Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtumat. Näytä kaikki tekstit

Pohdintoja Helsingin kirjamessujen jälkimainingeissa

Tunnustetaanpa jotain. Meinasin jättää tänä vuonna Helsingin kirjamessut kokonaan välistä! Sitten kävi niin, että sainkin kutsun esiintymään ja peruin puheeni. Siispä lauantaina 24.10. suuntasin kohti messukeskusta jännittynein mielin. Messukokemus oli erilainen aiempiin vuosiin verrattuna, ylitin ehkä jossain määrin itseni, mutta messujen jälkipuinnit saivat myös pohdiskelemaan paljon.





Esiinnyin Books on Demandin messuosastolla yhdessä Lina Halisen kanssa ohjelmassa Let's talk about romantasy. Kuten nimi jo paljastaa puhuimme romantasian (ja fantasian) kirjoittamisesta, genrestä yleisemmin, sen tulevaisuudesta sekä tietysti myös omista teoksistamme.

Aiemmin olen ollut messuilla vain kävijänä ja parit kerrat myös vaikuttajapassin saaneena, mutta esiintymään en ole aiemmin päässyt. Kirjailijan roolissa en ole esiintynyt muutenkaan julkisesti, koska en koe esillä olemista mitenkään erityisen miellyttäväksi. 

Nyt kuitenkin kävi niin, että vastasin sähköpostiini kilahtaneeseen pyyntöön myöntävästi, koska halusin lähteä vähän kokeilemaan omia rajoja. Ehkä minusta voisi sittenkin olla myös johonkin tällaiseen? Opekokemuksesta sain vähän tukea ja turvaa koettelemukseen, vaikkei se sama asia olekaan.

 

Taustalla esiintymiskammoa ja kiusaamiskokemuksia

 

Jo peruskoulusta asti olen kammonnut esille nousemista. Olin se tyyppi, joka änkytti kouluesitelmissä ja puhui liian nopeasti. Hyvä jos esitelmistäni jotain tolkkua sai. Ongelma jatkui läpi lukion ja korkeampienkin asteiden ja tuotti ajoittain haasteita myös työelämässä, jos satuin joutumaan rooliin, missä oli pakko esiintyä muiden edessä.

Esiintymiskammooni vaikuttanevat osittain koulukiusaamiskokemukset, mutta ehkä sen lisäksi minulla on taipumusta yliajatteluun ja itsekriittisyyteen. Nämä piirteet eivät ainakaan hyödyksi esiintyessä minun kokemukseni mukaan. 

Ongelma on alkanut helpottaa vasta opetuskokemuksen myötä. Ensimmäiset kurssit olivat minulle todella vaikeita ja ahdistuin suunnattomasti, jos mokailin yhtään. Ongelmia PowerPointin kanssa? Sietämätön nolostus. Sanoin jotain hassusti? Uneton yö. Ja niin edelleen. 

Onneksi en enää murehdi samalla tavalla. Isoimman kiitoksen haluan ojentaa ihanille opiskelijoilleni, joiden kannustava ja innokas asenne on saanut minut huomaamaan, etteivät mokat nyt niin vakavia ole ja voin olla ihan hyvä niistä huolimatta. Nykyisin osaan jo melkein nauraa omille sekoiluilleni. 

Siispä kiitos opiskelijoiden, uskalsin viimein vastata esiintymiskutsuun myönteisesti. Kyllä se lavalle nouseminen silti hirvitti, mutta oli hienoa, että rohkenin mennä.

Tästä voinee todeta, että joskus tarvitaan aika paljon korjaavia kokemuksia, jotta jonkin asian kanssa pääsee eteenpäin. Olen niitä tässä ihanassa työssä runsaasti saanutkin. Se on onnekasta. Toivottavasti saan jatkaa tällä tiellä vielä pitkään.

 

Jännittävä esiintyminen, kivoja kohtaamisia ja paljon kiertelyä


Kuva saatu Lina Haliselta

Niin, takaisin sinne messuille. Esiintyminen tosiaan jännitti etukäteen, ja olinkin harjoitellut kysymyksiin vastaamista muutamaan otteeseen. En silti tiedä, miten tämä realisoitui lopulta puheeksi, koska en omista höpinöistäni muista itse asiassa kauheasti. Sain kuitenkin kehuja muutamilta paikalla olleilta, joten ehkä se meni siedettävästi.

Joka tapauksessa haastattelija oli mukava ja rento, samoin Lina oli aivan huikea. Hänellä on selkeästi esiintymisen taito hallussa ja rohkeutta puhumiseen. Hänestä syntyi minulle myös innokas ja innostava vaikutelma, joten voin kyllä nähdä hänet vastakin nousemassa lavoille.

Ehkä myös itseni. Katsellaan, mitä jatkossa tapahtuu.

Yhteishaastattelun jälkeen oli vielä aikaa jutella. Kiitos Linalle siis hyvästä keskustelusta sekä kirjahankinnasta. Nämä lämmittävät sydäntä aina.

Samassa yhteydessä jutustelin sitten muidenkin tuttujen kanssa, ja kyllähän nämä toisten kirjailijoiden kohtaamiset aina tuntuvat hyviltä. Vähän liian harvoin tulee kurssien ulkopuolella juteltua kunnolla kirjoittamisesta, kirjoista ja kaikesta niiden ympärillä tapahtuvasta. Valitettavasti messuillakin kohtaamiset jäivät melko lyhyiksi, koska kaikilla oli luonnollisesti omia kiireitä.

Jutustelua enemmän ehdinkin sitten kierrellä ja tehdä vähän omia ostoksia. Kotiin lähti kolme kirjaa, kirjanmerkki sekä DVD-boksi, joten eiköhän niiden parissa viihdy ihan hetken verran.

 

Kirjasome - ketkä ovat keskiössä, ketkä jäävät ulkopuolelle

Messujen jälkeen some täyttyi lukuisista postauksista. Ostospinojen ja ohjelmahehkutusten lisäksi esillä tuntui olevan paljon myös kirjasome ja siitä erityisesti booktok ja kirjagram. Kirjamastodonin en ole ainakaan huomannut puheissa esiintyvän, joten ehkä se on vähän enemmän piilossa oleva somenurkkaus.

Kirjasomeen liittyy paljon yhteisöllisyyttä, moninaisia postauksia kirjoista sekä niiden oheistuotteista sekä somen vaikutus ihan kustannuskenttään ja siihen, kuka ylipäätään pääsee esille. Osalle on syntynyt somen kautta ystävyyssuhteita, toiset taas kokevat jääneensä syrjään. Väliin mahtunee joukko muunlaisiakin kokemuksia. 

Tämä kaikki on varmasti omiaan nostamaan tunteita pintaan, mikä mielestäni on näkynyt myös käydyssä keskustelussa. Monet jakavat someystävien kanssa yhteiskuvia ja näyttävät siten muillekin, miten hauskaa onkaan ollut, kun on tapahtumassa kasvotusten nähty. Lisäksi osan postaukset ovat some-algoritmien suosiossa ja nousevat vahvasti näkyviin myös tapahtumien ulkopuolella.

Reunoille jää sitten paljon. Osa ehkä osallistuu somepostailuun muttei saa algoritmilta näkyvyyttä. Keskusteluihin voi olla vaikea osallistua, jos tuntee olonsa jo valmiiksi näkymättömäksi tai syrjäänjääneeksi. Osa jää ehkä sivummalle vapaaehtoisestikin, mutta osalle tämä voi olla kipeä paikka. Kynnys tuoda itseään ja omia juttujaan vahvemmin esille voi olla korkea. Voi myös olla vaikea vain mennä juttelemaan ihmisille, vaikka heitä tapahtumissa tunnistaisikin. Siispä kaikki eivät välttämättä yhteisistä tapahtumista ja sosiaalisesta mediasta huolimatta saa sosiaalisen osallisuuden kokemusta, ja silloin toisten postaukset voivat kirpaista.

Tarkoittaako tämä sitten, että muiden pitäisi omaa postailuaan rajoittaa? Ei suinkaan.

Entä saako omasta syrjään jäämisestään puhua? Minusta kyllä.

Nämä molemmat kokemukset ovat totta yhtä aikaa, eikä meillä taida olla helppoja vastauksia siihen, miten kaikki halukkaat voisivat kokea osallisuutta juuri tässä yhteisössä. Tietenkin tähän suuntaan kannattaa pyrkiä ja uskonkin, että moni kyllä ottaa mielellään niin uusia kuin vanhempiakin tekijöitä mukaan. Joskin yksi iso ongelma on varmastikin jo se, miten tulla näkyväksi, jos algoritmi ei vain suosi postauksiasi riittävästi, jotta muut voisivat huomata sinun sanoneen jotain. Ehkä jokainen voi pyrkiä tässä kantamaan oman kortensa kekoon ja nostaa esille myös vähemmän reaktioita saaneita kirjapostauksia, jos sellaisia sattuu huomaamaan.

 

Omat pohdintani kirjasomeen osallistumisesta

Yksin kuvassa, koska enhän minä 
mitään yhteiskuvia uskalla pyydellä

Ennen kuin aloitan, haluan korostaa, että nämä pohdinnat koskevat juuri minun osallistumistani. Niitä ei kannata yleistää muihin. 

Itsekin ehkä koen olevani jossain määrin kirjasomen reunamilla, en täysin siellä ytimessä. En ole TikTokissa enkä erinäisistä syistä aio sinne liittyä. Siispä osallistun somekuvioihin lähinnä Instagramin puolella. Mastodon-tilikin minulla on, mutta olen ollut laiska sen käytössä, joten kovin paljon yhteyksiä ei minulle ole sitä kautta syntynyt. 

Koen, että Instagram suosii toisia sisältöjä (esim. keloja) ja ei juurikaan anna näkyvyyttä toisille (esim. kirjakuville). Joihinkin postauksiin saan paljonkin reaktioita, jotkut painuvat someunholaan varsin nopeasti. Kyllähän se joskus harmittaa, jos huolella valmisteltu postaus ei näy juuri kenellekään, ja saattaa tulla olo, ettei ketään kiinnosta, vaikka oikeasti kyse on vain siitä, ettei Instagram halunnut antaa sille näkyvyyttä. 

Mitä taas tulee tapahtumiin, katselen monesti jälkikäteen, kuinka kivoja yhteiskuvia muut postaavat. En muista, milloin viimeksi joku olisi halunnut ottaa kanssani sellaisen. 

Paitsi nyt esiintymisestä otettiin ja se oli ihan huippujuttu! 

Toisaalta en ole maailman kuvauksellisin tyyppikään, joten eipä tarvitse stressata, miltä näyttää kuvissa, kun sellaisia ei juuri ole. Silti kyllä se joskus harmittaa, ettei voi jakaa kasapäin yhteiskuvia ihanien tyyppien kanssa. Uskon nimittäin, että kirjasomessa on paljon aidon mukavia ihmisiä, vaikken kovin monen kanssa olekaan päässyt juttelemaan kasvotusten.

Kun sanon olevani reunamilla, on otettava huomioon, etten juuri itse mene tapahtumissa puhumaan ihmisille. Koen, että saatan olla häiriöksi ellei minulla ole selkeää asiaa. Tai että voisi olla kiusallista, että "se verkko-ope" tulee yhtäkkiä jotain höpisemään. Olen ehkä tapahtumissa aina jossain eri roolien välimaastossa, joten en edes tiedä, pitäisikö ihmiset kohdata ope-Annana, kirjailija-Annana vai ihan vain Annana. Ole siinä sitten! Tämä on taas ihan niitä omia päänsisäisiä mörköjäni, jotka minun olisi vain jotenkin voitettava. Sitten ehkä uskaltaisin vaikka joskus itse pyytää toista yhteiskuvaan.

Eli en syytä muita siitä, että jään vaille tiettyjä tapahtuma- ja somekokemuksia. Voisin olla niiden suhteen aktiivisempi, mutta toistaiseksi kynnys on tuntunut liian korkealta ylittää. Tätä minun onkin itsessäni työstettävä ja ehkä myös tarkennettava, millaisessa roolissa haluan yhteisöön milloinkin osallistua. Eli ehkä tilanne aikanaan helpottaa. 

 

Voisi siis sanoa, että kirjamessut olivat mielenkiintoinen kokemuksena ja herättivät paljon ajatuksia myös näin jälkikäteen. Olen kuitenkin iloinen, että uskalsin lähteä esiintymään. Seuraavat henkilökohtaiset esteet voi sitten ylittää toisella kertaa.

 


 

Nähdään Helsingin kirjamessuilla!

Helsingin kirjamessut järjestetään 22.-25.10.2026 ja tällä kertaa minäkin olen siellä esiintymässä. Tervetuloa messuille! Toivottavasti tiemme kohtaavat.

 

Let's talk about romantasy -yhteishaastattelu kirjailija Lina Halisen kanssa

 

La 24.10., klo 15
Books on Demandin messuosastolla 6N31  

Tule kuuntelemaan Lina Halisen ja minun ajatuksiani romantasian ja fantasian kirjoittamisesta. Lina Halinen on kirjoittanut Haukka ja tuliruusu -trilogian aloittavan Soturiprinssin. Allekirjoittaneelta puolestaan löytyy mm. Maan mahti, joka aloittaa Kristallin lapset -sarjan.

Haastattelussa kerromme, miten olemme päätyneet kirjoittamaan juuri noita genrejä ja mikä niissä kiehtoo, mutta pohdiskelemme myös, millaiselta genrejen tulevaisuus näyttää.

 

Muuten liikun messuilla lauantaina ja minut saattaa bongata mm. pienkustantajien pöytien lähistöltä tai tutustumassa antikvaarien tarjontaan. Saa tulla moikkaamaan, jos satut näkemään.

 


 

 

Kirjamessut verkossa - mitä jäi käteen?

Helsingin kirjamessut järjestettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti verkossa 22.-25.10.2020. Kokoaikalipulla messuohjelmaa pääsee kuitenkin katsomaan vielä tallenteina 8.11.2020 saakka ja myös messutarjouksia voi hyödyntää edelleen. Mikä fiilis etämessuilusta sitten jäi?

 


Tämä vuosi on sattuneesta syystä ollut täynnä etätapahtumia, joten niihin osallistuminen on tullut tutuksi. Etäkirjamessut tuntuivat tavallaan luontevalta jatkumolta kaikkien muiden tapahtumien joukossa, mutta ovat tietysti laajudessaan täysin omaa luokkaansa. Ohjelmia oli peräti 200, joten katsottavaa on riittänyt monelle varmasti vielä näin messujen päätyttyäkin.

 

Messujen hyvät

Etämessuissa on paljon hyvää. Ne olivat varsin saavutettavat (toki vaativat päätelaitteen, joten osalle saattoivat olla myös saavuttamattomat). Satuin itse olemaan kipeänä messujen aikaan, mikä tarkoittaa, etten olisi voinut tavallisille messuille edes lähteä. Nyt saatoin makoilla vällyjen välissä sängyssä läppärin kanssa ja vähintään kuunnella ohjelmaa, jos en sitä aina jaksanut katsoa. Näppärää ja piristi muuten ankeita päiviä myös.

Koska ohjelmaa pääsi seuraamaan ilman hälyä ja muita houkutuksia, sitä tuli seurattua tavallista enemmän. Puheen myös oikeasti kuuli ja oli mahdollista keskittyä aidosti. Messuhälinässä ainakin minulla on yleensä pahoja keskittymisvaikeuksia.

Tallenteet myös tuovat messuille pidemmän iän ja mahdollistavat ohjelman seuraamisen myös siinä tapauksessa, että messupäivien aikana on ollut muuta menoa. Tässä näen potentiaalia ja mahdollisuuksia, koska usein kiinnostavat ohjelmat hajaantuvat eri päiville, mutta töistä ei välttämättä pysty olemaan neljää päivää putkeen pois. Ja toki nyt oli mahdollista myös katsoa päällekkäin osuvat ohjelmat, mikä ei normaalitilanteessa onnistu.

Nämä ovat kaikki seikkoja, jotka toivoisin otettavan huomioon myös jatkossa. En julista kuolemaa perinteisille messuille vaan muiden tavoin odotan aikaa, että niihin voidaan palata. Ehkä messut voitaisiin siitä huolimatta jatkossa myös striimata, jolloin osallistuminen etänä olisi mahdollisuus heille, jotka eivät paikan päälle pääse. Ja paikan päällä pyörähtäneetkin voisivat katsoa myös sellaista ohjelmaa, johon eivät muuten ehtineet. Näppärää!


Messujen huonot

Olen se outo tyyppi, joka aidosti nauttii etäjutuista, mutta nyt huomasin hieman taisteluväsymystä jopa minäkin. 

Kun ohjelmaan pystyi oikeasti keskittymään kunnolla, se tuntui jäävän tyngäksi. Olisin yllättäen kaivannut pidempiä ja syvemmälle kaivautuvia puheohjelmia. Lieneekö sitten olen istunut liikaa conien pitkissä ohjelmissa, mutta jotain samantyylistä kaipasin nyt messuille? Lukuisat lyhyet ohjelmat ja valtava tarjonta tuntui siis myös hieman kuormittavalta.

Messushoppailu jäi myös vaillinaiseksi kokemukseksi. Tästä olin erityisen yllättynyt, koska normaalisti asioin verkkokaupoissa paljon mieluummin kuin kivijalassa. Sen kun voi tehdä omassa rauhassa ilman hälinää, tungosta tai myyjän kysymyksiä. Nyt selasin tarjoussivua ja tunsin olevani eksyksissä. Paljon kaikenlaista kyllä, mutta vaikea tehdä löytöjä. Myös eri paikkojen postikulut tuntuivat vähän turhan isoilta yhden viikonlopun ostoksista. Toki ymmärrän, että yritykset eivät halua niissä ottaa takkiinsa, mutta hankalaahan se on ostajan kannalta. Jos kiinnostavat kirjat olisi saanut kaikki yksillä postikuluilla, olisin varmaan shoppaillut enemmän (tiedän, että tämä on hankala toteuttaa). Nyt ostin lopulta vain e-kirjoja.

Jäin myös kaipaamaan kirjojen hiplausta, vaikkei minun pitäisi ylitse pursuavaa hyllyäni täyttää enää yhtään. Messujen yksi ihanuus on löytää sattumalta se kirja, jonka joskus mietti ostavansa mutta oli jostain syystä unohtanut. Muutaman kerran olen päätynyt messuilta nappaamaan kokonaisen kirjasarjan kainaloon, kun on sopiva tullut kohdalle. No, ostin nytkin yhden e-kirjatrilogian viikonlopun aikana, mutta se ei itse asiassa tullut edes messutarjousten joukossa vastaan.

Myös kohtaamiset loistivat poissaolollaan. Toki keskusteluja syntyi sosiaalisessa mediassa, mutta olisin kaivannut messuille jonkinlaista virtuaalista hengailupaikkaa, jossa jutella ihmisten kanssa. Myös chat ohjelmien yhteyteen olisi ollut kiva juttu. Sitä on monissa virtuaalitapahtumissa hyödynnetty ja olen aidosti nauttinut ihmisten chat-kommenteista varsinaisen ohjelman kyljessä. Tällaiset asiat lisäävät yhteisöllisyyden tuntua ja siksi jäin niitä kaipaamaan näiltä virtuaalimessuilta.


Messujen rumat

Pakko on nostaa vielä ikävimmät puoletkin esille. Yleensä messuilla on mielestäni ollut kohtalainen edustus lasten- ja nuortenkirjoista sekä pienkustantajista. Nyt tämä osuus jäi todella pieneksi. Oliko pienkustantajien ohjelmia lainkaan? Ainakaan en nyt muista yhtään. 

Yhtäällä huudetaan huolta lasten ja nuorten lukemisesta ja kirja-alan pienten tekijöiden ahdingosta, toisaalla suljetaan nämä kummatkin Suomen isoimman kirjallisuustapahtuman marginaaliin. Ymmärrän, että messut ovat bisnestä ja siksi valitaan esiintyjiksi niitä, joiden uskotaan myyvän parhaimmin. Silti koen, että tämä on aika surullista.

Nuoret liikkuvat virtuaalisissa ympäristöissä. Virtuaaliset messut olisivat olleet oivallinen tilaisuus järjestää myös heille kokonaan oma mielenkiintoinen osio. Kenties lapsille ja lapsiperheille myös. Tuo kaikki olisi voitu viedä suoraan kouluihin, koteihin, kännyköihin... Ehkä se sitten olisi tullut liian kalliiksi. Tiedä häntä.

Messuista jäi jotenkin myös mieleen se, miten paljon elämäkerrat olivat esillä, vaikka teemana oli tulevaisuus. Näen tässä ristiriidan. Toivonkin, että seuraavalla kerralla, kun vastaava teema nostetaan käsittelyyn, otettaisiin mukaan näkyvämmin myös scifi ja tulevaisuuden lukijat.


Summa summarum

Virtuaalimessut olivat kiva kokemus, mutta niissä on myös puutteensa. Täydellisesti ne eivät voi imitoida paikan päällä tapahtuvia messuja. Sanoisin silti, että konseptia kehittämällä voitaisiin kirjaharrastajien yhteisöllisyyttä ja kohtaamismahdollisuuksia vahvistaa.

Näen verkkomessuissa potentiaalia nousta lähimessujen rinnalle joko omaksi kokonaisuudekseen tai lähimessujen täydentäjäksi. Toivon, että asiaan paneudutaan myös koronan jälkesellä ajalla eikä virtuaalivaihtoehtoja heitetä nurkkaan, kun voimme jälleen viipottaa vapaasti ihmisjoukon keskelle.


Helsingin kirjamessut verkossa ja lippuarvonta [päättynyt]

Kirjasyksy on jälleen koittanut, mutta ei samanlaisena kuin joka vuosi. Kuluvaa vuotta on määrittänyt pitkälti koronapandemian eteneminen, eikä varmasti kenellekään tullut yllätyksenä, että maailmantilanteen vuoksi myös perinteiset Helsingin kirjamessut toteutetaan tänä vuonna etänä 22.-25.10.2020.

 Postausta on päivitetty 18.10.2020.

 

Helsingin kirjamessujen logo

Messuohjelmaa esitetään yhteensä kolmelta lavalta, joista kaksi lähettää livelähetyksiä ja yhden ohjelmat on kuvattu ennakkoon. Ohjelmia on yhteensä 200 ja esiintyjiä peräti 400, joten tarjonta on laajaa. Koska tapahtuma toteutetaan täysin etänä, sitä voi seurata mukavasti kotisohvalta käsin tai mistä tahansa muualta, missä satut olemaan, kunhan nettiyhteys pelittää.

Messujen tämän vuoden teema on tulevaisuus, mikä on tietysti aina ajankohtainen aihevalinta, mutta erityisesti tässä hetkessä sellainen, mikä varmasti mietityttää monia. Millainen on tulevaisuuden maailma ja miltä näyttää kirja-alan tulevaisuus? Polttelevia kysymyksiä!

Luonnollisesti messuilla on myös mahdollisuus ostaa kirjoja ja messutarjouksiakin voi löytyä. Tapahtumaan osallistuu 100 kustantajaa ja kirjakauppaa. Tarjoussivut avautuvat jo 19.10.2020 ja ovat auki 8.11.2020 asti.

Voit selata ohjelmaa messujen omilta sivuilta tai lukaista messulehden.

Tässä vielä pari nostoa ohjelmista, jotka kiinnittivät minun huomioni. Kuvaukset on lainattu messujen ohjelmasivulta.

 

To 22.10., klo 12:00-12:30, Töölö

Kirjakallio: Pimeä peili ja muita urbaaneja kauhutarinoita ja Kuolleiden kirja - Paluu uhriniituntakaiseen

Kirjailijat Mikko Toiviainen (Pimeä peili ja muita kauhutarinoita) ja Magdalena Hai (Paluu Uhriniituntakaiseen) keskustelevat uutuusteostensa ohella moderneista kauhutarinoista ja kauhun kirjoittamisesta. Haastattelijoina Kallion lukiolaiset.

 

To 22.10., klo 15:30-16:00, Senaatintori

Helsingin Sanomat: Historian jännät naiset – Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja

Mitä yhteistä on tekoparrassa pelanneella baseball-tähdellä, kolumbialaisella huumepomolla, Yhdysvaltain sisällissodan sankarilla ja japanilaisella samurai-soturilla? He olivat kaikki naisia.

Maria Pettersson tutustuttaa meidät voimanaisiin, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan, mutta joista harva on kuullut. Uskomattomien, kauheiden, törkeiden ja sankarillisten naisten tarinat hykerryttävät ja ällistyttävät.

Haastattelijana HS:n toimittaja.

 

Pe 23.10., klo 12:00-12:30, Töölö

Kirjakallio: Unienpunoja ja Kesämyrsky 

Elina Rouhiainen (Unienpunoja) ja Siiri Enoranta (Kesämyrsky) ovat arvostettuja ja palkittuja nuortenkirjailijoilta, joiden teoksia yhdistää paitsi omanlaisensa maailmat myös rivien väliin kirjoitetut tärkeät yhteiskunnalliset teemat. Miten kirjailijat rakentavat teoksensa ja miten käsikirjoitukset syntyvät? Mikä on fantasian ja yleisesti fiktion kirjoittamisen rooli, kun otetaan kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin? Haastattelijoina Kallion lukiolaiset.

 

La 24.10., klo 10:00-10:30, Esplanadi

Haluatko kirjailijaksi?

Oletko haaveillut kirjoittavasi kirjan tai haluatko vinkkejä siihen, miten saada tekstisi kustannettavaksi? Kustantamojen ammattilaiset kertovat käsikirjoitusten valinnasta ja siitä, mitä esikoiskirjailijan tulee tietää.

Keskustelemassa kustantaja Mirjam Ilvas (Kustantamo S&S) ja kustannustoimittaja Maarit Halmesarka (Teos) sekä kustannuspäällikkö Salla Pulli (Otava).

 

La 24.10., klo 10:30-11:00, Esplanadi

Käsikirjoituksesta kirjaksi

Miten käsikirjoituksen tie valmiiksi kirjaksi etenee kustantamossa? Mitä kustantamon työntekijät tekevät? Mihin kustantajia tarvitaan? Kustantamojen ammattilaiset kertovat. Keskustelemassa kustantaja Mirjam Ilvas (Kustantamo S&S), kustannustoimittaja Maarit Halmesarka (Teos) ja Salla Pulli (Otava).

 

Su 25.10., klo 11:00-11:30

Suomen Kirjailijaliitto esittää: Sensuroitu! Mistä kirjailija vaikenee?

Mistä kirjailijat olisivat halunneet kirjoittaa, mutta jättivät kirjoittamatta? Millaista kirjaa kirjailijat eivät koskaan kirjoittaisi? Onko kirjallisuudessa vielä kiellettyjä aiheita? Arto Lappi haastattelee Essi Tammimaata ja Heikki Kännöä.

Näiden ohjelmien lisäksi tarjontaa on laidasta laitaan. Kannattaa tosiaan vilkaista ohjelma läpi ja poimia sieltä omat suosikit.

 

Haluatko voittaa liput messuille?

Sain arvottavaksi lippuja messuille. Arvon 2 x kahden lipun paketin. Lipuilla pääset seuraamaan kaikkea messuohjelmaa ja voit katsoa tallenteita aina 8.11.2020 asti.

Näin osallistut:

  • Kommentoi tätä blogipostausta 17.10.2020, klo 18:00 mennessä
  • Kerro kommentissa, mitkä messujen ohjelmat kiinnostavat sinua erityisesti
  • Lisää kommenttiin sähköpostiosoite, josta sinut tavoittaa, jos voitat

 

Arvon liput 18.10.2020 ja ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti.

 

Päivitys 18.10.2020:

Liput Helsingin kirjamessuille voittivat Merja Toppi ja Ritsamoors. Voittajille on lähetetty liput sähköpostitse. Onnittelut!


Hauskoja kirjamessuja!

Tule tapaamaan kirjailijaa Jouluiselle taidekujalle tai Kibeconiin!

Kiinnostaisivatko kirjani mutta verkkokaupasta tilaaminen ei innosta? Olisiko kiva päästä kurkistamaan kansien väliin? Lähiaikoina sinulla on siihen jopa kaksi tilaisuutta, jotka kannattaa hyödyntää, varsinkin jos satut asumaan pääkaupunkiseudulla.


Jouluinen taidekuja 2019


Popcultin järjestämä Jouluinen taidekuja järjestetään lauantaina 14.12.2019 Helsingin Kalasatamassa Tiivistämöllä. Kauppakeskus Redin yhteydessä sijaitsevalta metroasemalta on paikan päälle vain lyhyt kävelymatka.

Katso kartta.

Olen tapahtumassa paikan päällä koko päivän kirjojeni kanssa. Tule siis piipahtamaan, niin pääset hypistelemään kirjoja ja tutustumaan niihin tarkemmin.

Voit myös halutessasi ottaa aiemmin hankitun kirjan mukaan, niin saat siihen signeerauksen.

Tapahtumatiedotuksen saat parhaiten Facebookista, mutta pyrin myös itse jakamaan tietoa omalla FB-sivullani, Instagramissa ja Twitterissä. Suosittelen siis lämpimästi, että otat jonkin someistani seurantaan.


Kibecon 2020


Kibecon on ilmainen tapahtuma, joka järjestetään 4.-5.1.2020 Espoossa Sellon kirjastossa.

Katso kartta.

Tapahtumassa on monipuolista ohjelmaa anime-, manga- ja peliharrastajille. Koska sisäänpääsy ei maksa mitään, sinne on helppo tulla myös tutustumaan, vaikkei juuri tapahtuman aihepiiriä harrastaisi.

Ja vähintään kannattaa tulla vilkaisemaan taidekuja, jolta löytyy varmasti kaikkea sellaista, mitä tavallisissa kaupoissa ei ole tarjolla.

Minä olen paikalla sunnuntaina 5.1.2020. Kirjojeni lisäksi pöydässäni on tarjolla myös poikkeuksellisesti fanzineja. Ne ovat vain tapahtumamyynnissä oleva tuote, jota ei siis ennen eikä jälkeen tapahtuman saa edes verkkokirjakaupoista. Kannattaa siis tulla paikan päälle kurkistamaan. 



Nähdäänkö jommassakummassa tapahtumassa?


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Pikapyrähdys Helsingin kirjamessuilla

Helsingin kirjamessut olivat jälleen 24.-27.10.2019. Minulle on tullut tavaksi käydä siellä yhtenä päivänä, mutta tänä vuonna arvoin lähtemistä viimemetreille saakka, koska olin ollut jo Turun messuilla ja lokakuu oli ollut muutenkin jo täynnä ohjelmaa. Lopulta minut saatiin kuitenkin houkuteltua mukaan messuhumuun.

Valmiina lähtöön
Suuntasin siis messuille perjantaina 25.10. iltapäivällä ja olen iloinen, että lähdin, vaikkei kotoa poistuessa ollut ehkä paras fiilis ikinä. Pääsin kuitenkin perille suhteellisen mukavasti ja alkuvaikeuksien jälkeen messuilla kiertely oli jopa hauskaa.

Tosin eksyin alueella useampaan otteeseen, sillä se oli rakennettu jotenkin eri tavalla kuin aiempina vuosina. Toisaalta seikkaileminen messualueella oli täynnä löytämisen riemua, kun yhtäkkiä edessä oli mielenkiintoisen kustantamon tai antikvariaatin pöytä.

Hyviä kirjoja oli tietenkin tarjolla älyttömän paljon. Olisi ollut kiva kahmia niitä mukaan kassi kaupalla, mutta pysyin kohtuudessa, koska budjetti on kuitenkin tällä hetkellä tiukka elämäntilanteesta johtuen.

Pyrähdykseni messuilla jäi pikaiseksi, koska en lopulta ollut paikalla muutamaa tuntia kauemmin. Silti se tuntui samalla pidemmältä kuin aikaisemmin. Monesti olen vain kierrellyt messuilla yksin, käynyt välissä syömässä ja jatkanut kiertelyä, kunnes olen suunnannut kotiin. Satunnaisia kohtaamisia yleensä mahtuu matkalle tuttujen kanssa, mutta tällä kertaa hakeuduin ihmisten seuraan tietoisesti, ja kokemus messuista oli aika erilainen.

Books on Demandin kirjailijatapaaminen


Tapani mukaan en muistanut ottaa
mitään kunnollisia kuvia :D
Kello kuudelta illalla suuntasin askeleeni Books on Demandin messupisteeseen, vaikka olisin voinut jatkaa myös kiertelyä muilla osastoilla. BoD järjesti kirjailijoilleen ja kirjailijoiksi haluaville meet & greet -tilaisuuden, johon olin vähän niin kuin lupautunut osallistua (eli sanonut parille ihmiselle, että saatan tulla paikalle). En koe olevani vahvimmillani tällaisissa keskustelutilaisuuksissa, joissa small talk on usein tärkeä elementti, mutta päätin nyt koetella vähän omia rajoja.

Kun saavuin paikalle, siellä olivat tutuista kirjailijoista Raita Jauhiainen ja E. E. Leivo. Myöhemmin paikalle saapui myös S. A. Keränen. Toki myös muita kirjailijoita ja sellaisiksi haluavia kävi illan aikana paikalla ja heidän kanssaan tuli myös jutusteltua. Valitettavan huonon nimimuistini vuoksi en kuitenkaan osaa heitä nimetä. Anteeksi.

Ilta sujui rattoisasti hyvässä seurassa, ja onneksi puheetkaan eivät olleet sitä pelkkää small talkia, koska oltiin yhteisen asian äärellä ja voitiin keskustella siitä tyhjänpäiväisyyksien sijaan. Meininki oli ihanan positiivinen ja toisten tekemisestä oltiin aidon kiinnostuneita, joten päällimmäiseksi kohtaamisista jäi hyvä mieli.

Koska kaikki tutut eivät saapuneet paikalle perjantaina, olisi ollut mukava pyörähtää messuilla myös lauantaina ja sunnuntaina. Valitettavasti juuri tänä vuonna se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä olin ehtinyt sopia viikonloppuun myös muita tärkeitä menoja. Ehkäpä jokin toinen kerta ehdin tavata sitten heitä, jotka tällä kertaa näkemättä.

Väsynyt mutta iloinen mieli


Muutama kirja lähti messuilta matkaan
Kokonaisuudessaan messuista ja viikonlopusta jäi erittäin hyvä mieli. Kaiken kiireen keskellä kannatti lähteä liikkeelle, vaikken alkuun halunnut.

Samalla kuitenkin myös väsymys painaa. Lokakuussa ei ole ollut ainuttakaan viikonloppua, jolloin olisin saanut vain olla kotona rauhassa. Kaikki jutut, mitä kuuhun on mahtunut, ovat olleet tärkeitä, kivoja ja ihania, joten niillä on ehdottomasti ollut paikkansa. Ehkä olisi kuitenkin osa pitänyt yrittää sijoittaa marraskuun puolelle, sillä jaksaminen on ollut koetuksella.

Marraskuun kalenteri näyttää tällä kertaa häkellyttävän tyhjältä. Ehkä kaiken menemisen jälkeen se on oikein hyvä asia. Välillä on osattava myös höllätä ja keskittyä sekä arkeen että lepoon.

Kävitkö sinä kirjamessuilla? Mitä jäi käteen tänä vuonna?


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Tervetuloa kirjaostoksille Traconin indiepöytään!

Tracon järjestetään Tampere-talossa 7.-8.9.2019. Tänä vuonna minua ei löydä Sateenkaarifantasiaan pöydästä taidekujalta, mutta kirjani ovat tarjolla taidekujan indiepöydässä. Sinne siis!



Sekä Kristallin lapset että Missä sydän Traconin indiepöydästä


Löydät pöydästä kaikki Kristallin lapset -sarjan julkaistut osat eli Maan mahdin, Tulen tahdon ja Veden vaiston. Nyt on oivallinen tilaisuus hypätä seikkailuun mukaan, sillä työstän parhaillaan sarjan päätösosaa. Ehdit siis lukea sitä edeltävät osat, kun aloitat nyt.

Kristallin lapsien lisäksi tarjolla on Möllärimestarikilpailussa tänä vuonna menestynyt Missä sydän. Kirja on suunnattu paranormaalien romanssien ystäville.

Muut Sateenkaarifantasiaan teokset myös tarjolla


Koska Sateenkaarifantasiaalla ei tosiaan ole sitä omaa pöytää tänä vuonna, myös S. A. Keränen tuo indiepöytään Symbioosin ja Näkyviin piilotetun. Lisäksi Feny Kuunvalon Salainen liljatarha löytyy samasta paikasta. Jälkimmäisen osalta haluan muistuttaa sen olevan painettuna ainoastaan tapahtumamyynnissä. Novelleista viisi löytyvät e-versioina, mutta jos haluat koko teoksen, nappaa se Traconista mukaan.


Kirjailijakin tavattavissa


Olen myös itse conissa, joten jos haluat hankkimaasi kirjaan signeerauksen, suosittelen ottamaan yhteyttä Twitterin tai Instagramin kautta. Uskon, että saamme pikaisen tapaamisen järjestymään.

On myös täysin sallittua tulla koputtelemaan olkapäälle, jos satut minut bongaamaan. 

Nähdään Traconissa!


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Indiekirjojen pop up -kauppa Ars Auttoisessa Padasjoella 2.-4.8.2019

Elokuussa tapahtuu jänniä. Heti kuun ensimmäiseksi viikonlopuksi avautuu nimittäin Suomen ensimmäinen pop up -kirjakauppa, jossa myydään ainoastaan indiekirjoja eli tuttavallisemmin omakustanteita. Tuotteisiin on valittu laadukkaita teoksia, joista osa on myös napannut palkintoja.

Kirjakauppaa pitää Puustellin tarinat, joka on vuonna 2017 perustettu kirjallisuusseura. Seura toimii Auttoisilla, Padasjoella, mistä syystä Taidekeskus Ars Auttoinen on täydellinen valinta pop up -kaupalle.

Erinomaistahan tässä on se, että asiakkailla on kerrankin tilaisuus hypistellä ja selailla kirjoja ennen ostopäätöksen tekemistä. Tämä on indiekirjojen kohdalla mahdollista vain harvoin, sillä yleensä ne eivät pääse kirjakauppojen hyllyille.

Omat kirjani ovat olleet esillä Traconin, Finnconin ja Desucon Frostbiten taidekujilla, joten osa lukijoista on saanut tilaisuuden kurkistaa kansien väliin ennen ostamista.

Tiedän kuitenkin, että kirjojen selailu voi olla hitusen kuumottavaa, kun kirjailija itse istuu pöydän takana, joten kirjakaupassa teoksien tutkailu voi tuntua mukavammalta. Totuus myös on, etteivät conien taidekujat tavoita kaikkia potentiaalisia asiakkaita, joten kirjakauppa paikkaa aukkoa loistavasti.

Sitä paitsi asiakkaan kannalta on loistavaa, että tarjolla on kirjoja laidasta laitaan. Teoksia löytyy aikuiseen makuun mutta myös lapsille, genrekirjallisuutta unohtamatta. Vajaan parin viikon päästä kannattaa siis tehdä kesäinen viikonloppureissu Auttoisille.


Kirjakauppa on auki 2.-4.8.2019 klo 11-17.




Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Hel-YA 2018

Hel-YA eli Helsinkin Young Adult Literary Convention järjestettiin lauantaina 29.9.2018 Helsingin Gloriassa. Tapahtuma on järjestetty kerran aikaisemmin. Vaikka itsellä oli takana aika raskaat pari viikkoa, oli silti mukava lähteä tapahtumaan kuuntelemaan laadukasta ohjelmaa YA-kirjallisuudesta.

Kuva Hel-YA:n Facebook-sivulta


Osallistuin Hel-YA:an viime vuonna ja olin ajatellut lähteä paikan päälle myös tällä kertaa. Kun kutsu sitten kävi, ei tarvinnut paljon miettiä. Seuraksi sain kirjailijakaverini S. A. Keräsen, mikä oli varsin mukavaa, sillä koen vähän hankalaksi mennä yksin tapahtumiin.

Saavuimme paikalle jonkin verran tapahtuman alkamisen jälkeen, koska matkustaminen otti oman aikansa. Olisi toki ollut mielenkiintoista katsoa kaikki ohjelmat, mutta koin, että näin kuitenkin hyvän kattauksen.

Ohjelmat



"Tästä tulis hyvä leffa!": Kirjasta sarjaksi/leffaksi/näytelmäksi


Heti kun saavuimme perille, kiirehdimme kuuntelemaan jo alkanutta "Tästä tulis hyvä leffa" -keskustelua, jossa paikalla olivat kirjailijat Emmi Itäranta ja Elina Rouhiainen. Aleksi Delikourasin oli tarkoitus olla myös paikalla, mutta jostain syystä hän ei ollut saapunut.

Emmi Itäranta ja Elina Rouhiainen
Itärannan Teemestarin kirjasta on tehty useampi teatterisovitus ja yksi radiokuunnelma. Nyt työstetään elokuvakäsikirjoitusta. Rouhiaisen Väki-trilogiasta taas on suunnitteilla tv-sarja. Toivon todella, että Teemestarin kirja pääsee valkokankaalle ja Väki tv-ruutuihin, koska olisin molemmista erittäin kiinnostunut myös näissä formaateissa.

Keskustelussa kuitenkin pohdittiin myös sitä, että moni kokee kirjan paremmaksi kuin siitä tehdyn elokuva- tai tv-sovituksen. Erilaisissa medioissa ei voi kaikkea toteuttaa samalla tavalla ja erityisesti fantasian osalta budjetti voi tuoda rajoituksia siihen, mitä ruudulla pystytään näyttämään. Kirjoissa sen sijaan kaikki on mahdollista, koska teksti ei budjettirajoituksia tunne.

Suomalaista YA-fantasiaa ja -scifiä ei olekaan juuri tv:ssä näkynyt. Keskustelussa ei tällaisia sarjoja osattu nostaa viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, mutta jälkikäteen joku mainitsi Twitterissä Nymfit-sarjan. Yritin itsekin näitä miettiä, mutta katson tv:tä niin vähän, että aika turhaahan se pohdinta oli. Meillä ei ole tallennusmahdollisuutta tv:stä tuleville ohjelmille enkä halua olla sidottu tiettyihin lähetysaikoihin. Tästä syystä toivonkin, että jos Väki-sarja toteutuu, sen voisi katsoa myös sitä lähettävän kanavan verkkopalvelusta omaan tahtiin.


Mikä (kaikki) ottaa päähän nuortenkirjakeskustelussa


Seuraavaksi istahdimme kuuntelemaan Mikä (kaikki) ottaa päähän nuortenkirjakeskustelussa, jossa aihetta olivat pohtimassa bloggaaja Katri Bookish Tea Party -blogista, tubettaja Mikko Toiviainen Kalenterikarju-kanavalta YouTubesta, 15-vuotias lukija Maiju Koivula ja kirjavinkkari/kirjailija Sini Helminen.

Maiju Koivula, Mikko Toiviainen, Katri ja Sini Helminen
Ehdin kuunnella tästä paneeli keskustelusta vain alun, koska olin luvannut livahtaa kuuntelemaan aulassa käytävää toista keskustelua ja ohjelmat menivät valitettavasti päällekkäin.

Nuortenkirjakeskustelussa mättää jo yksistään se, ettei keskustelua juurikaan ole ja nuoret (ja heidän vanhempansa) eivät kuule olemassa olevista kirjoista. Viimeisen vuoden aikana tosin YA-kirjallisuus on alkanut saada enemmän näkyvyyttä mediassa, mikä on loistava juttu. Kirjat kuitenkin tarvitsisivat myös enemmän fyysistä näkyvyyttä esimerkiksi kirjakaupoissa.

Nuortenkirjailijoita ei tunneta ja tunnisteta. Aktiiviset harrastajat toki tunnistavat suomalaiset nuortenkirjailijat, mutta jos aiheeseen ei ole valmiiksi perehtynyt, ei tavallinen kaduntallaaja välttämättä tunnista kirjailijaa, jos hänelle näytetään kuvaa.

Mielenkiintoisena pointtina Koivula nosti esille, että YouTubessa pitäisi olla enemmän kirjoja. Kirjatubettajia on jonkin verran, mutta selvästikään ei tarpeeksi. Tilannetta paikkaa hieman Helmisen ja Elina Pitkäkankaan For YA -kanava, mutta lisää tarvittaisiin. Huomio sai minut miettimään, pitäisikö tässä ruveta oikeasti opettelemaan videoiden tekemistä. Olen Level up! -blogin puolelle tehnyt parit höpöttelyvideot ja yhden unboxing-videon, mutta siinäpä kokemukseni oikeastaan onkin.

Ehkä kirjoihin liittyvät videot voisivat lisätä kiinnostusta itse kirjoja kohtaan. Pitäisi vain osata tehdä riittävän hyvälaatuisia tuotoksia, että joku jaksaisi niitä katsoakin. Lisäksi kirjatrailerit mainittiin keskustelussa, joten ehkä niihinkin pitäisi yrittää panostaa. (Ja nyt alkaa taas ahdistaa, millainen moniosaaja kengännauhabudjetilla elävän indiekirjailijan pitäisikään olla.)

Keskustelussa mainittiin myös se, että osa nuorista näkee lukemisen yhä "nörttien juttuna" ja epäcoolina, arvostus puuttuu. Rapakon toisella puolella Yhdysvalloissa tilanne on kuulemma toinen ja nuortenkirjailijoita fanitetaan. Lukemisen mainetta pitäisi siis saada käännettyä Suomessakin.

Valitettavasti loppuosuus keskustelusta jäi minulta tosiaan kuulematta, koska jouduin poistumaan paikalta. Harmitti, koska aihe oli mielenkiintoinen ja puhujat hyviä. Olisin mieluusti seurannut ohjelman loppuun asti, mutta aina ei voi voittaa.

Pelaaminen ja kirjoittaminen: Miten kehitetään idea peliksi ja/tai kirjaksi?


Karkasin kuuntelemaan paneelikeskustelua pelaamisesta ja kirjoittamisesta, jotka ovat kumpikin erittäin lähellä omaa sydäntäni. Keskusteluun osallistuivat Remedyllä työskentelevä Sami Järvi sekä tänä vuonna yhteisen romaaninsa Betan julkaisseet Anders Vacklin ja Aki Parhamaa.

Sami Järvi, Anders Vacklin ja Aki Parhamaa
Koska pelaan enimmäkseen japanilaisia roolipelejä, Remedyn pelit ovat jääneet kokeilematta. En kuitenkaan ole välttynyt kuulemasta niistä ja muiden puheiden perusteella olen muodostanut erittäin positiivisen mielikuvan.

Vacklinin ja Parhamaan Beta sen sijaan tuli minulle tutuksi, kun luin sen viime keväänä ja kirjoitin siitä arvostelun Level up! -blogin puolelle. Sinne siksi, että pelaajat ovat selkeästi kirjan kohdeyleisö, ja halusin, että juuri Level up!:n lukijat saisivat kuulla siitä. Sanoisin kuitenkin, että kohdeyleisöstään huolimatta, kirja on sopivaa lukemista ihan kaikille harrastuksiin katsomatta.

Betan pohjana on toiminut lyhytelokuvan käsikirjoitus, jota Vacklin ja Parhamaa lähtivät laajentamaan romaaniksi. Lisäksi he pohtivat, millainen pelien tulevaisuus voisi olla ja visioivat Betassa pelattavan pelin sen pohjalta. Kummallakin on taustaa pelaajana, mikä mielestäni näkyi kirjassa vahvasti ja pelimaailman limittyminen osaksi tavallista arkea Betan maailmassa tuntui erittäin uskottavalta.

Järvi kertoi työstään Remedyllä ja siitä, miten pelien tarinoita tehdään tiimityönä. Lähtökohtana on visio pelin lajityypistä ja sen antamien raamien sisällä tarinaan luodaan erilaisia aspekteja. Tarinassa voidaan hyödyntää erilaisia käsikirjoittamiseen liittyviä keinoja, kuten sankarin matkaa. Tiimissä luodaan sekä tarina, juoni että hahmot.

Kolmikko kuvasi tiimityöskentelyä niin mielenkiintoiseksi, ettei siitä voinut olla innostamatta. Oma työskentelyni on usein aika yksinäistä, vaikka minulla on apuna useita esilukijoita ja puoliso, jolle avautua pulmakohdista. Yhdessä kirjoittaessa pystyisi projektiin liittyviä pulmia ja innostuksen hetkiä kuitenkin jakamaan toisenlaisella tasolla, kun keskustelukumppani olisi yhtä syvällä tarinassa kuin itse. Ulkopuoliselle puhuminen auttaa monesti avaamaan omia ajatussolmuja mutta silti ajoittain kaipaisin Järven, Vacklinin ja Parhamaan kuvaamaa tiivistä yhteyttä.

Paneelikeskustelu sai minut myös miettimään hieman kateellisena pelikäsikirjoittajien työtä. Teki mieli kirkua, miksen minä ole tuossa joukossa. Totuus on, ettei voi olla jossain joukossa, jos ei edes yritä päästä siihen. Taas kerran pohdin, pitäisikö tässä lähettää avoin työhakemus Remedylle (tai jollekin toiselle suomalaiselle putiikille), ja samaan aikaan pieni ääni päässä huutaa, että "ethän sä nyt voi, ethän sä ole koskaan käsikirjoittanut peliä etkä edes oikeasti osaa mitään". Huijarisyndrooma pitää vahvasti otteessaan samalla, kun kuitenkin pelikäsikirjoittamisen haave hiljalleen kasvaa. Miksen saa tehty tälle asialle mitään? Voisiko joku tulla potkaisemaan minua takapuoleen, kiitos?

Eksyin nyt hieman aiheesta, mutta tämä ohjelma oli minulle erittäin antoisa juuri siksi, että se sai omat ajatukset todella virtaamaan. Innostuin ja ärsyynnyin, joskin jälkimmäinen johtui vain omasta saamattomuudestani ja rohkeuden puutteesta lähteä kokeilemaan asioita, joita haluaisin tehdä. Ehkä myös vähän siitä, että aika on rajallista enkä tiedä, mihin kaikkeen pystyn repeämään. Pohdittavaa jäi siis paljon ja varmaan pyörittelen ohjelmaa ja sen sisältöjä mielessäni vielä pitkään.


Tarua vai totta? Fantasian yhteiskunnallinen taso


Jälleen saavuin ohjelmaan myöhässä, koska se meni osittain päällekkäin edellisen kanssa. Tämä on oikeasti tosi harmillista, vaikka ymmärrän sen, että ohjelmia on pakko laittaa päällekkäin. Voisikohan niitä laittaa jatkossa edes alkamaan yhtä aikaa? Nyt missasin kahdesta ohjelmasta osan, koska olin kuuntelemassa yhden ohjelman kokonaan.

Erika Vik, Elina Pitkäkangas ja Magdalena Hai
Tässä paneelissa fantasian yhteiskunnallisesta tasosta olivat puhumassa kirjailijat Erika Vik, Elina Pitkäkangas ja Magdalena Hai. Olin hieman pihalla keskustelun kulusta, koska tosiaan tulin myöhässä paikalle enkä tästä syystä päässyt täysin mukaan enää. Tuntui myös, että ohjelma loppui tosi nopeasti. Tosin oma vikani, kun olin ison osuuden muualla.

Kiinnostavina pointteina esille nousi taustatyön paljous suljetun maailman fantasiassa. Pitkäkangas mainitsi, ettei välttämättä lähtisi tämäntyyppistä fantasiaa itse kirjoittamaan, vaikka nauttii sen lukemisesta. Taustatyö on tehtävä niin tarkasti ja vaatii paljon. Tämä oli mielestäni hauska huomautus, koska olen Pitkäkankaan kirjoja lukiessa ajatellut käänteisesti samaa. Nautin hänen kirjoittamansa realistiseen maailmaan sijoittuvan fantasian lukemisesta, mutta mietin aina, miten paljon ja tarkkaa taustatyötä on tarvinnut tehdä, jotta maailma on uskottava ja todentuntuinen siinä olevista fantastisista elementeistä huolimatta. Sitten tulee sellainen olo, etten itse rohkenisi yrittää samaa.

Hai taas mainitsi, että hänen tuoreimmasta romaanistaan puhuttaessa keskusteluun nousee se, kuinka paljon siinä on naishahmoja. Itse hän on laskenut, että naisia noin tärkeistä hahmoista noin puolet. Fantasiasta voi siis tulla yhteiskunnallista jo pelkästään sillä, että tarinassa on totuttua enemmän naishahmoja.

Kirjailijat olivat yhtä mieltä siitä, että olisi hienoa, jos ei tarvitsisi enää puhua vahvoista naishahmoista ja herkistä pojista. Edelliset ovat saaneet fantasiakirjallisuudessa nykyisin hyvin jalansijaa ja esimerkiksi tyttöpäähenkilöitä on YA:ssa paljon. Herkät pojat kuitenkin ovat vähemmistössä fantasiassa, mikä oli mielestäni erittäin tärkeä huomio. Lisää tilaa herkille pojille siis.

Seksuaalivähemmistöt näkyvät fantasiassa tällä hetkellä enemmän kuin rodullistetut ja vammaiset tai sairaat hahmot. Kaikkia kuitenkin on ja jos monimuotoiset henkilöhahmot kiinnostavat, kannattaakin vilkaista tämä Hain tapahtuman jälkeen Facebookissa julkaisema kirjalista.


Salla & Siri take the stage


Viimeiseksi jäimme vielä kuuntelemaan kahden kirjailijan, Salla Simukan ja Siri Kolun, ohjelman, jossa he kysyivät toisiltaan sen, mitä heiltä ei yleensä haastatteluissa kysytä. He myös kertoivat kirjailijaystävyydestään ja paljastivat yhteisprojektinsa, joka julkaistaan vuoden 2019 toukokuussa.

Salla Simukka ja Siri Kolu
Simukan ja Kolun ohjelma oli hyvin rempseä ja tunteita herättävä. Välillä nauratti, välillä itketti ja mielenkiinto säilyi loppuun asti. En malttanut lähteä ohjelmasta kesken pois, vaikka taustalla kummitteli pieni pelko, että myöhästyisin junasta (juonipaljastus: en myöhästynyt).

Ohjelmasta on vaikea kirjoittaa minkäänlaista yhteenvetoa, koska se oli varsin soljuva ja ajatuksenvirtamainen. Siihen oli kuitenkin helppo heittäytyä mukaan ja keskittyä vain kuuntelemaan. Muistiinpanoni jäivät tyngiksi, koska en vain tiennyt, mitä tuosta kaikesta olisi laittanut ylös.

Mieleen jäi maininta kirjailijan työn yksinäisyydestä ja siitä, miten itselleen saa voimavirtaa, kun kahden kirjailijan yksinäisyyden asettaa vierekkäin. On myös helpottavaa, kun on joku, jolta voi kysyä asioita ja joka on samalla taajuudella melkein pelottavuuteen asti.

Ohjelma oli innostava ja inspiroiva. Lisäksi saimme pari hyvää vinkkiä liittyen matkustamiseen (ei tyllihametta lentokoneeseen!) ja kirjoittamiseen (aina ja kaikissa tunnetiloissa voi kirjoittaa ja kaikkia tunteita pystyy käyttämään kaunokirjallisuuden materiaalina). Oli hienoa päättää oma päivä Hel-YA:ssa näin iloa pursuavaan ja tunteikkaiseen ohjelmaan. Kotiin tuli lähdettyä hymy huulilla.


Kohtaamisia ja ostoksia


Päivään mahtui muutakin kuin ohjelmissa istumista. Minulla oli tunne, että säntäilin paikasta toiseen sen jälkeen, kun astuin Kampissa ulos bussista. S. A. Kerästä odotellessa käväisin vähän ostoksilla ja sitten pitikin jo mennä yhdessä lounastamaan. Syömästä kipitettiin kiireen vilkkaan Gloriaan.

Kaiken häslingin keskellä ehdimme vähän jutella kirjoitusprojekteista ja Sateenkaarifantasiaasta. Meillä on vielä paljon tehtävää näkyvyyden suhteen, mutta aika ja osaamisemme on rajallista. Lisäksi suunnitteluhetket ovat usein pikaviestimien varassa, koska asumme eri paikkakunnilla. Tällaiset tilaisuudet pitää siis käyttää hyväksi ja pähkäillä sopivissa väleissä uusia suunnitelmia.

Eräs Twitteristä tuttu ihminen tuli myös juttelemaan, kun olimme istahtaneet tauolla hörppäämään kahvia ja kokista. Oli mukava tavata kasvotusten, vaikken minä juuri koskaan tunnista ihmisiä Twitter-profiilikuvien perusteella. Ihan tästä syystä suosittelen, että tule juttelemaan. En välttämättä itse tajua, että vierestä kulki joku tuttu.

Pelaamista ja kirjoittamista käsittelevän paneelikeskustelun jälkeen vaihdoin myös pari sanaa Anders Vacklinin kanssa. Tapasimme ensimmäisen kerran kasvotusten edellisvuoden Hel-YA:ssa, mutta siellä keskustelu jäi vähän lyhyemmäksi. Nyt oli kiva jutustella pikkuisen pidempäänkin eikä ujouteni päässyt tällä kertaa ihan niin pahasti valloilleen kuin yleensä. Oli huippua tavata taas ja odottelen jo kovasti Betan jatko-osan ilmestymistä.

Muita kirjailijoita ehdin lähinnä näkemään matkan päästä ohimennen. Tavallaan olisi ollut kiva mennä vähän juttelemaan, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut. Ujous ja introverttiys ovat vahvoina minussa, joten ihmisten lähestyminen on toisinaan vaikeaa. Ehkä taas seuraavassa tapahtumassa saan taas tutustuttua uusiin ihmisiin.

Ohjelmien välissä ehdin tehdä myös vähän ostoksia. Oma budjetti oli tiukahko, mutta olin jo päättänyt ostavani Elina Rouhiaisen Väki-trilogian toisen osan. Mukaan lähti myös Salla Simukan Kun enkelit katsovat muualle / Minuuttivalssi, joka oli ostoslistalla ja sattui nyt tulemaan sopivasti vastaan. Muut nappasin mukaan kaveria odotellessa jo ennen Hel-YA:a.


Kaiken kaikkiaan päivä oli hieno, vaikka aamulla tuntui, etten vain jaksaisi lähteä yhtään mihinkään. Viime viikot ovat olleet aika rankkoja eikä akkujen lataamiselle ole ollut tarpeeksi aikaa. Sosiaalisuus myös kuormittaa melkoisesti, joten kynnys lähteä reissuun on isohko. Olen kuitenkin iloinen, että lähdin Hel-YA:an. Olisi ollut sääli missata kaikki upeat ohjelmat ja kohtaamiset.

Toivottavasti tapahtuma saa siis jatkoa ja järjestetään myös ensi vuonna. Se on ehdottomasti käymisen arvoinen.


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Tracon ja Hel-YA! kutsuvat syyskuussa

Elokuu hujahti ohi kuin huomaamatta. Kiirettä riitti niin, ettei jäänyt erityisemmin aikaa edes huomioida blogia, mutta sellaista se joskus on. Nyt on kuitenkin aika suunnata katse tulevaan ja vilkaista, mitä syyskuuksi on odotettavissa.


Tracon 8.-9.9.2018


Olen jo vuosia käynyt Traconissa, eikä tämäkään vuosi tee poikkeusta perinteeseen. Viime vuoden conin vietin lähes kokonaan Sateenkaarifantasiaan pöydän takana taidekujalla, mutta tänä vuonna olemme kujailemassa vain sunnuntaina 9.9.2018.

Pöydästämme löytyvät kaikki minun kirjani eli Maan mahti, Tulen tahto, Veden vaisto ja Missä sydän. Niiden lisäksi tarjolla on S. A. Keräsen Symbioosi ja Näkyviin piilotettu sekä Feny Kuunvalon Salainen liljatarha. Feny on uusi tulokas Sateenkaarifantasiaan kirjailijoissa ja hänen eroottinen yuri-novellikokoelmansa on ensimmäistä kertaa tarjolla juuri Traconissa. Kirjaa ei tällä hetkellä saa kirjakaupoista vaan se on ainoastaan tapahtumamyynnissä.

Odotan Traconia innolla. Tulen paikalle jo perjantaina, sillä haluan vilkaista Peliperjantain ohjelmatarjontaa. Lauantaina olen myös paikalla tavallisena conikävijänä, mutta jos haluat jo silloin signeerausta kirjaan tai muuten vain tavata, ole rohkeasti yhteydessä. Ihmisiä on aina mukava nähdä, joten mielelläni sovin tapaamisia.

Sunnuntai tosiaan menee pitkälti pöydän takana taidekujalla ja sinne saa tulla ihan vain tervehtimäänkin. Signeeraamme sekä aiemmin hankittuja että kujalta mukaan tarttuvia kirjoja oikein mielellämme. Löydät minut ja S. A. Keräsen pöydästä numero 21. Tervetuloa!


Hel-YA! 29.9.2018


Hel-YA! eli Helsinki Young Adult Literary Convention järjestetään tänä vuonna toista kertaa ja sain tälläkin kertaa kutsun tulla paikan päälle. Luonnollisesti kutsusta ei voi kieltäytyä, joten olen myös saapumassa paikalle. Tulen sinne kuitenkin bloggaajan enkä kirjailijan roolissa, mutta väliäkös tuolla. Pääasia on, että pääsen taas olemaan osa hienoa tapahtumaa, kuuntelemaan hyvää puheohjelmaa ja tapaamaan mukavia ihmisiä.

Vaikkakin on myönnettävä, että jälkimmäistä jännitän taas tosi paljon! Minulla on paha tapa mennä puihin, kun pääsen jutustelemaan ihmisten kanssa, joten saatan vaikuttaa joko ujolta tai sitten vain vähän typerältä. Minulle on vain helpompaa ja tyypillisempää suoltaa ajatuksiani ulos tekstin muodossa puhumisen sijaan ja tuollaisissa tilanteissa se tuntuu korostuvan.

Joka tapauksessa odotan Hel-YA!:lta paljon tänäkin vuonna. Tällä kertaa kirjailijalistalla ovat Anu Holopainen, jonka kirjoja suurkulutin teini-ikäisenä, sekä esikoiskirjailija Essi Ihonen, jonka kanssa olen muutama vuosi sitten istunut samalla kirjoituskurssilla. On mielenkiintoista päästä kuulemaan heitä molempia. Kiinnostavia ovat toki kaikki muutkin esitellyt kirjailijavieraat, sillä listalta löytyvät Magdalena Hai, Elena Mady, Elina Rouhiainen, Salla Simukka, Emmi Itäranta ja Siri Kolu.


Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että syyskuusta on tulossa mielenkiintoinen ja kirjaisa. Loppusyksy näyttää hiljaisemmalta, joten täytynee pohtia, mitä ohjelmaa sinne voisi mahduttaa.

Oletko sinä tulossa Traconiin tai Hel-YAan? Tapaammeko kenties jommassakummassa?


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Fiiliksiä Finnconin taidekujalta

Viime lauantai tuli vietettyä Turussa Finnconissa. Tarkempi sijaintini suurimman osan päivää oli Naturan 2. kerros ja taidekuja, missä vaikutin Sateenkaarifantasiaan pöydän takana yhdessä kirjoittaja S. A. Keräsen kanssa.


Päivä alkoi ihanalla 5:30 herätyksellä ja pitkähköllä ajomatkalla Turkuun, jonne saavuimme hieman yhdeksän jälkeen. Pöytämme on onneksi varsin helppo kasata, joten ehdimme saada kaiken valmiiksi reilusti ennen kymmentä, kun taidekuja avautui.

Loppupäivä meni itseltä tosiaan hyvin pitkälti pöydän takana. Poistuin ainoastaan vessareissuille ja kipaisin pikaisen kierroksen muissa taidekujapöydissä sekä alakerran kirjamyyntipöydissä. Mukaan tarttui kolme kirjaa, joista yksi ei tosin ollut suunniteltu vaan tuli toisen kirjan kylkiäisinä. Päivän päätteeksi olo oli jokseenkin hikinen ja nälkäinen, vaikka henkilökohtainen ruokahuolto olikin minulle päivän aikana evästä toimittanut.

Mukavia tapaamisia


Pöytämme suosituin henkilö oli ehdottomasti Nyaaarrrrl.
Pöydän äärestä ei itse tullut juurikaan jalkauduttua ihmisten pariin, mutta ilokseni muutama henkilö käväisi sitten oma-aloitteisesti tapaamassa meitä. Useimmat näistä olivat toisia kirjailijoita, jotka kyllä tiedän mutten voi oikeasti sanoa tuntevani.

Oli huippua tavata ihmisiä, joiden kirjoja on itse lukenut ja joiden kanssa on netissä muutaman sanan vaihtanut. Osan blogiakin seuraan enemmän ja vähemmän aktiivisesti ja kommentointia on tullut harrastettua puolin jos toisinkin. Silti ihmiset muuttuvat ikään kuin todellisemmiksi, kun heidät oikeasti tapaa. Olen siis iloinen jokaisesta, joka tuli moikkaamaan.

Sanoisinkin, että verkostoitumismielessä Finncon toimi erinomaisesti, vaikken ole mikään sosiaalinen sukkuloija. Ehkä tässä mielessä taidekujapöytäkin oli siis hyvä asia. Meidät oli helppo löytää ja ihmiset tulivat tosiaan puhumaan ilman, että tällä kertaa itse olisi pitänyt käytäviltä porukkaa bongata. Minulla on myös aina jonkinlainen kynnys mennä coneissa käytävillä kulkevia puolituttuja (saati tuntemattomia, jotka vain tiedän jostain yhteydestä) häiritsemään. Koskaan kun ei voi tietää, miten kiire toisella on. Nyt tällaista ongelmaa ei tosiaan ollut, mikä oli tietysti mukava juttu.

Myynnin kannalta hiljaista


Päivä oli siitä hassu, että tapahtuma tuntui loppuvan kauhean aikaisin mutta silti aika kului välillä todella hitaasti. Syy edelliseen lienee vain oma tausta aktiivisena Desuconin ja Traconin kävijänä, jälkimmäiseen taas hiljainen meno.

Taidekujalla kävi huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin muissa tapahtumissa, joissa olen ollut joko kävijänä tai myyjänä. Potenttiaaliset asiakkaat eivät tuntuneet löytävän paikalle, mikäli heitä tapahtumassa oli... ja voisi kuvitella, että spefi-kirjallisuuteen painottuvassa tapahtumassa olisi! Kuulinkin toiselta indiekirjailijalta Janne Kellarilta, että alakerran kirjapöydissä kävi ihan toisenlainen kuhina. Ja kieltämättä siellä tunnelma oli hyvin toisenlainen, kun itsekin kävin ostoksilla piipahtamassa.

Omat myynnit jäivät niin heikoiksi, ettei tällä hetkellä tunnu järkevältä lähteä kujailemaan Finnconiin enää toista kertaa. Ihmisiä voi nimittäin tavata ilman sitä pöytääkin ja koska viihdyn myös ohjelmissa, ilman pöytää on mahdollista osallistua niihinkin paremmin.

Omat fiilikset jälkikäteen


En kadu, että lähdin Finnconiin. Tapahtuma on edelleen käymisen arvoinen ja tarjosi tälläkin kertaa todella kivoja kohtaamisia. Taidekujailu oli sekin omanlaisen kokemus ja antoi osviittaa tulevaa varten. Voisin silti sanoa, että olo on hitusen ristiriitainen. Viihdyin mutta petyin vähän silti. En kuitenkaan syytä tästä Finnconia tai muita ihmisiä vaan korkeintaan omia odotuksiani.

Sanottava myös on, että tästä taidekujakokemuksesta huolimatta odotan yhä innolla syksyn Traconia ja siellä taidekujailua. Saavumme kujalle tällä kertaa sunnuntaiksi S. A. Keräsen kanssa ja luonnollisesti meidät tunnistaa Sateenkaarifantasiaan rouheasta yksisarvisesta. Viime vuonna pöydässämme oli ajoittain melkoinen ruuhka, mitä tietysti toivon myös tältä vuodelta.

Tervetuloa siis pöytäämme jälleen Traconissa. Voit tulla ostoksille tai sitten vain moikkaamaan. Signeeraamme mieluusti myös aiemmin hankittuja kirjoja.

Mikäli toivot Traconiin myyntiin meiltä jotain tiettyä kirjaa, jätä kommenttia tai heitä vaikka Twitterissä viestiä asiasta. Osaamme sitten paremmin varautua conia varten.

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84