Toukokuussa luettua 2

Kuva Pixabaysta.

Susan Quires - The Mists of Time (Da Vinci Time Travel #4)


Taas kerran päädyin nappaamaan edullisen e-kirjan, kun sellainen sattui kohdalle. En tuossa vaiheessa tiennyt, että kyseessä oli sarjan neljäsosa, koska se ei käynyt kuvauksesta millään tavalla ilmi. Kirja tuntui kuitenkin itsenäiseltä kokonaisuudelta, joten seikka ei varsinaisesti haitannut. Joskin myönnettävä on, että minua häiritsee ajatus, etten ole lukenut kirjoja järjestyksessä.

En vain nyt jälkikäteen ole aivan varma, haluanko etsiä käsiini kolme aiempaa osaa. Kirjassa päähenkilö Diane on romanssikirjailija, jolla ei itsellään ole seurustelusta kokemusta. Hän saa salaperäisen kirjan työpaikkansa asiakkaalta ja se johdattaa hänet aikakoneen luokse. Seurauksena on tuo menneisyydestä henkilön, joka uhkaa pistää historiankirjat uusiksi. Lisäksi hänen elämäänsä varjostaa stalkkeri, joka paljastuukin joksikin aivan muuksi.

Kirjan tarkoitus oli selvästi olla seikkailulla höystettyä romantiikkaa, joka sinällään puree minuun genrenä yleensä hyvin. Tällä kertaa koin kuitenkin pääparin rakkaustarinan lähinnä ärsyttävänä. Toisaalta se eteni, toisaalta velloi paikallaan, eivätkä aikuiset ihmiset osanneet puhua keskenään yhtään mistään. Rasittavaa. Juuri tämän aspektin takia en ole ollenkaan varma, haluanko todella lukea lisää samanlaista settiä. Luultavasti en.

Takashi Ikeda - Whispered Words, Volume 2


Sumika ja Ushio ovat parhaita ystäviä, jotka ovat salaa ihastuneita toisiinsa. Atleettinen Sumika ei uskalla tunnustaa tunteitaan, koska tietää Ushion pitävän tyttömäisistä tytöistä. Myöskään Ushio ei saa sanaa suustaan, sillä eihän Sumika voi olla hänestä kiinnostunut sillä tavoin.

Sarjan toinen osaa avaa enemmän päähahmotyttöjen taustatarinaa ja vasta loppupuolella jatketaan siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Alkuun minusta tuntui, että olin täysin pihalla kaikesta, mikä tosin saattoi johtua osittain siitä, että edellisen osan lukemisesta on jo aikaa. Kuitenkin kun pääsin tarinaan takaisin sisään, nautin tästä menneisyyteen sukelluksesta huomattavan paljon.

Whispered Words on parhaimmillaan silloin, kun siinä oikeasti tapahtuu ja asiat etenevät, mutta siinä on myös paljon hetkiä, jolloin kaikki tuntuu vain junnaavan paikoillaan. Toisaalta juuri siitähän tarina tavallaan kertookin, joten ehkä tähän seikkaan pitäisi suhtautua enemmän ominaisuutena kuin vikana. Aion lukea kolmannenkin osan, mutta ehkä tarvitsen ennen sitä pienen hengähdystauon sarjan parista.

Mizuho Kusanagi - Yona of the Dawn, Volume 8


Palatsista vallankumousta karannut prinsessa Yona etsii avukseen neljää lohikäärmettä. Hänen rinnallaan kulkee uskollinen soturi Hak. Kahdeksannessa osassa Yona on jo löytänyt neljästä lohikäärmeestä kolme rinnalleen ja joukko jatkaa matkaansa tavoitteenaan löytää viimeinen, keltainen lohikäärme. Samaan aikaan Yonan isän tilalle hallitsijaksi noussut Su-won pyrkii vakauttamaan valta-asemaansa.

Yleensä viihdyn Yonan parissa erinomaisesti, mutta tästä kyseisestä osasta tuli ajoittain mieleen enemmän pojille suunnattu taistelusarjakuva kuin romantiikalla höystetty seikkailu. Osa kohtauksista tulikin siis lähinnä silmäiltyä läpi sen suuremmin innostumatta. Lopussa tylsistymistä kuitenkin paikattiin hienosti vähän romanttisemmalla kohtauksella.

Taide Yonassa on kaunista ja sitä on nautittavaa katsella. Ehdottomasti jatkan sarjan parissa edelleen.

Helen Dunmore - Ingo - Meren kansa


Sapphiren isä katoaa salaperäisesti merelle ja hänen uskotaan kuolleen. Sapphire ja hänen veljensä, Conor, eivät kuitenkaan suostu uskomaan väitteisiin. He ovat varmoja, että isä on yhä elossa. Meri vetää sisaruksia puoleensa ja erityisesti Sapphirella tuntuu olevaan siihen vahva yhteys. Niin vahva, että eräänä päivänä hän tapaa pojan, Faron, jolla on hylkeen pyrstö. Sapphire antaa Faron johdattaa hänet Ingoon, vedenalaiseen maailmaan.

Ingo on niitä trilogioita, joita katselin nuorempana monta kertaa kirjakaupassa, mutta piheilin enkä tullut hankkineeksi. Jostain syystä kirjat jäivät lainaamatta myös kirjastosta... mutta toisaalta enpä muista niitä lähikirjaston hyllyissä nähneenikään. Nyt sain suomennetun trilogian käsiini ja päätin ottaa vahingon takaisin. Tosin Goodreadsin mukaan kirjoja olisikin kolmen sijasta viisi, joten ehkä joudun vielä tekemään metsästysretken loppujen osalta...

Ingon idea on kiinnostava ja vedenalainen maailma tuntui kiehtovalta. Valitettavasti sen rooli ainakin tässä ensimmäisessä kirjassa jäi pienemmäksi kuin olisin toivonut. Ingo myös vaikutti vihamieliseltä ja hieman epämiellyttävältä paikalta kaikesta kiehtovuudestaan huolimatta eikä vähiten Faron takia. Farosta tulikin ehkä vahvin inhokkihahmoni tässä tarinassa, vaikka hän kävi tiukan kamppailun Sapphiren kanssa kyseisestä tittelistä. 

Nuorempana kirja olisi luultavasti jäänyt minulta kesken, koska Faron saarnaava asenne sai niskavillani pystyyn näin kolmekymppisenäkin. Toisaalta Sapphiren teinikäytös onnistui ärsyttämään myös enkä olisi luultavasti häntäkään nuorempana jaksanut. Kun tarinan tärkeimmät hahmot ovat pääasiassa epämiellyttäviä, lukemiskynnys nousee. Tässä kohtaa aihepiirin kiinnostavuus sai minut kuitenkin jatkamaan eteenpäin.

Aion siis antaa myös sarjan toiselle osalle mahdollisuuden ja ehkä kolmannellekin, kun ne olen nyt jo joka tapauksessa kirjakokoelmaani ostanut.


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Toukokuussa luettua: Sini Helmisen Väkiveriset-sarja

Toukokuussa helle on hellinyt ja on ollut mukava lämpimällä kelillä solahtaa kirjojen maailmaan. Päädyin lukemaan Sini Helmisen Väkiveriset-sarjaa, mikä oli erinomaisen sopiva valinta juuri tähän väliin. Kirjat tarjoilevat jännitystä, romantiikkaa ja kepeää huumoria. Viihdyin!


Sain yllättäen arvostelukappaleen Sini Helmisen tuoreesta kirjasta Veden vallassa. Se on Väkiveriset-sarjan kolmas osa. Kaksi edellistä, Kaarnan kätkössä ja Kiven sisässä, ovat ilmestyneet vuonna 2017. En ollut sarjaa vielä lukenut, mutta se on ollut "jossain vaiheessa" -listalla pidemmän aikaa.

Koska minua häiritsee aloittaa sarjat niin sanotusti väärästä kohtaa, kävin hakemassa kirjastosta kaksi ensimmäistä osaa ja lukaisin ne ensin. Jokainen sarjan kirjoista on itsenäinen, joten aiempien lukeminen ei sinällään olisi ollut välttämätöntä. Kyse oli enemmänkin omasta mieltymyksestäni.

Nyt sitten varmaan pitäisi hankkia Kaarnan kätkössä ja Kiven sisässä omaksi, koska minua häiritsee myös se, jos kirjahyllyssä on satunnaisia osia kirjasarjoista. Sisäinen metsästäjä-keräilijäni vaatii täydellisiä kokoelmia.

Kaarnan kätkössä


Puhelimeen saapunut kännykkäkuva musertaa Pinjan maailman. Lopulta hänen äitinsä saa tarpeekseen tyttärensä käytöksestä ja passittaa hänet kesätöihin, missä Pinja tapaa pihkalta tuoksuvan Virven. Samaan aikaan häntä kuitenkin piinaavat hallusinaatiot ilkikurisesta Tuuliasta, joka väittää hänen kuuluvan metsän väkeen.

Viihdyin kirjan parissa erinomaisesti. Se oli tiivistä ja kepeää luettavaa. Tarina piti otteessaan ja minua tietysti ihastutti myös Pinjan ja Virven välille syntyvä romanssi. En valitettavasti muista, että nuoruudessani käteen olisi osunut yhtään (nuorten)kirjaa, jossa olisi tyttörakkautta ollut. Tästä syystä veikkaan, että nuorempana olisinkin fanittanut tätä ihan täysillä. Nyt vanhemmalla iälläkin kirja tuli ahmaistua yhdessä illassa ja silti jäi vähän nälkä. Olisin voinut lukea lisääkin.

Kiven sisässä


Minecraftiin hurahtanut Pekko joutuu muuttamaan perheensä kanssa Helsinkiin mummonsa kuoleman jälkeen. Mummolta on jäänyt asunto tyhjilleen, ja Pekon äiti haluaa vaihtaa maalaismaisemat pääkaupunkiseutuun. 

Pekon elämä menee muutenkin uusiksi, kun hän tapaa kaksi salaperäistä tyttöä, ilkikurisen Tuulian ja naapurintytön, joka verhoaa itsensä hunnulla ja puhuu vähän omituisia. Pekko saa myös tietää, ettei hänen mummonsa kuolema ollut luonnollinen ja että hänen perhetaustansakaan ei ole siitä tavallisimmasta päästä.

Kiven sisässä ei napannut minua mukaansa yhtä tehokkaasti kuin Kaarnan kätkössä. Vaikka pelaajana minusta oli ilahduttavaa, että pelimaailma oli nivottu osaksi kirjan tarinaa, en silti uponnut siihen kunnolla. Pekko hahmona oli kuitenkin sympaattinen, joten seurasin mielelläni hänen käänteitään. Kirjan alkupuoli tuntui rauhalliselta mutta loppupuolisko olikin sitten melkoista rytinää ja tapahtumat etenivät hurjalla vauhdilla. Tällaisesta loppukiihdytyksestä tulikin mieleeni muutama pelaamani peli, jossa asioita rakennellaan ja pohjustetaan rauhalliseen tahtiin mutta lopussa annetaan mennä täysillä. 

Kiva yksityiskohta oli myös Pinjan ja Virven vilahdus tarinan loppupuolella ilman, että asiasta tehtiin sen suurempaa numeroa. Oli mukava saada tietää, mitä heille kuuluu.

Veden vallassa


Marin äiti on kadonnut vuosia sitten ja hän elää isänsä kanssa kahdestaan. Valitettavasti isä tuntuu etäiseltä ja on vielä höyrähtänyt suomalaiseen kansanperinteeseen. Koulussakaan kaikki ei mene niin kuin voisi toivoa vaan Mari on entisen ystävänsä ja muiden luokkakaverien pilkankohde. Yhtäkkiä Marin elämään ilmestyy erikoinen naapurintyttö Tuulia, joka tuntuu tietävän erikoisia asioita. Vatsanväänteitä aiheuttavat myös kummalliset suomut, joita Marin jalkoihin alkaa ilmestyä aina, kun hän joutuu tekemisiin veden kanssa.

En ole pitkään aikaan kokenut kirjan alussa yhtä vahvaa samastumisen tunnetta kuin tämän kohdalla. Heti alkumetreillä kuvataan Marin koulupäivää kipeän uskottavasti. Kun tähän lisättiin minulle henkilökohtaisesti tuttu kouluympäristö, jossa olen kokenut samantapaisia asioita, oli jo hetkeksi pysähdyttävä vetämään henkeä. Osa Marin ajatuksista olisi voinut olla omia sanojani teinivuosilta.

Mitä itse tarinaan tulee, se sisältää paljon kiinnostavia käänteitä ja porskuttaa eteenpäin juuri sopivassa rytmissä, joka pitää mielenkiinnon koko ajan yllä muttei hengästytä lukijaa. Vaikka kirjassa käsitellään vakavia aiheita, sävy on usein kepeä ja humoristinen, mikä tekee tekstistä helppoa luettavaa. Jotenkin erityisesti kesäaikaan kaipaan juuri tällaisia kirjoja, joten luin tämän siinä mielessä juuri oikeaan aikaan.

Jälleen kerran ihastuin myös siihen, että Pinja ja Virve vierailivat tarinan lopussa. Osasin tätä käännettä jo ennakoida muiden tapahtumien perusteella, mutta silti innostuin siitä, kun se todella tapahtui. Pinjan ja Virven tarina on toistaiseksi suosikkini tästä sarjasta, mutta Marin elämään taisin silti sukeltaa kaikista syvimmin.



Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Miten suhtautua palautteeseen?

Kirjoittaja tarvitsee tekstilleen palautetta. Sen pyytäminen voi kuitenkin hirvittää ja tuntua suorastaan ahdistavalta, vaikka samaan aikaan kutkuttaisi tietää, mitä joku toinen tekstistäsi ajattelee. On ihanaa kuulla kehuja mutta voi olla kamalaa, jos teksti saakin osakseen kritiikkiä. Silti molempia tarvitaan, jotta tekstiä pystyisi kehittämään eteenpäin.


Muistan yhä, kun olin alle 20-vuotias ja löysin tieni eräälle suomalaiselle Harry Potter -fanifiktiofoorumille. Tuossa vaiheessa olin kirjoittanut fanifiktiota mm. Prätkähiiristä ja Final Fantasy -pelisarjasta, mutten tiennyt tekemiselleni nimeä. Mainittu foorumi sai minut tajuamaan, että kyseessä on oikea harrastus, johon muutkin suhtautuvat intohimoisesti. Koska pidin paljon myös Potter-kirjoista, kynäilinkin pian ensimmäisen Potter-fikkini ja lykkäsin sen innoissani muiden luettavaksi.

Jo seuraavana päivänä sain musertua. Tarinankerrontaani ei pidetty kummoisena, betalukijan (fanifiktion esilukija) puuttumista kritisoitiin ja muistutettiinpa vielä parista foorumin säännöstäkin, joita olin innostuksissani unohtanut noudattaa. Mieleni teki kiukutella ja sanoa kommentoijille ikävästi, mutta onneksi rohkeus ei riittänyt. Kun olin sulatellut tuntemuksiani pari päivää, julkaisin foorumilla ilmoituksen, jossa hain betalukijaa. Pian sain ensimmäisen betani, jonka ansiosta kehityin kirjoittajana hyvin paljon. Kiitos Maeve, missä sitten nykyään oletkaan!

Kriittinen palaute voi kolahtaa ikävästi


Kuten edellinen kertomus osoittaa, palautteen saaminen ei ole aina miellyttävää. Olipa palaute annettu aiheesta tai ei, se voi nirhaista ihon vereslihalle. Omassa kuplassa kirjoittaminen on mukavan turvallista. Voi ajatella olevansa tosi hyvä ja pätevä eikä kukaan tule puuttumaan yksityiskohtiin tai ylipäätään mihinkään. Siinä on jotain hyvin autuasta.

On myös täysin sallittua pysyä omassa kuplassaan ja olla kertomatta kirjoittamisestaan kenellekään, jos se tuntuu parhaalta ratkaisulta. Omalla kohdallani palo saada teksti myös toisten silmien tarkasteltavaksi oli kuitenkin lopulta suurempi kuin pelko kriittisestä palautteesta. Kun näin, että muutkin julkaisevat tekstejään netissä ja saavat niihin kommentteja, halusin kuulua tuohon joukkoon. Pöytälaatikko kävi ahtaaksi ja sieltä oli kammettava itsensä ulos.

Ja se ulos tuleminen tarkoittaa, että palautetta tulee, joskus ennemmin, joskus myöhemmin. Toisinaan sitä tulee hyvin vähän, toisinaan taas hämmentävän paljon.

Palaute ei aina välttämättä ole sellaista kuin odottaa. Oma teksti voi tuntua valmiilta, mutta joku toinen näkee sen eri tavalla. Kenties kielenhuollossa on vielä hiomista, ehkä jokin ratkaisu juonessa ei toimi tai hahmot kaipaavat syventämistä. Kuvailetko liikaa tai kenties liian vähän? Onko tarinassa aukkoja?

Kun palaute osoittaa tekstin epäkohtia, se voi satuttaa. Olo voi olla loukkaantunut ja tekisi mieli ryhtyä puolustamaan tekstiä äänekkäästi. Koska kirjoittaminen on usein myös hyvin henkilökohtaista, voi tekstille tarkoitettu kritiikki tuntua kritiikiltä juuri sinua itseäsi kohtaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että asiallinen palaute keskittyy tekstiisi. Jos palautteen antaja ryhtyy ruotimaan vaikkapa persoonaasi tekstisi perusteella, kyse ei ole enää asiallisesta palautteesta, eikä asiatonta palautetta tarvitse ottaa vastaan.

Mitä tehdä, kun palaute tuntuu ikävältä?


Jos olet saanut palautteen, joka nostaa tunteet pintaan, ota ensimmäiseksi pieni aikalisä. Omia tunteita ei kannata väheksyä mutta ei niissä ole syytä velloakaan. Keskitä siis ajatuksesi johonkin muuhun ja anna mielesi tyyntyä, ennen kuin käyt palautteen uudestaan läpi. Asioihin pystyy suhtautumaan rauhallisemmin, kun antaa ajan ensin kulua.

Kun tunteesi ovat tasaantuneet, voit käydä saamasi palautteen läpi seuraavalla tavalla:

1. Lue jokainen kohta huolellisesti ja mieti, mikä osa palautteesta on oleellista


Palautteen antaja ei voi koskaan täysin tietää, mikä on sinun kannaltasi oleellista tietoa. Kaikkeen palautteeseen ei ole pakko reagoida vaan osan voi jättää omaan arvoonsa. Palaute on aina antajansa mielipide tekstistäsi ja mielipiteitähän maailmaan mahtuu. Poimi siis palautteesta ne osa-alueet, jotka ovat oikeasti sinulle arvokkaita.

2. Mieti, miten voit kehittää tekstiäsi palautteen pohjalta


Pohdinnan voit tehdä mielessäsi, mutta minulla on tapana kirjata ajatukseni ylös vähintään ranskalaisilla viivoilla. Jotkin asiat on helppo korjata. Jos palautteen antaja on listannut kirjoitus- tai kielioppivirheitä, ne on korjattu nopeasti tekstinkäsittelyohjelman etsi-toiminnon avulla.

Palautetta tulee usein kuitenkin isommista asioista. Nämä saattavat vaatia pohdiskelua. Jos tekstissä on vaikkapa logiikkavirhe tai joku hahmoista tuntuu pinnalliselta ja ohuelta, ratkaisun löytäminen voi viedä tovin. Apua näihin juttuihin voi kysyä myös muilta ja jos on mahdollista, palautteen antajaltakin voi tarvittaessa pyytää tarkennusta hänen ajatuksistaan.

3. Työstä tekstiä ja tee tarvittavia muutoksia


Kun olet käynyt palautteen läpi, on aika viedä työ käytännön tasolle. Minä käyn yleensä tässä kohtaa tekstin kokonaisuudessaan läpi mutta kiinnitän erityistä huomiota kohtiin, joista olen saanut palautetta. Kokonaisuuden tarkastelu on kuitenkin tärkeää, sillä muutokset yhdessä kohdassa voivat johtaa muutoksiin myös muualla tekstissä.

4. Pyydä lisää palautetta


Kun olet editoinut tekstiäsi, voit aloittaa kierroksen alusta. Voit kysyä palautetta samoilta lukijoilta, jotka lukivat tekstisi edellisellä kerralla. Tällöin heillä on mielikuva siitä, millainen teksti on aiemmin ja he pystyvät peilaamaan palautettaan tuohon mielikuvaan. Toisaalta voi olla hedelmällistä pyytää palautetta myös henkilöiltä, joille teksti on uusi. Tuoreet näkökulmat eivät ole pahasta.

Palautteita voi kerätä niin monta kierrosta kuin haluaa, mutta jossain vaiheessa on hyvä päättää, että teksti on valmis. Ajattelen monesti, kuinka paljon paremmin jotkin vanhat juttuni olisin voinut kirjoittaa, mutta totuus on, etten oikeasti siinä kohtaa elämääni todennäköisesti olisi voinut. Ehkä nyt voisin, jos ryhtyisin työstämään niitä uudestaan, mutta haluan katsoa eteenpäin ja keskittyä siihen, mikä nyt on tärkeää. Siispä suosittelen, että jossain vaiheessa suostut myös irrottautumaan tekstistäsi ja suuntaamaan katseesi kohti seuraavaa.

Palaute voi ja saa olla myös kehuvaa


Rakentavan palautteen ei aina tarvitse olla kriittistä. Se voi olla myös kehuvaa. Tällaisesta palautteesta on täysin hyväksyttyä olla iloinen eikä sitä kannata ryhtyä vähättelemään. Älä siis paina itse itseäsi alas, jos joku kertoo pitävänsä tekstistäsi. Kysy ennemmin vaikka, mistä asiasta palautteen antaja erityisesti piti, ellei hän itse sitä suoraan kerro. Kehuvasta palautteesta kannattaa siis ottaa kaikki hyöty irti.

Nimittäin siinä missä kritiikki kertoo, mihin asioihin sinun tulisi vielä tekstissäsi panostaa, kehut paljastavat, mikä siinä jo toimii ja mitä kannattaa vaalia. Myös tämä tieto on arvokasta. Paitsi, että onnistuminen tekee hyvää itsetunnolle, omien vahvuuksien ja kehittämiskohtien tunnistaminen kasvattaa itsetuntemustasi kirjoittajana. Meillä on jokaisella omat kompastuskivemme ja loiston paikkamme. Kun osaa ennakoida niitä, polulla kulkeminen käy ehkä hitusen helpommaksi.

Muista


Palautetta käsitellessä voi käydä niin, että useampi henkilö huomauttaa samasta asiasta. Pidän tätä merkkinä, että kyseiseen seikkaan kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota.

Toisaalta sitäkin sattuu, että esilukijat ovat eri mieltä keskenään. Yksi pitää yhdestä asiasta ja toinen ärtyy samasta seikasta. Tällöin voi olla tilanteessa, ettei mitenkään voi kuunnella molempia henkilöitä tekstiä editoidessa vaan on tehtävä valinta. Yksi keino valinnan tekoon voi olla miettiä, edustaako jompikumpi tekstin kohderyhmää paremmin. Toinen keino on noudattaa sitä ohjetta, joka on yksinkertaisesti enemmän omaan mieleen.

Kaiken kaikkiaan on hyvä muistaa, että sinä päätät. Voit ottaa huomioon palautteen kokonaisuudessaan tai jättää kaiken huomiotta. Tekstisi on sinun tekstisi. Viime kädessä ratkaisut ovat sinun.


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Indiekirjan markkinoiminen

Indiekirjailijalle olisi varmasti hyötyä kaupallisen alan koulutuksesta, mutta kaikki eivät koe vetoa sille puolelle. Silti näitä juttuja on hyvä toisinaan pysähtyä miettimään. Tähän postaukseen olen koonnut käyttämiäni markkinointikeinoja.



Kun Maan mahti alkoi olla mielestäni julkaisukunnossa vuonna 2015, en ollut ajatellut markkinointia kovin pitkälle. Olin avannut Facebook-sivun ja julkaissut muistaakseni prologin täällä blogin puolella. Tuttaville ja perheenjäsenille kertoilin asiasta melko lähellä julkaisua ja sometiedottamisenikin oli aika vaisua.

Markkinointi tuntui vieraalta. Koin sen ärsyttäväksi tyrkyttämiseksi ja vähän noloksikin. Uskon, että tämä on yksi asia, joka hiertää muitakin indiekirjailijoita, kenties myös juuri sinua. Toinen tekijä voi olla se, että tuotettaan pitää osata kehua tai ainakin siitä pitää osata nostaa esille vahvuuksia, koska ei kukaan halua ostaa "tää nyt on vaan tämmönen, ihan ok se kai on" -tuotetta. Jos et itse kerro, millainen kirja on ja miksi se voisi lukijaa kiinnostaa, ei sitä tee kukaan muukaan. Ellei tietysti budjetti salli markkinoinnin ostamista ammattilaiselta.

Markkinointikeinoja, jotka olen kokenut hyviksi


Nyt, kun olen tehnyt kirjojeni markkinointia jo pidemmän aikaa, olen oppinut muutaman seikan.

1. Aloita ajoissa


Jos sinulla on blogi tai Facebook-sivu, uudesta kirjasta on hyvä alkaa puhua jo ennen sen ilmestymistä. Jaa lukijoille jotain kirjoitusprosessista, vilauta kansikuvaa (jos on jo valmiina) tai linkitä vaikkapa kirjasi teemaan soveltuvia musiikkikappaleita. Tekstinäytteet ovat myös hyviä, joskin itse julkaisen näitä mieluusti vasta sitten, kun teksti alkaa olla jo melko valmiiksi editoitu.

Kirjaa ei ehkä kannata markkinoida vuosia etukäteen, mutta vuosi tai puoli vuotta aikaisemmin se voi jo näkyä päivityksissäsi tavalla tai toisella. Päivitysten kautta voit halutessasi ottaa myös lukijat mukaan prosessiin ja huhuilla vaikkapa halukkaita esilukijoita.

2. Määrittele kohdeyleisösi ja ole samoissa sosiaalisissa medioissa


Jokaisella kirjalla on oma kohdeyleisönsä. Kannattaa tietää ainakin potenttiaalisten lukijoiden ikähaarukka ja mielenkiinnonkohteet. Eräs markkinointialan ihminen painotti minulle keskustelussa myös vahvasti kohdeyleisön sukupuolta, joten voit miettiä myös sitä. Itse en ole halunnut markkinoinnissa lähteä painottamaan lukijoiden sukupuolta, koska en koe sen olevan oleellisin asia kohderyhmässäni. Ehkä jonkin toisen kirjan tai kirjailijan kohdalla näin voi kuitenkin olla.

Omalla kohdallani kohdeyleisöni näyttäisi viihtyvän Twitterin puolella ja Facebook-aktiivisuus taas on kovin vähäistä. Instragram tuntuu myös vetävän paremmin mutten ole täysin varma, kuinka moni kuvien tykkääjistä on oikeasti aikeissa tutustua kirjoihin paremmin. Joka tapauksessa sosiaalinen media tarjoaa edullisia (ja joskus ilmaisia) markkinointimahdollisuuksia, joten sinun kannattaa selvittää, millä alustoilla juuri sinun kohdeyleisösi viihtyy.

Sosiaalisessa mediassa on se ihana ja ikävä puoli, että pelkkä läsnäolo siellä ei riitä. Jos et osallistu keskusteluihin ja tuota sisältöä, kukaan ei tiedä, kuka olet ja mitä teet. Tällainen aktiivisuus vie luonnollisesti aikaa, joten ei kannata olla kaikkialla vaan keskittyä korkeintaan pariin, kolmeen kanavaan.

3. Lähde myös kohtaamaan kohdeyleisösi kasvotusten


Jos mahdollista, voit myös jalkautua fyysisesti sinne, missä uskot tapaavasi kohdeyleisöäsi. Muun muassa tästä syystä haimme S. A. Keräsen kanssa viime vuoden Tracon-tapahtumaan. Meillä on molemmilla fanifiktiopohjaa videopelien ja animen osalta, joten Traconin kävijöissä on entisiä fanifiktiotarinoidemme lukijoita ja muita potentiaalisesti kirjoistamme kiinnostuneita henkilöitä. Fantasia- ja tieteiskirjallisuuteen keskittyvä Finncon on taas tänä vuonna listallamme ja Traconiin saavumme myös taidekujailemaan.

Tracon ja Finncon eivät välttämättä ole juuri sinun kirjallesi oikeita tapahtumia, mutta Suomessa riittää kaikenlaista menoa pitkin vuotta ja erityisesti kesäaikaan. Selvitä siis, millaisissa tapahtumissa kohdeyleisösi käy ja sen jälkeen, voisitko jotenkin osallistua tapahtumaan kirjojesi kanssa.

Kirjamessut ovat luonnollisesti myös vaihtoehto, mutta ne vaativat yleensä isomman budjetin kuin pienemmät tapahtumat. Yhteistyö on kuitenkin voimaa, ja paikkaa kirjamessuilta voi varmasti yrittää varailla isommalla kirjailijaporukalla. Yhdessä messuilu on siinäkin mielessä hyvä, että voitte markkinoida toistenne tuotteita ja tauottaa toisianne.

4. Ole ainakin Goodreadsissa


Jos sosiaalinen media ei innosta etkä pysty syystä tai toisesta jalkautumaan, ole nyt ainakin sitten Goodreadsissa. Se on palvelu, jossa on listattuna lukuisia julkaistuja kirjoja ja jossa käyttäjät voivat antaa lukemilleen kirjoille tähtiä. Alusta mahdollistaa myös sanallisten arvosteluiden kirjoittamisen. Moni innokas lukija listaa siellä lukemansa kirjat ja saattaa myös etsiä sitä kautta uutta luettavaa.

Jos julkaiset kirjojasi Books on Demandin kautta, ne tulevat Goodreadsiin näkyviin joka tapauksessa. Mikset siis ottaisi kirjailijaprofiiliasi siellä haltuusi?

5. Verkostoidu


Pyri tutustumaan toisiin kirjailijoihin. Tässäkin sosiaalinen media on avuksi, sillä sen kautta on helppo seurata ihmisiä tai pyytää heitä kavereiksi. Ota kuitenkin huomioon, etteivät kaikki välttämättä halua puolituttuja Facebook-kavereikseen ja esimerkiksi Twitterissä ja Instagramissa taas tuntemattomienkin seuraaminen on luontevampaa.

Kun olet löytänyt oikeita ihmisiä verkostoihisi, ala jutella heidän kanssaan. Kommentoi heidän teoksiaan sekä mahdollisesti some-päivityksiä ja -kuvia. Sinun ei tarvitse esittää mitään vaan voit olla ihminen ihmiselle. Tiedät kyllä varmasti, miten ihmisiin yleisesti ottaen tutustutaan.

Jos verkostosi on sosiaalisessa mediassa, älä pihtaile tykkäyksiä, kommentteja ja jakoja. Jaa muiden hyviä juttuja eteenpäin, tykkää niistä ja kommentoi niitä. Se ei ole sinulta pois, että annat tällä tavoin toisille näkyvyyttä sosisaalisessa mediassa. Hyvällä on tapana palata takaisin ja verkostosi voi auttaa sinua saamaan näkyvyyttä, kun alat markkinoida kirjaasi.

Huomaa kuitenkin, että aitous on tärkeää. Jos et oikeasti ole kiinnostunut jostakusta, älä esitä kiinnostunutta. Älä jaa sisältöä, josta et pidä. Feikkaaminen paistaa ennemmin tai myöhemmin läpi eikä se ole hyväksi itsellesi. Kannattaa siis olla liikkeellä rehellisellä pohjalla, silloin voittavat kaikki.


Muita keinoja


En ole markkinoinnin asiantuntija ja yllä olevan listan olen koonnut ihan vain omien kokemusteni pohjalta. Se nojaa vahvasti sosiaaliseen mediaan, koska koen sen itselleni luontevaksi alustaksi toimia ja koska siellä toimiminen on edullisempaa kuin perinteiset keinot. Silti perinteisempiä keinoja ei kannata unohtaa vaan niitä voi hyödyntää myös, jos oma budjetti sallii.

1. Mainostilan ostaminen


Mainostilaa pystyy ostamaan netistä ja painetusta mediasta. Tällöin sinun pitää osata joko itse suunnitella mainos tai teettää se jollakulla toisella. Omakohtaista kokemusta minulla ei mainostilan ostamisesta ole.

2. Kirja-arvostelujen pyytäminen medialta ja kirjabloggaajilta


Voit lähestyä kirjabloggaajia tai (paikallisia) lehtiä arvostelukappaleella (Books on Demandin kohdalla toimittaja tai kirjabloggaaja voi tilata sellaisen ilmaiseksi osoitteesta: lehdisto@bod.fi). Kannattaa kuitenkin varautua siihen, ettei arvostelua välttämättä saa. Lehdissä niitä on yhä vähemmän ja kirjabloggaajien lukupinot ovat melkoisia.

Maan mahti on päässyt pariin blogiin. Tosin itse en kirjaa niihin tarjonnut vaan nämä henkilöt tarttuivat siihen omaehtoisesti. Tässä on omalla kohdallani ollut varmasti paljon tuuria matkassa ja varmemmin arvostelun saa, kun pyytää, mutta kieltäytymisestä ei silti kannata ottaa itseensä. Ole siis kiva ja kohtelias sillekin kirjabloggaajalle, joka ei syystä tai toisesta kirjaasi lukulistalleen ota.

3. Kirjojen tarjoaminen kirjastoihin


Kirjastot tekevät paljon hankintoja huhti-kesäkuussa, joten kirjaa kannattaa tarjota joko silloin tai ennen tuota ajankohtaa. Loppuvuodesta budjetti alkaa olla käytetty eli silloin on vaikeampaa saada kirjastoja hankkimaan teostasi. Kannattaa myös huolehtia, että kirjasi löytyy tietokannoista, joista kirjastot kirjansa pääsääntöisesti tilaavat: Kirjavälitys, BTJ Finland ja Booky.

Olethan kohtelias tarjotessasi kirjaa kirjastoille. Jos saat kieltävän vastauksen, hyväksy se. Voit kokeilla mainostaa kirjaasi uudestaan alkuvuodesta, mutta älä ryhdy painostamaan kirjastoa tai lähettämään loputtomasti sähköposteja, jos kirjaasi ei edelleenkään hyväksytä. Kokeile onneasi sitten seuraavan teoksen kanssa.

4. Kirjojen tarjoaminen paikallisiin kirjakauppoihin


Indiekirjaa voi olla vaikea saada kivijalkakauppoihin myyntiin, koska sinne eivät pääse kaikki kustannetutkaan kirjat. Kannattaa kuitenkin kysyä paikallisista kaupoista, olisiko niillä halukkuutta ottaa kirjaa hyllyyn asti. Joskus, varsinkin jos paikallisuus näkyy kirjassa, saattaa käydä tuuri ja kauppa tilaa kirjaa myyntiin.

Muista tässäkin asiassa sama kohteliaisuus kuin kirjastoja lähestyessä.

5. Järjestä julkaisutilaisuus


Yleisölle avoin julkaisutilaisuus tuo näkyvyyttä kirjalle ainakin paikallisesti. Kirjastoissa tilaisuuksia on mahdollista järjestää ilmaiseksi (tarjottavat luonnollisesti maksavat), muista tiloista joutuu todennäköisesti maksamaan jonkinlaisen tilavuokran. Julkaisutilaisuudesta kannattaa luonnollisesti tiedottaa mahdollisimman laajasti, jotta ihmiset osaavat tulla sinne. Lisäksi paikka kannattaa valita siten, että sinne voi osua myös sattumalta. Varaa tilaisuuteen myös itse kirjaa jonkin verran, koska osallistujat voivat olla halukkaita ostamaan sitä.

Itse en ole julkaisutilaisuutta järjestänyt. Mietinnässä on, järjestänkö jotain juhlallisuuksia, kun Kristallin lapset -sarja on kokonaan julkaistu. 


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84