Sanataideohjaajaksi? Sanataideohjaajaksi!

Kun vuosia sitten kuulin ensimmäistä kertaa sanan "sanataideohjaaja", se herätti välittömästi mielenkiintoni. Löysin koulutuksenkin ja innostuin lisää. Valitettavasti kyseinen koulutus oli liian kaukana, jotta siihen osallistuminen olisi silloisessa elämäntilanteessani ollut mahdollista. Ajatus jäi kuitenkin kytemään.

Jo muutaman vuoden ajan olen tutkinut koulutustarjontaa ja odotellut, että opinnot alkaisivat sopivan lähellä ja mieluiten sopivaan  hintaan. Jotenkin olen silti onnistunut missaamaan haut, mutta haluan uskoa, että sillä on ollut tarkoitus. Tänä vuonna nimittäin tajusin, että sanataideohjaajan opintoihin vaaditaan pohjalle kirjoittamisen perusopinnot tai vastaavat tiedot. Voihan tämä kuulostaa pikkuisen hassulta, mutta ehkä minun ei ollut tarkoituskaan hakea aikaisemmin. Saan nimittäin vasta tänä vuonna kirjoittamisen perusopinnot päätökseen.

Bongasin sopivan koulutuksen, joka alkaa Hämeenlinnassa helmikuussa 2020. Se ei tietysti ole ihan naapurissa, mutta matkaa ei silti kerry niin paljon, että kulkeminen kävisi mahdottomaksi. Lähiopetusta on nimittäin vain kerran kuussa viikonloppuisin, joten homman pitäisi onnistua.

Laitoin hakemuksen ja sain jo vahvistuksen, että minulle on koulutuksessa paikka. Edessä on vielä kirjoittamisen perusopintojen tekeminen loppuun ja sen jälkeen pieni odottelu, että uudet opinnot alkavat. Siinä välissä voikin sitten keskittyä täysillä omiin projekteihin ja ehkä pitää vähän vapaatakin.

Hämeenlinnan opinnoista


Sanataideohjaaja voi opettaa kirjoittamista tai käyttää muuten sanataiteen keinoja omassa työssään. Opinnot painottuvat siihen, mitä on opettaa kirjoittamista aikuisille. Aiempi koulutukseni ja työkokemukseni painottuvat vahvasti (aikuisten) ihmisten ohjaamiseen ja valmentamiseen, vaikka tällä hetkellä työskentelen nuoremman kohderyhmän parissa.

Uskon, että tästä koulutus- ja työkokemuspohjasta on hyötyä sanataideohjaajaksi opiskellessa, mutta varmasti oma kirjoitustausta on myös erittäin tärkeä. Vaikka osaan ohjata ja valmentaa erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, minulla ei toistaiseksi ole kokemusta juuri kirjoittamisen ohjaamisesta (jos esilukijana toimimista ei lasketa, ja onhan se nyt kuitenkin vähän eri juttu). Koulutus siis varmasti myös antaa uutta.

Unelma uudesta työstä


Viihdyn nykyisissä tehtävissäni ihan kohtalaisesti, mutta minulla on koko ajan tunne, etten pääse tekemään asioita, joita oikeasti haluaisin tehdä. Työ ottaa enemmän kuin se antaa, ja huomaan usein, että minulla on nääntynyt olo. Joudun venyttämään omia rajoja tavalla, josta en erityisemmin pidä, mutta totta kai teen tehtäväni niin hyvin kuin vain ikinä pystyn. Olen myös ihan hyvä tehtävissäni ja saan usein kiitosta. Sisäinen palo vain vetää toiseen suuntaan.

Tämän asian kanssa olen kipuillut melkeinpä jo siitä asti, kun aloitin aiemmat opintoni. Päädyin hakemaan niihin, koska minulle sanottiin, että se on viisasta ja töitä riittää. Oma sydän veti jo silloin toiseen suuntaan, mutta keskityin kuuntelemaan järjen ääntä. Ehkäpä se olisi järkevää nytkin, mutta olen huomannut, että kaikkia valintoja ei voi tehdä pelkästään järjellä. Ja lopulta... onko järkevää tehdä valintoja, jotka saavat olon tuntumaan pidemmän päälle väsyneeltä ja nahistuneelta?

Jos voisin valita vapaasti, olisin vapaa kirjailija. Sellainen valinta ei kuitenkaan ole taloudellisesti realistinen, joten jotain muuta on myös tehtävä. Ei sanataideohjaajienkaan työtilanne varmasti päätä huimaa mutta todennäköisesti siinä hommassa tienaa edes vähän paremmin kuin kirjailijan työssä. Siispä tämä kivi on käännettävä ja katsottava, mitä alta oikeasti löytyy.


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84