Anna Kaija

Nyt on se hetki. Kristallin lapset -sarja on saanut päätösosansa ja voit sen tilata omiin kätösiisi heti, kun vain haluat. Kirjaa saa nyt jo painettuna muutamasta kaupasta.

Tuuli on läsnä jokaisessa henkäyksessä, joka karkaa kuolevaisten huulilta, se on jokaisessa heinäkorren huojunnassa ja jokaisessa meren aallossa. Se kuljettaa pilvet taivaan halki ja työntää myrskyn merelle, se hivelee maata ja antaa tulelle pontta.

Tuhoutunutta maakristallia herättämään lähtenyt Momi purjehtii kohti Kapokaa, jossa sijaitsee viimeinen kristallitemppeli. Taakse ovat jääneet niin tutut maisemat kuin paras ystävä, Sennakin, joka matkaa näkijän unessa etsimässä vastauksia omasta menneisyydestään. Samaan aikaan Sonja vaeltaa viidakon halki ja toivoo löytävänsä tarujen lohikäärmeet, sillä hän uskoo voivansa niiden avulla herättää maakristallin ennen Momia. Momin rinnalla matkaavaa Astaraa puolestaan kutsuu tuuli vahvemmin kuin koskaan, ja sydän vetää häntä tuulikristallin luokse.

Kun kilpajuoksu henkikristallin luokse kiihtyy, yhä uudet kysymykset piinaavat matkalaisten mieliä. Jokaisen on kohdattava totuus ja päätettävä oma paikkansa maailmassa.

Tuulen taisto on Kristallin lapset -sarjan viimeinen osa. Aiemmin ovat ilmestyneet Maan mahti (2015), Tulen tahto (2017) ja Veden vaisto (2018).

Seuraa myös somessa!

Edellisellä kerralla sanataideohjaajan opinnoissa, joita suoritan Hämeenlinnan kesäyliopistossa, kirjoitettiin harjoitustyönä 7 virkkeen novelli. Olen kerran aikaisemmin tehnyt kurssilla saman harjoituksen ja se kasvoi lopulta pidemmäksi tarinaksi. En tiedä, kasvaako tämä uusi vielä, mutta halusin nyt jakaa tämän lyhyen version.

Maailma levittäytyi edessäni vihreänä ja eloisana, kasvien täyttämänä rauniokaupunkina, jonka eläimet olivat valloittaneet itselleen. Seisoin tornitalon katolla ja tähyilin ympärilleni elävässä kuolleessa kaupungissa.

"En ole koskaan nähnyt mitään näin kaunista."

"Aina täällä ei ole näyttänyt tältä."

Käänsin katseeni taivaalle, jonne Jumalat olivat asettuneet asumaan sen jälkeen, kun olivat luoneet meidät ja antaneet meille käskyn herättää eloon maailma, josta elämä oli jo katoamaisillaan. Tartuin sinua kädestä, ja tuijotimme yhdessä korkeuksiin. Sininen taivas kaartui yllämme, meidän taivaamme, jonka läpi kajasti Jumalten rengasmainen koti, josta emme antaisi heidän palata maailmaamme.

Seuraa myös somessa!