Close
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoittaminen. Näytä kaikki tekstit

Maailmanrakennusta Wonderdraftilla

Sain vinkin Wonderdraft-nimisestä fantasiakarttojen teko-ohjelmasta ja otin sen välittömästi kokeiluun. Se on tarkoitettu ilmeisesti Dungeons and Dragons -roolipelikarttoihin, mutta oman lyhykäisen kokemukseni pohjalta voinen todeta, että se soveltuu hyvin myös fantasiakirjojen karttojen työstämiseen.

Ensimmäinen Wonderdraftilla luomani kartta. Hieman keskeneräinen vielä tosin.
 

Mistä on kyse?

Wonderdraft on maksullinen eikä siitä käsittääkseni ole kokeiluversiota tarjolla. Hinta ei kuitenkaan ollut niin korkea (n. 30 dollarin paikkeilla, kun itse ostin), ettenkö olisi uskaltanut lähteä kokeilemaan. Pidin myös siitä, että ohjelma oli saatavilla kertamaksua vastaan. Perusversio sisältää karttapohjien luomisen sekä liudan erilaisia luonto- ja rakennuselementtejä, joita voit maailmaasi lisäillä. Myös tekstin lisääminen on mahdollista.

Ohjelmaan on mahdollista ostaa myös erillisiä täydennyspaketteja, mutta kuukausimaksua ei ole. Pidän itse tätä merkittävänä ominaisuutena, koska teen karttoja melko harvakseltaan, joten en halua sitoutua toistuvaan maksuun vaan käyttää ohjelmaa aina tarpeen mukaan.

 

Usvien kartta testikappaleeksi

Itse lähdin luomaan nykyisen fantasiaprojektini Usvien karttaa. Olin aiemmin tehnyt kartasta jo yhden version Inkarnatella ja vilautinkin sen aiemmassa postauksessa. Henkilökohtaisesti sain mielestäni Wonderdraftilla kivemman lopputuloksen kuin Inkarnaten ilmaisilla työkailuilla (Inkarnatesta on saatavilla myös kuukausimaksullinen versio, jolla mahdollisesti saisi hienompaa jälkeä).

Katoin Wonderdraftin käytöstä yhden YouTube-opetusvideon ja se riitti siihen, että pääsin hommassa alkuun. Paljon oppi ihan kokeilemallakin eikä ohjelmassa edes ole toimintoja mitään älyttömän paljon, joten siinä mielessä siihen pääsi sisään melko pienellä perehtymisellä. Ehkä kuitenkin katson myöhemmin vielä muutaman videon lisää, koska toki minulta on voinut jäädä joitain ominaisuuksia huomaamatta.

Jäin pohtimaan, haluaisinko vielä ostaa lisäpaketit, joista toisessa tulee merirosvoteemaisia karttaelementtejä ja toisessa lisää fantasiaelementtejä. Peruspaketissa tosin oli ihan riittävästi erilaisia puita yms., jotta sain visuaalisesti omaa silmää miellyttävän kokonaisuuden aikaan. Kartta on kuitenkin edelleen työstövaiheessa, koska en ole nimennyt kaikkia alueita. Pohdinnassa myös on, haluanko tehdä yksittäisille pienemmille alueille omat yksityiskohtaisemmat karttansa.

 

Tarpeellinen vai ei?

Osa kirjoittajista keskittyy mieluiten ihan vain itse asiaan eli kirjoittamisen eri vaiheisiin. Spefi-kirjoittajissa lienee kuitenkin kohtalainen määrä heitäkin, joita innostaa myös erityisesti maailmanrakentamiseen liittyvä suunnittelutyö. Tässä kartan luominen voi olla yksi mielenkiintoinen vaihe, joka auttaa myös maailman miettimistä kokonaisuutena.

En silti pidä karttoja välttämättömyyksinä. Myös spefiä voi kirjoittaa ilman karttaa, jos siltä tuntuu. Ehkä tässä onkin hyvä vain kuulostella omia mieltymyksiään. Minua kartta auttaa hahmottamisessa ja maailman konkretisoimisessa.

Kartanteko-ohjelmakaan ei ole sinällään välttämätön. Aina voi myös piirtää ihan itse joko paperille tai digitaalisesti. Tätäkin olen kokeillut ja joskus tehnyt paljonkin. En kuitenkaan koe itseäni erityisen taitavaksi tällä saralla ja siinä mielessä karttaohjelma tuntui auttavan mieleisemmän lopputuloksen aikaan saamisessa. Eli omalta osaltani sanoisin, ettei ostos ollut ehdottoman tarpeellinen mutta se kuitenkin lisäsi tekemiseen liittyvää mielihyvää, joten en luokittelisi sitä turhaksikaan.


Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: ,

Usvat - Uusi vanha kirjoitusprojekti

Tajusin, etten ole omia kirjoituskuulumisia suoranaisesti avannut hetkeen, jos ei lasketa Maan mahdin uudelleen julkaisemiseen liittyää pientä editointikierrosta ja kansihommia. Tämän lisäksi varsinaisia uusia kirjojakaan ei ole hetkeen ilmestynyt.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etten olisi kirjoittanut. Viime vuosina olen edistänyt mm. omaa hupiprojektia, jonka ei ole tarkoituskaan johtaa julkaistuun kirjaan vaan saada luotua jotain itselleni tärkeää ja innostavaa. Kyseinen projekti jatkuneekin vielä vähintään jokusen vuoden.

Hupailun ohella matkassani on kulkenut vuodesta 2017 fantasiatarina, jonka juuret ovat 2000-luvun alussa kunnolla käyntiin lähteneessä peliharrastuksessani. Voisi siis sanoa, että se on hautunut ajatuksissani perusteellisesti. Aloitin tosiaan sen kirjoittamisen 2017 ja sen jälkeen olen aloittanut sen alusta vähintään kahdesti. Nyt on  jälleen uusi kierros menossa, mutta hauduttelu alkaa selkeästi tuottaa tulosta.

 

Usvien maailma

Kuva tehty Inkarnatella

Tarina sijoittuu maailmaan, jota ympäröi usva kaikkialta. Usvien läpi on yritetty kulkea siinä onnistumatta. Osa yrittäjistä on kadonnut matkalla, osa palannut takaisin lähtöpisteeseen saamatta selville, mitä usvien toisella puolella on. Vanhojen uskomusten mukaan siellä on jumalten maailma, mutta tätä ei ole kukaan pystynyt todistamaan todeksi.

Maailmassa on kolme valtiota: Ylängöillä sijaitseva Arches, viljava alanko Gredania ja hiljalleen aavikoituvat Narole. Kaikkia näitä asuttavat omat kansansa mutta maailmassa on myös pari kansaa, jotka eivät suoraan kuulu minkään valtion vallan alle. Toisen näistä olemassaolosta kiistellään ja virallisesti kyseistä kansaa ei ole.

Tein jokin aika sitten maailmasta kartan Inkarnatella mutten ole siihen täysin tyytyväinen. Se on kuitenkin  hyvä hahmotelma siitä, mitä haen. Ehkä jossain vaiheessa saan askarreltua siitä vielä paremman version, mutta toistaiseksi mennään tällä. 

 

Tärkeimmät hahmot

 

Hahmogalleria on elänyt varsin paljon vuosien varrella mutta tärkein kokoonpano on pysynyt miltei ennallaan. Toki jokainen heistä on kehittynyt hahmona kirjoitusprosessin aikana.

Tarinan päähahmona voisi nähdä prinsessa Daenan, joka on Gredanian valtion kruununperillinen. Häntä tosin kiinnostaa enemmän oman henkivartijansa vietteleminen kuin valtion velvollisuudet, kunnes tilanne pakottaa hänet suhtautumaan vakavammin oman kotimaansa asioihin.

Ryu Adlere puolestaan on ritari ja Daenan ihastuksen kohde. Hän on kunniallinen ja palvellut ikänsä prinsessaa, jota myös ajattelee huomattavasti enemmän kuin on sopivaa. Koska hän tiedostaa asemansa, hän ei sitä aio käyttää väärin vaan esittää kuin ei edes huomaisi Daenan viettely-yrityksiä. Silti kuvioihin astuva kilpakosija alkaa hänen hermojaan kiristää.

Daenan toiseksi potentiaaliseksi rakkaudenkohteeksi nousee Ena Tuulentytär, joka on kotoisin kaapparikaupungista ja elättää itsensä kyseenalaisin keinoin. Enan ja Daenan tiet kohtaavat sattumalta ja tilanne pakottaa heidät toimimaan yhdessä. Kumpikaan ei alkuun suhtaudu toiseen erityisellä lämmöllä mutta hiljalleen tunteet alkavat kuumentua matkan varrella.

Enan rinnalla puolestaan kulkee Aure, joka lentää hänen ilmalaivaansa ja huolehtii myös sen huolloista. Aure on kaapparikaupungissa erikoinen näky ketunkorviensa ja -häntänsä vuoksi. Hänen huhutaan olevan usvaketuiksi kutsuttua alkuperäiskansaa, jos kohta kaikki eivät usko koko kansan olemassaoloon.

Koska Aure seuraa Enaa ja Ryu on vannonut suolevansa Daenaa, nämä neljä eivät lopulta voi muuta kuin toimia yhdessä saavuttaakseen tavoitteensa. Heillä kaikilla on myös yhteys maailmaa ympäröiviin usviin, vaikka he eivät sitä alkuun tiedäkään.Valitettavasti Daenan ja Enan päämäärät ovat ristiriidassa keskenään, joten konflikteiltakaan ei voida välttyä.

 

Kirjoitusprosessista

Olen tosiaan Usvia työstänyt vuodesta 2017, mutta aina välillä se on ollut niin sanotusti jäähyllä. Nyt viimeisen vuoden aikana tarina on alkanut kunnolla kirkastua minulle itselleni ja ensimmäinen osa on saanut kunnollisen kirjallisen muodon. Valmis se ei toki ole vaan seuraavana hommana on editoida epäkohtia ja syventää hahmoja sekä maailmanrakennusta.

En varsinaisesti tiedä, mikä Usvien kohtalo on, kun ensimmäinen osa valmistuu. Olen pohtinut, haluanko laittaa sen kustantamokierrokselle vai en. Kristallin lapsien kanssahan en näin tehnyt ja pidin siitä, että sain pidellä kaikkia lankoja omissa käsissäni. Toisaalta kustantamon löytäminen toisi etuja, joita indienä ei ole tai joista ainakin joutuu itse maksamaan. Molemmissa julkaisutavoissa on puolensa, enkä tosiaan ole aivan varma, mihin suuntaan haluan mennä.

Toki kustantamokierros ei vielä tarkoita, ettenkö joka tapauksessa voisi julkaista kirja(sarja)a itse, jos kustantomoa ei löydy tai en haluakaan tehdä sopparia. Eikä minun tarvitse tehdä päätöksiä nyt. Silti ajatuksia tulee aina toisiaan pyöriteltyä. Ehkä ne vastaukset löytyvät siihen mennessä, kun saan ensimmäisen osan editointiprosessin vietyä loppuun saakka.

Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: ,

Marras Kalma - Moodboard

“Kertoisitko tämän veren merkityksestä?”
- Shuu Sakamaki / Diabolik Lovers

 

 

 


Hän kutsui itseään marraskalmaksi ennen kuin jätti minut. Marraskalma. Sana ei merkitse minulle mitään.

 Katriina Kalha


Miksi olen vankina tässä helvetissä?
Jos vain lähtisin…
Mutta Frida… ja lapset.
Velvollisuuksia. 

Frans Viktor Kalha




    
 
 
 
 
“Juo, juo sydämesi kyllyydestä. Tästä lähtien kuulut minulle.”

Rosa Kalha

 


Ei. Hän on poissa. Ikuisesti. Hänen valoaan ei ole, se ei voi koskaan palata. On vain ikuinen pimeys ja himo, jota kukaan ei tyydytä täydellisesti.
Avery voisi.

Oskar Kalha 


”Sori, vereni on niin arvokasta, etten näe syytä tuhlata sitä sinuun.”
Avery Finley


Kuva: MariKamalia


 

 

“Mieti tarkkaan, keneen luotat, jos haluat selvitä ulos.”

 

 


 

Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: , ,

Kirjoita kimpassa - kirjoituskaverin merkitys tsemppaamisessa

Kirjoittamisen sanotaan olevan yksinäistä puuhaa, eikä siinä ihan väärässä olla. Monesti sitä kyhjöttää hyvin yksinään näytön ja tuoli välissä ja antaa sanojen virrata. Tai sitten vaan tuijottaa sitä näyttöä, kun homma tökkii. Vaan joskus sitä introverteinkin kirjoittaja kaipaa jotakuta rinnalleen.
 
 
 

Miksi kirjoittajakaveri on niin huippu?

 
Vaikka nauttisi yksin kirjoittamisesta, kirjoituskavereiden hankkiminen rinnalle voi olla hyvä ajatus. Nimittäin jo ajatusten vaihtaminen kirjoittamisesta tuulettaa omaa päätä ja auttaa näkemään tekstiä eri tavalla. 
 
Välttämättä sitä tekstiä ei tarvitse edes vilauttaa toiselle, jos kovin ujostuttaa. Puhuminen saattaa riittää... tai vaikka pikaviestin kirjoittaminen sopivassa porukassa.

Toisinaan kirjoituskaverin kanssa voi myös vaihtaa tekstejä. Kyllä, se on pelottavaa, kun toinen lukee jotain, minkä sinä olet kirjoittanut. Samaan aikaan on kuitenkin hykerryttävää kuulla, mitä toinen tekstistäsi ajattelee. Toinen kirjoittaja osaa usein katsoa kokonaisuuttasi laajemmin kuin joku, joka ei jaa intohimoasi näppäimistön takomiseen tai kynän kuljettamiseen paperilla.

Toisaalta sekin, jos pääset itse antamaan palautetta, vie sinua eteenpäin. Opit näkemään toisen tekstissä, mistä pidät siinä ja mikä sinulle töksähtää. Tätä tietoa pystyt soveltamaan omaan kirjoittamiseesi, etenkin jos pysähdyt hieman analysoimaan syitä. Kirjoittajakaveruus siis vie teitä kumpaakin kohti parempaa kirjoittamista. Se on symbioosi, jota kannattaa tavoitella.
 

Miten viedä homma seuraavalle tasolle?


Joskus voit tekstien vaihdon lisäksi kokeilla kirjoittaa myös yhdessä. Kannattaa aloittaa pienestä, vaikkapa muutaman lauseen jatkokertomuksesta. Tämän voi toteuttaa vaikka pikaviesteillä WhatsAppin kautta! Mikäpä sen hauskempaa kuin rakentaa tarinaa yhdessä arjen lomassa aina, kun ehtii.

Vakavamman projektin saat helposti pystyyn vaikka Google Driveen tai muuhun tiedostojen jakopalveluun, joka antaa useamman käyttäjän muokata samaa tiedostoa. Luottamusta tämä toki vaatii, mutta yhdessä kirjoittaminen on antoisaa ja tarjoaa jälleen mahdollisuuden oppia puolin jos toisinkin.

Myös kirjailijat päätyvät joskus kirjoittamaan kimpassa. Eija Lappalainen ja Anne Leinonen ovat julkaiseet Routasisarukset-trilogian yhdessä, Dess Terentjeva ja Susanna Hynynen taas Neonkaupunki-sarjan ja Anders Vacklin ja Aki Parhamaa Beta-sarjan. Yhteisprojektit näyttävät siis kehittyvän toisinaan varsin suuriksi kokonaisuuksi. Lopputuloksena on todennäköisesti jotain sellaista, mitä kumpikaan ei olisi saanut yksinään aikaan.
 

No, mistä niitä kirjoittajakavereita saa?


Mitäs, jos on tottunut olemaan yksin kirjoittajakammiossa eikä tiedä, mistä aloittaa kavereiden etsiminen? Niin, aina se ihan helppoa ole, mutta tässä on muutama vinkki, mitä voit kokeilla.

Sosiaalinen media

Instagramissa voit hakea vaikkapa aihetunnuksella #kirjoittajagram tai #kirjoittaminen. Löydät varmasti toisia kirjoittamisesta kiinnostuneita. Ota seurantaan ja ala hiljalleen jutella heille, joiden postaukset puhuttelevat sinua.

Myös Twitterissä on innokkaita kirjoittajia. Aihetunnukset #kirjoittaminen tai #kirjatwitter voivat opastaa sinut oikeaan seuraan.

Facebookista löydät myös kirjoittamiseen keskittyviä ryhmiä.

Kirjoituskurssit

Erilaiset kirjoituskurssit ovat hyvä tapa löytää samanhenkistä seuraa. Kursseja alkaa usein syyskuussa ja tammikuussa, joten kannattaa siis pitää silmät auki. Voit selata kurssitarjontaa paikallisen kansalais- tai työväenopiston sivuilta, mutta koko Suomen kattavan tarjonnan löydät täältä. Allekirjoittaneen ohjaamat kurssi puolestaan täältä.

Omakohtaisesti voin suositella kursseille osallistumista. Yleensä niillä saa opettajalta palautetta omista teksteistään, mutta pääsee myös lukemaan ja kuulemaan toisten tekstejä sekä antamaan ja saamaan vertaispalautetta. Kursseilla tutustuu toisiin kirjoittajiin ja joskus myös ystävyys syttyy ajan myötä. Sitä kautta kenties se kirjoittajakaveruuskin.

Paikalliset kirjoittajapiirit

Kannattaa myös vilkaista, onko paikkakunnallasi aktiivisia kirjoittajapiirejä. Näitä voit etsiä nettihaun kautta tai kysyä vaikkapa kirjastosta. Kenties alueellasi kokoontuu piiri, johon on mahdollista päästä mukaan.

Näiden lisäksi itse olen löytänyt kirjoittajakavereita tekstipohjaisten roolipelien parista. Tällainen pelaaminen on jo itsessään kirjoittamista, mutta voi joskus johtaa myös kokonaisten tarinoiden yhteiseen työstämiseen... ja syvempään ystävyyteen.

Ota siis rohkeasti askel eteenpäin kohti kirjoittajakaveruutta. Olipa tapasi pelkkä keskustelu, tekstien vaihto tai yhdessä kirjoittaminen, saat siitä todennäköisesti uutta potkua ja intoa omaan tekemiseen.
Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: ,

Miten päästä kiinni kirjoittamiseen?

Tökkiikö teksti? Etkö vain saa aikaiseksi? Kenties haluaisit kirjoittaa mutta jotenkin et vain pääse alkuun. Usko pois, kuulostaa kovin tutulta! Tästä postauksesta löydät 3 harjoitusta, joilla voit yrittää avata kirjoituslukkoa.
 


Meillä jokaisella on elämäntilanteita, joihin kirjoittaminen ei välttämättä mahdu. Joskus on yksinkertaisesti liian uupunut kirjoittaakseen, joskus arki hyökkää päälle ja vie kaiken ajan. Tämä on luonnollista ja ymmärrettävää eikä varsinaisesti ongelma, koska yleensä tulee myös toisenlaisia, helpompia aikoja, joihin kirjoittamisen voi solauttaa sisään.

Hankaluus on siinä, ettei kirjoittaminen välttämättä lähde käyntiin, vaikka haluaisit. Aloittaminen on vaikeaa ja tyhjä paperikin saattaa nostaa niskavilloja pystyyn.

Kun teksti ei kulje, ei kannata ensimmäisenä miettiä seuraavaa romaanikäsikirjoitusta eikä välttämättä edes novellia. Sen sijaan voit ottaa pieniä askelia eteenpäin ja viritellä luovuuttasi uusiin tuuliin kirjoitusharjoitusten avulla.

Käytän itse kirjoitusharjoituksia silloin, kun haluan päästä kirjoittamisen rytmiin uudestaan tauon jälkeen. Säännöllinen harjoitusten tekeminen johtaa yleensä siihen, että myös jonkin muun tekstin kirjoittaminen alkaa kutitella. Lopulta tuo kutina käy sietämättömäksi, ja on pakko tarttua odottavaan kirjoitusprojektiin.

Sinun ei tarvitse edes tähdätä mihinkään suurempaan "projektiin" kirjoittamisellasi. Ota vain ensimmäiseksi tavoitteeksi, että varaat kalenterista 15 minuuttia muutamana päivänä viikossa ja käytä tuo aika mieleisen kirjoitusharjoituksen parissa. Kun kirjoittaminen alkaa sujua, voit lisätä tai pidentää kirjoitushetkiä (mikäli arkesi antaa myöten).

Seuraavat harjoitukset on tarkoitettu kirjoitettavaksi nopeasti. Älä pohdi kielioppia ja oikein kirjoitusta vaan ainoastaan kirjoita. Mikäli innostut, voit muokata tekstiä myöhemmin entistä ehommaksi.

3 harjoitusta, joilla saada kirjoittamiseen vauhtia

 

1. Aisteista ammentaminen

 
Mene istumaan valitsemaasi paikkaan. Se voi olla ulkona tai sisällä, kotoa tai jossain muualla. Sulje hetkeksi silmäsi ja keskity siihen, mikä kaikki ympärilläsi tuoksuu. 
 
Avaa hetken päästä silmäsi. Ajasta jälleen itsellesi 10 minuuttia kirjoittamiselle. ja kirjoita tuoksusta mainitsematta sitä nimeltä. Jos teksti lähtee virtaamaan myös muihin suuntiin, anna mennä. Älä aseta sille liikaa rajoja. Lähde vain liikkeelle tuoksusta ja katso mihin se sinut johdattaa.
 
Voit toteuttaa saman harjotiuksen eri päivinä käyttämällä eri aisteja. 

1. Äänen voima

 
Kuuntele ääni (Ylen elävä arkisto) ja kirjoita sen pohjalta 10 minuuttia tajunnanvirtaa.
 
 
Muista, ettei ole oikeaa ja väärää tapaa kirjoittaa. Mitä tahansa ääni tuo mieleesi kelpaa paperille. Laita itsellesi hälytys 10 minuutin päähän ja kirjoita kaikki, mitä äänestä tulee mieleen. Jos alkuun ei tule mieleen mitään, kirjoita "En keksi tästä äänestä mitään" niin kauan, kunnes saata aikaan myös jotain muuta tai aika loppuu.

3. Lainaa toiselta


Etsi käsiisi kirja tai lehti. Avaa se satunnaisesta kohdasta ja tökkäise silmät kiinni sormesi sivulle. Avaa silmäsi ja katso lause, jota se osoittaa. Kirjoita lause itsellesi ylös.

Ajasta jälleen itsellesi 10 minuuttia ja lähde kirjoittamaan lauseelle jatkoa. Ei ole väliä, millaisesta tarinasta alkuperäinen lause on, sillä sinun tehtäväsi on kirjoittaa kaikki, mitä se tuo sinulle mieleen. Ei siis ole oikeaa ja väärää. Katso, millaisen tekstin saat aikaan.
 
 
Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: ,

Hyvää romantiikkaa kirjoittamaan

Rakkaus saa sydämen sykähtämään, turha sitä on kiistää. Romanttinen kirjallisuus sisältää lukijalle lupauksen onnellisesta lopusta ja jättää mukavan jälkimaun sekä suuhun että sydämeen.

Romantiikka sisältää lukijalle lupauksen. Tarina täyttää tietyt oletukset ja jättää mukavan  jälkimaun, joskus suorastaan herkullisen. Romantiikassa loppu on pääsääntöisesti onnellinen, ja lukijat myös odottavat sitä.
 
Jos loppu ei ole onnellinen, on lukijalle silti saatava aikaan tunne, että parin rakkaus sai tarinan edetessä täyttymyksensä. Muuten kyseessä on jonkin toisen genren tarina, jota on höystetty romanttisilla elementeillä.
 
Edellisen perusteella on helppo sanoa, että romantiikka on kaavamaista ja ennalta-arvattavaa. Osittain tämä pitää paikkansa. Romanttisten tarinoiden kirjoittamiseen on olemassa kaava, jota monet niistä noudattavat. Genressä myös riittää kliseitä niin paljon, että osan niistä tunnistaa sellainenkin lukija, joka ei yleensä romantiikan parissa viihdy.

Onko tämä sitten huono asia?

Ei välttämättä. Ei sen tarvitse olla. Kun tunnet romantiikan kirjoituskaavan ja genren kliseet, voit rikkoa kaavaa ja taklata kliseitä kuin konkari ikään. Toisaalta voit myös hyödyntää molempia sopivasti ja rakentaa herkullisen kokonaisuuden, jossa lukija tietää saavansa juuri sitä, mitä tilasi. Sinä päätät, haluatko olla romantiikan kapinallinen vai rakenteita suojeleva ritari. Ehkäpä molempia sopivassa suhteessa?

Romantiikka ja muut genret

 
Ei ole mitenkään epätavallista, että romantiikka toimii muiden genrejen mausteena. Jokainen meistä lienee lukenut dekkarin, jossa päähahmolla on myös jokin parisuhdeviritys meneillään. 
 
Myös fantasiassa näkee paljon romanttisia sivujuonia. Esimerkiksi J.S. Meresmaan Mifonki-sarjassa on mukana myös romanttisia elementtejä, samoin Magdalena Hain Kolmas sisar -kirjassa.
 
Toisaalta välillä romantiikkaa  höystetään muille genreillä. Paranormaali romantiikka on jo melkein oma genrensä, johon kuuluu kirjoittaa romanssi ihmisen ja jonkin yliluonnollisen olennon välille. 
 
Buumi aiheutti aikoinaan Stephenie Meyer nuorille suunnatullaan Houkutus-sarjalla, jonka päähenkilö rakastuu vampyyriin. Suomalaista paranormaalia romantiikkaa löydät esimerkiksi Sini Helmisen ja Elina Rouhiaisen kirjoista.
 
Romantiikan kanssa käsi kädessä kulkee erotiikka. Romanttisen tarinan ei ole mikään pakko sisältää eroottisia rakkauskohtauksia, mutta yhtä hyvin niitä voi olla mukana. Sinä kirjoittajana päätät, mille kuumuusasteelle haluat tarinasi viedä. 

Kokonaisia ihmisiä myös romantiikassa

Vaikka romantiikka on luonteeltaan rakkausfantasiaa, kannattaa henkilöhahmoista kirjoittaa kokonaisia ihmisiä, joilla on elämässään myös muita tavoitteita kuin rakkauden saaminen.
 
Oikeastaan romantiikassa henkilöhahmot ovat suorastaan kriittisen tärkeitä. Lukijan on tarkoitus heittäytyä heidän rakkaustarinaansa, joten hänen täytyy välittää siitä, mitä hahmoille tapahtuu. 
 
Sinun tehtäväsi kirjoittajana on siis luoda persoonia, jotka koskettavat lukijaa ja saavat hänet elämään tarina yhdessä päähahmon kanssa. Jotta hahmot ja tarina pysyvät jännittävinä lukijalle, tuo hahmoihisi mukaan ripaus särmää, hyppysellinen piilotettuja pelkoja ja kupillinen kuohuntaa aiheuttavia käyttäytymismalleja. 
 
Älä kirjoita täydellistä unelmaa vaan unelma, joka voisi olla tai yhtä hyvin voisi pirskottua pisaroiksi lattialle, jos palaset eivät loksahdakaan kohdalleen.
 

Tule tutustumaan romantiikan rakenteisiin verkkokurssille


Haluaisitko tulla kanssani perehtymään romantiikan rakenteisiin? Ohjaan Wellamo-opistolla verkkokurssia aiheesta. Kurssilla tutustutaan romanttiseen kirjoittamiseen rakennekaavan ja henkilöhahmojen kautta sekä suunnitellaan oma romanttinen novelli/romaani. Jos sinulla on jo työn alla oleva romanttinen teksti, voit hyödyntää harjoitukset sen kehittämiseen. 
 
Jos innostuit, voit ilmoittautua mukaan Wellamo-opiston sivujen kautta 10.8.2021 alkaen. Muihin kursseihin taas pääset perehtymään Kurssit-sivullani.
Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: , , ,

Kirjoittaisitko fantasiaa?

Kutkuttaisiko fantasian kirjoittaminen? Kenties olet sitä jo kokeillut tai ehkä vielä hieman epäröit. Fantasian kirjoittaminen voi tuntua työläältä eikä välttämättä edes tiedä, mistä aloittaisi. Se on ihan ymmärrettävää, mutta jos jokin asia uteloittaa, kannattaa siitä ottaa selvää.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu aikaisemmin 24.11.2020 ja sen sisältö on päivitetty 21.6.2021.


Monen mielikuva fantasiasta saattaa olla tolkienlainen: suljettu maailma omine historioineen, haltioineen, örkkeineen, kääpiöineen ja hobitteineen. Eeppisen suuri tarina hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Taikuutta, velhoja ja taikaesineitä. Tai kenties mieleen nousee kuva tuoreemmasta teoksesta. Kukapa meistä ei tietäisi Valtaistuinpeliä (Tulen ja jään laulu -kirjasarja), jossa vanhat suvut ottavat mittaa toisistaan, paha uhkaa pohjoisesta käsin ja lohikäärmeet ovat todellisuutta. Seksiä, verisiä murhia ja kieroilua jälleen eeppisessä mittakaavassa.

Kuulostaa ehkä työläältä. Miten tuollaiseen urakkaan oikein kykenee? Eikö maailman luominen ole kamalan vaikeaa, jotta siitä saa uskottavan? Ja onko pakko olla taikuutta, velhoja, haltioita ja lohikäärmeitä?

Fantasia voi olla kaikkea tuota. Myös oma kirjasarjani, Kristallin lapset, jatkaa eeppisen (matka)fantasian perinteitä. Jopa haltiat ja lohikäärmeet ovat mukana, mutta tarinaa on höystetty japanilaisista roolipeleistä napatuilla mausteilla. Jos elämää suuremmat seikkailut kiehtovat, tämän tyylinen fantasia voi kolahtaa.

Sinun ei ole kuitenkaan pakko lähteä juuri eeppiselle tielle. Fantasia on myös paljon muuta kuin suuria, koko maailmaa syleileviä seikkailuja. Jos valtava mittakaava hirvittää, kokeile jotain pienempää.


Korkeaa vai matalaa fantasiaa?

Korkea fantasia on usein suuri seikkailukertomus suljetussa maailmassa eli jossain muualla kuin tässä meidän todellisuudessamme. Sitä kirjoittaakseen täytyy olla valmis luomaan uusi maailma omine lakeineen ja sääntöineen. Tolkienin Keskimaa on juuri tällainen.

Suomalaisista tarinoista tulevat mieleen esimerkiksi Anu Holopaisen Syysmaa-sarja ja Skessa Kaukamaan Qyamian kirjat. Holopaisen Syysmaa on ihanan maanläheinen siitä huolimatta, että sijoittuu omaan suljettuun maailmaansa. Kaukamaan kirjoissa taas örkit on nostettu esille erilaisessa valossa kuin vaikkapa Tolkien kirjoissa, mikä on ihanan raikas tuulahdus ja kiehtova suunta fantasian saralla.

Omiin maailmoihinsa sijoittuvat niin ikään Maria Carolen kirjat Tulen tyttäriä ja Sinisen talon noita kuin myös Liliana Lennon Dionnen tytöt, Salaisuuksia Delobriandissa sekä Koivu ja Pihlaja, mutta koen ne fantasiaelementeiltään varsin matalina kirjoina. Maailmoissa on mukana fantastisia puolia, kuten jumalverisiä tai puihin sidoksissa olevia hahmoja, mutta yleisesti ottaen maailmat muistuttavat omaamme melko läheisesti.

Jos haluat sijoittaa fantasiatarinansa suljettuun maailmaan, voit miettiä, mikä on itselleen helpompaa. Haluatko lähteä luomaan maailmaa, jossa esimerkiksi taikuus on tärkeässä roolissa? Tällöin on mietittävä, miten se vaikuttaa talouteen, politiikkaan ja ihmisten välisiin suhteisiin.
 
Vaihtoehtoisesti voit poimia itseäsi kiinnostavan historiallisen aikakauden ja rakentaa fantasiamaailmansa ilman taikaa sen ympärille. Fantastinen kehys luo erilaisen vapauden tarinalle kuin historiallisen viitekehyksen noudattaminen. Tällaiset tarinat ovat ehkä hieman korkean ja matalan fantasian välimaastossa.

Selvästi matalaa fantasiaa ovat usein kertomukset, jotka sisältävät fantastisia elementtejä mutta sijoittuvat omaan todelliseen maailmaamme. Sini Helmisen Väkiveriset-sarja tapahtuu tämän päivän Suomessa, kuten myös Elina Rouhiaisen Susiraja- ja Väki-sarjat. Näissä kirjailija on valinnut itseään kiehtovia fantasiaelementtejä tai hyödyntänyt mytologiaa ja yhdistänyt sen osaksi todellisuutta.

Aina ei ole pakko lähteä edes kirjoittamaan sarjaa, vaikka sarjamaisuus näyttäytyy fantasiassa tyypillisenä. On ihan okei kirjoittaa tarina, joka on yksi kokonaisuus. Esimerkiksi S. A. Keränen on toiminut näin omien kirjojensa, Symbioosin ja Näkyviin piilotetun, kohdalla. Niissä pääpaino on tosielämän ihmissuhteilla, mutta molemmista tarinoista löytyy fantasiatwisti, joka antaa oman mausteensa kokonaisuuteen.


Ei pelkkiä velhoja ja lohikäärmeitä

Fantasia on nykyisin hyvin laaja genre, jossa ei tarvitse takertua johonkin yksityiskohtaan. Voit kirjoittaa velhoista, ritareista ja lohikäärmeistä, jos niin haluat ja se sykähdyttää sinua. 
 
Mikään pakko ei kuitenkaan ole vaan fantasia antaa sinulle vapauden sukeltaa juuri sellaisiin outouksiin, jotka saavat innostuksen vyörymään syliisi.

Jos mielikuvitustasi kutkuttaa ajatus saunatontuista, mikset kertoisi heidän elämästään nykypäivän mellastuksessa? Tai ehkä mielestäsi näkki on aina ollut väärinymmärretty ja ansaitsee toisenlaisen tarinan itselleen. Tartu silloin siihen aiheeseen ja kerro tuo erilainen tarina!

Voit lähteä liikkeelle jostain tutusta ja ujuttaa erikoiset elementit tarinaasi pikkuhiljaa. Mitä tapahtuu, kun päähenkilö muuttaa maalle, ostaa itselleen omakotitalon ja päättää kunnostaa pihan perältä löytyvän ulkosaunan, jossa tonttu on elänyt tyytyväisenä omissa oloissaan?

Kun lähdet kokeilemaan fantasian kirjoittamista, voit aivan hyvin poimia rusinat pullasta eli valita juuri ne asiat, jotka sinua kiehtovat. Tarinasi ei ole pakko olla jotain perinteistä. Genre ei pakota sinua tiettyyn linjaan vaan sinulla on vapaus valita suuntasi. Voit kirjoittaa siitä, mistä jo tiedät, tai siitä, mikä saa sydämesi sykähtämään. Omasta mielestäni parasta on yhdistää nämä molemmat.


Lähtölaukaus fantasian kirjoittamiselle

Lukeminen on aina hyvä keino perehtyä kiinnostavaan genreen. Jos et vielä tiedä, mikä fantasiassa voisi kiinnostaa sinua, poimi lukupinoosi mahdollisimman erilaisia fantasiakirjoja. Luultavasti osa niistä pitkästyttää sinua mutta osa sytyttää aidosti. Silloin tiedät, mikä voi olla oma suuntasi.

Vanha viisaus sanoo, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Ennemmin tai myöhemmin edessä on siis hetki, jona on vain tartuttava kynään. Jos et halua tehdä sitä yksin, voit lähteä ottamaan ensiaskeliasi fantasian kirjoittamisen parissa vaikkapa kirjoituskurssilla.

Ohjaan aloittelijaystävällisiä fantasiakursseja Lahden Wellamo-opistolla ja Omnian Espoon työväenopistolla.

Syyslukukaudella starttaavat Kurkistus fantasiaan (ilmoittautuminen 10.8. alkaen) ja Ovi fantasian maailmaan (ilmoittautuminen NYT) ja kevätlukukaudelle on luvassa Fantasian jatko (ilmoittautuminen 10.8. alkaen). Kaikki kurssini ovat verkkokursseja, joten voit hypätä mukaan sijainnistasi riippumatta.

Myös muut kurssini löydät Kurssit-sivultani. Käy kurkkaamassa, olisiko listassa myös jotain muuta, mikä voisi kiinnostaa sinua.

Tulitpa kurssille mukaan tai et, haluan toivottaa sinulle hyvää matkaa fantasian kirjoittamisen parissa. Pystyt siihen! Anna kynällesi vapaus seikkailla juuri niillä rajamailla, jotka sille kuiskuttelevat.

Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: , , ,

Fantasiakirjoittajan afantasia

Afantasia eli mielikuvien puute on käsitteenä monelle vielä vieras. Millaista on kirjoittaa, kun sisäinen silmä ei näe?
 


 
Caladran kertoi hiljattain blogissaan, millaista kirjoittaminen on lievän älyllisen kehitysvamman kanssa. Teksti sai minut ajattelemaan monelta kannalta. Ensimmäisenä tuli mieleen, että tämäkin puoli on syytä yrittää ottaa huomioon, kun toimin sanataideohjaajan tehtävissä. Ihmisillä on erilaisia rajoitteita, jotka voivat tehdä kirjoittamisesta hankalaa ja sen vuoksi tarvitaan monipuolisia apukeinoja. Kiitän Caladrania siitä, että nostit tämän asian esille.

Samalla tulin pohtineeksi omaa rajoitettani, joka voi osalle ihmisistä olla vieras. Se on ollut osa elämääni koko ikäni, ja tajusin vasta jokin aika sitten, etteivät kaikki muut eläkään samassa todellisuudessa kanssani. Osakseni on sattunut lievä, lähinnä yhteen aistiin keskittyvä afantasia.

Afantasia tarkoittaa sitä, ettei mielessä ole mielikuvia. Osan mielestä ilmeisesti puuttuvat kaikki aistimukset, mutta minun kohdallani kyse on näköaistista. En ole pääni sisällä täydellisen sokea, mutta näen ainoastaan epämääräisiä hahmoja. Sisäisessäni maailmassa on jonkinlaisia muotoja, ikään kuin todellisuuden hahmotelmia, mutten esimerkiksi näe päänsisäisiä elokuvia, joista jotkut puhuvat. Mielessäni ei ole visuaalisia yksityiskohtia, joista voisin muille kertoa.

Joku kerran totesi minulle, että fantasiakirjoittajalle tämä on suuri tragedia. Mutta onko todella? En koe niin. Olenhan elänyt näin aina ja kirjoittanut fantasiaakin kauan.
 

Millä tavoin näköaistin afantasia vaikuttaa kirjoittamiseen ja lukemiseen?

Puhun nyt vain omasta kokemuksestani. Afantasia voi ilmetä eri henkilöillä eri tavoin, joten kaikkien kokemus ei välttämättä ole sama kuin minun. Jos sinulla on tämä sama erityisyys, kerro ihmeessä kommentilla omista kokemuksistasi.

Kirjoittaessa koen kuvailemisen vaikeaksi. Miltä hahmot näyttävät? Millaisia ovat miljööt? En näe kumpiakaan mielessäni. Voin toki päättää esimerkiksi hahmojen hiusten, ihon ja silmien värityksen sekä millaiset vaatteet heillä on. Voin suunnitella, millaisessa paikassa he asuvat. En kuitenkaan näe näitä asioita enkä sen vuoksi pysty kuvailemaan niitä yksityiskohtaisesti.

Tästä syystä ihmettelin pitkään, miten muut oikein kirjoittavat polveilevia ja yksityiskohtaisia kuvauksia. Etenkin kun osa ihmisistä sanoi tuovansa nämä asiat tekstiin puhtaasti päästään. Yritin samaa mutten mielestäni koskaan onnistunut. Tuskastuin kun esilukija kysyi, miltä yhdessä kohtauksessa vieraillut sivuhahmo oikein näyttää. Mistä minä tiedän? En ole koskaan nähnyt häntä!

Kirjoittaessani en välttämättä edes huomaa, että unohdan visuaalisen kuvailun. Se ei tunnu sillä tavalla tärkeältä, että minulle olisi luontevaa tuoda se mukaan tekstiin. Saatan siis olla tyytyväinen tuotokseeni, vaikka siitä puuttuu tällainen oleellinen elementti, koska olen tottunut oman sisäisen maailmani sokeuteen. En tavallaan etsi visuaalista virikettä, koska tiedän jo, ettei sitä ole.

Nautin silti muiden kirjoittamista kuvauksista. Suorastaan ihastelen sitä taidokkuutta, jolla muut tuovat visuaalisen maailman tekstiinsä. En lukiessa pysty täysin näkemään sitä mielessäni, mutta silti kuvaukset auttavat minua käsittämään esimerkiksi hahmojen ulkonäön. Jos taas yksityiskohdat jätetään kertomatta, jää hahmo minulle ulkonäkö epämääräiseksi. Se ei haittaa lukukokemustani, mutta mieleni ei myöskään täytä visuaalista tyhjiötä.
 

Ovatko muut aistit mielessäni sitten vahvempia?

Olen kovasti pohtinut visuaalisen afantasian vaikutusta muihin aisteihin, mutta johtopäätöksiä on vaikea tehdä, koska voin kokea vain sen, mikä tapahtuu omassa päässäni. Tiedän kuitenkin, että jotkin aistielämykset ovat mielikuvissani hyvin voimakkaita.

Päässäni on jatkuvasti ääniä, ellen esimerkiksi blokkaa niitä kuuntelemalla musiikkia. Sisäinen monologi ei siis ilman häiriötä lakkaa hetkeksikään, kun olen hereillä. Toisinaan monologi jopa kerrostuu niin, etten osaa sanoa, kuinka monta keskustelua päässäni on menossa yhtä aikaa. Välillä pääni sisäinen jukeboxi soittaa minulle musiikkia, toisinaan kuulen esimerkiksi hahmojen ääniä pelaamistani peleistä. Pystyn palauttamaan suosikkiääninäyttelijöiden repliikkejä äänenpainoineen mieleeni hyvin elävästi. 

Haju- ja makuaistit ovat mielessäni kuuloa heikompia mutta ovat olemassa. Voimakkain on kenties tuntoaisti. Elän lukemani ja kirjoittamani kohtaukset läpi hyvin kehollisesti, joten esimerkiksi väkivallan lukeminen on minulle kirjaimellisesti tuskallista. Pystyn lukemaan väkivaltaisia kohtauksia ja kirjoittamaan niitä, mutta etenen hitaasti, koska tarvitsen taukoja. Toisaalta kehollisesti miellyttävä kirjallinen kohtaus saa minut aidosti kiemurtelemaan ja eläytymään fyysisesti hyvin vahvasti. Ehkä tätä tapahtuu kaikille? En suoraan sanottuna tiedä.

Eräs henkilö sanoi kirjoittamastani eroottisesta tekstistä, ettei ole aiemmin lukenut yhtä hyvin kehollisia tuntemuksia kuvaavaa kohtausta. Kyseinen teksti oli puutteellista visuaalisen kuvauksen suhteen, mutta meni syvälle hahmojen sisäiseen, keholliseen ja tunnepuolen kokemukseen. En ollut tajunnut tätä itse, koska olin vain kirjoittanut niin kuin minulle on luontevaa.


Apuja visuaaliseen kuvaamiseen

Olen hyväksynyt sen, etten osaa nyhjäistä tyhjästä visuaalista kuvausta tekstiini. Tästä syystä etsin kuvia kirjoittamisen tueksi. Kuvapankit ja esimerkiksi Pinterest ovat tähän erinomainen apu. Kun olen päättänyt hahmojen ulkoiset piirteet, teen haun sen perusteella ja etsin itselleni henkilökuvan, joka vastaa niitä ja miellyttää omaa silmääni. Kuvaukset hahmosta kirjoitan tätä kuvaa apuna käyttäen.

Miljööt ovat oma hankaluutensa, mutta niitä vartenkin löytyy hyviä kuvapankkikuvia. Lisäksi vaikkapa fantasiapelit tarjoavat kuvastoa, jota voin hyödyntää omia maailmoja suunnitellessa. Omat matkakuvat auttavat myös.

Olen hyväksynyt senkin, että tekstieni ensimmäisissä versioissa kuvailu saattaa unohtua. Kun tarina vetää minut mukaansa, en välttämättä malta pysähtyä yksityiskohtiin. Ne voi kuitenkin aina täydentää, kun on editoinnin aika.

Onnekasta on, että osakseni on sattunut esilukijoita, jotka myös sanovat minulle, kun kuvailuni on puutteellista. Vaikka tuskastun kysymyksistä "miltä tämä hahmo näyttää?" ja "miksi tämä kohtaus tapahtuu tyhjiössä?", ne auttavat minua eteenpäin. On ihanaa, että joku osoittaa minulle, mihin kohtaan sitä kuvausta tarvitaan lisää, koska en aina itse vain tajua tätä.

Henkilökohtaisesti en koe, että afantasia on tragedia. Se on erityispiirre, joka vaikuttaa kirjoittamiseen. On todennäköistä, että visuaaliset kuvaukseni eivät koskaan ole huikaisevia, mutta ei niiden tarvitse olla. Riittävän hyvä on oikeasti riittävä, ja sen pystyn saavuttamaan apukeinoja käyttäen. Minun tekstieni parhaat palat ovat sitten muissa yksityiskohdissa, ja oma ääneni kirjoittajana muodostuu juuri näistä erityispiirteistä. Ei tarvitse olla samanlainen kuin joku toinen.
Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: ,

Japanin suunnalta erilaista rakennetta kerrontaan

Länsimaissa tuttuja tarinankerronnan rakenteita ovat muun muassa sankarin matka ja kolmen näytöksen rakenne, joista aion myös puhua itse esimerkiksi fantasiakurssillani. Tänään haluan kuitenkin kurkistaa idän suuntaan, sillä omaa mieltäni on viime aikoina kiehtonut yhä enenevässä määrin itämainen neliosainen kerrontarakenne: kishoutenketsu.

 

Kishoutenketsu on klassinen kiinalainen, korealainen ja japanilainen tarinankerronnan rakenne, joka on saanut alkunsa Kiinassa. Sitä on käytetty kiinalaisissa neljän rivin runoissa. 
 
Kiinasta rakenne on siirtynyt Koreaan ja edelleen Japaniin, josta nimi kishoutenketsu on peräisin. Rakenne ei ole samalla tavalla konfliktivetoinen kuin vaikkapa länsimaalaisille tutumpi kolmen näytöksen rakenne. 
 
Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että sanovat konfliktin puuttuvan täysin kishoutenketsu-rakenteella kerrotuista tarinoista, mutta tästä uskallan olla eri mieltä. Konflikteja voi olla mukana, ne eivät vain ole suoranaisesti kerronnan keskiössä.
 
 
Rakenne koostuu neljästä osasta:
 
1. Johdanto (ki): Tässä kohtaa esitellään hahmot, aikakausi ja muut tärkeät elementit, jotka edistävät tarinan kokonaisuuden ymmärtämistä.
 
2. Kehittely (shou): Tarinaa johdatellaan kohti käännettä. Tässä kohtaa suuria muutoksia ei vielä tapahdu vaan nimensä mukaisesti osa sisältää tarinan elementtien kehittelyä.
 
3.Käänne (ten): Tarina saa odottamattoman käänteen, joka on koko tarinan ydin. Jos tarina sisältää useita käänteitä, tämä on niistä suurin.
 
4. Loppuratkaisu (ketsu): Tarinan alkuosuus ja käänne summautuvat yhteen ja muodostavat kokonaisuuden.
 



Esimerkki rakenteen käytöstä

Kishoutenketsu-rakenteen löytää esimerkiksi Makoto Shinkain vuonna 2016 ilmestyneestä anime-elokuvasta Your Name (Kimi no Na wa). Seuraava osuus sisältää juonipaljastuksia kyseisestä elokuvasta, joten skippaa se, jos et niitä halua.

 

Rakenne on löydettävissä elokuvasta seuraavalla tavalla:

 

1. Johdanto: Pikkukaupungissa asuva Mitsuha ja Tokiossa elävä Taki vaihtavat hetkellisesti kehoja ja pääsevät siten kurkistamaan toistensa hyvin erilaisia elämiä.
 
2: Kehittely: Kehojen vaihtoa tapahtuu toistuvasti. Molemmat nuoret kokevat ikään kuin näkevänsä varsin eläväisiä unia, kunnes tajuavat, että kyse on muustakin. He alkavat jättää toisilleen viestejä eri tavoin. Vaikka kumpikin elää vaihtojen välillä omaa elämäänsä, he ovat usein toistensa ajatuksissa, ja elokuva ikään kuin petaa romanssia heidän välilleen. Yhtäkkiä kehojen vaihtuminen kuitenkin lakkaa, ja Taki haluaa selvittää, miksei enää saa tällä tavoin yhteyttä Mitsuhaan.

3. Käänne: Taki matkustaa ystäviensä kanssa alueelle, jolla tietää Mitsuhan kotikaupungin sijaitsevan. Hän on luonnostellut maiseman Mitsuhan kotikaupungista ja sen tunnistaa eräs ravintolan omistaja, joka osaa ohjata Takin oikeaan paikkaan: kolme vuotta sitten meteoriitin tuhoamaan pikkukaupunkiin, jossa kuoli tuhon aikana 500 ihmistä. Mitsuhan Takille jättämät viestit alkavat kadota hänen puhelimestaan, mutta hän ei suostu uskomaan, että kaikki on menetetty ja että Mitsuha olisi kuollut vuosia aikaisemmin, joten hän yrittää löytää keinon pelastaa sekä tytön että kaupungin.
 
Mitsuhan kehossa ollessaan kokemiensa asioiden perusteella Taki keksii keinon päästä vielä kerran palaamaan Mitsuhan kehoon. Meteoriitin törmäystä ei voi estää, mutta Taki ja Mitsuha onnistuvat järjestämään evakuoinnin, jonka ansiosta Mitsuha perheineen pelastuu. Taki palaa omaan aikaansa eikä muista mitään tapahtuneesta.
 
4. Loppuratkaisu: Viisi vuotta myöhemmin Takilla on yhä tunne, että hän on menettänyt jotain tärkeää. Kun hän kävelee portaikossa, häntä vastaan tulee Mitsuha, jossa on jotain etäisesti tuttua. Kun Taki lausuu ajatuksensa ääneen, myös Mitsuha myöntää saman tunteen, jolloin heidän yhteytensä palaa.
 
 
Käänteeseen asti elokuvan katsoja olettaa, että hahmojen välillä syntyvä romanssi on elokuvan pihvi. Kun totuus paljastuu, merkittävämmäksi nousee, saako Taki pelastettua Mitsuhan ja muut kaupungin asukkaat. Lopputulemana Mitsuha on pelastettu, ja romanssin mahdollisuudestakin vihjataan elokuvan viimeisessä kohtauksessa.


Rakenteen hyödyntäminen omassa kirjoittamisessa

 

Kishoutenketsu kuulosti minusta heti etäisesti tutulta, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin jotain vuosia sitten. Veikkaankin, että sitä on hyödynnetty monissa japanilaisissa roolipeleissä, joiden parissa olen valehtelematta kuluttanut satoja tunteja. Koska myös luen mangaa ja katson animea, olen todennäköisesti hiljalleen tottunut tähän rakenteeseen ilman, että olen ajatellut asiaa aktiivisesti.
 
Viime aikoina tämä rakenne on pyörinyt mielessäni yhä enemmän, ja sen takia haluaisin hyödyntää sitä myös omassa kirjoittamisessani. Japanilaisen viihteen kuluttaminen on saanut oman innon kallistumaan idän suuntaan, joten yhtä hyvin voin sitten kieriä kunnolla.
 
Seuraava kirjallinen projektini on editointivaiheessa, ja mielessä on käynyt, että puran sen seuraavaksi osiin ja katson, saisinko jo sen kasattua kishoutenketsu-rakenteeseen edes soveltaen. Ehkä sitä seuraavan kokeilen suunnitella jo valmiiksi siihen sopivaksi. En ole aiemmin lähtenyt kirjoittamaan rakenne edellä vaan antanut sen muodostua prosessin aikana ja hionut tarvittaessa editointivaiheessa. Tämä siis tulee olemaan haaste minulle, kun aloitan seuraavan kokonaan uuden kirjoitusprojektin.
 
Miksen sitten ole ottanut tätä rakennetta käsiteltäväksi kursseillani? Vastaus on yksinkertainen: en ole sitä vielä opiskellut sitä käytännön kautta. Haluan saada ensin itse konkreettisen tuntuman siihen. Sen jälkeen voin ottaa sen osaksi kurssejani länsimaisten rakennemallien rinnalle.
 
Edessä on siis jälleen uusi tutkimusmatka, jota en oikeastaan malta odottaa. Mikäli sinä olet käyttänyt kishoutenketsu-rakennetta omassa kirjoittamisessa, kerro ihmeessä, mitä ajatuksia se sinussa herättää. Toki saat kertoa, vaikket olisi kokeillutkaan.
 

Mielenkiintoista luettavaa

Lähettänyt klo 4 kommenttia
Tunnisteet:

Romantiikasta ja kirjoittamisesta

Romantiikka on eräs suosituimmista kirjallisuuden genreistä, vaikkei sitä aina puheiden ja yleisen arvostuksen perusteella uskoisi. Tiedä sitten, mistä negatiiviset näkemykset kumpuavat, mutta itse ainakin nautin rakkaustarinoiden lukemisesta ja kirjoittamisesta. Rakkaus saa sydämen sykähtämään, turha sitä on kiistää.

Romantiikka sisältää lukijalle lupauksen. Tarina täyttää tietyt oletukset ja jättää mukavan  jälkimaun, joskus suorastaan herkullisen. Romantiikassa loppu on pääsääntöisesti onnellinen, ja lukijat myös odottavat sitä.

Jos loppu ei ole onnellinen, on lukijalle silti saatava aikaan tunne, että parin rakkaus sai tarinan edetessä täyttymyksensä. Muuten kyseessä on jonkin toisen genren tarina, jollaisia on totta kai täysi vapaus kirjoittaa, mutta romantiikaksi en niitä silti välttämättä lukisi.

Oma matkani tämän genren pariin alkoi nuorten kirjoista sekä SinäMinä- ja Regina-lehtien novelleista, harlekiinikirjallisuus tuli myös testattua. Jossain vaiheessa kuvioon astui mukaan fanifiktio, koska rakastamieni tv-sarjojen, kirjojen ja pelien hahmot eivät mielestäni saaneet riittävästi romanttisia juonikuvioita osakseen. Onneksi faniyhteisö osasi jo tuolloin, ja osaa edelleen, korjata tämän puutteen, joten fanifiktion puolelta romantiikkaa löytyy aina ähkyyn asti. 

Nykyisin ahmin romanttisia tarinoita sarjakuvapuolelta, lähinnä mangana, ja luen Young Adult -kirjoja, joissa on myös romanttisia juonenkäänteitä. Lisäksi luen jonkin verran myös aikuisille suunnattuja romanttisia tarinoita, mutta viihdyn edelleen myös fanifiktiopiireissä. 

Erityisen innostunut olen kuitenkin paranormaalista romantiikasta, jossa siis suhteen toinen osapuoli on yleensä jokin yliluonnollinen olento. Esimerkiksi vampyyrit ja ihmissudet ovat hyvin edustettuina tässä genressä. Koska fantasiatarinat ovat viehättäneet minua lapsesta asti, paranormaali romantiikka tuntuu luonnolliselta lisältä.

Pidän mukavana, jos esimerkiksi fantasia- tai seikkailutarina sisältää romanttisen sivujuonen. Tiedän, ettei tällainen todellakaan ole kaikkien makuun, mutta minusta genrejen yhdistäminen tällä tavalla tuo vain mukavasti lisämaustetta kerrontaan.

Koska minusta on kiva lukea fantasiaa ja seikkailua höystettynä romantiikalla, kirjoitan samaa sekamelskaa itsekin. Kristallin lapsissa on romanttisia sivujuonia ja fanifiktion puolella olen raapustellut useamman romantiikalla kuorrutetun seikkailun. Romaanini Missä sydän sen sijaan painottuu enimmäkseen juuri romantiikkaan, vaikka myös siinä on omat jännittävät käänteensä.

 

Romantiikan rakenteista

Jos romantiikkaa lukee paljon tai katsoo vaikkapa genren elokuvia, on helppo havaita, että tarinankerronnan taustalla on kaava. Lukija ja katsoja myös osaavat sitä odottaa. Äkkiseltään kaavamaisuus voi tuntua ajatuksena tylsältä, mutta sillä on myös turvallinen puolensa. Silloin saa sitä, mitä tilasi.

Toisaalta kun kaavan tietää, voi sillä myös leikitellä ja yrittää hämätä lukijaa. Vaikka juoni kulkisi kaavan mukaan, voi tarinan esimerkiksi epäkronologisesti tai se voi vaikkapa seurata kahta erillistä aikalinjaa. Mahdollisuuksia on, kunhan ensin tiedät, millaisen tarinan haluat kertoa sen lisäksi, että se on romanttinen.


Henkilöhahmoilla eloa

Henkilöhahmot ovat tärkeä osa tarinankerrontaa, mutta romantiikassa heillä on erityinen merkitys. Jos päähenkilöt eivät puhuttele, on ainakin minun todella vaikea päästä tarinaan sisälle. 

Tämä on tietenkin hankalaa siinä mielessä, että erilaiset hahmot innostavat erilaisia lukijoita, eikä kaikkia ole mahdollista miellyttää yhtä aikaa. 

Itse asiassa kaikkien miellyttämiseen ei edes kannata pyrkiä, sillä lopputulos saattaa olla ikävän mauton ja hajuton. On siis parempi hyväksyä se, että kaikki eivät vain koskaan tule pitämään tarinasta ja sen hahmoista. Se ei tarkoita, etteikö olisi syytä tehdä parhaansa, jotta hahmot ja teksti olisivat timanttisia, mutta on hyvä ymmärtää, että aina on joku, joka tykkää, ja joku, joka ei voi sietää koko juttua.

Henkilöhahmoista kannattaa tehdä sellaisia, että ne sykähdyttävät vähintään sinua itseäsi. Ei täydellisiä yksilöitä vaan inhimillisiä olentoja, joilla on omat vahvat ja heikot puolensa. Tyyppejä, joilla on myös ärsyttäviä piirteitä, kunhan nämä ei silti korostu niin paljon, että vieraannuttavat lukijan tekstin parista.

 

Tule tutustumaan romantiikan rakenteisiin verkkokurssille


Haluaisitko tulla kanssani perehtymään romantiikan rakenteisiin? Ohjaan Wellamo-opistolla 8.2.-8.3.2021 verkkokurssia aiheesta. Kurssilla tutustutaan romanttiseen kirjoittamiseen rakennekaavan ja henkilöhahmojen kautta sekä suunnitellaan oma romanttinen novelli/romaani. Jos sinulla on jo työn alla oleva romanttinen teksti, voit hyödyntää harjoitukset sen kehittämiseen. 

Jos innostuit, voit ilmoittautua mukaan Wellamo-opiston sivujen kautta. Muihin kursseihin taas pääset perehtymään Kurssit-sivullani. Se kannattaa laittaa talteen, sillä päivitän sinne uusimmat tiedot sitä mukaa, kun saan sovittua kursseista opistojen kanssa.

Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: , ,

Joululahjaksi vuonna 2021 ilmestyvä novelli luettavaksi jo nyt!

Joulu lähestyy ja lukijoille on aina mukava antaa pieni joululahja. Tänä vuonna joululahja tulee kuitenkin sivujeni sijaan jakoon Indieklubin kautta. Lue eteenpäin, niin kerron hieman tarkemmin.

Logo: Indieklubi

Mikä ihmeen Indieklubi, saatat kysyä. Klubissa on 9 omakustannekirjailijaa, joilla on kaikilla tavoitteena tehdä hommaa suurella sydämellä mahdollisimman ammattimaisesti. Päätimme tänä vuonna muodostaa pienen kolletiivin, mutta se on oma tarinansa, jonka voit käydä lukaisemassa klubin sivuilta, jos olet utelias.

Klubilla on oma uutiskirje, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kirjeessä kerromme kuulumisista ja uusista julkaisuista, mutta myös pyrimme nostamaan indiekentän mainetta ja jakamaan tietoa omakustantamisesta yleisesti.

Sitten siihen joululahjaan. Jouluinen uutiskirje ilmestyy 14.12.2020 ja sen tilaajat saavat kirjeen mukana linkin novelliini Menetetty sydän. 

Novelli on uutiskirjeen tilaajille ilmaiseksi ennakkoluettavissa rajoitetun ajan. Tämä on siis ainutlaatuinen tilaisuus, sillä novelli ilmestyy maksullisena versiona tammikuussa 2021. 

Jos siis haluat päästä lukemaan novellin nyt ennen muita ja ilmaiseksi, kannattaa tämä tilaisuus käyttää hyödyksi ja tilata uutiskirje Indieklubin sivujen kautta. Huom! emme käytä yhteystietojasi muuhun kuin uutiskirjeen postittamiseen ja listalta voit poistua koska tahansa.


Menetetty sydän -novelli


Kuva: Raita Jauhiainen

Julkaisin vuonna 2017 Missä sydän -romaanin, jonka maailmassa serafit suojelevat ihmisiä daemoneilta. Lukuisat säännöt rajaavat serafien elämää ja eräs niistä kieltää heitä luomasta romanttisia suhteita ihmisiin.

Romaanin maailma jäi pyörimään mieleni perukoille kirjan julkaisun jälkeen eikä ole varsinaisesti jättänyt rauhaan. Niinpä päädyin vuoden 2019 NaNoWriMo-projektina kirjoittamaan sille itsenäistä jatkoa. 

Tuo projekti on tällä hetkellä editointivaiheessa ja siinä seikkailevat eri hahmot kuin alkuperäisessä tarinassa, mutta yhdistäviä elementtejä on silti mukana.

Tänä vuonna syntyi ajatus novellista, joka avaa erään Missä sydän -romaanista tutun henkilöhahmon taustoja tarkemmin (hän on mukana myös jatkotarinassa). Novelli sijoittuu aikaan ennen kumpaakaan romaanimittaista tarinaa, joten sen voi lukea myös ensimmäisenä kurkistuksena tähän maailmaan. Sinun ei siis tarvitse olla lukenut Missä sydäntä hypätäksesi mukaan novellin tapahtumiin.

 

Tarina saa alkunsa eräänä syksyisenä iltana, kun serafi Mikael alkaa varjostaa ihmisnaista, jota hänen on tarkoitus suojella daemonin vaanimiselta. Naisessa on kuitenkin jotain erityistä, mikä vangitsee Mikaelin huomion. Onko mahdollista pysyä ammatillisena, kun kiehtova tuoksu kietoutuu ympärille ja punatut huulet kohoavat viettelevään hymyyn?

 

Mikäli haluat lukea novellin jo nyt etkä vasta ensi vuonna, tartu tilaisuuteen ja tilaa Indieklubin uutiskirje. Silloin linkki novelliin kilahtaa sähköpostiisi jo heti huomenna!


Kiitokset vielä loppuun


Kuva: Raita Jauhiainen

Kirjoittaminen on usein yksinäistä työtä, mutta osana Indieklubia se on ollut minulle vähemmän yksinäistä. Siispä haluan kiittää koko klubia tuesta, jonka sain tämän puserruksen aikana.

Lisäksi erityiskiitokset Katri Siskolle, joka toimi esilukijana ja pallotteli ajatuksia kanssani, S. A. Keräselle, joka auttoi kielenhuollon kanssa ja nosti esille pari pointtia kieliopin ulkopuolelta, Skessa Kaukamaalle, jonka ansiosta sain varmuutta erään kohtauksen osalta, sekä Raita Jauhiaiselle, joka loihti novellille kannen valitsemastani kuvamateriaalista.

Iso kiitos myös esilukijoilleni Ellille ja Aleksille, jotka antoivat oman näkemyksensä novellista ja siten auttoivat työstämään siitä entistä paremman.

Olen onnekas, kun olen saanut tällaisen määrän ihmisiä tuekseni. Ilman teitä kaikkia novelli ei olisi sellainen kuin se nyt on. Olette varsinainen joululahja minulle siis.

Ja jos sinä haluat novellin ennakkolukuun joululahjaksi, kiirehdipä sinne Indieklubin sivuille laittamaan uutiskirje tilaukseen!


Mukavaa joulun odotusta!


Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)