Joulukuun kirjat

No niin, vuosi on lopussa ja selvisin itselleni asettamasta haasteesta. Olin jo pitkään ollut tyytymätön lukemieni kirjojen määrään, joten päätin, että vuonna 2015 luen ainakin 24 kirjaa ja vähintään 2 kirjaa kuukaudessa. Nyt voin tyytyväisenä todeta, että ehdin kahlata läpi 37 kirjaa. Aloitin myös pari, jotka jäivät kuitenkin kesken.

Tämä vuosi ei ollut siitä helpoimmasta päästä (mikä ei tosin johtunut tästä tavoitteesta) vaan tuskailin erinäisten aikatauluongelmien kanssa ja monesti olin todella, todella väsynyt. Lukuhaaste osoittikin tämän takia myös negatiivisen puolensa ja laskeskelin usein, kuinka monta sivua on päivässä luettava, jotta sen kaksi kirjaa kuussa ehtii kahlata läpi. Jos aika ei muuten riittänyt, nipistettiin yöunista. Velvollisuudentunto kunniaan ja niin pois päin.

Tällä kertaa lupaan itselleni, etten lukuharrastuksesta ota samanlaisia paineita. Tykkään lukemisesta ja en ole sitä hylkäämässä, mutta jos elämä ja kiireet potkivat päähän, ovat kunnon yöunet tärkeämpiä kuin sivumäärätavoite. Lukemisen kuitenkin pitäisi olla kivaa ja rentouttavaa ja sellaisena haluan sen itselleni takaisin.

Hieman yllättäen joulukuussa en lukemisesta enää ottanut paineita ja sitten huitaisinkin viisi kirjaa menemään. Tosin tässä saattoi auttaa loma, jolla olen ehtinyt lukemaan huomattavasti enemmän kuin arkena.



Candace Bushnell - The Carrie Diaries

Carrie Diariesiin tutustuin ensin tv-sarjana, josta kiinnostuin, koska teininä katselin Sinkkuelämää-sarjaa aktiivisesti. Carrie Diaries siis kertoo Sinkkuelämään Carrien nuoruusvuosista. Tykkäsin tv-sarjasta tosi paljon, joten kirjatkin sitten tarttuivat mukaan. Toinen on tosin vielä lukematta.

Hämmästyin kirjan ja sarjan eroista, vaikkei ehkä pitäisi. Olenhan törmännyt vastaavaan useasti, kun olen lukenut kirjoja, joiden pohjalta tv-sarjoja on kuvattu. Peruselementit olivat toki samat ja tuttuja tapahtumiakin tuli vastaan, mutta silti kirjassa oli paljon sellaista, mikä sarjasta oli jätetty pois. Hyvä niin oikeastaan, koska siten se oli uusi ja mielekäs kokemus eikä pelkkää kertaamista.

Kirja oli myös tavallaan hämmentävä. Odotin tietysti nuorille suunnattua romaania, koska päähenkilötkin ovat lukioikäisiä, mutta kuten tv-sarja, myös tämä kirja oli jotain muuta. Nuorista hahmoista huolimatta kirjoitustyylissä oli jotain, mikä vetosi minuun aikuisena. Minulle ei tullut jo varsin tutuksi käynyttä tunnetta, että tässä sitä taas luetaan nuorille suunnattua tekstiä ja voi, voi, kun en oikein ole kohderyhmää, olisin tykännyt tästä enemmän viitisentoista vuotta sitten. Ei, tällä kertaa nautin alusta loppuun ja koin oikeasti olevani kohdeyleisöä.

En tiedä, mikä taika tässä kirjassa oli. Kun tartun kakkososaan, pitää kiinnittää asiaan tarkemmin huomiota. Mitä keinoja Bushnell käyttää? Tahdon samat omaan työkalupakkiini. Aion varastaa sumeilematta, jos vain keksin, mikä tässä oli salaisuutena.


Elina Rouhiainen - Uhanalainen (Susiraja #2)

The Carrie Diariesista siirryin sitten taas selkeästi nuoremmille suunnattuun teokseen eli jatkoin Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan lukemista. Tämä upposi ihan yhtä hyvin kuin edeltäjänsä, vaikken tosiaan ihan kohderyhmää ole ja kaipasin taas sitä aikuisnäkökulmaa, mutta ymmärrän kyllä, ettei se toimisi tässä kohtaa (ratkaisuhan olisi pitänyt tehdä ensimmäisen kirjan kohdalla) vaan nyt mennään näillä ja niin on hyvä.

En jaksanut kiinnostua ihmissuhdeosiosta, mutta itse tarina on mielestäni hyvä ja pitää otteessaan. Haluan tietää niin susien kuin Raisankin salaisuudet, uppoutua tähän salaperäiseen maailmaan syvemmälle. Pidän myös edelleen siitä, että tarina sijoittuu Suomeen. Vastaaviin kirjoihin en ole kovin montaa kertaa törmännyt, joten ainakin minulle tässä on uutuuden viehätystä. Ja siis joo, olen lukenut Suomeen sijoittuvia kirjoja kyllä, mutta hyvin vähän kotomaaperällä tapahtuvaa urbaania fantasiaa.

Ei kai tässä voi muuta sanoa kuin, että aion lukea sarjan loputkin kirjat. Sitten vain ostoksille Elisa Kirjaan taas kerran...


Kyoko Mori - Shizukon tytär

Shizukon tytär tarttui kirpputorilta mukaan, koska Japani. Yllätyin, kun kirja olikin oikeasti kiinnostava. Lähtöasetelma ei kuulostanut sellaiselta, mitä yleensä tykkään lukea. Kirja siis kertoo lukioikäisestä tytöstä, jonka äiti on tehnyt itsemurhan ja isä mennyt uusiin naimisiin, eikä tyttö tule toimeen uuden äitipuolensa kanssa.

Tarinan lähtökohta on ehkä perinteinen jopa satuasteelle saakka, mutta kiinnostavan siitä teki juuri kulttuurillinen erilaisuus. Pidinkin teosta matkana 70-luvun Japanin kulttuuriin ja huomasin niskavillojeni nousevan pystyyn erityisesti naisten yhteiskunnallisen aseman suhteen. Tämä on asia, joka mietityttää minua nykypäivän Japanissakin, mutta mikäli kirjan tiedot pitävät paikkansa, on vuosikymmenten aikana muutoksia kuitenkin tapahtunut.

Shizukon tytär olikin minulle ehkä enemmän kulttuuriantropologinen sukellus kuin kaunokirjallinen nautinto. Itse tarina ei minua kiehtonut erityisen paljon, mutta juuri kulttuuri, ihmisten väliset valtasuhteet, politiikka ja yhteiskunta vetivät puoleensa. Ei niin, että ihannoisin vaan olen yksinkertaisesti kiinnostunut ja haluan nähdä ja ymmärtää yhä enemmän. Jäin janoamaan lisää.


Taru ja Tarmo Väyrynen - Kuuman tuulen aika

Törmäsin Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n Facebook-ryhmässä mainokseen Vuorileijonan varjo -trilogian itsenäisestä jatko-osasta, jonka sai ladata ilmaisena epub-tiedostona. Kävin kyseisen tiedoston tietenkin lataamassa, mutta en sitten ryhtynytkään kirjaa vielä lukemaan. Halusin nimittäin ensin virkistää muistiani alkuperäisen trilogian suhteen. Luin sen joskus yläasteikäisenä enkä enää muista yksityiskohtia kovinkaan kirkkaasti. 

Trilogian ensimmäinen osa tulikin sitten kahlattua varsin nopeasti. Tarina käynnistyy, kun Sirpin saarivaltio valloitetaan ja päähahmot joutuvat pakenemaan kotikaupungistaan. Vaikka läpi käydään sotaan ja vallan ikeestä vapautumiseen liittyviä kuvioita, iso osa tarinaa on hahmojen kasvu lapsista nuoriksi, vastuuta ottaviksi aikuisiksi, joista kenenkään rooli ei ole helppo.

Tykkäsin tarinasta edelleen. Alusta ehkä hitusen enemmän kuin lopusta, sillä loppuratkaisu tuntui olevan vähän Deus ex machina -meininkiä, mihin en nuorempana kiinnittänyt huomiota ollenkaan, mutta nyt se pisti silmään. Ei se kuitenkaan hyvää kokonaisuutta pilannut vaan innolla hyppään seuraavan osan kimppuun.


J. K. Rowling - Harry Potter ja viisasten kivi

Sain joululahjaksi kuvitetun version Viisasten kivestä, kuten olen jo tainnut mainitakin. Kyseinen lahja piti tietenkin korkata heti jouluaattona ja tänään sain sen sitten luettua loppuun. Kirja oli niin painava, ettei sitä voinut mukavasti iltaisin sängyssä lukea, mutta sohvalla istuen ja kirjaa sylissä pidellen homma onnistui. Tarina oli edelleen nautittava ja ihana kuvitus tuki sitä juuri sopivasti.

Nyt olisi sitten kamala hinku napata hyllystä Salaisuuksien kammio, mutta taidan malttaa mieleni vielä toistaiseksi. Jään odottelemaan uutisia muista kuvitetuista Pottereista. Jospa vaikka ensi joulunakin paketista paljastuisi tällainen erittäin mieluinen lahja. Tästä saisi perinteen muutamaksi vuodeksi.

Harry Potterista ei sinällään ole juuri uutta sanottavaa. Tarina lienee kaikille tuttu, itsellenikin melko läpikotaisin. Vaikka löydän kirjoista kritiikin aihetta, en voi olla hieman ihailematta Rowlingin kerrontatyyliä. Pottereissa on edelleen kummallista taikaa.

Kirjaisa joulu

Jouluaatto oli yllättävän kirjaisa tänä vuonna. Ei ole tainnut samanlaista satoa ollakaan vähään aikaan. Tämä oli tietysti erittäin positiivinen yllätys, en ole ollenkaan pahoillani.

Sain Kristiina Vuorin Neidonpaulan, J. K. Rowlingin Viisasten kiven kuvitettuna versiona ja J. S. Meresmaan Mifongin kätkemän. Luettavaa siis riittää hetkeksi... varsinkin, kun mukaan laskee kolme e-kirjaa, jotka voitin aaton aattona Osuuskumman Facebook-arvonnasta ja Vuorileijonen varjo -trilogian, jonka shoppailin itse edellisenä päivänä. Veikkasin itse, että luen näitä seuraavat puoli vuotta, mutta M oli sitä mieltä, ettei siinä mene kuin kolme kuukautta. Katsotaan, miten käy. Päätin nyt aloittaa Potterista, vaikka olen sen villeinä nuoruusvuosina jo aika montaa kertaa lukenut. Tarinassa on edelleen viehätystä ja rakastan kirjan kuvitusta jo nyt. Olisi ihanaa saada koko sarja samalla tavalla kuvitettuna, vaikkakin esimerkiksi Feeniksin kiltaa varten varmaan tarvitsisi jo jonkinlaisen lukutelineen.

Loput aattoillasta menikin sitten Viisasten kivi sylissä istuen. Muut katselivat Breaking Badia, mutta minua kiinnosti tällä kertaa kirja enemmän.

Muitakin lahjoja toki tuli. Sain jälleen käsisaippua, suihkusaippua, käsirasva -setin ja meikinpoistoainetta. Koska jo viime jouluna tuli kaksi käsirasvaa, joista olen käyttänyt puolikkaan tuubin, on minulla nyt käsirasvaa 4,5 vuodeksi. Pitäisi ehkä vihjaista, että vähään aikaan en tarvitse lisää, heh. Suklaata tuli myös levy kaupalla, samoin muitakin karkkeja, joten sokerihumala on tällä lomalla taattu. Lisäksi lahjakääreistä paljastui kuppikakkukaulakoru, uudet villasukat ja kasa arpoja. Yhteisinä lahjoina M:n kanssa saimme uuden Mad Max -elokuvan, Nathan Drake PS4 Collectionin, käsin tehtyjä Final Fantasy -joulupalloja (jotka minä haluaisin ripustaa pysyvästi ikkunaan, M oli ehkä vähän eri mieltä) ja lasisen joulukuusen. Toivon totisesti, että tätä uutta kuusta eivät varkaat vie, kuten edellisen kanssa valitettavasti kävi.

Eilisestä vietimme suuren osan minun perheeni luona ja illaksi ajelimme M:n vanhemmille. Täällä ollaankin sitten tapaninpäivän iltaan asti. Ajattelin ottaa rennosti ja käyttää ajan lueskeluun ja kirjoittamiseen, toki sosialisoimista unohtamatta. Välillä varmaan pitää tankata jouluruokiakin. Kuulostaa ihanan rauhalliselta.

Toivottavasti teillä muillakin on ollut mukava jouluaatto ja toivon mukaan myös muut pyhät menevät kivoissa merkeissä!

Tulkoon joulu

No niin, nyt ollaan jo jouluaaton aatossa ja ihan kohta pitäisi ryömiä lämpimään peiton alle. Ensimmäinen lomapäivä hujahti käsistä, kun paistoin kinkkua ja odotin uutta pesukonetta, jonka asennus ei tietenkään sujunut suunnitelmien mukaan, mutta onneksi veli on putkimies ja hoiti tänään tilanteen kuntoon.

Tänään oli vuorossa myös pakollinen kauppareissu, ennen kuin kaikki menee kiinni. Koska oli pakko myös mennä S-pankkiin, suuntana oli jälleen Prisma, jota olen jo useana jouluna manaillut. Ehkäpä ensi vuonna ei ole pakollista pankkireissua tiedossa ja voi suunnistaa johonkin pienempään ja siten miellyttävämpään kauppaan. Inhoan noita automarketteja tavallisinakin päivinä, mutta näin joulun alla ne muistuttavat helvetin esikartanoa. Hengissä kuitenkin selvittiin eikä tarvinnut jäädä haamuna haahuilemaan Prismaan lopuksi ikuisuudeksi.

Kun sekä pesukonepulma että kauppahelvetti oli selätetty, olenkin saanut keskittyä niihin kivoihin juttuihin eli tekstien parissa puurtamiseen. Itse asiassa tulostelin jo eilen puolikkaan TT:n joulutuomisiksi esilukijalle ja nyt olen jo puolittain paniikissa siitä, millaista kommenttia oikein saan. Vaikka palaute hirvittää, toivoisin silti löytäväni myös jonkun fantasiaa muutenkin lukevan esilukijan kurkistamaan tekstiä.

Tänään raapustelin sitten Final Fantasy XIV -ficciä taas. Lupasin peliporukallemme kirjoittaa sellaisen, jossa hahmomme puuhaavat jotain. Tällä hetkellä teksti on aika kamalaa kuraa, vaikka itse sanonkin. Olen lähinnä haeskellut otetta hahmoista, joten kaikki täytyy kirjoittaa uusiksi jossain vaiheessa. Ote kokonaisuudesta tai kokonaisuus ylipäätään puuttuu vielä täysin enkä tykkää tarinastani yhtään. Uskon kuitenkin, että kaiken haahuilun keskeltä punainen lanka vielä löytyy ja peliporukkamme saa luettavaa. Se on sitten kokonaan eri asia, kiinnostaako tuollainen tarina ketään muuta, mutta liekö sillä väliäkään. 

Seuraavat pari kolme päivää ovat varmaan kirjoittamisen osalta hiljaisia. Huomenna pöräytämme auton käyntiin jo aamupäivällä ja suuntaamme minun vanhemmilleni. Sieltä sitten jatkamme illalla M:n vanhemmille, missä luultavasti viivymme aina tapaninpäivään saakka. Luultavasti ohjelmassa on haudoilla vierailua, syömistä, leffojen katselua ja muuta yhteistä toimintaa, jolloin ei ole suotavaa hautautua koneen ääreen salaperäisiin maailmoihin seikkailemaan. Tosin varmuuden välttämiseksi läppäri lähtee mukaan... jos vaikka joku pieni hetki naputteluunkin löytyisi. Joulupyhät ovat sen verran sosiaalista aikaa, että saatan ajoittain tarvita omaa pientä pakopaikkaa edes blogin päivittämisen muodossa.

Mutta eipä tässä varmaan sen ihmeellisempää. Kenties on aika ryömiä sänkyyn ja lueskella kirjaa, kunnes nukahtaa. Aamulla voikin sitten ihmetellä, kuinka se joulu tuli jälleen kerran niin uskomattoman nopeasti. Vastahan edellisestä on vuosi!

Puuhastelua joulukuussa

Yhtäkkiä on joulukuun 20. päivä. Käsittämätöntä! 

Tämä kuukausi on huvennut silmissä, kun olen painanut kodin ja työpaikan väliä edestakaisin. Illat ovat menneet joko koomatessa, pelatessa tai kirjoittaessa, joista jälkimmäinen on onneksi sujunut suhteellisen hyvin tässä kuussa verrattuna edelliseen. En tiedä, otinko Nanosta ylimääräisiä paineita vai häiritsikö kaikki muu elämä kirjoittamista vain liikaa. Kuitenkin tuota häslinkiä on tähänkin kuukauteen mahtunut ihan kiitettävästi.

M teki meille pipareita
Meillä oli toiset pikkujoulut, joissa tosin oli paikalla vain kolme vierasta. Ilta kului nopeasti, kun pelailimme yhdessä mm. Mariokartia. Koska minkäänlaiset ajelupelit eivät kuulu suosikeihini, olin kuitenkin enemmän katsojan roolissa kuin ohjaimessa kiinni.

Pikkujoulujen lisäksi yksi viikonloppu vierähti M:n vanhempien luona ja siellä vierailivat minunkin vanhempani. Syötiin hyvin ja sujuvasti M:n kanssa kuunneltiin, kun vanhemmat juttelivat yhdestä sun toisesta asiasta. Itse ei tullut keskusteluun kyllä juuri osallistuttua, mutta tulipahan kaksi sukulaisvierailua hoidettua yhdeltä istumalta.

Tänä viikonloppuna olikin sitten vuorossa perinteinen joululeffassa käynti M:n perheen kanssa. Valinta ei ollut vaikea: Star Wars episode VII oli yksinkertaisesti pakko nähdä. Hyvähän se oli kuin mikä tai ainakin parempi kuin episodit I-III. Alkuperäistä trilogiaa ei varmasti mikään pieksä, koska se on kuorrutettu nostalgialla. Täytyy kyllä sanoa, että Force Awakening sai paljon ekstrapojoja Harrison Fordista. Olihan Han Solo yksi lapsuuteni suurista ihastuksista, joten oli mahtavaa päästä vielä kerran näkemään hänen seikkailujaan. Tykkäsin.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että olen täysin vakuuttunut, ettei Voima ja teiniangsti sovi yhteen. Jedit pitäisi pitää purkissa parikymppisiksi ja vasta sitten aloittaa Voiman käyttökoulutus. Silloin säästyttäisiin paljolta pahalta. Tämän enempää en aio mitään spoilaavan suuntaistakaan sanoa eikä tuokaan ole mikään spoileri ole vaan puhtaasti oma teoriani.

Kirjoittelutkin ovat sujuneet ihan mukavasti. TT on nyt suurin piirtein puolivälissä… ainakin tarinallisesti. Sanamäärästä en mene sanomaan. Eräs innokas lukija saa luultavasti lähipäivinä ensimmäisen puolikkaan hyppysiinsä, mutta muita esilukijoita ei tällä hetkellä ole.

TT:n lisäksi raapustelin Final Fantasy XIV -ficin, kuten vähän uhkasinkin. Suomalaisessa FFXIV Facebook-ryhmässä on sopivasti meneillään kilpailu, johon piti osallistua jollakin peliin liittyvällä taideteoksella. Minä luonnollisesti päätin kantaa korteni kekoon tekstillä. En tiedä, voidaanko ficci laskea taideteokseksi, mutta sittenhän se nähdään, kun tulokset tulevat. Kisa antoi myös hyvin motivaatiota kirjoittaa ficci vihdoin oikeasti eikä vain haaveilla siitä. Ajattelin kyllä kirjoitella lähiaikoina vielä toisenkin.

Blogia sen sijaan ei ole tullut päivitettyä kaiken tohinan keskellä. Pitäisi varmaan tehdä uuden vuoden lupaus säännöllisistä postauksista, mutta toisaalta postailen mieluummin silloin, kun on oikeasti sanottavaa, kuin pakon edessä. Nyt kuitenkin hankin blogien päivittämistä varten Open Live Writerin, jota testatakseni oikeastaan ryhdyin tätä postaustakin kirjoittamaan. Mielenkiinnolla odotan, minkä näköisenä teksti tulee blogiin.

Joululomakin on ihan kohta, itse asiassa puolikkaan työpäivän päästä. Edessä on jouluhalon leipomista ja kinkun paistamista, mutta ajattelin myös ehti näppäimistön ääressä viihtyä vielä ennen aattoa. Jospa sitä saisi blogiinkin jotain lisää. :D

//edit

Näköjään Open Live Writer ei ole vielä täydellinen. Postauksen kirjoittaminen ja muokkaus onnistui sulavasti, mutta tageja ohjelma ei antanut laittaa. Lisäksi julkaisun yhteydessä heitti Error 403:n, joten eipä teksti sitten blogiin siirtynyt. Sen verran kivalta editorilta kuitenkin vaikuttaa, että jään odottamaan seuraavaa versiota... josko sitten jo pääsisi postailemaankin sillä.

Marraskuun kirjat

Vähän myöhässä tämä postaus, mutta eikös se mene niin, että parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Yritin marraskuussa viimeiseen asti saada kolmatta kirjaa luettua, mutta viimeisenä iltana väsymys puski päälle ja kirjan vikat sivut tuli luettua vasta 1. joulukuuta. Siispä saldo oli lopulta vain kaksi kirjaa.

Tällä kertaa kirjoista ei ole kuvia, sillä nuo kaksi olivat e-kirjoja enkä suotta viitsi Koboani tähän kuvata.


Elina Rouhiainen - Kesytön (Susiraja #1)

Ihmissuhdet eivät ole oikeastaan suuremmin minua koskaan kiinnostaneet, mutta tartuin kirjaan, koska haistoin paranormaalin romanssin ja koska kyseessä oli suomalainen teos. Nuorille tosin suunnattu, mutta niinhän tämän genren teoksista tuntuu suuri osa olevan (saa vinkata niistä aikuisille suunnatuista paranormaaleista romansseista).

Tykästyin heti päähahmo Raisaan sekä hieman myöhemmin Nikoon, jonka kanssa  hän ystävystyy. Sen sijaan alfa-susi Mikael ei minua innostanut, mikä tietysti leikkasi siltä romanssiosuudelta minun kohdallani vähän siipiä.

Tarina kokonaisuudessaan oli kuitenkin mukaansa tempaava ja erityisesti pidin tosiaan siitä, että se sijoittui Suomeen. Tämä sarjan ensimmäinen kirja oikeastaan vasta raotti mysteerien verhoa, joten odotettavaa jäi seuraavien teosten suhteen. Kakkososa onkin nyt itse asiassa joulukuun lukulistalla. Jos se pitää yhtälailla otteessaan, kolmas ja neljäskin kirja varmasti päätyvät ennemmin tai myöhemmin kokoelman jatkoksi.

Tämänkin kirjan kohdalla tunnistin silti valitettavan selkeästi, etten ole enää kohderyhmää. Nuoret hahmot ovat ihan kivoja, mutta kaipaisin ehkä isompaa roolia aikuisille ja sitä aikuisten näkökulmaa. Samaan aikaan tiedostan, että on ihan turha napista tästä, kun itse olen luettavani valinnut. Enkä minä nyt tarkoituksella valitsisi luettavaksi epäkiinnostavaa kirjaa. Kesytönkin oli ehdottomasti lukemisen arvoinen ja tarinatasolla vetoava. Romanssi siinä ei minua jaksanut innostaa, mutten pidä sitä liian suurena puutteena.


Tuulia Aho - Pääsky ja Yötuuli

Luin aiemmin syksyllä saman kirjailijan Kuikansulan, josta tykkäsin kovasti. Se oli omaan maailmaansa sijoittuva fantasiaseikkailu, joka ei kuitenkaan kivunnut liian eeppisiin mittasuhteisiin. Pääsky ja Yötuuli on samaan maailmaan sijoittuva tarina, joka kertoo edellisen kirjan Kuikansulan lapsista. Jälleen kerran tarina muodostui suureksi seikkailuksi, jonka aikana hahmot kasvoivat ihmisinä ja löysivät myös jotain omasta sisäisestä maailmastaan. Maailmanpelastuseen liittyvää eeppisyyttä sen sijaan ei tarvittu, enkä edes jäänyt sitä kaipaamaan.

Kirjan päähahmot olivat yhtä aikaa sekä ihanan että raivostuttavan inhimillisiä. Heitä pystyi ymmärtämään ja aina ei pystynyt vaan teki mieli pamauttaa otsalohko pöydänpintaan heidän puolestaan. Joskus ehkä pieni ravistelu olisi tehnyt hyvää. He olivat siis hyvin aitoja ja juuri siksi niin kiehtovia. Tykkäsin siitä, miten sama hahmo saattoi tosiaan toisena hetkenä ihastuttaa ja seuraavana vihastuttaa. Niinhän se menee oikeidenkin ihmisten kanssa. Taidokasta siis, osaisinpa itse yhtä hyvin.

Sarjassa on julkaistu vielä kolmaskin kirja, Lumen tytär. Se on jo hankittuna ja odottaa lukulistalla omaa vuoroaan. Uskoisin myös sen olevan erittäin miellyttävä lukuelämys.