Pohdintoja Helsingin kirjamessujen jälkimainingeissa

Tunnustetaanpa jotain. Meinasin jättää tänä vuonna Helsingin kirjamessut kokonaan välistä! Sitten kävi niin, että sainkin kutsun esiintymään ja peruin puheeni. Siispä lauantaina 24.10. suuntasin kohti messukeskusta jännittynein mielin. Messukokemus oli erilainen aiempiin vuosiin verrattuna, ylitin ehkä jossain määrin itseni, mutta messujen jälkipuinnit saivat myös pohdiskelemaan paljon.





Esiinnyin Books on Demandin messuosastolla yhdessä Lina Halisen kanssa ohjelmassa Let's talk about romantasy. Kuten nimi jo paljastaa puhuimme romantasian (ja fantasian) kirjoittamisesta, genrestä yleisemmin, sen tulevaisuudesta sekä tietysti myös omista teoksistamme.

Aiemmin olen ollut messuilla vain kävijänä ja parit kerrat myös vaikuttajapassin saaneena, mutta esiintymään en ole aiemmin päässyt. Kirjailijan roolissa en ole esiintynyt muutenkaan julkisesti, koska en koe esillä olemista mitenkään erityisen miellyttäväksi. 

Nyt kuitenkin kävi niin, että vastasin sähköpostiini kilahtaneeseen pyyntöön myöntävästi, koska halusin lähteä vähän kokeilemaan omia rajoja. Ehkä minusta voisi sittenkin olla myös johonkin tällaiseen? Opekokemuksesta sain vähän tukea ja turvaa koettelemukseen, vaikkei se sama asia olekaan.

 

Taustalla esiintymiskammoa ja kiusaamiskokemuksia

 

Jo peruskoulusta asti olen kammonnut esille nousemista. Olin se tyyppi, joka änkytti kouluesitelmissä ja puhui liian nopeasti. Hyvä jos esitelmistäni jotain tolkkua sai. Ongelma jatkui läpi lukion ja korkeampienkin asteiden ja tuotti ajoittain haasteita myös työelämässä, jos satuin joutumaan rooliin, missä oli pakko esiintyä muiden edessä.

Esiintymiskammooni vaikuttanevat osittain koulukiusaamiskokemukset, mutta ehkä sen lisäksi minulla on taipumusta yliajatteluun ja itsekriittisyyteen. Nämä piirteet eivät ainakaan hyödyksi esiintyessä minun kokemukseni mukaan. 

Ongelma on alkanut helpottaa vasta opetuskokemuksen myötä. Ensimmäiset kurssit olivat minulle todella vaikeita ja ahdistuin suunnattomasti, jos mokailin yhtään. Ongelmia PowerPointin kanssa? Sietämätön nolostus. Sanoin jotain hassusti? Uneton yö. Ja niin edelleen. 

Onneksi en enää murehdi samalla tavalla. Isoimman kiitoksen haluan ojentaa ihanille opiskelijoilleni, joiden kannustava ja innokas asenne on saanut minut huomaamaan, etteivät mokat nyt niin vakavia ole ja voin olla ihan hyvä niistä huolimatta. Nykyisin osaan jo melkein nauraa omille sekoiluilleni. 

Siispä kiitos opiskelijoiden, uskalsin viimein vastata esiintymiskutsuun myönteisesti. Kyllä se lavalle nouseminen silti hirvitti, mutta oli hienoa, että rohkenin mennä.

Tästä voinee todeta, että joskus tarvitaan aika paljon korjaavia kokemuksia, jotta jonkin asian kanssa pääsee eteenpäin. Olen niitä tässä ihanassa työssä runsaasti saanutkin. Se on onnekasta. Toivottavasti saan jatkaa tällä tiellä vielä pitkään.

 

Jännittävä esiintyminen, kivoja kohtaamisia ja paljon kiertelyä


Kuva saatu Lina Haliselta

Niin, takaisin sinne messuille. Esiintyminen tosiaan jännitti etukäteen, ja olinkin harjoitellut kysymyksiin vastaamista muutamaan otteeseen. En silti tiedä, miten tämä realisoitui lopulta puheeksi, koska en omista höpinöistäni muista itse asiassa kauheasti. Sain kuitenkin kehuja muutamilta paikalla olleilta, joten ehkä se meni siedettävästi.

Joka tapauksessa haastattelija oli mukava ja rento, samoin Lina oli aivan huikea. Hänellä on selkeästi esiintymisen taito hallussa ja rohkeutta puhumiseen. Hänestä syntyi minulle myös innokas ja innostava vaikutelma, joten voin kyllä nähdä hänet vastakin nousemassa lavoille.

Ehkä myös itseni. Katsellaan, mitä jatkossa tapahtuu.

Yhteishaastattelun jälkeen oli vielä aikaa jutella. Kiitos Linalle siis hyvästä keskustelusta sekä kirjahankinnasta. Nämä lämmittävät sydäntä aina.

Samassa yhteydessä jutustelin sitten muidenkin tuttujen kanssa, ja kyllähän nämä toisten kirjailijoiden kohtaamiset aina tuntuvat hyviltä. Vähän liian harvoin tulee kurssien ulkopuolella juteltua kunnolla kirjoittamisesta, kirjoista ja kaikesta niiden ympärillä tapahtuvasta. Valitettavasti messuillakin kohtaamiset jäivät melko lyhyiksi, koska kaikilla oli luonnollisesti omia kiireitä.

Jutustelua enemmän ehdinkin sitten kierrellä ja tehdä vähän omia ostoksia. Kotiin lähti kolme kirjaa, kirjanmerkki sekä DVD-boksi, joten eiköhän niiden parissa viihdy ihan hetken verran.

 

Kirjasome - ketkä ovat keskiössä, ketkä jäävät ulkopuolelle

Messujen jälkeen some täyttyi lukuisista postauksista. Ostospinojen ja ohjelmahehkutusten lisäksi esillä tuntui olevan paljon myös kirjasome ja siitä erityisesti booktok ja kirjagram. Kirjamastodonin en ole ainakaan huomannut puheissa esiintyvän, joten ehkä se on vähän enemmän piilossa oleva somenurkkaus.

Kirjasomeen liittyy paljon yhteisöllisyyttä, moninaisia postauksia kirjoista sekä niiden oheistuotteista sekä somen vaikutus ihan kustannuskenttään ja siihen, kuka ylipäätään pääsee esille. Osalle on syntynyt somen kautta ystävyyssuhteita, toiset taas kokevat jääneensä syrjään. Väliin mahtunee joukko muunlaisiakin kokemuksia. 

Tämä kaikki on varmasti omiaan nostamaan tunteita pintaan, mikä mielestäni on näkynyt myös käydyssä keskustelussa. Monet jakavat someystävien kanssa yhteiskuvia ja näyttävät siten muillekin, miten hauskaa onkaan ollut, kun on tapahtumassa kasvotusten nähty. Lisäksi osan postaukset ovat some-algoritmien suosiossa ja nousevat vahvasti näkyviin myös tapahtumien ulkopuolella.

Reunoille jää sitten paljon. Osa ehkä osallistuu somepostailuun muttei saa algoritmilta näkyvyyttä. Keskusteluihin voi olla vaikea osallistua, jos tuntee olonsa jo valmiiksi näkymättömäksi tai syrjäänjääneeksi. Osa jää ehkä sivummalle vapaaehtoisestikin, mutta osalle tämä voi olla kipeä paikka. Kynnys tuoda itseään ja omia juttujaan vahvemmin esille voi olla korkea. Voi myös olla vaikea vain mennä juttelemaan ihmisille, vaikka heitä tapahtumissa tunnistaisikin. Siispä kaikki eivät välttämättä yhteisistä tapahtumista ja sosiaalisesta mediasta huolimatta saa sosiaalisen osallisuuden kokemusta, ja silloin toisten postaukset voivat kirpaista.

Tarkoittaako tämä sitten, että muiden pitäisi omaa postailuaan rajoittaa? Ei suinkaan.

Entä saako omasta syrjään jäämisestään puhua? Minusta kyllä.

Nämä molemmat kokemukset ovat totta yhtä aikaa, eikä meillä taida olla helppoja vastauksia siihen, miten kaikki halukkaat voisivat kokea osallisuutta juuri tässä yhteisössä. Tietenkin tähän suuntaan kannattaa pyrkiä ja uskonkin, että moni kyllä ottaa mielellään niin uusia kuin vanhempiakin tekijöitä mukaan. Joskin yksi iso ongelma on varmastikin jo se, miten tulla näkyväksi, jos algoritmi ei vain suosi postauksiasi riittävästi, jotta muut voisivat huomata sinun sanoneen jotain. Ehkä jokainen voi pyrkiä tässä kantamaan oman kortensa kekoon ja nostaa esille myös vähemmän reaktioita saaneita kirjapostauksia, jos sellaisia sattuu huomaamaan.

 

Omat pohdintani kirjasomeen osallistumisesta

Yksin kuvassa, koska enhän minä 
mitään yhteiskuvia uskalla pyydellä

Ennen kuin aloitan, haluan korostaa, että nämä pohdinnat koskevat juuri minun osallistumistani. Niitä ei kannata yleistää muihin. 

Itsekin ehkä koen olevani jossain määrin kirjasomen reunamilla, en täysin siellä ytimessä. En ole TikTokissa enkä erinäisistä syistä aio sinne liittyä. Siispä osallistun somekuvioihin lähinnä Instagramin puolella. Mastodon-tilikin minulla on, mutta olen ollut laiska sen käytössä, joten kovin paljon yhteyksiä ei minulle ole sitä kautta syntynyt. 

Koen, että Instagram suosii toisia sisältöjä (esim. keloja) ja ei juurikaan anna näkyvyyttä toisille (esim. kirjakuville). Joihinkin postauksiin saan paljonkin reaktioita, jotkut painuvat someunholaan varsin nopeasti. Kyllähän se joskus harmittaa, jos huolella valmisteltu postaus ei näy juuri kenellekään, ja saattaa tulla olo, ettei ketään kiinnosta, vaikka oikeasti kyse on vain siitä, ettei Instagram halunnut antaa sille näkyvyyttä. 

Mitä taas tulee tapahtumiin, katselen monesti jälkikäteen, kuinka kivoja yhteiskuvia muut postaavat. En muista, milloin viimeksi joku olisi halunnut ottaa kanssani sellaisen. 

Paitsi nyt esiintymisestä otettiin ja se oli ihan huippujuttu! 

Toisaalta en ole maailman kuvauksellisin tyyppikään, joten eipä tarvitse stressata, miltä näyttää kuvissa, kun sellaisia ei juuri ole. Silti kyllä se joskus harmittaa, ettei voi jakaa kasapäin yhteiskuvia ihanien tyyppien kanssa. Uskon nimittäin, että kirjasomessa on paljon aidon mukavia ihmisiä, vaikken kovin monen kanssa olekaan päässyt juttelemaan kasvotusten.

Kun sanon olevani reunamilla, on otettava huomioon, etten juuri itse mene tapahtumissa puhumaan ihmisille. Koen, että saatan olla häiriöksi ellei minulla ole selkeää asiaa. Tai että voisi olla kiusallista, että "se verkko-ope" tulee yhtäkkiä jotain höpisemään. Olen ehkä tapahtumissa aina jossain eri roolien välimaastossa, joten en edes tiedä, pitäisikö ihmiset kohdata ope-Annana, kirjailija-Annana vai ihan vain Annana. Ole siinä sitten! Tämä on taas ihan niitä omia päänsisäisiä mörköjäni, jotka minun olisi vain jotenkin voitettava. Sitten ehkä uskaltaisin vaikka joskus itse pyytää toista yhteiskuvaan.

Eli en syytä muita siitä, että jään vaille tiettyjä tapahtuma- ja somekokemuksia. Voisin olla niiden suhteen aktiivisempi, mutta toistaiseksi kynnys on tuntunut liian korkealta ylittää. Tätä minun onkin itsessäni työstettävä ja ehkä myös tarkennettava, millaisessa roolissa haluan yhteisöön milloinkin osallistua. Eli ehkä tilanne aikanaan helpottaa. 

 

Voisi siis sanoa, että kirjamessut olivat mielenkiintoinen kokemuksena ja herättivät paljon ajatuksia myös näin jälkikäteen. Olen kuitenkin iloinen, että uskalsin lähteä esiintymään. Seuraavat henkilökohtaiset esteet voi sitten ylittää toisella kertaa.

 


 

Tilaa uutiskirje ja saat ilmaisen Kristallin lapset -novellin

Tiesitkö, että voit saada minulta uutiskirjeen, jonka mukana saapuu tieto niin tulevista kursseista kuin uusista kirjoistanikin suoraan sähköpostiisi? Ei enää missattuja somepostauksia tai kotisivujen uutispäivityksiä. 

 

Tilannekatsaus kerran kuussa


Lähetän uuden uutiskirjeen keskimäärin kerran kuussa eli en pommita sähköpostiasi jatkuvalla syötöllä. Rauhallisella tahdilla varmistan, että uutiskirjeessä on oikeasti asiaa eikä pelkkää höpinää. Toisinaan sisältö painottuu enemmän esimerkiksi kursseihin, joiden ilmoittautuminen alkanut. Välillä taas puhun enemmän kirjoittamisesta sekä omista ja muiden kirjoista.

 

Novelli ilmaiseksi tilaajille

 

      

 

Tänä vuonna olen julkaisemassa uuden version Tulen tahto -romaanistani. Tämä kovakantinen versio sisältää Kristallin lapset -sarjaan liittyvän novellin, jota en ole aiemmin julkaissut yhtään missään. Novelli sijoittuu aikaan hieman ennen varsinaisen kirjasarjan tapahtumia ja paljastaa hieman erään keskeisen henkilön taustoista.

Kun tilaat uutiskirjeeni vuoden 2026 aikana, saat novellin digitaalisen version itsellesi suoraan sähköpostiisi riippumatta siitä, haluatko ostaa Tulen tahdon kovakantisen version vai et.

En käytä yhteystietojasi muuhun kuin uutiskirjeen toimittamiseen. 

 

Tästä tilaamaan! 

 


 

Nähdään Helsingin kirjamessuilla!

Helsingin kirjamessut järjestetään 22.-25.10.2026 ja tällä kertaa minäkin olen siellä esiintymässä. Tervetuloa messuille! Toivottavasti tiemme kohtaavat.

 

Let's talk about romantasy -yhteishaastattelu kirjailija Lina Halisen kanssa

 

La 24.10., klo 15
Books on Demandin messuosastolla 6N31  

Tule kuuntelemaan Lina Halisen ja minun ajatuksiani romantasian ja fantasian kirjoittamisesta. Lina Halinen on kirjoittanut Haukka ja tuliruusu -trilogian aloittavan Soturiprinssin. Allekirjoittaneelta puolestaan löytyy mm. Maan mahti, joka aloittaa Kristallin lapset -sarjan.

Haastattelussa kerromme, miten olemme päätyneet kirjoittamaan juuri noita genrejä ja mikä niissä kiehtoo, mutta pohdiskelemme myös, millaiselta genrejen tulevaisuus näyttää.

 

Muuten liikun messuilla lauantaina ja minut saattaa bongata mm. pienkustantajien pöytien lähistöltä tai tutustumassa antikvaarien tarjontaan. Saa tulla moikkaamaan, jos satut näkemään.

 


 

 

Uusi kansi GetCoversilta - päivitetty kokemus

Kun julkaisin Maan mahdin 10-vuotisjuhlaversion, tilasin siihen kannen GetCovers-yritykseltä, josta olin kuullut paljon hyvää kansainvälisissä indiekirjailijapiireissä. Päätin ottaa palvelun testiin ja pienten mutkien kautta olin lopulta varsin tyytyväinen lopputulokseen. Siispä myös Tulen tahdon uusi versio sai kantensa saman yrityksen käsissä.

Maan mahdin uuden version 

kanssa vuonna 2025.

Jos haluat lukea ensikosketuksestani GetCoversin palveluun, kurkkaa ihmeessä edelliset kannentilauspohdintani. Vaikka tuolloin matkassa oli pieniä haasteita, perille päästiin lopulta ja olin iloinen siitä, miten upean kannen sain. 

Silti minua jännitti, miten seuraavan kannen kanssa käy. Muutamat indiekirjailijat olivat nimittäin harmitelleet, etteivät olleet saaneet sarjansa toiselle osalle kantta, joka on uskollinen ensimmäiselle. Koska oma ensikosketukseni palveluun paljasti, että viesti voi hukkua käännökseen, en tätä suoranaisesti ihmettele. Ymmärtääkseni englanti ei ole vastapuolen äidinkieli eikä se ole minunkaan, joten tulkinta- ja ajatusvirheitä voi tulla ihan molemmin puolin.

Pienten tykytysten kera lähdin siis tilaamaan seuraavaa kantta. Ala selviää, miten tässä kävi.  

 

Tarkka valmistautuminen

Omien ja muiden kokemusten perusteella päätin olla äärimmäisen tarkka sen suhteen, miten määrittelen oman tilaukseni, jotta tulkinnanvaraa ei jäisi liikaa vaan tulisin aidosti ymmärretyksi. Pyrin muotoilemaan tilaustekstiin selkeästi, mitä odotan kannelta ja pyysin yritystä esim. käyttämään samoja fontteja, joita edellisessä kannessa oli käytetty. Lisäksi laitoin oheen muistutukseksi edellisen kansitiedoston, vaikka se saattaa toki yrityksen omistakin arkistoista löytyä. Lopuksi kerroin, mikä uuden kirjan teemoissa on erilaista verrattuna edelliseen.

Kun tilausteksti oli valmis, luetutin sen henkilöllä, joka ei etukäteen tiennyt, millaista kantta olin tilaamassa. Kysyin häneltä, millaisen käsityksen hän sai englanninkielisestä viestistäni ja muokkasin tekstiä vielä saamani palautteen pohjalta. Olihan tästä toki ylimääräistä vaivaa, mutta usein toisen kommentit auttavat hahmottamaan asioita, joille itse on sokea. 

Koska itselläni oli erityisiä haasteita kannen mittojen suhteen edellistä tilausta tehdessä, päätin tällä kertaa myös panostaa tähän osuuteen erityisen huolellisesti. En jättänyt selvitystyötä GetCoversin hartioille (vaikka he sen sallivat) vaan selvitin kannen mitat ensin itse Books on Demandin kansilaskurilla.

 


 

Tämän jälkeen tein saamastani tiedosta kuvallisen version englanniksi Canvalla. Jotta sain sanaston kuvaan oikein englanniksi, käytin apuna Amazon KDP:n Cover Calculatoria. Sieltä ei tosin varsinaisia mittoja kannata katsoa, koska Amazon käyttää kirjoissa hieman erilaista mitoitusta kuin BoD, jonka kautta itse olen kirjan julkaisemassa. Toki jos olet julkaisemassa Amazonin formaatissa, voit ottaa mitat suoraan heidän laskuristaan, mikä saattaa jopa helpottaa GetCoversin kanssa asioimista.


Toimitin mittatiedoston myös tilauksen mukana heti kärkeen ja nimesin sen selkeästi, jotta mittojen suhteen ei tällä kertaa syntyisi epäselvyyksiä. Oma ajatukseni oli, että kun annan mahdollisimman paljon tietoa niin selkeästi kuin mahdollista, lopputuloksen pitäisi olla onnistunut.

 

Mitä sain?

Sain ensimmäisen version kannesta muutaman päivän kuluttua tilauksesta ja ihastuin välittömästi. Omasta mielestäni Tulen tahdon kansi istuu täysin yhteen Maan mahdin kanssa mutta edustaa kuitenkin sarjan kakkososaa kauniisti. Toiveeni siis todellakin kuultiin! Fontitkin täsmäsivät, joten mahtavaa.

Oikeastaan mitään erityistä vikaa on löytänyt vaan olin erityisen tyytyväinen. Mitatkin olivat tällä kertaa heti oikein, joten niiden säätämiseen ei tarvittu useaa turhauttavaa keskustelukierrosta. Selvästikin kuvallisen, englanninkielisen ohjeen toimittamisesta oli hyötyä, joten aion käyttää sitä myös jatkossa.

Yksi moka oli kuitenkin päässyt livahtamaan mukaan, ja se oli täysin omaa syytäni. Nimittäin takakansitekstiin oli livahtanut kirjoitusvirhe. Tämä siitä huolimatta, että olin tarkistanut tekstin useampaan kertaan ja luetuttanut sen vielä puolisollakin, joka on yleensä kovin tarkka näistä. Tästä opin, että on ehkä vielä syytä pyytää kolmas henkilö tarkistamaan takakansiteksti seuraavalla kerralla.

Eipä siinä auttanut sitten kuin nöyränä lähettää pyyntö, että josko voisivat minun möhläykseni vielä korjata. Onneksi vastapuoli suhtautui tilanteeseen oikein asiallisesti ja lupasi, että korjattu tiedosto saapuu minulle piakkoin. Näin myös kävi ja muutaman päivän jälkeen sähköpostini kilahti jälleen.

Tulen tahdon kansi saatiin siis kuntoon yhdellä korjauskierroksella, jota sitäkään ei olisi tarvittu, ellen olisi itse sählännyt tilausta tehdessä. Aika huikeaa! Ja todellakin olen itse tyytyväinen saamaani kansikuvaa, enkä malta odottaa, että pääsen hipelöimään sitä varsinaista kirjatiedostoa myöhemmin.

 

Kuva: GetCovers

 

Eli suosittelen GetCoversia, mikäli olet tiukan budjetin indiekirjailija ja haluat kuitenkin näyttävän kannen kirjallesi. Omat kokemukseni ovat olleet toistaiseksi erittäin positiivisia ja tarkoitus on tilata myös Veden vaiston ja Tuulen taiston kovakantisiin versioihin kannet samasta putiikista, kunhan pääsen niiden kanssa riittävän pitkälle. Ihan huikeaa, että tällainen palvelu on saatavilla!

 


 

Tunteiden psykologia proosan kirjoittamisen tukena

Opiskelijan suosituksesta otin luettavaksi Lauri Nummenmaan Tunteiden psykologian, joka esittelee melko kattavasti, mitä tunteista tiedetään mm. neurologian näkökulmasta. Kesä vierähti enemmän muiden kirjojen parissa, mutta tuli tämäkin lopulta luettuna ja osoittautui kyllä erittäin hyväksi lukukokemukseksi,  jota olen tässä makustellut sitten hyvän tovin.

 

Lauri Nummenmaa - Tunteiden psykologia (2010)

 

Minun ei ole tarkoitus kirjoittaa Nummenmaan teoksesta kuitenkaan kirja-arvostelua. En edes lukenut teosta siitä näkökulmasta vaan enemmänkin lähdin pohdiskelemaan, onko siitä hyötyä kirjoittajalle ja toisaalta myös sanataideohjaajalle kirjoituskurssien sisällön kannalta. Niinpä tässä postauksessa teen enemmänkin nostoja kirjan tarjoamista tiedoista ja pohdin niitä suhteessa proosan kirjoittamiseen.

Suosittelen kyllä lämmöllä Tunteiden psykologian lukemista olit sitten kirjoittaja tai et. Se nimittäin tarjoaa yleisesti mielenkiintoista tietoa siitä, miten tunteet toimivat, miksi ne toimivat sillä tavoin ja mitä kehossa ja aivoissa tapahtuu niiden kokemisen aikana. Kirjan voi ottaa myös keinona parantaa omaa itsetuntemustaan ja ymmärrystään kanssaihmisistä.

 

Kirjoittaja ja tunteiden kielellistämisen vaikeus 

Tunteet ovat haasteellinen kirjoittamisen osa-alue. Näin olen itse todennut ja kuullut monelta opiskelijaltanikin. Tämä on itse asiassa melko järkeen käyvää, sillä Nummenmaan mukaan tunteiden käsittely kielellisesti on meille hankalaa. Ja mistäpä muustakaan on kyse silloin, kun yrität kirjoittaa henkilöhahmosi tunteet näkyviin ilman, että pelkästään nimeät ne. Nummenmaa selittääkin, että tunnekokemuset ovat alkukantaisia ja kehittyneet ihmislajille jo ennen kielen syntymistä. Tämän vuoksi tunteiden kokemiselle voi olla välillä vaikeaa löytää sanoja.

Tähän Nummenmaa kuitenkin jatkaa, että sanallistamisen oppiminen tapahtuu usein lapsuudessa. Kun lapsi seuraa, millaisia tunnereaktioita toiset tuottavat eri tilanteissa, hän oppii tunnistamaan niitä. Vanhempi voi lisäksi selittää auki lapsen omia tunnereaktioita, esimerkiksi "sinua harmittaa, koska..." tai "taidat olla iloinen, koska..." Tällä tavoin lapsi oppii, miltä tunnekokemukset tuntuvat, miten niihin reagoidaan ja millä nimellä tunnetta kutsutaan. Tämän voikin ottaa huomioon esimerkiksi, jos kirjoittaa pienille lapsille. Samalla kun tunteen näyttää tarinassa, voi olla hyvä ajatus nimetä se. Kuvakirja antaa lisäksi mahdollisuuden esittää sama tunnetila vielä kuvituksessa. 

Toki silti kehollisten kokemusten tuominen tekstiin voi olla hankalaa, vaikka tunteen itsessään osaisi omassa elämässä tunnistaa. Mahdotonta se ei ole, muttet taatusti ole yksin, jos kipuilet juuri tämän aiheen osalta tekstisi kanssa. Olenkin aiemmassa artikkelissa nostanut esille muutamia keinoja, joilla tunteita voi tekstissä näyttää.

 

Tunteiden luokittelua Nummenmaan kirjassa

Nummenmaa erittelee ihmiselle joukon perustunteita, jotka kehittyvät meille luonnostaan.

 

Perustunteisiin kuuluvat: 

  • Mielihyvä: Ohjaa ihmistä kohti itselleen hyödyllistä toimintaa
  • Pelko: Ohjaa ihmistä pois haitallisista tapahtumista
  • Inho: Estää ihmistä syömästä tai juomasta jotain myrkyllistä tai pilaantunutta
  • Suru: Vähentää ihmisen toimintavalmiutta ja saa muissa ihmisissä aikaan empatian kokemuksia, jotka mahdollistavat avun saamisen
  • Viha: Nostaa toimintavalmiutta, suuntaa ihmisen huomion puolustautumiseen tai vastustajan kimppuun hyökkäämiseen. Ihmiset saattavat käyttää vihanilmauksia ennakoivina pelotuksina
  • Hämmästys: Keskeyttää toiminnan ja valmistaa ihmisen muuttamaan sitä

 

Myöhemmin Nummenmaa vielä lisää, että inhoon liittyy lisäksi moraalinen inho, mutta se ei ole perustunne. Sen sijaan se syntyy, kun asiat tai tapahtumat ovat voimakkaasti ristiriidassa kyseisen ihmisen arvomaailman kanssa. Tämä on opittua ja kulttuurillista. 

Nämä ovat seikkoja, joita voit hyödyntää omassa kirjoittamisessasi. Tunteet voivat toimia esimerkiksi henkilöhahmon tekojen motiiveina. Mikäli jokin toiminta tuottaa hahmollesi mielihyvää, hän todennäköisesti pyrkii tekemään juuri tätä asiaa. Pelot puolestaan voivat saada hänet karttamaan tiettyjä tilanteita tai reagoimaan niihin voimakkaasti, mikäli hän kuitenkin joutuu tilanteen tai pelottavan asian kohtaamaan. 

Inho saattaa puolestaan vääristää hahmon kasvot, jos hän syö jotain pilaantunutta, mutta moraalinen inho voi olla kirjoittamisen kannalta vielä kiinnostavampaa. Voit nimittäin hyödyntää hahmojen erilaisia moraalisia kompasseja ja laittaa heidät inhoamaan eri asioita moraalisista syistä, jolloin saat heidän välilleen konflikteja. Tämä taas luo jännitettä hahmojen välille, mikä taas voi johtaa toimintaan. Luonnollisesti on syytä miettiä, mikä toimii kirjoittamasi tarinan kontekstissa ja vie juonta eteenpäin, mutta joka tapauksessa ottamalla tunteet mukaan saat fiktiivisen tilanteen tuntumaan elävämmältä.

Suru ja viha voivat myös selittää hahmon toimintaa erilaisissa tilanteissa. Normaalisti reipas hahmo voi surua kokiessaan muuttua lamaantuneeksi ja esimerkiksi kyvyttömäksi puolustamaan itseään. Toisaalta vihan valtaan joutunut hahmo voi olla suorastaan hyökkäävä ja toimia ajattelemattomastikin, vaikka olisi yleensä harkitsevainen. 

Nummenmaa jatkaa tunteiden luokittelua sosiaalisiin tunteisiin, jotka opitaan sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Lapsella ei näitä ole syntyessään vaan ne alkavat kehittyä vasta, kun hän on vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. 

 

Sosiaalisiin tunteisiin kuuluvat:

  • Nolostuminen
  • Häpeä
  • Ujostuminen
  • Ylpeys
  • Kateus
  • Halveksunta 

 

Näitä tunteita ei siis välttämättä vielä esiinny, mikäli kirjoitat aivan pienistä lapsista. Toisaalta taas hieman vanhemmista lapsista kirjoittaessa voit ottaa huomioon, että tunteet ovat kehittymässä ja lapsi opettelee niitä. Tämä voisi tekstissä näkyä siinä, ettei hän oikein itsekään ymmärrä, miksi poskia yhtäkkiä kuumottaa ja olo on niin epämukava, että tekisi mieli kiemurrella. Ehkä hän on ensimmäistä kertaa nolostunut tai häpeissään.


Automaattiset tunnereaktiot ja motivaatiotilat kirjoittajan apuna

Jo aiemmin mainitut perustunteet ovat Nummenmaan mukaan niin sisäänrakennettuja, että vauvakin kykenee niitä ilmaisemaan. Ja toisaalta ihminen, joka ei ole koskaan nähnyt elävää käärmettä, voi silti pelätä käärmeitä ja säikähtää vaikkapa polulla olevaa oksaa, kun näkee sen vain silmäkulmastaan. Tämä johtuu siitä, että käärmeiden, ja itse asiassa myös korkeiden paikkojen, pelko ovat aikoinaan olleet ihmisen selviytymisen kannalta kriittisiä. Ne on siis tavallaan koodattu meihin valmiiksi.

Tätä seikkaa pystyy hyödyntämään realistisessa kaunokirjoituksessa, jos sinulla on tavoitteena saada hahmosi säikähtämään turhaan, jotta jotain muuta voisi tapahtua. Toisaalta näen tässä myös maailmanrakennuksellisia mahdollisuuksia spekulatiivisen fiktion puolella. Millaiset asiat ja olosuhteet spefi-maailmassa olisivat voineet luoda tällaisia sisäänrakennettuja pelkoja maailman asukkaille? Mikä siinä maailmassa on tai on ollut selviytymisen kannalta äärimmäisen oleellinen pelko? Kun liikumme spekulatiivisen fiktion puolella, meillä on luova vapaus kuvitella myös tällaiset seikat erilaiseksi kuin oma todellisuutemme.

On hyvä myös huomata, kuten Nummenmaa sanoo, että tunnereaktiot tapahtuvat nopeasti ja ovat automaattisia. Tunteiden perimmäinen tarkoitus on suojella hyvinvointiamme ja siten pitää meidät elossa. Emme siis aina edes tietoisella tasolla näe pelkomme kohdetta, kun tunne on jo vallannut kehomme tai saatamme yhdistää positiivisia tunteita vaikkapa mainoksen tuotteeseen ihan vain siksi, että mainoksessa näkyvät myös hymyilevät kasvot. Meihin voidaan siis vaikuttaa tunnetasolla ilman, että heti tajuamme sitä. 

Kirjoittaessa kannattaakin antaa tunteiden syttyä hahmoissa nopeasti ja niiden avulla voit myös johtaa hahmojasi harhaan. Ehkä toisen hahmon hymy saa päähahmon luottamaan tähän herkemmin, koska hymyily herättää hänessä myönteisiä tuntemuksia. Toisaalta säikähdys saattaa pelastaa hänet täpärästä tilanteesta, kun hänen kehonsa reagoi ärsykkeeseen automaattisesti tai epämääräinen pelon tunne valtaa hänet jo ennen kuin mitään varsinaisesti tapahtuu. Vaarallinen tapahtuma voi seurata myöhemmin.

Kiinnostavana seikkana Nummenmaa mainitsee myös motivaatiotilat, jotka ohjaavat ihmisen toimintaa. Tällainen voi olla esimerkiksi toive palkkiosta, nälkä, jano tai kivun kokeminen. Motivaatiotiloista voikin saada hahmoille lyhytaikaisia motivaatiota, jotka nousevat keskiöön vaikkapa yksittäisessä kohtauksessa. Hahmolla voi olla, ja on usein syytä ollakin, pitkäaikaisia tavoitteita ja niiden taustalta löytyvä motivaatio, mutta inhimillisillä olennoilla on usein myös omiin tarpeisiinsa liittyviä tavoitteita, jotka voivat vaikuttaa toimintaan lyhyemmällä aikavälillä. Tässäkin tosin on syytä ottaa huomioon esimerkiksi juonenkuljetus. Jokaista nälkää, janoa tai vessahätää ei ole syytä kuvata, mutta joskus tällaisesta inhimisillisestä tekijästä voi hyvinkin saada kohtaukseen lisää syvyyttä ja jopa juonen nytkähtämään eteenpäin, kun hahmo toimii tarpeensa ohjaamalla tavalla.

Toisaalta esimerkiksi juuri palkkion tavoittelu tai pelko sen menetyksestä voisi sopia hyvin hahmon pidempiaikaiseksi tavoitteeksi. Eikö juuri vaikkapa oman läheisen pelastaminen pulasta olekin palkkio itsessään? 

 

Tulkitsemisen mahdollisuudet tarinankerronnassa

Nummenmaa kertoo, että ihmiset tekevät tulkintoja toistensa tunneilmauksista. Esimerkiksi nauru ja itku ovat yleensä hyvin selkeitä merkkejä siitä, mitä tunnetta toinen juuri sillä hetkellä kokee. Jos tunnemme toisen henkilön hyvin, saatamme pystyä päättelemään hänen ajatuksiaan jo melko yksityiskohtaisestikin hänen tunneilmaustensa perusteella. Toisaalta tämän pohjalta voisin kuvitella, että tuntemattomien tunneilmausten tulkitseminen ei puolestaan ole aina yhtä helppoa kuin tuttujen.

Tästä Nummenmaa jatkaa, että tunteet usein välittyvät suoremmin kuin ajatukset. Niiden salaaminen on vaikeampaa ja nopeiden tunnereaktioiden piilottaminen ei välttämättä onnistu välittömästi. Tässäkin on jälleen seikka, jota voit hyödyntää kirjoittamisessa. Hahmo voi esimerkiksi valehdella mutta hänen kehonsa saattaa paljastaa totuuden. Kenties hän vakuuttaa pitävänsä jostakusta toisesta mutta kasvoilla käväisee pikaisesti inhosta viestivä ilme vihjeenä siitä, ettei hän olekaan täysin rehellinen.

Toisaalta Nummenmaa mainitsee myös, että omat tunnekokemuksemme vaikuttavat siihen, millaisia tulkintoja teemme erilaisista tilanteista. Jos joudumme vaikkapa työskentelemään meissä negatiivisia tunteita aiheuttavan henkilön työparina, saatamme tulkita koko tilanteen lähtökohtaisesti kielteisesti, vaikka toisessa seurassa näkisimme sen neutraalina tai jopa positiivisessa valossa.

Jälleen näen kirjoittajana mahdollisuuden tarttua tähän. Tulkintojen avulla voit luoda sopiviin tilanteisiin väärinkäsityksiä ja joskus jopa huijata lukijaa. Mikäli saat lukijan pitämään jotakuta hahmoa epäilyttävänä ja herätät myös lukijassa kielteisiä tunteita kyseistä hahmoa kohtaan, hän on taipuvaisempi ajattelemaan, että juuri kyseinen hahmo voi tehdä ikäviä asioita. Samoin hän alkaa tulkita tilanteita, joissa hahmo esiintyy, negatiivisessa sävyssä. Tämä voi toki tapahtua myös päähahmolle. Ehkä hän tekee vääriä tulkintoja inhoamansa ihmisen seurassa ollessaan tai valmiiksi kielteiseksi kokemassaan tilanteessa. Totuus voi sitten myöhemmin paljastua. 

Ja toisinpäin. Olet varmasti kuullut, kuinka ihastuneella ihmisellä on ns. vaaleanpunaiset lasit silmillä. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihastuneena saattaa tehdä liiankin positiivisia tulkintoja ihastuksensa kohteen tekemisistä ja toisaalta muustakin ympärillä tapahtuvasta. Tunteet voivat siis hämärtää hahmon tulkintoja tapahtumista suuntaan jos toiseenkin. Tällä tavalla saat rakennettua juonenkäänteitä ja väärinkäsityksiä, jotka vaikuttavat lukijastakin aidoilta.

 

Ajatuksia herättävä teos

Tunteiden psykologia oli erinomainen tietokirjaostos, jonka pariin palaan vielä epäilemättä uudemmankin kerran. Se herätti minussa niin paljon ajatuksia, etten koe niiden järkevästi edes istuvan vain yhteen postaukseen. Voi ollakin, että jatkan aiheen pureskelua taas myöhemmin, kun olen ensin saanut jäsenneltyä omia pohdintojani pidemmälle.

Oletko sinä lukenut Nummenmaan kirjan? Millaisia ajatuksia se sinussa herätti?