Pikapyrähdys Helsingin kirjamessuilla

Helsingin kirjamessut olivat jälleen 24.-27.10.2019. Minulle on tullut tavaksi käydä siellä yhtenä päivänä, mutta tänä vuonna arvoin lähtemistä viimemetreille saakka, koska olin ollut jo Turun messuilla ja lokakuu oli ollut muutenkin jo täynnä ohjelmaa. Lopulta minut saatiin kuitenkin houkuteltua mukaan messuhumuun.

Valmiina lähtöön
Suuntasin siis messuille perjantaina 25.10. iltapäivällä ja olen iloinen, että lähdin, vaikkei kotoa poistuessa ollut ehkä paras fiilis ikinä. Pääsin kuitenkin perille suhteellisen mukavasti ja alkuvaikeuksien jälkeen messuilla kiertely oli jopa hauskaa.

Tosin eksyin alueella useampaan otteeseen, sillä se oli rakennettu jotenkin eri tavalla kuin aiempina vuosina. Toisaalta seikkaileminen messualueella oli täynnä löytämisen riemua, kun yhtäkkiä edessä oli mielenkiintoisen kustantamon tai antikvariaatin pöytä.

Hyviä kirjoja oli tietenkin tarjolla älyttömän paljon. Olisi ollut kiva kahmia niitä mukaan kassi kaupalla, mutta pysyin kohtuudessa, koska budjetti on kuitenkin tällä hetkellä tiukka elämäntilanteesta johtuen.

Pyrähdykseni messuilla jäi pikaiseksi, koska en lopulta ollut paikalla muutamaa tuntia kauemmin. Silti se tuntui samalla pidemmältä kuin aikaisemmin. Monesti olen vain kierrellyt messuilla yksin, käynyt välissä syömässä ja jatkanut kiertelyä, kunnes olen suunnannut kotiin. Satunnaisia kohtaamisia yleensä mahtuu matkalle tuttujen kanssa, mutta tällä kertaa hakeuduin ihmisten seuraan tietoisesti, ja kokemus messuista oli aika erilainen.

Books on Demandin kirjailijatapaaminen


Tapani mukaan en muistanut ottaa
mitään kunnollisia kuvia :D
Kello kuudelta illalla suuntasin askeleeni Books on Demandin messupisteeseen, vaikka olisin voinut jatkaa myös kiertelyä muilla osastoilla. BoD järjesti kirjailijoilleen ja kirjailijoiksi haluaville meet & greet -tilaisuuden, johon olin vähän niin kuin lupautunut osallistua (eli sanonut parille ihmiselle, että saatan tulla paikalle). En koe olevani vahvimmillani tällaisissa keskustelutilaisuuksissa, joissa small talk on usein tärkeä elementti, mutta päätin nyt koetella vähän omia rajoja.

Kun saavuin paikalle, siellä olivat tutuista kirjailijoista Raita Jauhiainen ja E. E. Leivo. Myöhemmin paikalle saapui myös S. A. Keränen. Toki myös muita kirjailijoita ja sellaisiksi haluavia kävi illan aikana paikalla ja heidän kanssaan tuli myös jutusteltua. Valitettavan huonon nimimuistini vuoksi en kuitenkaan osaa heitä nimetä. Anteeksi.

Ilta sujui rattoisasti hyvässä seurassa, ja onneksi puheetkaan eivät olleet sitä pelkkää small talkia, koska oltiin yhteisen asian äärellä ja voitiin keskustella siitä tyhjänpäiväisyyksien sijaan. Meininki oli ihanan positiivinen ja toisten tekemisestä oltiin aidon kiinnostuneita, joten päällimmäiseksi kohtaamisista jäi hyvä mieli.

Koska kaikki tutut eivät saapuneet paikalle perjantaina, olisi ollut mukava pyörähtää messuilla myös lauantaina ja sunnuntaina. Valitettavasti juuri tänä vuonna se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä olin ehtinyt sopia viikonloppuun myös muita tärkeitä menoja. Ehkäpä jokin toinen kerta ehdin tavata sitten heitä, jotka tällä kertaa näkemättä.

Väsynyt mutta iloinen mieli


Muutama kirja lähti messuilta matkaan
Kokonaisuudessaan messuista ja viikonlopusta jäi erittäin hyvä mieli. Kaiken kiireen keskellä kannatti lähteä liikkeelle, vaikken alkuun halunnut.

Samalla kuitenkin myös väsymys painaa. Lokakuussa ei ole ollut ainuttakaan viikonloppua, jolloin olisin saanut vain olla kotona rauhassa. Kaikki jutut, mitä kuuhun on mahtunut, ovat olleet tärkeitä, kivoja ja ihania, joten niillä on ehdottomasti ollut paikkansa. Ehkä olisi kuitenkin osa pitänyt yrittää sijoittaa marraskuun puolelle, sillä jaksaminen on ollut koetuksella.

Marraskuun kalenteri näyttää tällä kertaa häkellyttävän tyhjältä. Ehkä kaiken menemisen jälkeen se on oikein hyvä asia. Välillä on osattava myös höllätä ja keskittyä sekä arkeen että lepoon.

Kävitkö sinä kirjamessuilla? Mitä jäi käteen tänä vuonna?


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Yhteistyössä indiekirjailija S. A. Keräsen kanssa - luvassa lukupaketti vuodelle 2020

Vuosi 2020 tuo tullessaan mielenkiintoisia asioita, joita olen valmistellut kaikessa hiljaisuudessa muiden tänä vuonna pyörineiden projektien keskellä. Tämä tarkoittaa, että ensi vuonna on tarjolla Kristallin lapsien päätösosan lisäksi myös muuta uutta luettavaa. Ja ehkä jotain vanhaakin.

Kuten aiemmin kerroin, Kristallin lapsien päätösosa ilmestyy vuonna 2020. Se ei kuitenkaan ole ainoa vireillä oleva asia, joten nyt seuraa lisää paljastuksia. Tai no, yksi paljastus, joka on kuitenkin tavallaan kolme paljastusta.

Koska elämässä pitää testata uutta ja katsoa, mihin omat rahkeet riittävät, päätimme indiekirjailija S. A. Keräsen kanssa kokeilla yhteisprojektia. Meillä on pitkä yhteinen historia, joten toistemme kirjoitustyylit ovat käyneet tutuiksi.

Tästä huolimatta emme lähteneet kirjoittamaan yhteistä tarinaa vaan päätimme luoda yhteisen novellikokoelman. Kokoelma on ollut puheissa hyvän aikaa ja sen työstäminen alkoi omalta osaltani joskus maalis-huhtikuussa. Jotain hypähti mukaan myös vähän kauempaa. Siitä kohta tarkemmin, mutta alla ensin S. A. Keräsen Facebook-päivitys asiaan liittyen.





Pienoisromaani ja kaksi novellia yhdessä paketissa


Kansi: Hanna Rauma
(työstöversio, saattaa vielä muuttua)
Kuten Keräsen Facebook-päivityksestä käy ilmi, hänellä on työn alla pienoisromaani, joka starttaa deWinters-vampyyrisuvun tarinan. Seuraava osa on romaanimittainen ja ilmestynee vuoden 2020 aikana.

Samassa paketissa saat kuitenkin myös minulta kaksi novellia. Toista ei ole julkaistu missään aikaisemmin ja toinen on ollut saatavilla vain Type & Tellin vuonna 2017 julkaisemassa novellikokoelmassa Kymmenen kulmaa

Koska Type & Telliä ei enää ole, kyseistä novellikokoelmaa ei välttämättä saa käsiinsä kovin helposti. Mielestäni olisi sääli, jos novellini jäisi vain noiden kansien sisälle. Siispä haluan antaa sille uuden tilaisuuden loistaa. 

On jännittävää työstää kokoelmaa ja samalla koen, että on mukava tarjota lukijoille myös muuta kuin romaanimittaisia kertomuksia. Tuleva kokoelma on kiva kurkistus sekä allekirjoittaneen että Keräsen tyyliin ja kerrontatapaan ilman, että täytyy heti sitoutua pitkään sarjaan tai romaaniin.


Novellit, jotka syntyivät eri tavoin


Matkalla kohti uusia juttuja
Ensimmäisen novellini työstö alkoi kirjoittamisen perusopinnoissa opettajan ohjauksessa. Sitä varten tutkin muun muassa taikatyttöjä japanilaisessa viihdekulttuurissa ja rakastamaani yurimangagenreä, joka keskittyy tyttöjen tai naisten välisiin romanttisiin suhteisiin. Tältä pohjalta syntyi yksityiseen taikatyttökouluun sijoittuva tarina, jossa on lieviä kauhuelementtejä, mutta myös tyttöjen välisiä lämpöisiä tunteita.

Vaikki kirjoittamisen perusopinnot ovat omalta osaltani päättyneet, on novellin työstö jatkunut. Sain opettajalta erinomaisia eväitä sen kehittämiseen, mutta haluan vielä käyttää tekstin myös erillisten esilukijoiden silmien edessä.

Kerroinkin jo, että toinen novellini on julkaistu aikaisemmin. Kirjoitin sen Type & Tellin 2016 julkistamaan Oma novelli -kilpailuun ja rehellisesti sanottuna sen viimeistelyssä tuli vähän kiire. Olin siinä kuvitelmassa, että sijoittumisen jälkeen novellia voisi päästä vielä editoimaan, mutta ihan näin se ei mennyt. Sain kyllä korjata mm. huomaamiani kirjoitusvirheitä, mutta isompia muutoksia ei oikeastaan voinut tehdä ihan jo sen takia, että pituus oli tuossa vaiheessa käytännössä lyöty lukkoon. Mieltäni jäi kaihertamaan se, ettei novelli omasta mielestäni yltänyt täyteen potentiaaliinsa, mutta päätyi silti kansiin.

Siispä tänä vuonna kaivoin esille vanhan tiedoston ja kurkistin, mitä sille voisi tehdä. Käytännössä olen kirjoittanut koko novellin uudestaan. Aiemman version lukeneet varmasti tunnistavat tarinan, mutta koen sen saaneen rankan editoinnin myötä lisää lihaa luidensa ympärille. Esilukijoiden silmiä sekin tarvitsee, mutta olen tällä hetkellä iloinen siitä, miten novelli on kehittynyt.

Tämä novelli on hitusen steampunk-henkinen ja sijoittuu vaihtoehtoiseen nykyaikaan. Se on kertomus nuoresta naisesta, jonka erikoislaatuinen kyky vaikeuttaa yhteiskunnassa elämistä.


Upea kirjavuosi 2020


Olen varsin innoissani siitä, mitä vuosi 2020 tuo tullessaan. On upeaa päästä ojentamaan Kristallin lapsien päätösosa lukijoille, mutta tämä novellikokoelma on myös askel tuntemattomaan. Sen takia se kutkuttaa mieltäni kovasti.

Epäilemättä vuosi tuo tullessaan paljon muutakin mielenkiintoista ja jännittävää. Minulla on siitä hyvä kutina. Tässä on kuitenkin jo kaksi asiaa, jotka ovat ehdottomasti odottamisen arvoisia. Vai mitä?


Minkä luvatuista tarinoista sinä haluaisit kaikista mieluiten päästä lukemaan?



Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Kristallin lapsien päätösosalle vihdoin aikataulua

Blogissa on ollut hiljaista. Tänä vuonna postaukset ovat sisältäneet lähinnä tiedottamista tulevasta ja menneestä. Opintoja, kilpailuja ja tapahtumia, mutta aika vähän puhetta kirjoittamisesta itsestään. Syy hiljaisuuteen on yksinkertainen: olen keskittynyt vapaa-ajallani kirjoittamiseen. 

Nyt on aika taas astua esiin ja ojentaa teksti muiden tarkasteltavaksi. Kenties juuri sinun käsiisi? Lue, miten tähän pisteeseen päästiin ja mitä seuraavaksi on luvassa.

Kohti suunnitelmallista kirjoittamista


Julkaisin Veden vaiston kesällä 2018 ja sen jälkeen pidin rehellisen parin kuukauden tauon ennen kuin suostuin edes ajattelemaan sarjan päätösosaa. Syksyä kohden muhittelu kuitenkin kävi sietämättömäksi ja piti ryhtyä niin sanotusti tekemään asioille jotain.

Päätösosan kirjoittaminen vaati paljon suunnittelutyötä. Kirjoittajana olen enemmän etsijä ja eksyjä kuin suunnittelija. Löydän tarinan tai se löytää minut, mutta harvoin alkuvaiheessa minulla on selkeää runkoa.

Edellinen voi kuulostaa sarjaa kirjoittaessa enemmän uhalta kuin mahdollisuudelta, mitä se toki myös on. Kristallin lapsien kanssa olen juuri tästä syystä joutunut opettelemaan uusia tapoja. 

Aloitin samalla tavalla kuin ennenkin eli hyppäämällä poluttomaan pusikkoon ja raivaamalla tietäni eteenpäin miltei sokkona. Maan mahdin ensimmäinen versio syntyi tällä metodilla ja silloin sen nimi oli Kristallin valo. Kirjoitusprosessin alussa kuvittelin kirjoittavani yksiosaista romaania, ensimmäisen version valmistuttua tiesin, että kyseessä on neli- tai viisiosainen sarja.

Se oli herätys. En pystyisi kirjoittamaan noin massiivista kokonaisuutta pelkästään harhailemalla sinne tänne ja katsomalla, mitä löytyy. Tai ehkä pystyisin, mutta se olisi sitten kirjoitettava ensin kokonaan ja lähdettävä editoimaan vasta sitten. Kuulosti liian työläältä ja epämotivoivalta, ei kiitos. Niin paljon kuin nautin itsenäisestä pakertamisesta, en halua tehdä töitä vuosia saamatta palautetta.

Oli pakko ryhtyä suunnittelemaan, ja vaikka se oli työlästä, sain lopulta kasaan rungon. Tarinaan syntyivät selkeät kiintopisteet ja loppu. Tiesin, mihin olin matkalla. Toki olen tässä kulkiessa saanut huomata, että suunnitelmasta huolimatta harhapolkuja tulee vastaan ja niitä on mielenkiintoista tutkia. Silti suuret linjat ovat säilyneet yllättävän hyvin.

Vihdoin jotain valmiina


Ei. Kirja ei ole valmis. Käsikirjoitus on yhä vaiheessa, mutta se on sellaisessa vaiheessa, että saa luvan siirtyä esilukijoiden käsiin. Tällä hetkellä en itse kykene tekemään sille enää mitään. Tiedostan, että siinä on puutteita ja toisaalta varmasti ihan liikaa jotain, mutta itse en pysty näkemään nyt selkeästi.

Viime vuoden loppupuolella kokosin lankoja ja suunnittelin, ehkä tein sitä myös alkuvuodesta. En muista kunnolla, sillä muuttohässäkkä sotki elämän ja kaikki tuli tehtyä vähän sumussa. Jossain kaaoksen keskellä ehdin kuitenkin aloittaa varsinaisen kirjoitustyön.

Vahvan suunnitelman avulla kirjoittaminen on ollut sinänsä helppoa, mutta on se silti sisältänyt omat kipukohtansa. En voi sanoa, että tekstiä olisi aina syntynyt kevyesti.

Oman mausteensa rupeamaan toivat kirjoittamisen perusopinnot, jotka piti kursia kasaan määräajassa. Soppaa maustoivat myös uusi koti, uusi paikkakunta ja uusi työpaikka. Tämän lisäksi elämässä tapahtui muitakin mullistuksia, joista tuskin edes tulen koskaan täysin toipumaan. Vuosi 2019 on ollut sellainen henkinen myrsky, ettei paremmasta väliä. Kirjoittaminen on silti kulkenut matkassa, vaikka olen joutunut esimerkiksi juuri bloggaamisesta karsimaan.

Tällä hetkellä koen helpotusta. Vaikka kirja ei ole valmis, olen saavuttanut selkeän etapin. Nyt voin hetkeksi päästää itse irti ja hengittää, ehkä rauhoittua. Kenties keskittyä muihin kutkuttaviin mutta pienempiin projekteihin.  Se on ihanaa.

Kirja vuonna 2020 - esilukijaksi vaikka tänään


Vuonna 2020 se tapahtuu: Kristallin lapset -sarja päättyy. En vielä pysty antamaan tarkkaa ajankohtaa päätösosan ilmestymiselle, mutta ensi vuonna, ensi vuonna. Sen lupaan.

Jos kuitenkin olet huisin utelias, etkä malta odottaa vuoden vaihtumista, tarjoan sinulle tilaisuuden. Voit ilmoittautua mukaan esilukijoiden joukkoon ja päästä vaikuttamaan siihen, miten päätösosaa vielä kehitetään entistä ehommaksi.

Voit jättää alle kommentin ja yhteystiedon, jota kautta tavoitan sinut, tai laittaa minulle viestiä joko Twitterissä tai sähköpostilla. Jutellaan asiasta lisää.

Arvostan jokaisen esilukijan näkemystä ja olen kiitollinen kaikille, jotka ovat valmiita antamaan aikaansa tähän projektiin. Kiitos siis, jos hyppäät matkaan.

Itse aion nyt tosiaan kurkistella vähän muita juttuja. Juuri nyt on mahtavaa, että voin välillä lähteä löytöretkeilemään. Olen aivan varma, että tarinat eivät ole loppuneet maailmasta ja ehkä kulkiessani löydän taas jotain uutta ja odottamatonta. Kenties jotain sellaista, jota sinäkin voit päästä myöhemmin lukemaan.


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84