Miten suhtautua palautteeseen?

Kirjoittaja tarvitsee tekstilleen palautetta. Sen pyytäminen voi kuitenkin hirvittää ja tuntua suorastaan ahdistavalta, vaikka samaan aikaan kutkuttaisi tietää, mitä joku toinen tekstistäsi ajattelee. On ihanaa kuulla kehuja mutta voi olla kamalaa, jos teksti saakin osakseen kritiikkiä. Silti molempia tarvitaan, jotta tekstiä pystyisi kehittämään eteenpäin.


Muistan yhä, kun olin alle 20-vuotias ja löysin tieni eräälle suomalaiselle Harry Potter -fanifiktiofoorumille. Tuossa vaiheessa olin kirjoittanut fanifiktiota mm. Prätkähiiristä ja Final Fantasy -pelisarjasta, mutten tiennyt tekemiselleni nimeä. Mainittu foorumi sai minut tajuamaan, että kyseessä on oikea harrastus, johon muutkin suhtautuvat intohimoisesti. Koska pidin paljon myös Potter-kirjoista, kynäilinkin pian ensimmäisen Potter-fikkini ja lykkäsin sen innoissani muiden luettavaksi.

Jo seuraavana päivänä sain musertua. Tarinankerrontaani ei pidetty kummoisena, betalukijan (fanifiktion esilukija) puuttumista kritisoitiin ja muistutettiinpa vielä parista foorumin säännöstäkin, joita olin innostuksissani unohtanut noudattaa. Mieleni teki kiukutella ja sanoa kommentoijille ikävästi, mutta onneksi rohkeus ei riittänyt. Kun olin sulatellut tuntemuksiani pari päivää, julkaisin foorumilla ilmoituksen, jossa hain betalukijaa. Pian sain ensimmäisen betani, jonka ansiosta kehityin kirjoittajana hyvin paljon. Kiitos Maeve, missä sitten nykyään oletkaan!

Kriittinen palaute voi kolahtaa ikävästi


Kuten edellinen kertomus osoittaa, palautteen saaminen ei ole aina miellyttävää. Olipa palaute annettu aiheesta tai ei, se voi nirhaista ihon vereslihalle. Omassa kuplassa kirjoittaminen on mukavan turvallista. Voi ajatella olevansa tosi hyvä ja pätevä eikä kukaan tule puuttumaan yksityiskohtiin tai ylipäätään mihinkään. Siinä on jotain hyvin autuasta.

On myös täysin sallittua pysyä omassa kuplassaan ja olla kertomatta kirjoittamisestaan kenellekään, jos se tuntuu parhaalta ratkaisulta. Omalla kohdallani palo saada teksti myös toisten silmien tarkasteltavaksi oli kuitenkin lopulta suurempi kuin pelko kriittisestä palautteesta. Kun näin, että muutkin julkaisevat tekstejään netissä ja saavat niihin kommentteja, halusin kuulua tuohon joukkoon. Pöytälaatikko kävi ahtaaksi ja sieltä oli kammettava itsensä ulos.

Ja se ulos tuleminen tarkoittaa, että palautetta tulee, joskus ennemmin, joskus myöhemmin. Toisinaan sitä tulee hyvin vähän, toisinaan taas hämmentävän paljon.

Palaute ei aina välttämättä ole sellaista kuin odottaa. Oma teksti voi tuntua valmiilta, mutta joku toinen näkee sen eri tavalla. Kenties kielenhuollossa on vielä hiomista, ehkä jokin ratkaisu juonessa ei toimi tai hahmot kaipaavat syventämistä. Kuvailetko liikaa tai kenties liian vähän? Onko tarinassa aukkoja?

Kun palaute osoittaa tekstin epäkohtia, se voi satuttaa. Olo voi olla loukkaantunut ja tekisi mieli ryhtyä puolustamaan tekstiä äänekkäästi. Koska kirjoittaminen on usein myös hyvin henkilökohtaista, voi tekstille tarkoitettu kritiikki tuntua kritiikiltä juuri sinua itseäsi kohtaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että asiallinen palaute keskittyy tekstiisi. Jos palautteen antaja ryhtyy ruotimaan vaikkapa persoonaasi tekstisi perusteella, kyse ei ole enää asiallisesta palautteesta, eikä asiatonta palautetta tarvitse ottaa vastaan.

Mitä tehdä, kun palaute tuntuu ikävältä?


Jos olet saanut palautteen, joka nostaa tunteet pintaan, ota ensimmäiseksi pieni aikalisä. Omia tunteita ei kannata väheksyä mutta ei niissä ole syytä velloakaan. Keskitä siis ajatuksesi johonkin muuhun ja anna mielesi tyyntyä, ennen kuin käyt palautteen uudestaan läpi. Asioihin pystyy suhtautumaan rauhallisemmin, kun antaa ajan ensin kulua.

Kun tunteesi ovat tasaantuneet, voit käydä saamasi palautteen läpi seuraavalla tavalla:

1. Lue jokainen kohta huolellisesti ja mieti, mikä osa palautteesta on oleellista


Palautteen antaja ei voi koskaan täysin tietää, mikä on sinun kannaltasi oleellista tietoa. Kaikkeen palautteeseen ei ole pakko reagoida vaan osan voi jättää omaan arvoonsa. Palaute on aina antajansa mielipide tekstistäsi ja mielipiteitähän maailmaan mahtuu. Poimi siis palautteesta ne osa-alueet, jotka ovat oikeasti sinulle arvokkaita.

2. Mieti, miten voit kehittää tekstiäsi palautteen pohjalta


Pohdinnan voit tehdä mielessäsi, mutta minulla on tapana kirjata ajatukseni ylös vähintään ranskalaisilla viivoilla. Jotkin asiat on helppo korjata. Jos palautteen antaja on listannut kirjoitus- tai kielioppivirheitä, ne on korjattu nopeasti tekstinkäsittelyohjelman etsi-toiminnon avulla.

Palautetta tulee usein kuitenkin isommista asioista. Nämä saattavat vaatia pohdiskelua. Jos tekstissä on vaikkapa logiikkavirhe tai joku hahmoista tuntuu pinnalliselta ja ohuelta, ratkaisun löytäminen voi viedä tovin. Apua näihin juttuihin voi kysyä myös muilta ja jos on mahdollista, palautteen antajaltakin voi tarvittaessa pyytää tarkennusta hänen ajatuksistaan.

3. Työstä tekstiä ja tee tarvittavia muutoksia


Kun olet käynyt palautteen läpi, on aika viedä työ käytännön tasolle. Minä käyn yleensä tässä kohtaa tekstin kokonaisuudessaan läpi mutta kiinnitän erityistä huomiota kohtiin, joista olen saanut palautetta. Kokonaisuuden tarkastelu on kuitenkin tärkeää, sillä muutokset yhdessä kohdassa voivat johtaa muutoksiin myös muualla tekstissä.

4. Pyydä lisää palautetta


Kun olet editoinut tekstiäsi, voit aloittaa kierroksen alusta. Voit kysyä palautetta samoilta lukijoilta, jotka lukivat tekstisi edellisellä kerralla. Tällöin heillä on mielikuva siitä, millainen teksti on aiemmin ja he pystyvät peilaamaan palautettaan tuohon mielikuvaan. Toisaalta voi olla hedelmällistä pyytää palautetta myös henkilöiltä, joille teksti on uusi. Tuoreet näkökulmat eivät ole pahasta.

Palautteita voi kerätä niin monta kierrosta kuin haluaa, mutta jossain vaiheessa on hyvä päättää, että teksti on valmis. Ajattelen monesti, kuinka paljon paremmin jotkin vanhat juttuni olisin voinut kirjoittaa, mutta totuus on, etten oikeasti siinä kohtaa elämääni todennäköisesti olisi voinut. Ehkä nyt voisin, jos ryhtyisin työstämään niitä uudestaan, mutta haluan katsoa eteenpäin ja keskittyä siihen, mikä nyt on tärkeää. Siispä suosittelen, että jossain vaiheessa suostut myös irrottautumaan tekstistäsi ja suuntaamaan katseesi kohti seuraavaa.

Palaute voi ja saa olla myös kehuvaa


Rakentavan palautteen ei aina tarvitse olla kriittistä. Se voi olla myös kehuvaa. Tällaisesta palautteesta on täysin hyväksyttyä olla iloinen eikä sitä kannata ryhtyä vähättelemään. Älä siis paina itse itseäsi alas, jos joku kertoo pitävänsä tekstistäsi. Kysy ennemmin vaikka, mistä asiasta palautteen antaja erityisesti piti, ellei hän itse sitä suoraan kerro. Kehuvasta palautteesta kannattaa siis ottaa kaikki hyöty irti.

Nimittäin siinä missä kritiikki kertoo, mihin asioihin sinun tulisi vielä tekstissäsi panostaa, kehut paljastavat, mikä siinä jo toimii ja mitä kannattaa vaalia. Myös tämä tieto on arvokasta. Paitsi, että onnistuminen tekee hyvää itsetunnolle, omien vahvuuksien ja kehittämiskohtien tunnistaminen kasvattaa itsetuntemustasi kirjoittajana. Meillä on jokaisella omat kompastuskivemme ja loiston paikkamme. Kun osaa ennakoida niitä, polulla kulkeminen käy ehkä hitusen helpommaksi.

Muista


Palautetta käsitellessä voi käydä niin, että useampi henkilö huomauttaa samasta asiasta. Pidän tätä merkkinä, että kyseiseen seikkaan kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota.

Toisaalta sitäkin sattuu, että esilukijat ovat eri mieltä keskenään. Yksi pitää yhdestä asiasta ja toinen ärtyy samasta seikasta. Tällöin voi olla tilanteessa, ettei mitenkään voi kuunnella molempia henkilöitä tekstiä editoidessa vaan on tehtävä valinta. Yksi keino valinnan tekoon voi olla miettiä, edustaako jompikumpi tekstin kohderyhmää paremmin. Toinen keino on noudattaa sitä ohjetta, joka on yksinkertaisesti enemmän omaan mieleen.

Kaiken kaikkiaan on hyvä muistaa, että sinä päätät. Voit ottaa huomioon palautteen kokonaisuudessaan tai jättää kaiken huomiotta. Tekstisi on sinun tekstisi. Viime kädessä ratkaisut ovat sinun.


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Indiekirjan markkinoiminen

Indiekirjailijalle olisi varmasti hyötyä kaupallisen alan koulutuksesta, mutta kaikki eivät koe vetoa sille puolelle. En suoranaisesti koe minäkään, mutta silti näitä markkinointiasioita joutuu pakostakin miettimään. Tähän postaukseen olen koonnut käyttämiäni keinoja.



Kun Maan mahti alkoi olla mielestäni julkaisukunnossa vuonna 2015, en ollut ajatellut markkinointia kovin pitkälle. Olin avannut Facebook-sivun ja julkaissut muistaakseni prologin täällä blogin puolella. Tuttaville ja perheenjäsenille kertoilin asiasta melko lähellä julkaisua ja sometiedottamisenikin oli aika vaisua.

Markkinointi tuntui vieraalta. Koin sen ärsyttäväksi tyrkyttämiseksi ja vähän noloksikin. Uskon, että tämä on yksi asia, joka hiertää muitakin indiekirjailijoita, kenties myös juuri sinua. Toinen tekijä voi olla se, että tuotettaan pitää osata kehua tai ainakin siitä pitää osata nostaa esille vahvuuksia, koska ei kukaan halua ostaa "tää nyt on vaan tämmönen, ihan ok se kai on" -tuotetta. Jos et itse kerro, millainen kirja on ja miksi se voisi lukijaa kiinnostaa, ei sitä tee kukaan muukaan. Ellei tietysti budjetti salli markkinoinnin ostamista ammattilaiselta.

Markkinointikeinoja, jotka olen kokenut hyviksi


Nyt, kun olen tehnyt kirjojeni markkinointia jo pidemmän aikaa, olen oppinut muutaman seikan.

1. Aloita ajoissa


Jos sinulla on blogi tai Facebook-sivu, uudesta kirjasta on hyvä alkaa puhua jo ennen sen ilmestymistä. Jaa lukijoille jotain kirjoitusprosessista, vilauta kansikuvaa (jos on jo valmiina) tai linkitä vaikkapa kirjasi teemaan soveltuvia musiikkikappaleita. Tekstinäytteet ovat myös hyviä, joskin itse julkaisen näitä mieluusti vasta sitten, kun teksti alkaa olla jo melko valmiiksi editoitu.

Kirjaa ei ehkä kannata markkinoida vuosia etukäteen, mutta vuosi tai puoli vuotta aikaisemmin se voi jo näkyä päivityksissäsi tavalla tai toisella. Päivitysten kautta voit halutessasi ottaa myös lukijat mukaan prosessiin ja huhuilla vaikkapa halukkaita esilukijoita.

2. Määrittele kohdeyleisösi ja ole samoissa sosiaalisissa medioissa


Jokaisella kirjalla on oma kohdeyleisönsä. Kannattaa tietää ainakin potenttiaalisten lukijoiden ikähaarukka ja mielenkiinnonkohteet. Eräs markkinointialan ihminen painotti minulle keskustelussa myös vahvasti kohdeyleisön sukupuolta, joten voit miettiä myös sitä. Itse en ole halunnut markkinoinnissa lähteä painottamaan lukijoiden sukupuolta, koska en koe sen olevan oleellisin asia kohderyhmässäni. Ehkä jonkin toisen kirjan tai kirjailijan kohdalla näin voi kuitenkin olla.

Omalla kohdallani kohdeyleisöni näyttäisi viihtyvän Twitterin puolella ja Facebook-aktiivisuus taas on kovin vähäistä. Instragram tuntuu myös vetävän paremmin mutten ole täysin varma, kuinka moni kuvien tykkääjistä on oikeasti aikeissa tutustua kirjoihin paremmin. Joka tapauksessa sosiaalinen media tarjoaa edullisia (ja joskus ilmaisia) markkinointimahdollisuuksia, joten sinun kannattaa selvittää, millä alustoilla juuri sinun kohdeyleisösi viihtyy.

Sosiaalisessa mediassa on se ihana ja ikävä puoli, että pelkkä läsnäolo siellä ei riitä. Jos et osallistu keskusteluihin ja tuota sisältöä, kukaan ei tiedä, kuka olet ja mitä teet. Tällainen aktiivisuus vie luonnollisesti aikaa, joten ei kannata olla kaikkialla vaan keskittyä korkeintaan pariin, kolmeen kanavaan.

3. Lähde myös kohtaamaan kohdeyleisösi kasvotusten


Jos mahdollista, voit myös jalkautua fyysisesti sinne, missä uskot tapaavasi kohdeyleisöäsi. Muun muassa tästä syystä haimme S. A. Keräsen kanssa viime vuoden Tracon-tapahtumaan. Meillä on molemmilla fanifiktiopohjaa videopelien ja animen osalta, joten Traconin kävijöissä on entisiä fanifiktiotarinoidemme lukijoita ja muita potentiaalisesti kirjoistamme kiinnostuneita henkilöitä. Fantasia- ja tieteiskirjallisuuteen keskittyvä Finncon on taas tänä vuonna listallamme ja Traconiin saavumme myös taidekujailemaan.

Tracon ja Finncon eivät välttämättä ole juuri sinun kirjallesi oikeita tapahtumia, mutta Suomessa riittää kaikenlaista menoa pitkin vuotta ja erityisesti kesäaikaan. Selvitä siis, millaisissa tapahtumissa kohdeyleisösi käy ja sen jälkeen, voisitko jotenkin osallistua tapahtumaan kirjojesi kanssa.

Kirjamessut ovat luonnollisesti myös vaihtoehto, mutta ne vaativat yleensä isomman budjetin kuin pienemmät tapahtumat. Yhteistyö on kuitenkin voimaa, ja paikkaa kirjamessuilta voi varmasti yrittää varailla isommalla kirjailijaporukalla. Yhdessä messuilu on siinäkin mielessä hyvä, että voitte markkinoida toistenne tuotteita ja tauottaa toisianne.

4. Ole ainakin Goodreadsissa


Jos sosiaalinen media ei innosta etkä pysty syystä tai toisesta jalkautumaan, ole nyt ainakin sitten Goodreadsissa. Se on palvelu, jossa on listattuna lukuisia julkaistuja kirjoja ja jossa käyttäjät voivat antaa lukemilleen kirjoille tähtiä. Alusta mahdollistaa myös sanallisten arvosteluiden kirjoittamisen. Moni innokas lukija listaa siellä lukemansa kirjat ja saattaa myös etsiä sitä kautta uutta luettavaa.

Jos julkaiset kirjojasi Books on Demandin kautta, ne tulevat Goodreadsiin näkyviin joka tapauksessa. Mikset siis ottaisi kirjailijaprofiiliasi siellä haltuusi?

5. Verkostoidu


Pyri tutustumaan toisiin kirjailijoihin. Tässäkin sosiaalinen media on avuksi, sillä sen kautta on helppo seurata ihmisiä tai pyytää heitä kavereiksi. Ota kuitenkin huomioon, etteivät kaikki välttämättä halua puolituttuja Facebook-kavereikseen ja esimerkiksi Twitterissä ja Instagramissa taas tuntemattomienkin seuraaminen on luontevampaa.

Kun olet löytänyt oikeita ihmisiä verkostoihisi, ala jutella heidän kanssaan. Kommentoi heidän teoksiaan sekä mahdollisesti some-päivityksiä ja -kuvia. Sinun ei tarvitse esittää mitään vaan voit olla ihminen ihmiselle. Tiedät kyllä varmasti, miten ihmisiin yleisesti ottaen tutustutaan.

Jos verkostosi on sosiaalisessa mediassa, älä pihtaile tykkäyksiä, kommentteja ja jakoja. Jaa muiden hyviä juttuja eteenpäin, tykkää niistä ja kommentoi niitä. Se ei ole sinulta pois, että annat tällä tavoin toisille näkyvyyttä sosisaalisessa mediassa. Hyvällä on tapana palata takaisin ja verkostosi voi auttaa sinua saamaan näkyvyyttä, kun alat markkinoida kirjaasi.

Huomaa kuitenkin, että aitous on tärkeää. Jos et oikeasti ole kiinnostunut jostakusta, älä esitä kiinnostunutta. Älä jaa sisältöä, josta et pidä. Feikkaaminen paistaa ennemmin tai myöhemmin läpi eikä se ole hyväksi itsellesi. Kannattaa siis olla liikkeellä rehellisellä pohjalla, silloin voittavat kaikki.


Muita keinoja


En ole markkinoinnin asiantuntija ja yllä olevan listan olen koonnut ihan vain omien kokemusteni pohjalta. Se nojaa vahvasti sosiaaliseen mediaan, koska koen sen itselleni luontevaksi alustaksi toimia ja koska siellä toimiminen on edullisempaa kuin perinteiset keinot. Silti perinteisempiä keinoja ei kannata unohtaa vaan niitä voi hyödyntää myös, jos oma budjetti sallii.

1. Mainostilan ostaminen


Mainostilaa pystyy ostamaan netistä ja painetusta mediasta. Tällöin sinun pitää osata joko itse suunnitella mainos tai teettää se jollakulla toisella. Omakohtaista kokemusta minulla ei mainostilan ostamisesta ole.

2. Kirja-arvostelujen pyytäminen medialta ja kirjabloggaajilta


Voit lähestyä kirjabloggaajia tai (paikallisia) lehtiä arvostelukappaleella (Books on Demandin kohdalla toimittaja tai kirjabloggaaja voi tilata sellaisen ilmaiseksi osoitteesta: lehdisto@bod.fi). Kannattaa kuitenkin varautua siihen, ettei arvostelua välttämättä saa. Lehdissä niitä on yhä vähemmän ja kirjabloggaajien lukupinot ovat melkoisia.

Maan mahti on päässyt pariin blogiin. Tosin itse en kirjaa niihin tarjonnut vaan nämä henkilöt tarttuivat siihen omaehtoisesti. Tässä on omalla kohdallani ollut varmasti paljon tuuria matkassa ja varmemmin arvostelun saa, kun pyytää, mutta kieltäytymisestä ei silti kannata ottaa itseensä. Ole siis kiva ja kohtelias sillekin kirjabloggaajalle, joka ei syystä tai toisesta kirjaasi lukulistalleen ota.

3. Kirjojen tarjoaminen kirjastoihin


Kirjastot tekevät paljon hankintoja huhti-kesäkuussa, joten kirjaa kannattaa tarjota joko silloin tai ennen tuota ajankohtaa. Loppuvuodesta budjetti alkaa olla käytetty eli silloin on vaikeampaa saada kirjastoja hankkimaan teostasi. Kannattaa myös huolehtia, että kirjasi löytyy tietokannoista, joista kirjastot kirjansa pääsääntöisesti tilaavat: Kirjavälitys, BTJ Finland ja Booky.

Olethan kohtelias tarjotessasi kirjaa kirjastoille. Jos saat kieltävän vastauksen, hyväksy se. Voit kokeilla mainostaa kirjaasi uudestaan alkuvuodesta, mutta älä ryhdy painostamaan kirjastoa tai lähettämään loputtomasti sähköposteja, jos kirjaasi ei edelleenkään hyväksytä. Kokeile onneasi sitten seuraavan teoksen kanssa.

4. Kirjojen tarjoaminen paikallisiin kirjakauppoihin


Indiekirjaa voi olla vaikea saada kivijalkakauppoihin myyntiin, koska sinne eivät pääse kaikki kustannetutkaan kirjat. Kannattaa kuitenkin kysyä paikallisista kaupoista, olisiko niillä halukkuutta ottaa kirjaa hyllyyn asti. Joskus, varsinkin jos paikallisuus näkyy kirjassa, saattaa käydä tuuri ja kauppa tilaa kirjaa myyntiin.

Muista tässäkin asiassa sama kohteliaisuus kuin kirjastoja lähestyessä.

5. Järjestä julkaisutilaisuus


Yleisölle avoin julkaisutilaisuus tuo näkyvyyttä kirjalle ainakin paikallisesti. Kirjastoissa tilaisuuksia on mahdollista järjestää ilmaiseksi (tarjottavat luonnollisesti maksavat), muista tiloista joutuu todennäköisesti maksamaan jonkinlaisen tilavuokran. Julkaisutilaisuudesta kannattaa luonnollisesti tiedottaa mahdollisimman laajasti, jotta ihmiset osaavat tulla sinne. Lisäksi paikka kannattaa valita siten, että sinne voi osua myös sattumalta. Varaa tilaisuuteen myös itse kirjaa jonkin verran, koska osallistujat voivat olla halukkaita ostamaan sitä.

Itse en ole julkaisutilaisuutta järjestänyt. Mietinnässä on, järjestänkö jotain juhlallisuuksia, kun Kristallin lapset -sarja on kokonaan julkaistu. 


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Huhtikuussa luettua

Huhtikuussa en muiden juttujen takia ehtinyt lukea niin paljon kuin olisin halunnut. Toisaalta minulla on nyt kesken Genjin tarina, joka on sellainen tiiliskivi, ettei sitä voi hetkessä kuvitella ahmaisevansakaan. Sen ohella sain kuitenkin muutaman vähän lyhyemmän teoksen lukaistua.



1. Kass Morgan - The 100


Innostuin lukemaan kirjasarjan aloitusosan katsottua Netflixistä kolme kautta samannimistä tv-sarjaa. Kirja olisi ollut varmaan parempi lukea ensin, sillä nyt se tuntui vain laimealta versiolta sarjasta. Siinä missä sarjassa hahmot ovat toimeliaita ja aktiivisia, kirjassa he tuntuvat lipuvan tilanteesta toiseen ja keskittyvän joko ulisemaan tai kinastelemaan keskenään. 

Ensimmäinen kirja lähinnä esittelee hahmoja ja heidän taustojaan, mutta liki jokaisessa luvussa toistuva hieman nykyhetkeä - pitkä takauma - hieman nykyhetkeä -rakenne käy äkkiä vanhaksi. Lukijana minulle herää kysymys, olisiko ensimmäinen kirja kannattanut sijoittaa suoraan tuohon takaumien aikaan ja toisessa keskittyä uusiin tapahtumiin. Nyt lukukokemus jäi poukkoilevaksi ja silti koko ajan oli tunne, ettei mitään tapahdu tai mikään etene. Kaiken lisäksi pidän paljon hahmoista, joita oli tv-sarjassa mutta kirjassa ei lainkaan, ja molemmissakin esiintyvät hahmot tuntuvat tv-versiossa paremmilta. Joskus voi siis käydä näinkin päin.

2. Sally Green - Puoliksi paha


E-kirja odotteli pienen ikuisuuden lukulaitteen syövereissä omaa vuoroaan, joten päätin vihdoin tarttua siihen. Tuttavapiirissä Puoliksi paha on saanut osakseen paljon hehkutusta ja myönnettävä on, että hyvä kirjahan se oli. Tarina toimii, hahmot toimivat ja tunnelma on kohdallaan. Jostain syystä en silti koukuttunut. En oikein osaa sanoa, mitä jäin kaipaamaan, mutta jotain, mikä olisi vedonnut erityisesti minuun, jäi puuttumaan. Suosittelen silti tutustumaan kirjaan avoimin mielin. Se on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos maaginen realismi / fantasia ja young adult iskevät.


3. Lady Sarashina - Keisarinnan hovineidon päiväkirja


Luin tämän Heian-kauden runopäiväkirjan taustatyönä novellia varten. Vaikken varsinaisesti koe runoutta omaksi jutukseni, tämä iski täysillä. Kirja on omaelämäkerrallinen tarina 1000 vuotta sitten eläneen naisen vaiheista. Se keskittyy lähinnä pyhiinvaellusmatkoihin ja luonnon ihasteluun mutta myös ihmissuhteita ja lyhyttä hovipalvelusta sivutaan. Kirjoittajan rakkaus Genji Monogatariin näkyy vahvasti.


4. Reeta Aarnio - Maan kätkemät


Tämä lastenkirja valikoitui luettavaksi, kun kaipasin jotain kevyttä mutta fantastista. Voisi sanoa, että juuri sitä sain. Tosin alakouluikäisille lapsille, joille teos on suunnattu, kokemus ei välttämättä ole niin kevyt vaan pikemminkin se voi olla hykerryttävän jännittävä seikkailu. 

Maan kätkemät vie lukijan seuraamaan alakouluikäisen Liinan elämää uudessa pienessä koulussa, jossa kaikki ei ole niin tavallista kuin aluksi näyttää. Pian itse asiassa selviää, ettei Liinakaan ole niin tavallinen kuin on luullut ja että tarujen olennot hiippailevat nurkissa. Samalla paikkakunnalla alkaa kadota lapsia melkein vanhempien silmien alla. Kun Liinan pikkuvelikin katoaa, Liina ystävineen ajautuu huimaan seikkailuun. Lukukokemus oli oikein maistuva ja lapsena olisin varmasti ihastunut tähän kirjaan ikihyviksi.

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Kuka on Kristallin lapsien Nera?

Tässä postaussarjassa olen aiemmin esitellyt Kristallin lapsien Sennan ja Momin. Tällä kertaa on vuorossa Nera, joka sai Twitter-kyselyssä eniten ääniä lukijoilta. Tämä blogipostaus sisältää jonkin verran paljastuksia Kristallin lapset -sarjan kirjoista. Luet siis omalla vastuullasi.



Neran tausta


Nera on Avalonissa syntynyt usvahaltia. Hän on vesikristallin papittaren, lady Nerian, ja vartija Garin tytär. Lisäksi hänellä on sisko, Nea, joka niin ikään on kouluttautunut papittareksi. Neraa äidin ja siskon valinnat eivät koskaan innostaneet, joten hän seurasi sen sijaan isänsä jalanjäljissä ja opiskeli vartijaksi. Avalonissa asuessaan hän on kokenut, ettei juuri kukaan näe häntä omana itsenään vaan ainoastaan vanhempiensa tyttärenä.

Neran äiti on usvahaltioiden sukua, mutta hänen isällään on suvussaan myös metsähaltioita. Vaikka molemmat haltiarodut tulevat toimeen keskenään, on yhä tavallista, että sukujuurista pidetään tarkkaa lukua ja rotujen välille tehdään selkeää eroa. Metsähaltiat asuvat Minolan puolella Suurmetsässä ja usvahaltiat ovat asettuneet Avaloniin, johon kuuluu isohko saari ja joitain mantereen puolella olevia ranta-alueita. Nera on kasvanut saarella miltei koko ikänsä mutta päättää eräänä päivänä vaihtaa temppeliä. Hän hakeutuu Minolan puolelle Maakristallin temppeliin, jossa pääsee vartijaksi.

Enemmistö Maakristallin temppelin vartijoista on miehiä, mutta Nera löytää paikkansa joukossa, vaikka joutuu välillä kuuntelemaan kommentteja sukupuolestaan. Vartiointitehtäviä suorittaessaan hän tapaa aralta vaikuttavan temppelineito Sennan, joka herättää hänen huomionsa.

Nera Maan mahdissa


Kannen kuva: Eveliina Kronqvist
Nera on toiminut vartijana jo hyvän tovin muttei ole suoranaisesti päässyt juttusille Sennan kanssa. Tilaisuus koittaa, kun nuoremmat vartijat järjestävät luvattomat juhlat, joihin Nera osallistuu. Paikalle saapuvat myös temppelistä salaa ulos livahtaneet neidot, joiden joukossa on yllättäen myös Senna. Koskaan aiemmin Nera ei ole Sennaa juhlissa nähnyt, mutta tällä kertaa neidon on luvattomille teille houkutellut hänen hieman raisumpi ystävänsä Momi.

Juhlat jäävät lyhyiksi, mutta Nera ehtii vihdoin tutustua Sennaan hieman paremmin. Kun vanhemmat vartijat saapuvat paikalle hajottamaan luvattoman tapahtuman, Nera ja toinen vartija, Blade, auttavat Sennan ja Momin takaisin temppelille. Kohtaamisen myötä Nera rohkaistuu liittymään Sennan seuraan myös päiväsaikaan ja saa neidon suostuteltua kannassaan eväsretkelle. Neran riemuksi tapaamiset alkavat toistua säännöllisesti ja hän saa viettää Sennan kanssa aikaa myös kevään juhlassa, johon Momi on valittu tanssimaan.

Valitettavasti rauhallinen elo temppelissä saa käänteen hieman sen jälkeen, kun Momi ja Blade ovat lähteneet maan pääkaupunkiin, Terakoniin, ostoksille yhdessä erään papittaren kanssa. Kun he eivät palaa matkaltaan, Senna kääntyy huolestuneena Neran puoleen. Sennan öinen karkureissu Neran luokse koituu hänen onnekseen, sillä samana yönä temppelin vastustajat hyökkäävät alueelle ja surmaavat monia papittaria ja vartijoita. Nera onnistuu kuitenkin pakenemaan paikalta Sennan ja papitarkokelas Sonjan kanssa.

Sennan vaatimusten vuoksi Nera taipuu johdattamaan kolmikon Terakoniin, jossa heidän on tarkoitus selvittää, mitä Momille on tapahtunut. Siellä he kohtaavat palkkiometsästäjäpariskunnan, jotka haluavat omista syistään auttaa heitä Momin etsinnöissä. Samalla he saavat tietää temppelin vastustajien olevan myös tytön katoamisen takana.

Momi saadaan pelastettua, mutta temppeli on menetetty. Kun Momi korotetaan papittareksi ja Senna lähetetään hänen kanssaan matkalle temppeliltä toiselle, Nera lähtee heidän mukaansa turvaamaan matkaa. Hän ei ole suoranaisesti mielissään siitä, että hänen on palattava vielä kotikulmille, mutta hän ei näe järkeä jäädä Minolaan, jossa temppelin vastustajat riehuvat.

Nera Tulen tahdossa


Kannen kuva: Eveliina Kronqvist
Matkalaisten ensimmäisenä etappina on kaukaisessa Namurissa sijaitseva Tulikristallin temppeli. Sinne heidän on kuljettava Suurmetsän halki, vaikka se on tunnetusti metsähaltioiden aluetta eivätkä haltiat katso hyvällä metsän läpi kulkemista. Yhteentörmäykseltä ei voida välttyä, mutta Neran sukulaissuhteet antavat tilaisuuden päästä neuvottelemaan metsähaltioiden päällikkön kanssa. Lopulta heltiää myös lupa kulkea kohti Namuria.

Jo Maan mahdissa Nera on epäillyt, että Sennalla saattaisi olla näkijän kykyjä. Näyt ovat vesikristallin lahja, joten Sennalla maakristallin neitona ei kykyä pitäisi olla, mutta silti Nera kannustaa Sennaa kokeilemaan näkyjen näkemistä veden peilin kautta. Harjoitukset jatkuvat läpi matkan ja Nera on yhä varmempi, että Sennalla todella on näkemisen lahja.

Momin suunnatessa Tulikristallin temppeliin Bladen ja seurueeseen liittyneen palkkiometsästäjämiehen, Thymen kanssa Nera ja Senna jäävät Namuriin odottamaan. Heidän seuraansa jää myös Thymen vaimo, Astara, sillä Tulikristallin temppeli ei halua päästää naisia mailleen ja jo Momin vieminen sinne on hankalaa.

Nera ja Senna harjoittelevat päivällä näkyjen näkemistä, mutta illalla Senna lähtee vielä yksin satamaan harjoittelemaan. Nera ei ole suoranaisen mielissään asiasta, vaikkei ryhdy vastustamaan. Kun Sennan entinen sulhanen, joka on liittynyt temppelin vastustajiin, sitten saapuu samana iltana satamaan etsimään Momia, Nera katuu päätöstään. Senna pakenee sulhastaan merenrantaan, ja ikkunasta välikohtauksen nähnyt Nera säntää yhdessä Astaran kanssa heidän peräänsä. Ajojahtiin liittyy myös temppeliltä juuri palannut Blade.

Hätätilanteessa Sennan kyvyt voimistuvat ja hän onnistuu houkuttelemaan rantaan hyökyaallon, joka hukuttaa hänen entisen sulhasensa ja miltei hänet itsensäkin. Kun Nera löytää läpimärän Sennan rannalta, hän ei voi kuin syyttää itseään siitä, mitä tapahtui. Hetkeä myöhemmin hänelle selviää, että Senna on menettänyt näkönsä. Neraa painaa syyllisyys siitä, että juuri hän on kannustanut Sennaa leikittelemään kyvyillään, vaikkei hän ole saanut papittaren koulutusta eikä siten kunnolla edes tiedä, miten näkijän kyvyt toimivat. Nera päättää pyytää Sennalle apua Vesikristallin temppelistä.

Nera Veden vaistossa


Kannen kuva: Eveliina Kronqvist
Veden vaistossa matkalaiset suuntaavat koti Avalonia, Neran kotiseutuja. Neraa painaa huoli Sennasta, jota sokeus vaivaa muutenkin kuin fyysisesti. Samaan aikaan seurueen väleissä tuntuu olevan muitakin ongelmia, mutta Neralle Sennan hyvinvointi on ensisijaista muihin asioihin verrattuna.

Avalonissa Neran on jälleen kohdattava menneisyys, jonka hän on jättänyt taakseen. Entiset tuttavat ja perhe eivät anna hänen unohtaa, ettei hän aina ole toiminut erityisen viisaasti.



Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Veden vaisto betalukupalvelussa ja ammattimaisuuden tarkistuksessa

Etsin aina uusia mahdollisuuksia kehittyä kirjoittajana ja toisaalta myös kirjan markkinoijana. Indiekirjailijan on käytännössä tehtävä kaikki itse ja budjetti voi olla tiukka, joten kivenkolotkin on toisinaan käännettävä.



HelMet-kirjastoilla on tarjolla betalukijapalvelu, jota voi käyttää ihan kuka tahansa tekstistään palautettava haluava kirjoittaja. Aiempien kirjojeni kohdalla en ollut kuullut tällaisesta mahdollisuudesta, mutta nyt huomasin mainoksen somessa ja päätin testata palvelun Veden vaiston kohdalla.

Samoihin aikoihin satuin myös voittamaan arvonnassa Books on Demandilta käsikirjoituksen ammattimaisuuden tarkistuksen, joka on siis maksullinen palvelu. Koska minulla ei ole nyt muutakaan riittävän valmiissa vaiheessa olevaa käsikirjoitusta, päätin  hyödyntää myös kyseisen palvelun Veden vaiston käsikirjoitukseen.

Tässä postauksessa kerron molemmista kokemuksista.

Fiiliksiä betalukijapalvelusta

Betalukijapalveluun lähetetään oma käsikirjoitus sähköpostitse. Vastaus saapui parin päivän kuluttua ja siinä annettiin summittainen aikataulu, koska seuraava lukija vapautuu. Noin viikon päästä sain uuden viestin, jossa lukija ilmoitti tarttuvansa tekstiini. 

Tekstin pituus varmasti vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti lukija seuraavan kerran ottaa yhteyttä. Veden vaisto on reilut 400 liuskaa, ja betalukijani otti seuraavan kerran yhteyttä noin parin viikon kuluttua. Olettaisin, että heillä on myös muita työtehtäviä, jotka saattavat vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti he pystyvät tekstejä lukemaan. Kannattaa siis varata aikaa eikä toivoa palautetta heti seuraavaksi päiväksi. Itse olin varautunut odottamaan koko maaliskuun, joten yllätyin positiivisesti, miten nopeasti vastaus sähköpostiini kolahti.

Betalukija ei ole oikolukija, mutta tästä huolimatta sain palautetta, että kieli vaikutti virheettömältä satunnaisia lyöntivirheitä lukuun ottamatta. Palautetta sain myös siitä, että kirja on haasteellinen kirja lukijalle, joka ei ole aiempia osia lukenut. Tämä tieto ei sinällään tullut minulle yllätyksenä ja oli itse asiassa yksi syy, miksi halusin betalukijapalvelua käyttää. Muut esilukijani ovat lukeneet sarjan aiemmat osat eivätkä siis pysty sanomaan, miltä Veden vaisto tuntuu, jos sen lukee ennen kahta edellistä. Yritän tuota haasteellisuutta vielä vähän loiventaa seuraavassa versiossa, mutta kuitenkin toimia niin, ettei tekstistä tule liian tylsää ja toistavaa lukijoille, joille tarina on ennestään tuttu.

Betalukijani antoi palautetta myös siitä, miten olin henkilöhahmoja käyttänyt tarinassa. Heräsin tätä kautta huomaamaan, millainen liuta nimettyjä hahmoja minulla onkaan. En nimittäin ole ajatellut sitä koskaan aiemmin. Ilmankos tuntuu välillä, että päässä suorastaan kuhisee!

Saatu palaute varmasti vaihtelee sen mukaan, kuka palvelun työntekijöistä sattuu tekstin lukijaksi valikoitumaan. Olettaisin myös itse tekstin vaikuttavan palautteen pituuteen ja sisältöön. Jos kokeilet palvelua, et välttämättä saa palautetta juuri samoista asioista kuin minä, koska jokaisella kirjoittajalla on omat vahvuutensa ja kehittämisen paikkansa.

Joka tapauksessa suosittelen palvelun käyttämistä, varsinkin jos sinulla on pulaa esilukijoista. Lukijan näkemys omasta tekstistä auttaa eteenpäin kirjoittamisen kanssa. Arvostan todella paljon sitä, että kirjasto tarjoaa myös tällaista hienoa palvelua. Kiitos!

Tunnelmia ammattimaisuuden tarkistuksesta

Maaliskuulle mahtui myös toinen palautesessio, joka oli hyvin erilainen verrattuna edelliseen. Books on Demandin ammattimaisuuden tarkistus alkaa sillä, että kirjailija täyttää yrityksen verkkosivulta löytyvän lomakkeen. Se kannattaa käydä huolellisesti läpi ja vastata jokaiseen kysymykseen ajatuksen kanssa. Koin osan kysymyksistä hieman hankaliksi, mutta silti oli hyvä pysähtyä pohtimaan niitäkin asioita, jotka eivät ole itselle helppoja.

Lomakkeen lisäksi Books on Demandille toimitettiin käsikirjoitus. Sen ei tarvinnut tässä kohtaa olla taitettu. Minulla käsikirjoituksen toimittamisessa oli ongelmia enkä saanut sitä ladattua ammattimaisuuden tarkistukseen, vaikka kokeilin kolmea eri selainta ja kolmea eri tiedostomuotoa. Ongelman tarkempi luonne jäi mysteeriksi, mutta sain kuitenkin toimittaa käsikirjoituksen sähköpostin liitteenä, joten haittaa tästä ei koitunut. 

Seuraavassa vaiheessa Books on Demandin työntekijä tutustui antamiini vastauksiin ja käsikirjoituksiin. Minun tapauksessani hän myös vilkaisi aiempia kirjojani, mikä oli hyvä, koska kyseessä on sarjan kolmas osa. En osaa sanoa, kuuluuko tällainen käytäntöihin, jos kyse on yksittäisestä romaanista. 

Perehtymisen jälkeen pidimme puhelinneuvottelun, jossa käytiin yhdessä lomakkeen kysymykset läpi. Tätä varten on hyvä tallentaa omat vastaukset lomakkeelta tietokoneelle tai pitää niitä auki selainikkunassa puhelun ajan. Itse valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ammattimaisuuden tarkistaja kommentoi jokaista kysymystä ja vastausta. Hän kertoi, mistä oli samaa mieltä ja mistä mahdollisesti eri mieltä sekä teki ehdotuksia, miten erilaisiin kohtiin voisi vielä panostaa. Keskustelussa puhuttiin kirjan sisällöstä, ulkoasusta ja markkinoinnista. Jälkimmäiseen liittyen keskustelimme myös kotisivuista ja sometileistäni.

Hyödyllisimmäksi keskustelussa koin markkinointia koskevan osuuden, sillä siinä puolessa minulla on vielä parantamisen varaa. Sain ajattelemisen aihetta enkä vielä tiedä, miten etenen asioiden kanssa, mutta ainakin vaihtoehtoja on pöydällä. Tuota osiota lukuun ottamatta tarkistus tuntui palvelevan enemmän aloittelijaa kuin kokeneempaa indiekirjailijaa. Sain silti muutamia hyviä vinkkejä ja palaute on aina tervetullutta, joten en koe sen menneen hukkaan.

Ammattimaisuuden tarkistus kustantaa 99 euroa. Siitä voi olla hyötyä, jos epäröit kirjan nimen tai kannen kanssa tai jos tarvitset näkemystä vaikkapa kirjan markkinointimahdollisuuksista. Oikoluku- tai kustannustoimituspalvelu se ei ole eikä siltä kannata sellaista odottaa. (Joskin itse sain myös tässä yhteydessä palautetta hyvästä kielenhuollosta.)

Seuraavia palautteita odotellessa

Näiden kahden palvelun hyödyntämisen jälkeen Veden vaisto onkin jo jatkanut matkaansa ja on tällä hetkellä esilukijoiden käsissä. Odottelen mielenkiinnolla, millaista palautetta heiltä tulee. Esilukijoissa on kaksi vanhaa konkaria ja kolme uutta tulokasta, mutta kaikki ovat lukeneet sarjan aiemmat osat. 

Palautteiden odottaminen on yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa. Toisaalta vähän pelottaa, jos tuleekin rankkaa kritiikkiä, jos käsikirjoitus onkin esilukijoiden mielestä ihan kamalaa kuraa. Toisaalta sormet jo syyhyävät, että pääsisi tarkastelemaan tekstiä pää täynnä uusia ajatuksia.

Oletko sinä käyttänyt betalukupalvelua tai ammattimaisuuden tarkistusta? Tiedätkö / suosittelisitko jotain muuta vastaavaa palvelua?

Lue myös

Kuka on Kristallin lapsien Senna?
Kuka on Kristallin lapsien Momi?


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Kuka on Kristallin lapsien Momi?

Viime kuussa puhuttiin Kristallin lapsien Sennasta, tällä kertaa on vuorossa sukellus Momin taustoihin ja vaiheisiin kirjasarjan aikana. Myös Momi on sarjan tärkeitä hahmoja.


Momi Merkelintytär oli Sennan ohella ensimmäisiä Kristallin lapsiin luotuja hahmoja. Hän on Sennaa räväkämpi ja päättäväisempi eikä epäröi venyttää (temppelin) sääntöjä silloin, kun haluaa jotain. Joku saattaisi luokitella hänet kurittomaksi, mutta itse hän kutsuisi itseään omapäiseksi.

Tämä postaus sisältää jonkin verran juonipaljastuksia Maan mahdista ja Tulen tahdosta sekä pienen kurkistuksen Veden vaistoon. Luet siis omalla vastuullasi tästä eteenpäin.

Momin tausta

Kuva: Herainia
Momi on kotoisin Minolan pääkaupungista Terakonista. Hänen isänsä on kauppias mutta on menestynyt niin hyvin, ettei nykyisin juurikaan purjehdi itse. Hänen äitinsä on kotirouva ja perheellä on myös muutama palvelija.

Lapsesta asti Momia on ollut vaikea saada ruotuun. Hän on tehnyt mitä häntä on huvittanut ja karkaillut juoksentelemaan pitkin Terakonin katuja, vaikka vanhemmat eivät ole pitäneet sitä turvallisena. Toisaalta Momi myös ajatteli nuorempana menevänsä aikuisena hyviin ja rikkaisiin naimisiin jonkun vanhemman herrasmiehen kanssa, jotta voi elää mukavaa ja turvattua elämää.

Kun Maakristallin temppeliin aletaan etsiä uusia temppelineitoja, Momin vanhemmat päättävät, että myös Momin on yritettävä päästä temppeliin parantaakseen mainettaan ja asemaansa tulevaa avioliittoa varten. Momi ei suoranaisesti ilahdu ajatuksesta ja vielä vähemmän hän innostuu, kun oikeasti tulee valituksi. Ensimmäinen kesä temppelissä menee tyynyyn itkiessä, kun Momilta on riistetty vapaus ja hänet on pakotettu palkollisten töihin. Ajan mittaan Momi kuitenkin sopeutuu temppeliin ja oppii venyttämään sääntöjä niin, että saa tehtyä elämästään mukavampaa muttei jää kiinni tekemisistään. Momi pääsee papittaren mukaan seuraavana kesänä hakemaan temppeliin uutta neitoa, joka löytyy lopulta kaukaisesta Nahahan pikkukylästä. Uudesta temppelineidosta Sennasta tulee pian hänen paras ystävänsä.

Momi Maan mahdissa

Kannen kuva:
Eveliina Kronqivst
Kun varsinainen tarina saa alkunsa, on Momin ja Sennan kohtaamisesta kulunut jo neljä kesää. Momi on hiljattain noussut temppelineidosta papitarkokelaaksi, mikä yllätti Sennan ja monet muutkin heidän ikätoverinsa. Momi tunnetaan kurittomuudestaan ja taipumuksesta esittää omia mielipiteitään joskus turhan suoraan, joten monet ovat ajatelleet hänen olevan sopimaton papittareksi.

Vanhemmatkaan eivät ole erityisen innostuneita Momin saamasta ylennyksestä, sillä Momilla alkaa olla jo sen verran ikää, että avioliitto olisi ajankohtainen. Tästä syystä he vaativatkin Momia jättämään temppelin taakseen, mutta tälläkään kertaa Momi ei halua totella heitä. Hän on löytänyt temppelistä oman paikkansa, ja sitä paitsi temppelin vartijaksi on hiljattain saapunut komea ja salaperäinen nuorimies Namurista. Blade on rodultaan dragonia ja dragonioiden sanotaan olevan sukua lohikäärmeille. Momi ei juttuihin usko, mutta tummahipiäinen nuorukainen kiehtoo silti hänen mieltään eikä ajatus rikkaista naimakaupoista tunnu enää järkevältä. Valitettavasti Bladeen on iskenyt silmänsä myös toinen papitarkokelas, Sonja.

Sen enempää Sonjan kuin Mominkaan suhde Bladeen ei ehdi juuri edetä, kun Momi lähtee papittaren avuksi asioimaan Terakoniin. Blade ja eräs toinen vartija lähtevät matkalle mukaan. Reissun aikana Maakristallin temppeliin hyökätään, mutta Momi saa kuulla tapahtuneesta vasta myöhemmin, sillä hänet ja Blade siepataan ennen kuin he ehtivät lähteä paluumatkalle.

Koko tilanne kauheudessaan avautuu Momilla vasta kunnolla, kun temppelin vartija Nera ilmestyy pelastamaan hänet ja Bladen kapokalaisen muukalaisen avulla. Maakristallin temppeli on kukistettu ja näyttää siltä, että valta on vaihtumassa. Temppelin alapuoliset luolat ovat vielä turvallisia, ja jäljellä olevat papittaret, neidot ja vartijat kokoontuvat siellä. Maakristalli on isketty palasiksi.

Momi korotetaan papittareksi, ja hän saa tehtäväkseen matkustaa maailman halki temppeliltä toiselle tavoitteenaan herättää maakristallin voima jälleen. Hänen vartijoikseen lähtevät Blade ja Nera, joilla on yhteydet Tulikristallin ja Vesikristallin temppeleihin. Momia pelastamassa ollut muukalainen, Thyme, ja hänen vaimonsa Astara lupaavat johdattaa joukon Kapokassa sijaitsevaan Tuulikristallin temppeliin. Matkalle mukaan pääsee myös Senna, jota maakristalli ei vieläkään korota papitarkokelaaksi.

Momi Tulen tahdossa

Kannen kuva:
Eveliina Kronqvist
Tulikristallin temppeli sijaitsee Namurin eteläisissä osissa. Yleensä sinne purjehditaan, mutta Momin seurue päättää kulkea maitse. He joutuvat matkaamaan halki Suurmetsän, jota metsähaltiat pitävät omanaan, vaikka se virallisesti on osa ihmisten hallinnoimaa Minolaa. Haltiat eivät ilahdu maillaan kulkijoista eikä yhteentörmäystä voida välttää. Haltianeito Neralla, joka on matkalla vartijana, on kuitenkin yhteyksiä myös metsähaltioihin, ja hän saa järjestettyä tapaamisen haltiakylän johtajan kanssa. Haltiat suhtautuvat Momiin niuhosti mutta toisaalta antavat seurueen jatkaa matkaansa.

Metsän päätyttyä edessä on Namurin kuuman kesäinen ilmasto, joka paahtaa olkapäät ja posket punaisiksi. Momi huomaa pistävänsä silmään paikallisten joukossa vaalean ihonsa ja kullansävyisten hiustensa vuoksi. Isoimman shokin kuitenkin aiheuttaa Bladen käytös, kun nuorukainen päättää ryhtyä sanelemaan, mitä Momi saa ja ei saa tehdä. Ulkona liikkuminen ilman miehen seuraa ei yhtäkkiä olekaan sopivaa, mutta Momi ei välitä kuunnella. Hän onnistuukin aiheuttamaan torilla kahnauksen, kun hänen kaulassaan roikkuva kristalli paljastuu paikallisille. Se on papin merkki eivätkä naiset pääse palvelemaan tulikristallia. Momin epäillään varastaneen temppeliltä. Blade pelastaa Momin pinteestä mutta joutuu samalla paljastamaan, että on itseasiassa pappi Tulikristallin temppelistä. Paljastus jää hiertämään Momin luottamusta nuorukaista kohtaan, mutta siitä huolimatta Bladessa on edelleen jotain hyvin viehättävää.

Matka vie joukon lopulta aina Namurin pääkaupunkiin Ignisiin asti. Sieltä Momi jatkaa matkaa Bladen ja Thymen kanssa kohti Tulikristallin temppeliä. Papit eivät ilahdu hänen saapumisestaan eivätkä ole erityisen halukkaita päästämään häntä kristallin pakeille. Jälleen Blade astuu avuksi ja onnistuu neuvottelemaan Momin perille asti.

Momin yllätykseksi tulikristalli ei ole ihmishahmoinen, kuten maakristalli, vaan jättimäinen lohikäärme. Kun hän koskettaa kiveä ja rukoilee sitä, hän kuulee sen puheen mielessään. Tulikristalli haluaa varmistaa, että hän todella aikoo sitoutua tehtäväänsä, ja antaa vasta sitten siunauksensa Momin matkalle. Myös Blade rukoilee kristallia temppelissä ennen kuin kolmikko lähtee paluumatkalle.

Ignisissä Momi saa kuulla, että Sennan on juuri nähty pakenevan entistä sulhastaan. Nera, Astara ja Blade lähtevät Sennan perään, mutta Thyme vaatii saada puhua Momin kanssa. Mies paljastaa kuulleensa, että Blade teki temppelissä pappien kanssa sopimuksen: Momi pääsi rukoilemaan tulikristallia vain, kun Blade lupautui tekemään samoin ja surmaamaan Momin, ennen kuin hän ehtii herättää maakristallin. Tulikristallin temppelin papit haluavat Bladen herättävän maakristallin ja siten ottavan Minolan Namurin vallan alaisuuteen.

Momi Veden vaistossa

Kannen kuva:
Eveliina Kronqvist
Matka jatkuu Namurista kohti Avalonia, mutta Momin mieltä kalvavat huolet. Senna on sokeutunut kummallisen onnettomuuden yhteydessä paettuaan entistä sulhastaan merenrantaan ja jäätyään hyökyaallon alle. Momi haluaisi auttaa ystäväänsä muttei tiedä miten. Samaan aikaan epäilykset Bladen suhteen raastavat häntä. Hän ei kuitenkaan saa suutaan auki vaan yrittää olla kuin kaikki olisi hyvin.

Matkanteko ei ole helppoa.Vaikka paluu syksyiseen Suurmetsään tuntuu raikkaalta tuulahdukselta Namurin auringonpaahteen jälkeen, pian kosteus ja usva kietoutuvat matkalaisten ympärille. Samalla tavalla sanomatta jääneet sanat jäävät kaivelemaan mieltä ja muodostuvat usvaverhoksi ystävien välille.

Lue myös

Kuka on Kristallin lapsien Senna?


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Näin valmistuu indiekirja: kansi

Minulta kysyttiin indiekirjan valmistumisprosessista. Vastaus muodostui lopulta niin pitkäksi, että päätin julkaista sen postaussarjana eri aihealueiden mukaan. Nyt on vuorossa kirjan kansi.



Indiekirjan valmistusprosessi on nyt edennyt kannen tekoon. Aiemmissa postauksissa käsittelin kirjoittamisprosessia ja sisuksen taittoa. Kun kirjaa tekee indiekirjailijana, täytyy kuitenkin myös seuraava askel ottaa itse. Teitpä sitten e-kirjan, painetun kirjan tai molemmat, tarvitset kannen. E-kirjalle tosin riittää pelkkä kansikuva, johon on lisätty kirjailijan ja kirjan nimi, mutta painettu kirja tarvitsee kansitiedoston kokonaisuudessaan.

Mistä sen kansikuvan saa?

Kannen kuva: Eveliina Kronqvist
Jos osaat itse piirtää hyvin tai valokuvata, voit ottaa indiekirjailijana askeleen pidemmälle ja tehdä kansikuvasi itse. Minulla ei ole tällaista osaamista, joten olen kääntynyt toisten taitavien ihmisten puoleen.

Löytyykö lähipiiristäsi osaava kuvaaja? Kenties saat hänet houkuteltua mukaan projektiin. Kristallin lapset -sarjan kannet on kuvannut Eveliina Kronqvist. Hänen muihin kuviinsa voit tutustua vaikka Instagramissa. Tutustuin Eveen itse asiassa kirjoitusharjoituksen kautta ja myöhemmin sain tietää hänen harrastavan valokuvausta. Koska pidin hänen ottamista kuvistaan, päätin kysyä, kiinnostaisiko kirjan kansikuvan kuvaaminen häntä. Kannattaa siis avata suu.

Myös lähipiirin kuvataiteilijoilta tai graafisilta suunnittelijoilta voi pyytää apua kannen kanssa. Toinen keino on hyödyntää sosiaalista mediaa ja kysellä sitä kautta vinkkejä. Tällä tavalla minä löysin Missä sydämen -kansitaiteilijan Elli Hytin Twitteristä. Seurasimme toisiamme jo valmiiksi, mutta silti minulta oli mennyt ohi hänen taiteelliset taitonsa. Kysely siis kannatti ja löysin kansikuvalle tekijän.

Kuvia löytää myös internetistä ja joskus jopa ilmaiseksi. Tässä kohtaa ole kuitenkin tarkkana ja tarkista, millaiset käyttö- ja tekijänoikeudet kuvalla on. Älä käytä kuvaa, jos olet epävarma näistä asioista. Olen hyödyntänyt blogissa aina silloin tällöin Pixabayssa tarjolla olevia kuvia. Niissä ei edellytetä nimeämistä ja kuvia saa käyttää vapaasti. Sivulla on kuitenkin mahdollista "tarjota kuvan tekijälle kahvi", mikä käytännössä tarkoittaa, että kuvasta maksetaan itse valittu summa. Pakollista maksaminen ei kuitenkaan ole. Muitakin vastaavia kuvapankkeja on, joten niitä vain etsimään ja selaamaan, jos budjettisi on tiukka.

Entäs se kannen taitto?

Kannen kuva: Eveliina Kronqvist
Minulle kannen taitto aiheutti harmaita hiuksia, koska vaikka osaan kuvankäsittelyä sen verran, että saan omat kuvani muokattua omiin tarpeisiini, en ole silti erityisen haka hommassa. Menen yritys-erehdys-menetelmällä  ja toisinaan mietin, että pitäisi varmaan jokin kurssi käydä. Photoshopkin olisi kiva, mutta ilmaisella Gimpillä mennään, ellei lottovoittoa joskus napsahda.

Kannen taitto voi siis riippua hyvin paljon omasta osaamisestasi tai taittajasi osaamisesta. Tässä kohtaa siis kannattaakin miettiä, mitä tavoittelee ja keneltä löytyy riittävä osaaminen tavoitteen toteuttamiseen. Freelancerina toimivia graafikoita varmasti on ja heiltä voi kannen tilata, osalta varmasti sen kansikuvankin. Tällainen henkilö voi löytyä myös lähipiiristä.

Minulla sattuu olemaan kotona IT-alan osaaja, joka halusi kokeilla tällaista luovempaa projektia ja on ainakin toistaiseksi suostunut kannet kirjoihini taittamaan. Itse olen istunut vieressä ja yrittänyt samalla opetella, miten mikäkin tapahtuu. Vähän niin kuin ilmainen kurssi. Ehkä joskus osaan jo itse tai seuraavalla kerralla voisi kokeilla tekemistä niin päin, että minä teen ja toinen tarkkailee? Tässäpä siis vinkki, joka voi ainakin lähipiirin kanssa toimia: kantta tehdessä tekijä voi opettaa sinua, jotta myöhemmin voit tehdä itse ja säästää. Vieras ammattilainen ei sen sijaan todennäköisesti tällaiseen järjestelyyn suostu.

Mitä kannen taittoa varten hyvä muistaa?

Tässä vielä listana muutama asia, jotka on hyvä pitää mielessä, kun lähdet suunnittelemaan kirjallesi kantta.

Kirjan koko


Kantta ei voi taittaa ennen kuin tiedät, minkä kokoisen kirjan olet tekemässä. Samoin sinun on tiedettävä, kuinka paljon sivuja kirjaasi tulee. Vasta sitten voit laskea mitat kannellesi. Kannen koon laskemiseen voit käyttää esimerkiksi tätä Books on Demandin kansilaskuria.

Leikkuuvara


Kansilaskuri lisää kannen ympärille leikkuuvaran ja se pitää ottaa huomioon myös tiedostoa tehdessä. Jos laitat jotain elementtejä leikkuuvaran alueelle, ne leikkaantuvat pois lopullisessa tuotteessa. Ole siis tarkkana äläkä laita tekstejä esimerkiksi liian lähelle ylä- tai alareunaa.

Kannen tulee olla yksi pdf-tiedosto


Kansi koostuu etukannesta, takakannesta ja kirjan selästä, mutta nuo kaikki on oltava yhdessä ja samassa tiedostossa. Tiedosto puolestaan pitää olla pdf-muodossa, ainakin Books on Demandin kanssa työskennellessä. Veikkaan muidenkin painotalojen olevan samaa mieltä asiasta. Olen käyttänyt kuvatiedoston pdf-muotoon muuttamiseen doPDF-ohjelmaa, jonka voi ladata netistä ilmaiseksi. Muuntaessa kuvatiedostoa pdf:ksi, on hyvä muistaa vielä tarkistaa, että tiedoston mitat ovat samat kuin kannen mitat. Oletusasetuksena saattaa nimittäin olla, että ohjelma tekee tiedostosta esim. A4-kokoisen.

Mitä vielä?

Kirjan kannen tulisi sopia yhteen sen sisällön kanssa. Voit katsoa vinkkiä muista samantyylisistä kirjoista ja miettiä, mikä niissä mielestäsi toimii ja mikä ei. Kenenkään kansia ei luonnollisesti kannata (eikä saa) lähteä kopioimaan, mutta inspiraation hakeminen ei ole kiellettyä. Toisaalta kannattaa pitää myös mielessä, että omaperäisyyskin voi olla hyvästä.

Lue myös

Näin valmistuu indiekirja: kirjoittamisprosessi
Näin valmistuu indiekirja: sisuksen taitto


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Maaliskuussa luettua

Maaliskuussa en ehtinyt lukea niin paljon kuin olisin toivonut, koska muut asiat pitivät kiireisenä. Muutama kirja tuli silti lukaistua ja niistä kerron lyhyesti tässä listauksessa.



1. Anders Vacklin ja Aki Parhamaa - Beta (Sensored Reality #1)


Sain kirjan arvosteltavaksi Level up! -blogiin ja tokihan tällaiseen tilaisuuteen piti tarttua. Tarkemmat ajatukseni voitkin käydä lukemassa kattavasta blogipostauksesta, jonka julkaisin 21.3.2018.

2. Milk Morinaga - Hina & Hana After School 1


Morinagan yuri-mangaa on aina ilo lukea. Tämäkin tarina on oikein söpöisä ja sitä siivittää kaunis piirrosjälki. Kirjan miljöönä toimiva söpöjen asioiden puoti on virkistävä monien kouluun sijoittuvien juttujen jälkeen. Toki tässäkin nähdään myös koulua, mutta puoti tuo kivan lisän.

3. Milk Morinaga - Hina & Hana After School 2


Myös saman sarjan toinen pokkari tuli ahmaistua maaliskuun aikana. Tunnelma tiivistyi ja draaman aineksia on ilmassa mutta moni asia jäi vielä auki pokkarin lopussa. En siis malta odottaa, että saan seuraavan kirjan käsiini ja pääsen lukemaan tarinan loputkin käänteet.

4. Johanna Valkama - Linnavuoren Tuuli (Metsän ja meren suku #2)


Kirja on jatkoa Itämeren Aurille, jonka olen lukenut vuosi, pari sitten. Kyseessä on kuitenkin niin itsenäinen jatko-osa, että halutessaan voi hypätä tarinaan mukaan tästäkin kirjasta. Suosittelen silti lukemaan ensimmäisenkin osan, koska se on hyvä. Samalla tavalla myös Tuulin tarina tempaisi mukaansa ja piti otteessaan viimeiselle sivulle saakka. Tosin on myönnettävä, että Aurin ja Haakonin rakkaustarina ensimmäisessä kirjassa kolahti minuun kovempaan kuin Tuulin ja Tommon tässä. Jälkimmäinen jäi jostain syystä hitusen vaisuksi. Se ei kuitenkaan kirjaa pilannut, sillä tarinan muut elementit pitivät hyvin mielenkiintoa yllä.

5. Tuomo Laine - Tremennen naiset


Vuoden toinen indiekirja, jonka esittelin tarkemmin omassa postauksessaan. En ollut kirjan kohdeyleisöä enkä valitettavasti osaa sanoa, kuka sellaista olisi. Silti koin teoksen jossain määrin mielenkiintoisena.



Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Indiekirja esittelyssä: Tremennen naiset

Asetin itselleni tavoitteeksi lukea useamman indiekirjan tänä vuonna. Nyt esittelyssä on vuoden toinen indiepuolelta valittu kirja, Tuomo Laineen Tremennen naiset.


Tuomo Laine - Tremennen naiset


Tremennen naiset on Tuomo Laineen vuonna 2014 julkaisema fantasiatarina Pipistä, nuoresta naisesta, joka on päätynyt lapsena linnamaisen jyhkeään lastenkotiin asumaan ja joutunut aikuistuttuaan jäämään sinne myös työskentelemään. Lastenkodissa pidetään myös mielenterveyspotilaita, joiden oksennuksia Pipi työkseen siivoaa. Ulkopuolisesta maailmasta hän ei tiedä juuri mitään, mutta tuntee jumalattaren kutsuvan häntä sinne. Lastenkodissa kuria pidetään tiukasti ja jumalaveljeksien patsaat valvovat kaikkia tiloja. Asukkaatkin ovat harmaan ankeita ja vain Pipi ei tunnu istuvan joukkoon, saati sopeutuvan sääntöihin.

Kirjan lähtöasetelma on mielenkiintoinen ja tarina voisi olla sen perusteella myös melko perinteistä fantasiaa, mutta Laine ravistelee perinteet sivuun ja kuljettaa tarinaa hyvin omanlaisellaan tyylillä. Kirjan takakannessa lukee käsikirjoituksen joskus hylänneen kustantajan kommentti siitä: "Emme pystyneet keksimään kohderyhmää, joka tällaista haluaisi lukea". Kirjan luettuani ymmärrän tuon kommentin erittäin hyvin.

Laineen käyttämä kieli on omaperäistä ja varsinkin kirjan alkupuolella myös tarkoitushakuisen räväyttävää. Kirjan ensimmäinen osa herkuttelee groteskisuudellaan ja luo kuvan inhorealistisesta, epämiellyttävästä maailmasta, johon ei suoranaisesti halua sukeltaa. Seuraava osa palauttaa synkkään maailmaan värit ja elämän. Samalla tarina myös muuttuu erilaiseksi ja saa romanttisia piirteitä. Kolmatta osiota sävyttää seikkailullinen henki.

Aloitin kirjan lukemisen tammikuussa. Alun sävy ei iskenyt minuun henkilökohtaisesti, vaikkakin oli erittäin taidokkaasti kirjoitettu. Tällaiselle groteskille sisällölle on varmasti kuitenkin omat lukijansa. Kirjan loppupuolisko vetosikin minuun lukijana ehkä hieman enemmän, muttei sopinut tyylillisesti yhteen alun kanssa. Tremennen naisista tulikin tunne, että se yrittää tyylillisesti tempoilla liian moneen suuntaan ja juuri siksi sille on niin vaikea nimetä kohdeyleisöä. Kirja ei ole huono, se on hiomaton kokonaisuus, joka ehkä vielä kaipaisi kampaamista ja kokonaisuudeksi letittämistä.

Joudun siis toteamaan saman kuin käsikirjoituksen hylännyt kustantaja. En tiedä, kenelle tätä kirjaa voisi suositella. Se voi silti olla mielenkiintoista luettavaa.

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Kuka on Kristallin lapsien Senna?

Tammikuussa esittelin Missä sydämen päähahmon, Luvian, ja helmikuussa hänen vastapuolensa, rouva Lis Bellon. Nyt maaliskuussa päätin hypätä Kristallin lapsien pariin ja esitellä Sennan, joka on yksi kirjasarjan tärkeistä hahmoista.




Senna Tarragonintytär on ensimmäisiä hahmoja, jonka loin Kristallin lapsia varten. Hän on luonteeltaan rauhallinen ja hieman epävarma itsestään. Hän kuitenkin ystävilleen uskollinen ja valmis puolustamaan heitä tilanteen niin vaatiessa.

Tämä postaus sisältää jonkin verran juonipaljastuksia Maan mahdista ja Tulen tahdosta sekä pienen kurkistuksen Veden vaistoon. Luet siis omalla vastuullasi tästä eteenpäin.

Sennan tausta


Kannen kuva:
Eveliina Kronqvist
Senna on kotoisin minolalaisesta pikkukylästä, Nahahasta, jossa eletään maanläheistä elämää. Senna on aina kokenut ulkopuolisuutta ja saanut ankaran kasvatuksen. Lapsena tuhmuuksia tehtyään hän sai kuulla isältään olevansa vaihdokas, koska kylässä ei ole ketään Sennan ja hänen siskonsa kaltaista asukasta. Tytöt tulevat äitiinsä punaisine hiuksineen, mutta muuten heidän piirteensä eivät muistuta kumpaakaan vanhemmista.

Sennan äiti on kuollut, ja Senna elää nykyisin isänsä kanssa. Isosisko, Sara, on mennyt naimisiin ja odottaa lasta. Isä on saanut Sennalle neuvoteltua hyvän avioliiton kylän päällikkön kolmannen pojan, Taken, kanssa, mutta Senna ei ole innostunut ajatuksesta.

Pakoreitti löytyy, kun kylään saapuu papitar, joka etsii uutta neitoa Maakristallin temppeliin. Temppeli sijaitsee maan pääkaupungin läheisyydessä kaukana Sennan kotikonnuilta. Isän vastustuksesta huolimatta Senna tulee valituksi ja lähtee vielä samana iltana matkustamaan koti uutta elämäänsä.

 

 

Senna Maan mahdissa


Kannen kuva:
Eveliina Kronqvist
Sennan elämä asettuu uomiinsa Maakristallin temppelissä ja hän ystävystyy itseään railakkaamman, rikkaan perheen tyttären, Momin kanssa. Kesien saatossa tytöistä tulee miltei erottamattomat. Silti Sennan huomion ajoittain varastaa temppeliin saapunut vartija, Nera, joka on tullut haltioiden mailta Avalonista. Momin ansiosta Senna pääsee tutustumaan Neraan paremmin ja ajautuu rikkomaan temppelin tiukkoja sääntöjä.

Elämä on hyvää ja tavallista, kunnes Momi katoaa vieraillessaan pääkaupungissa ja temppeliin hyökätään. Suurin osa papittarista ja vartijoista saa hyökkäyksessä surmansa ja maakristalli pirstaloituu. Senna onnistuu pakenemaan yhdessä Neran ja papitarkokelas Sonjan kanssa kohti pääkaupunkia. Matkalla Senna näkee purossa näyn Momista, joka on vangittuna. Hän ei muista, että hänelle olisi koskaan sattunut vastaavaa, mutta silti näky tuntuu todelliselta.

Pääkaupungissa kolmikko kohtaa pikkurikoksilla itsensä elättävän pariskunna, joka tietää, mitä Momille ja häntä vartioineelle Bladelle on tapahtunut. Heidät on todellakin vangittu, joten Sennan näky on osunut oikeaan.

Kun Momin pelatusoperaatio on käynnissä, Senna joutuu kohtaamaan vanhan tuttavansa, Taken, joka on kesien kuluessa noussut hyvään asemaan temppelin vastustajien parissa. Take ei ole unohtanut annettua lupausta vaan haluaa edelleen Sennan lunastavan sen ja menevän kanssaan naimisiin. Senna kuitenkin pakenee häneltä yhdessä uusien ystäviensä kanssa.

Maakristallin tuhouduttua maailman tasapaino on vaarassa. Kristallia herättämään matkaan lähetetään pieni joukko, johon myös Senna liittyy. Alkaa matka kohti salaperäistä Namuria ja Tulikristallin temppeliä.

Senna Tulen tahdossa


Kannen kuva:
Eveliina Kronqvist
Matka kohti Namuria kulkee Minolan eteläisissä osissa olevan Suurmetsän halki. Alue kuuluu Minolaan vain nimellisesti ja sitä hallitsevat metsähaltiat, jotka eivät erityisemmin välitä vierailijoista. Yhteentörmäykseltä ei voida välttyä, mutta Nera tuntee haltiat ja järjestää joukkion päällikkön puheille.

Sennan ajatukset vaeltelevat kuitenkin muualla. Hän saa jälleen näyn katsomalla veteen eikä hän tiedä, miten outoon ilmiöön pitäisi suhtautua. Kun hän keskustelee asiasta Neran kanssa, Nera ehdottaa harjoittelua. Seuraavan kerran Senna kokeileekin uutta taitoaan Neran seurassa ensin haltioiden kylpypaikalla, myöhemmin Namurissa merenrannalla. 

Momin vieraillessa Tulikristallin temppelissä Senna livahtaa yksin Namurin pääkaupungin satamaan harjoittelemaan. Hän saa näyn Takesta, joka astelee samaiseen satamaan. Näky on hätkähdyttävän elävä, ja kun Senna ryntää satamaan, hän todella törmää Takeen siellä. Valitettavasti Take myös tunnistaa morsiamensa ja työntyy juttusille. Tällä kertaa hänen tärkein tavoitteensa on kuitenkin saada Momi raahattua takaisin Minolaan. Sitä Senna ei voi sallia, joten hän pakenee kaupungista Take kannoillaan.

Senna ja Take pinkovat merenrantaan asti. Take ei suostu luovuttamaan, joten Senna kutsuu näkyjä antavaa vettä avukseen. Seurauksena rantaa pyyhkäisee valtava aalto, joka on hukuttaa heidät molemmat. Kun Senna löydetään rannalta, hän on menettänyt näkönsä.

Senna Veden vaistossa


Huolimatta vastoinkäymisistä kristallia pelastavan joukon matka jatkuu Namurista kohti Avalonia ja Vesikristallin temppeliä. Vaikka Senna haluaisi pysytellä positiivisena, näön menettäminen riipii. Hänellä ei ole aavistustakaan, saako hän näkökykynsä vielä joskus takaisin vai jääkö hän sokeaksi. Senna on jo aiemmin kokenut olevansa taakka muille, mutta nyt hän on sitä mielestään kirjaimellisesti. Neran seura kuitenkin tuo lohtua synkkään tilanteeseen.

Veden vaisto ilmestyy vuoden 2018 aikana.

Lue myös


Tarinan visualisointikuukausi: viikko 2
Kuka on Missä sydämen Luvia Melek?
Kuka on Missä sydämen Lis Bello?

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84