavilla.

Lopuksi


E-kirjan kanssa pakertaminen sai minut aikoinaan vihaamaan taittoa, mutta nykyisin suhteeni urakkaan on neutraalimpi. Wordin käyttely sujuu melko hyvin, mutta tällä hetkellä minua kutkuttaa jonkin uuden työkalun ottaminen käyttöön.

Minulla on tekeillä eräs pienempi projekti, jonka kohdalla voisi olla kivuttomampaa harjoitella erilaisten taitto-ohjelmien käyttöä kuin romaanimittaisen tekstin. Mikäli päädyn kokeiluja tekemään, jaan kokemuksia blogissakin.

Millä ohjelmilla sinä olet tehnyt taittoa? Mitä suosittelisit aloittelijalle?

Lue myös


Näin valmistuu indiekirja: kirjoittamisprosessi
Books on Demand -kokemus
Päivitetty Books on Demand -kokemus

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84