Anna Kaija

Kiinnostaisivatko kirjani mutta verkkokaupasta tilaaminen ei innosta? Olisiko kiva päästä kurkistamaan kansien väliin? Lähiaikoina sinulla on siihen jopa kaksi tilaisuutta, jotka kannattaa hyödyntää, varsinkin jos satut asumaan pääkaupunkiseudulla.

Popcultin järjestämä Jouluinen taidekuja järjestetään lauantaina 14.12.2019 Helsingin Kalasatamassa Tiivistämöllä. Kauppakeskus Redin yhteydessä sijaitsevalta metroasemalta on paikan päälle vain lyhyt kävelymatka.

Katso kartta.

Olen tapahtumassa paikan päällä koko päivän kirjojeni kanssa. Tule siis piipahtamaan, niin pääset hypistelemään kirjoja ja tutustumaan niihin tarkemmin.

Voit myös halutessasi ottaa aiemmin hankitun kirjan mukaan, niin saat siihen signeerauksen.

Tapahtumatiedotuksen saat parhaiten Facebookista, mutta pyrin myös itse jakamaan tietoa omalla FB-sivullani, Instagramissa ja Twitterissä. Suosittelen siis lämpimästi, että otat jonkin someistani seurantaan.

Kibecon on ilmainen tapahtuma, joka järjestetään 4.-5.1.2020 Espoossa Sellon kirjastossa.

Katso kartta.

Tapahtumassa on monipuolista ohjelmaa anime-, manga- ja peliharrastajille. Koska sisäänpääsy ei maksa mitään, sinne on helppo tulla myös tutustumaan, vaikkei juuri tapahtuman aihepiiriä harrastaisi.

Ja vähintään kannattaa tulla vilkaisemaan taidekuja, jolta löytyy varmasti kaikkea sellaista, mitä tavallisissa kaupoissa ei ole tarjolla.

Minä olen paikalla sunnuntaina 5.1.2020. Kirjojeni lisäksi pöydässäni on tarjolla myös poikkeuksellisesti fanzineja. Ne ovat vain tapahtumamyynnissä oleva tuote, jota ei siis ennen eikä jälkeen tapahtuman saa edes verkkokirjakaupoista. Kannattaa siis tulla paikan päälle kurkistamaan. 

Nähdäänkö jommassakummassa tapahtumassa?

Seuraa myös somessa!

Tracon järjestetään Tampere-talossa 7.-8.9.2019. Tänä vuonna minua ei löydä Sateenkaarifantasiaan pöydästä taidekujalta, mutta kirjani ovat tarjolla taidekujan indiepöydässä. Sinne siis!

Löydät pöydästä kaikki Kristallin lapset -sarjan julkaistut osat eli Maan mahdin, Tulen tahdon ja Veden vaiston. Nyt on oivallinen tilaisuus hypätä seikkailuun mukaan, sillä työstän parhaillaan sarjan päätösosaa. Ehdit siis lukea sitä edeltävät osat, kun aloitat nyt.

Kristallin lapsien lisäksi tarjolla on Möllärimestarikilpailussa tänä vuonna menestynyt Missä sydän. Kirja on suunnattu paranormaalien romanssien ystäville.

Koska Sateenkaarifantasiaalla ei tosiaan ole sitä omaa pöytää tänä vuonna, myös S. A. Keränen tuo indiepöytään Symbioosin ja Näkyviin piilotetun. Lisäksi Feny Kuunvalon Salainen liljatarha löytyy samasta paikasta. Jälkimmäisen osalta haluan muistuttaa sen olevan painettuna ainoastaan tapahtumamyynnissä. Novelleista viisi löytyvät e-versioina, mutta jos haluat koko teoksen, nappaa se Traconista mukaan.

Olen myös itse conissa, joten jos haluat hankkimaasi kirjaan signeerauksen, suosittelen ottamaan yhteyttä Twitterin tai Instagramin kautta. Uskon, että saamme pikaisen tapaamisen järjestymään.

On myös täysin sallittua tulla koputtelemaan olkapäälle, jos satut minut bongaamaan. 

Nähdään Traconissa!

Seuraa myös somessa!

On taas se aika vuodesta. Kesä on kukkeimmillaan ja Desucon lähestyy. Kyseinen tapahtuma on jo vuosia ollut alkukesäni kohokohta eikä tämä vuosi taida tehdä poikkeusta. Vaikka juuri nyt kärvistelen flunssan kourissa kotona, odotan coniin pääsyä jo kieli pitkällä.

Tämän vuoden Desucon Frostbitessa istuin sunnuntaina taidekujalla Sateenkaarifantasiaan pöydän takana yhdessä kirjailija S. A. Keräsen kanssa. Kokemus oli mahtava, ja moni conikävijä oli kirjoistamme kiinnostunut.

Tässä mielessä olin todella harmissani, kun emme päässeet kesän tapahtumaan taidekujailemaan. Ymmärrän kuitenkin, että hakijoita kujalle on paljon, eikä meillä ollut tarjota uusia kirjoja sitten Frostbiten tarjonnan. Nämä seikat varmasti painoivat vaakakupissa, kun päätöksiä tehtiin. Toiveeni siis on, että pääsemme taas kujailemaan, kun Kristallinen lapsien päätösosa on kansissa.

Pettymyksestä huolimatta lähden coniin iloisin mielin, sillä ohjelmatarjonta näyttää erinomaiselta. Perjantai ja lauantai ovat täynnä mielenkiintoisia anime- ja manga-aiheita, joten saleissa tulee taas kerran istuttua peppu puuduksissa.

Sunnuntain ohjelmat eivät tällä kertaa kuitenkaan iskeneet minun makuuni, joten olisin hyvin voinut sen ajan pönöttää myyntipöydän takana. Nyt minulla sen sijaan tulee olemaa hengailuaikaa, joten taidekujan ja myyntipöytäsalin tarjonta taitavat tulla tutuiksi. Samalla on tietysti mahdollisuus tavata ihmisiä.

Haluankin kehottaa juuri sinua tulemaan juttusille, erityisesti sunnuntaina. Olen tosi huono tunnistamaan somesta tuttuja tyyppejä, mutta jos satut bongaamaan minut, lupaan etten pure tai edes näykkäise. Olen oikeasti aika harmiton tapaus.

Nappaan myös mieluusti jokusen kirjan laukkuuni. Jos haluat jonkin kirjoistani, jätä minulle yhteystietosi (s-posti, sometunnari tms.) kommenttiboksiin, niin olen yhteyksissä. Minulla on hyllyssä myös muutama kappale Feny Kuunvalon novellikokoelmaa, joten sitäkin voit kysyä.

Toivottavasti tapaamme Desuconissa!

Seuraa myös somessa!

Olen käynyt Desuconeissa ensimmäisestä tapahtumasta asti. Risteilyt ja Talksit ovat jääneet välistä, mutta kaikki päätapahtumat ja Frostbitet on tullut pyörittyä Sibeliustalolla. Desucon on tietynlainen koti, johon haluan palata yhä uudestaan.

Tavallaan on hassua, että viihdyn erityisen hyvin juuri Desuconissa. Nimittäin vaikka katson animea, olen aika kasuaaliharrastaja, en erityisen intohimoinen. Paljon enemmän intoilen japanilaisista roolipeleistä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ne ovat aika pitkälti animea pelimuodossa ja se muoto vain sattuu uppoamaan minulle.

Peliharrastajien seurassa oloni on välillä kovin vieras ja yksinäinen. Tämä johtuu osittain siitä, että osa porukasta karsastaa genremakuani. Animeharrastajien seura tuntuu siis kotoisammalta. Desuconeihin tulee siis lähdettyä hyvillä mielin. Niin tälläkin kertaa, vaikka luvassa oli vähän erilainen kokemus kuin ennen.

Rehellisesti sanottuna minua harmitti aivan turkasen paljon, että perjantai-illan ohjelma jäi välistä. Sille ei kuitenkaan voinut mitään, sillä emme yksinkertaisesti olisi voineet lähteä ajelemaan Lahteen yhtään aikaisemmin. Toivon kuitenkin, että jatkossa mahdollisuuksia on enemmän, ja perjantaina pystyisi saapumaan Sibeliustalolle hyvissä ajoin. Sekin on sanottava, että outoa oli pakkaaminen ja suunnitteleminen. Aina ennen on voinut lähteä suoraan kotoa, joten esimerkiksi pukeutumisessa on voinut huomioida säätilan yms. paremmin. Nyt piti ennakoida. Pikkujuttuja, mutta osaavat väsymyksen keskellä stressata yllättävän paljon.

Lauantaina päästiin vihdoin sinne Sibeliustalolle. Kyseessä oli hyvin tavallinen Desucon-päivä, johon sisältyi paljon ohjelmissa istumista sekä vähän syömistä ja shoppailua. Näin pikaisesti vain pari tuttua, joten kovin sosiaalinen päivä ei ollut.

Silti koko ajan oli olo, että olin henkisessä kodissa. Ympärillä pyöri tuntemattomia tuttuja. Siis kasvoja, jotka olen nähnyt lukuisia kertoja. Osa cossaa jopa vuodesta toiseen samoja hahmoja. En tiedä, keitä he ovat, mutta he ovat merkittävä osa kokemustani. Heidän kuuluu olla paikalla, kuten minunkin. Onko tämä ihan pöhkö ajatus?

Olen nyt elänyt melkoisen muutoksen keskellä ja liikkuvia osia on elämässä yhä ehkä hitusen liikaa. Desucon Frostbitessa mielen kuitenkin valtasi seesteinen tunne. Löysin rauhan kaiken ihmisvilinän ja metelin keskeltä. Kummallinen kokemus kerta kaikkiaan. Ehkä vain tarvitsin tähän väliin jotain tuttua ja turvallista, ja Desucon sitten sattui tarjoamaan juuri sitä?

Lauantai hujahti käsistä, vaikka olimme paikalla n. 12 tuntia, joista suurimman osan istuimme luentosaleissa kuuntelemassa erinomaista ohjelmaa. Ostoksia en tällä kertaa tehnyt paljon, sillä mukaan tarttuivat vain Tales of Vesperia ja Tales of the Abyss -pelit sekä hieman korealaisia meikkejä ja kosmetiikkaa Bearelin tarjonnasta. Olen siirtynyt aika pitkälti niiden käyttöön, joten pyrin keskittämään ostokset coneihin (säästyy postikuluissa).

Toisin kuin lauantai, sunnuntai oli hyvin erilainen Desucon-päivä. Sateenkaarifantasiaa pääsi ensimmäistä kertaa ikinä Desuconin taidekujalle, mikä ilahdutti minua erityisen paljon. Oli tietysti harmi, etten voinut sunnuntaina osallistua ohjelmiin, mutta samalla olen sitä mieltä, että kyseisessä tapahtumassa on omaa kohdeyleisöäni, joten pöydän takana pönöttäminen kannattaa.

Taidekujalla oli ahdasta muttei onneksi tukalan kuumaa, mitä olin pelännyt. Olin tosi fiksusti laittanut lolitahameen ja sen kanssa pöyheän alushameen (onneksi en valinnut vielä pöyheämpää, kuten ensin meinasin... mutta se ei mahtunut laukkuun). Minulla oli vaikeuksia päästä hameeni kanssa pöydän taakse ja pois sieltä ilman, että pudottelin meidän ja naapurin tuotteita lattialle. Pahoitteluni kanssa kujailijoille! Yritän seuraavalla kerralla olla oikeasti fiksumpi pukeutumisen suhteen.

Pöydässämme kävi mukavasti porukkaa. Kaikki eivät ostoksia tehneet, mutta nautin siitä, että tapasin ihmisiä ja pääsin kertomaan, mitä me Sateenkaarifantasiaan tyypit oikein tehdään. Vastaanotto oli lämpimän kiinnostunut ja osa tuli jo ihan tietoisesti pöytäämme. Ette usko, miten ilahduin, kun yksi asiakas kertoi oikein etsimällä etsineensä pöytämme saadakseen ostaa Tulen tahdon! Joku myös haki pari kirjaa ilmeisesti conin väliin jättäneen kaverin pyynnöstä, joten someamme on seurattu.

Kristallin lapsia tulivat kyselemään selkeästi vanhat lukijat, sillä Maan mahtia napattiin matkaan vain yksi kappale. Tulen tahtoa ja Veden vaistoa ostivat henkilöt, jotka tiesivät jo, mitä tulivat hakemaan. Täytyy toivoa, että muut kirjoja tutkailleet innostuvat myöhemmin nappaamaan ne kirjakaupasta tai kirjastosta matkaansa.

Traconissa Kristallin lapset ovat myyneet paremmin kuin Desuconissa, mikä ei sinällään kyllä yllättänyt. Desucon Frostbitessa sen sijaan kävijöitä kiinnostivat erityisesti Missä sydän ja Feny Kuunvalon Salainen liljatarha. Itse asiassa Liljatarha oli pöytämme parhaiten myyvä tuote Frostissa, kun taas kiinnostus syksyn Traconissa oli olematon.

Minulla oli aavistus, että yuria eli naisten välistä rakkautta sisältävät teokset saattaisivat myydä Desussa paremmin kuin Traconissa (Finnconista nyt puhumattakaan). Oli kiva huomata, että aavistukseni osui oikeaan. En kuitenkaan olisi osannut ennustaa Liljatarhan nousevan kärkeen. Olen käänteestä vilpittömän iloinen! Mahtava juttu!

Pöydän takana istuessa mietin kohderyhmäajattelua. Ensinnäkin vanhoja lukijoita varten pitää ehdottomasti nyt panostaa Kristallin lapsien päätösosan valmistumiseen. Sitä kyseltiin ja jouduin myymään eioota, koska kirja on vielä täysin vaiheessa. Toinen mietteeni koski tapahtumakohtaista tuotevalikoimaa. Toki kaikkea kannattaa mahdollisuuksien mukaan pitää tarjolla, mutta Traconissa Kristallin lapsille tuntuu olevan suurempi kysyntä kuin romansseille. Siispä siellä kannattaa panostaa fantasiapuoleen. Sen sijaan Desussa sateenkaariromanssit tuntuivat olevan enemmän "se juttu". Siispä romanttiikkaa sinne, jos toistekin päästään.

Haluaisin kyllä itsekin panostaa lisää tuon romantiikkapuolen kirjoittamiseen. Työpöydälle ei kuitenkaan kerralla mahdu kuin yksi isompi projekti (jonka kyljessä voi tosin edistää jotain pienempää ja vähemmän työlästä). Tällä hetkellä se iso projekti on luonnollisesti Kristallin lapset. Vaikka kyseisessä sarjassakin on romansseja mukana, myös paranormaalit romassit huutelevat taas korvaani. Saisinpa jostain lisää aikaa kaiken kirjoittamiseen!

Pöydän takana ehti jutella myös kaikenlaista niin asiakkaiden kuin kanssamyyjän, S. A. Keräsenkin, kanssa. Pohdiskelimme muun muassa yhteisprojektia, mutten nyt lupaa vielä sellaisen suhteen mitään. Ajatus on hauska ja siinä mielessä toteuttamisen arvoinen, mutta aikataulut ja ehtiminen ovat tietysti aina kysymysmerkki. Olemme kirjoittajina hyvin erilaisia ja erityisesti meillä on todella erilaiset intressit, mutta nyt tavoittelimme jonkinlaista yhteistä maaperää. Testattavaksi jää, onko se tukeva.

Kaiken kaikkiaan Desucon Frostbitesta jäi hyvä fiilis ja paljon ajatuksia. Viikonloppu oli väsyttävä, koska ihmiset, melu ja häly nyt vain ovat uuvuttavia. Silti minusta tuntuu, että kaiken keskellä tarvitsin juuri jotain tällaista.

Odotan jo innolla kesän Desuconia. En tiedä, onko Sateenkaarifantasiaa silloin taidekujalla, mutta siihen haluan uskoa, että itse olen joka tapauksessa paikalla. Sitä ennen houkuttaisivat hitusen Yukicon ja Popcult, jotka ovat nyt helpommin saavutettavissa kuin ennen. Kannattaisiko sitä jalkautua jompaankumpaan ihan kävijänä? Mitä mieltä olet?

Seuraa myös somessa!

Sateenkaarifantasiaan porukoilta on useampi kysellyt, olemmeko tulossa Desuconiin tai Desucon Frostbiteen taidekujalle kirjojemme kanssa. Joka kerta olemme joutuneet vastaamaan, että valitettavasti emme tulleet sinne valituiksi. Tällä kertaa voimme iloiten todeta, että Desucon Frostbiten taidekuja päätti ottaa meidät vastaan!

Olet luonnollisesti enemmän kuin tervetullut pöytäämme tutustumaan meihin ja kirjoihimme. Tarjolla on koko tuotantomme niin kauan kuin tavaraa riittää. Muutamissa muissa coneissa osa kirjoista on myynyt loppuun, joten suosittelemme olemaan paikalla mieluummin ajoissa kuin myöhään.

Ohessa hinnastomme, josta huomaat, etteivät kirjamme ole hinnoilla pilattu.

Toivomme, että varaat taidekujalle mukaasi käteistä, mutta tarvittaessa voit maksaa myös MobilePay-sovelluksella. Tasaraha käteisen kohdalla on aina kiva. Meillä on kuitenkin matkassa myös pieni vaihtokassa, mutta isot setelit voivat tehdä tiukkaa. Olemme kiitollisia, jos voit ottaa nämä seikat huomioon.

Pöytäämme saa tulla myös piipahtamaan ilman ostoaikeita, jos haluat moikata. Kovin pitkäksi aikaa ei kuitenkaan kannata jäädä. Me toki juttelisimme kanssasi mielellämme tovin jos toisenkin, mutta taidekuja tapaa olla ruuhkainen, joten pitkät pysähdykset häiritsevät muita kävijöitä.

Mikäli matkassasi on aiemmin hankittuja kirjojamme, laitamme niihin mielellämme signeerauksen.

Pöydästämme löytyvät tosiaan allekirjoittaneen Kristallin lapset -sarja ja Missä sydän -lyhytromaani. Kristallin lapset on eeppistä matkafantasiaa, jossa perinteiset elementit yhdistyvät romansseihin ja japanilaisista roolipeleistä saatuun inspiraatioon. Erityisiä inspiraation lähteitä ovat olleet mm. Final Fantasy X, Tales of Symphonia ja Bravely Default -pelit.

Missä sydän on puolestaan paranormaali naisten välinen romanssi. Sen alkuinspiraatio on lähtöisin japanilaisesta Ghostwriter-draamasarjasta ja Gabriel Dropout -animesta.

S. A. Keräsen tuotannosta myynnissä on sekä hänen esikoisteoksensa Symbioosi että viime vuoden uutukainen Näkyviin piilotettu. Molemmat kirjat ovat kuumia ja rohkeita paranormaaleja romansseja sateenkaariteemoja unohtamatta.

Lisäksi meillä on matkassa Feny Kuunvalon Salainen liljatarha -novellikokoelma, joka sisältää kuusi eroottista tarinaa. Osa tarinoista on fantasiaa, osa realismia, mutta niitä yhdistävät toisiaan rakastavat naiset ja kukkivat liljat. Tätä kirjaa saat vain tapahtumamyynnistä, joten se kannattaa ehdottomasti napata matkaan pöydästämme.

Olet lämpimästi tervetullut pöytäämme! Toivottavasti siis tapaamme juuri sinut sunnuntaina!

Seuraa myös somessa!

Elokuu hujahti ohi kuin huomaamatta. Kiirettä riitti niin, ettei jäänyt erityisemmin aikaa edes huomioida blogia, mutta sellaista se joskus on. Nyt on kuitenkin aika suunnata katse tulevaan ja vilkaista, mitä syyskuuksi on odotettavissa.

Olen jo vuosia käynyt Traconissa, eikä tämäkään vuosi tee poikkeusta perinteeseen. Viime vuoden conin vietin lähes kokonaan Sateenkaarifantasiaan pöydän takana taidekujalla, mutta tänä vuonna olemme kujailemassa vain sunnuntaina 9.9.2018.

Pöydästämme löytyvät kaikki minun kirjani eli Maan mahti, Tulen tahto, Veden vaisto ja Missä sydän. Niiden lisäksi tarjolla on S. A. Keräsen Symbioosi ja Näkyviin piilotettu sekä Feny Kuunvalon Salainen liljatarha. Feny on uusi tulokas Sateenkaarifantasiaan kirjailijoissa ja hänen eroottinen yuri-novellikokoelmansa on ensimmäistä kertaa tarjolla juuri Traconissa. Kirjaa ei tällä hetkellä saa kirjakaupoista vaan se on ainoastaan tapahtumamyynnissä.

Odotan Traconia innolla. Tulen paikalle jo perjantaina, sillä haluan vilkaista Peliperjantain ohjelmatarjontaa. Lauantaina olen myös paikalla tavallisena conikävijänä, mutta jos haluat jo silloin signeerausta kirjaan tai muuten vain tavata, ole rohkeasti yhteydessä. Ihmisiä on aina mukava nähdä, joten mielelläni sovin tapaamisia.

Sunnuntai tosiaan menee pitkälti pöydän takana taidekujalla ja sinne saa tulla ihan vain tervehtimäänkin. Signeeraamme sekä aiemmin hankittuja että kujalta mukaan tarttuvia kirjoja oikein mielellämme. Löydät minut ja S. A. Keräsen pöydästä numero 21. Tervetuloa!

Hel-YA! eli Helsinki Young Adult Literary Convention järjestetään tänä vuonna toista kertaa ja sain tälläkin kertaa kutsun tulla paikan päälle. Luonnollisesti kutsusta ei voi kieltäytyä, joten olen myös saapumassa paikalle. Tulen sinne kuitenkin bloggaajan enkä kirjailijan roolissa, mutta väliäkös tuolla. Pääasia on, että pääsen taas olemaan osa hienoa tapahtumaa, kuuntelemaan hyvää puheohjelmaa ja tapaamaan mukavia ihmisiä.

Vaikkakin on myönnettävä, että jälkimmäistä jännitän taas tosi paljon! Minulla on paha tapa mennä puihin, kun pääsen jutustelemaan ihmisten kanssa, joten saatan vaikuttaa joko ujolta tai sitten vain vähän typerältä. Minulle on vain helpompaa ja tyypillisempää suoltaa ajatuksiani ulos tekstin muodossa puhumisen sijaan ja tuollaisissa tilanteissa se tuntuu korostuvan.

Joka tapauksessa odotan Hel-YA!:lta paljon tänäkin vuonna. Tällä kertaa kirjailijalistalla ovat Anu Holopainen, jonka kirjoja suurkulutin teini-ikäisenä, sekä esikoiskirjailija Essi Ihonen, jonka kanssa olen muutama vuosi sitten istunut samalla kirjoituskurssilla. On mielenkiintoista päästä kuulemaan heitä molempia. Kiinnostavia ovat toki kaikki muutkin esitellyt kirjailijavieraat, sillä listalta löytyvät Magdalena Hai, Elena Mady, Elina Rouhiainen, Salla Simukka, Emmi Itäranta ja Siri Kolu.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että syyskuusta on tulossa mielenkiintoinen ja kirjaisa. Loppusyksy näyttää hiljaisemmalta, joten täytynee pohtia, mitä ohjelmaa sinne voisi mahduttaa.

Oletko sinä tulossa Traconiin tai Hel-YAan? Tapaammeko kenties jommassakummassa?

Seuraa myös somessa!

Viime lauantai tuli vietettyä Turussa Finnconissa. Tarkempi sijaintini suurimman osan päivää oli Naturan 2. kerros ja taidekuja, missä vaikutin Sateenkaarifantasiaan pöydän takana yhdessä kirjoittaja S. A. Keräsen kanssa.

Päivä alkoi ihanalla 5:30 herätyksellä ja pitkähköllä ajomatkalla Turkuun, jonne saavuimme hieman yhdeksän jälkeen. Pöytämme on onneksi varsin helppo kasata, joten ehdimme saada kaiken valmiiksi reilusti ennen kymmentä, kun taidekuja avautui.

Loppupäivä meni itseltä tosiaan hyvin pitkälti pöydän takana. Poistuin ainoastaan vessareissuille ja kipaisin pikaisen kierroksen muissa taidekujapöydissä sekä alakerran kirjamyyntipöydissä. Mukaan tarttui kolme kirjaa, joista yksi ei tosin ollut suunniteltu vaan tuli toisen kirjan kylkiäisinä. Päivän päätteeksi olo oli jokseenkin hikinen ja nälkäinen, vaikka henkilökohtainen ruokahuolto olikin minulle päivän aikana evästä toimittanut.

Pöydän äärestä ei itse tullut juurikaan jalkauduttua ihmisten pariin, mutta ilokseni muutama henkilö käväisi sitten oma-aloitteisesti tapaamassa meitä. Useimmat näistä olivat toisia kirjailijoita, jotka kyllä tiedän mutten voi oikeasti sanoa tuntevani.

Oli huippua tavata ihmisiä, joiden kirjoja on itse lukenut ja joiden kanssa on netissä muutaman sanan vaihtanut. Osan blogiakin seuraan enemmän ja vähemmän aktiivisesti ja kommentointia on tullut harrastettua puolin jos toisinkin. Silti ihmiset muuttuvat ikään kuin todellisemmiksi, kun heidät oikeasti tapaa. Olen siis iloinen jokaisesta, joka tuli moikkaamaan.

Sanoisinkin, että verkostoitumismielessä Finncon toimi erinomaisesti, vaikken ole mikään sosiaalinen sukkuloija. Ehkä tässä mielessä taidekujapöytäkin oli siis hyvä asia. Meidät oli helppo löytää ja ihmiset tulivat tosiaan puhumaan ilman, että tällä kertaa itse olisi pitänyt käytäviltä porukkaa bongata. Minulla on myös aina jonkinlainen kynnys mennä coneissa käytävillä kulkevia puolituttuja (saati tuntemattomia, jotka vain tiedän jostain yhteydestä) häiritsemään. Koskaan kun ei voi tietää, miten kiire toisella on. Nyt tällaista ongelmaa ei tosiaan ollut, mikä oli tietysti mukava juttu.

Päivä oli siitä hassu, että tapahtuma tuntui loppuvan kauhean aikaisin mutta silti aika kului välillä todella hitaasti. Syy edelliseen lienee vain oma tausta aktiivisena Desuconin ja Traconin kävijänä, jälkimmäiseen taas hiljainen meno.

Taidekujalla kävi huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin muissa tapahtumissa, joissa olen ollut joko kävijänä tai myyjänä. Potenttiaaliset asiakkaat eivät tuntuneet löytävän paikalle, mikäli heitä tapahtumassa oli... ja voisi kuvitella, että spefi-kirjallisuuteen painottuvassa tapahtumassa olisi! Kuulinkin toiselta indiekirjailijalta Janne Kellarilta, että alakerran kirjapöydissä kävi ihan toisenlainen kuhina. Ja kieltämättä siellä tunnelma oli hyvin toisenlainen, kun itsekin kävin ostoksilla piipahtamassa.

Omat myynnit jäivät niin heikoiksi, ettei tällä hetkellä tunnu järkevältä lähteä kujailemaan Finnconiin enää toista kertaa. Ihmisiä voi nimittäin tavata ilman sitä pöytääkin ja koska viihdyn myös ohjelmissa, ilman pöytää on mahdollista osallistua niihinkin paremmin.

En kadu, että lähdin Finnconiin. Tapahtuma on edelleen käymisen arvoinen ja tarjosi tälläkin kertaa todella kivoja kohtaamisia. Taidekujailu oli sekin omanlaisen kokemus ja antoi osviittaa tulevaa varten. Voisin silti sanoa, että olo on hitusen ristiriitainen. Viihdyin mutta petyin vähän silti. En kuitenkaan syytä tästä Finnconia tai muita ihmisiä vaan korkeintaan omia odotuksiani.

Sanottava myös on, että tästä taidekujakokemuksesta huolimatta odotan yhä innolla syksyn Traconia ja siellä taidekujailua. Saavumme kujalle tällä kertaa sunnuntaiksi S. A. Keräsen kanssa ja luonnollisesti meidät tunnistaa Sateenkaarifantasiaan rouheasta yksisarvisesta. Viime vuonna pöydässämme oli ajoittain melkoinen ruuhka, mitä tietysti toivon myös tältä vuodelta.

Tervetuloa siis pöytäämme jälleen Traconissa. Voit tulla ostoksille tai sitten vain moikkaamaan. Signeeraamme mieluusti myös aiemmin hankittuja kirjoja.

Mikäli toivot Traconiin myyntiin meiltä jotain tiettyä kirjaa, jätä kommenttia tai heitä vaikka Twitterissä viestiä asiasta. Osaamme sitten paremmin varautua conia varten.

Seuraa myös somessa!

Tämän vuoden Tracon oli minulle hyvin erilainen kokemus verrattuna mihin tahansa aiempaan coniin, jossa olen ollut. Olen viettänyt hengailuconeja ja lukuisia coneja, joissa olen suorastaan juossut ohjelmasta toiseen. Taidekuja oli kuitenkin jotain ihan uutta.

Taidekujalle olisi päässyt valmistautumaan jo lauantaiaamuna kasin pintaan, mutta en uskonut tarvitsevani niin paljon aikaa, joten saavuimme paikalle M:n kanssa (M oli kantoapuna) hieman ysin jälkeen. S. A. Keränen tuli sitten vähän myöhemmin. 

Ensimmäinen puoli tuntia menikin rattoisasti ihan vain pöytää järjestäessä. Tehtiin pieni kirjahylly ja laitettiin kirjoja myös pinoon pöydälle kumpikin omalle puolellemme pöytää. Lakana oli juuri sopivan kokoinen pöytäliinaksi, muttei valitettavasti täysin rypytön, vaikka olin sen ennen lähtöä silittänyt. Jokin toinen kangas olisi siis siinä mielessä parempi, mutta ihan kohtuullisen siistiltä tuokin näytti.

Alkuun pöydässämme näytti hiljaiselta, mutta pikku hiljaa väkeä alkoi vierailla enemmänkin. Osa tiesi, mitä tuli hakemaan, osa tuli vain katselemaan ja jotkut jopa kyselemään. Useamman kerran saimme kuulla, että on hienoa saada taidekujatarjontaan myös kirjoja. Vastaanotto oli siis erittäin hyvä.

Tauotimme tietenkin myös toisiamme, ja ainakin minulle tuli tunne, että yksin pöydän takana kiirettä riitti enemmän. Ehkä ihmiset rohkaistuivat paikalle, kun meitä ei pönöttänytkään pöydän takana kahta?

Ensimmäiset asiakaspalvelutilanteet menivät vähän sumussa. Ei asiakaspalvelu minulle mitenkään uutta ole, mutta jokin kumma jännite siinä tällä kertaa kuitenkin oli. Unohdin kysyä muutamilta, olisivatko he halunneet omistuskirjoituksen kirjaansa. Pahoitteluni tästä! Saat tulla kirjan kanssa jossain toisessa conissa koputtelemaan olkapäälle, jos haluat, että virhe korjataan.

Omistuskirjoituksista puheenollen, oli myös mukavaa, että niitä tultiin erikseen hakemaan. Olimme toki sanoneet, että annetaan niitä aiemmin hankittuihin kirjoihinkin, mutta oikeasti en osannut odottaa, että ihmiset todella ottavat kirjat coniin mukaan. Siitähän on ylimääräistä vaivaa. Oli siis hyvin ilahduttavaa, että osa näin kuitenkin teki. Lämmitti mieltä.

Pöytäämme eksyi myös pari nuorta, jotka tunnistivat nimimerkkini Sateenkaarifantasiaan julisteesta. Ainakin toinen heistä oli ollut aikoinaan Naruto.fissä ja tästä saatiin hetkeksi jutun juurta. Voi sitä nostalgian määrää! Naruto-ficcejä oli ihana kirjoittaa, mutta vielä ihanampi oli niiden ympärille muodostunut yhteisö. Minulla on ikävä Naruto.fitä ja luultavasti roikkuisin siellä edelleen, mikäli se olisi pystyssä.

Myös Maan mahdin ja Tulen tahdon kannet kuvannut Eve pistäytyi pöydässä ja juttelimmekin hetken kansikuvista. Kerroin hänelle kuvien saaneen kovasti kehuja kirjoja tutkineilta asiakkailta. Samalla ehdimme hetken puhua myös kolmannen osan kannesta. En malta odottaa, että kuvauspuuhat taas alkavat! (Eh, pitäisi varmaan se kirjakin kirjoittaa alkua pidemmälle...)

Lauantai tuntui melko pitkältä päivältä tiskin takana. Toki puuha oli mukavaa, mutta väsymys alkoi hiljalleen myös painaa.

Aamu lähti takkuisasti liikkeelle monestakin syystä, mitkä eivät useimmat liittyneet taidekujaan millään tavalla. M oli huonovointinen, minun flunssani vihoitteli taas ja yleinen väsymys oli valtava. Jotenkin sitä sai kuitenkin puristettua itsensä ylös sängystä, syömään ja lopulta myös Tampere-talolle.

Olimme taas M:n kanssa jonkin verran ysin jälkeen järjestämässä pöytää kuntoon. Kirjoja oli vähemmän jäljellä, joten joutessani laittelin järjestyksen uuteen uskoon. Kuva on napattu ennen kuin Keränen saapui paikalle, minkä takia hänen kirjojaan ei siinä vielä näy. Niitä olikin tuossa vaiheessa jäljellä enää kaksi.

Sunnuntaina olin pariin otteeseen pois pöydästä, kun kävin yhdessä ohjelmassa ja itsekin taidekujan kiertämässä. Päivä tuntui vilkkaammalta kuin osasin odottaa ja välillä tuntui pöytämme ääressä olevan suorastaan ruuhkaa.

Sain myös tilaisuuden vihdoin itse tavata Maan mahdin ja Tulen tahdon kansissa olevan mallin, Monan. Fiilis oli hieno. Sitä kohtaamista ei oikein osaa selittää. Olin aivan täpinöissäni, mutta en tiedä, välittyikö se minusta. Small talk -kykyni eivät muuttuneet taidekujailun ajaksi yhtään sen paremmiksi kuin muutenkaan ovat, joten pelkoni on, että olin kohtaamisissa sosiaalisesti omituinen peruna.

Sunnuntain myyntiajan loppupuolella pöytämme tuntui suorastaan kuhisevan. S. A. Keräsen Symbioosin viimeiset kappaleet menivät yhtäkkiä ja jostain ilmestyi ihmisiä kyselemään lisää. Sama juttu kävi Maan mahdin kanssa ja jouduinkin useammalle myymään eioota. Jos jäit conissa ilman omaa kappaletta, voit kuitenkin sellaisen tilata verkkokirjakaupasta. Esimerkiksi Adlibriksellä hinta näkyy olevan edullinen eikä sieltä taida postikulujakaan tulla.

Missä sydäntä jäi lopulta kaksi kappaletta, mutta niistä molemmista tuli varaus conin jälkeen, joten nyt ne vain odottavat, että saan ne toimitettua uusille omistajilleen. Tulen tahtoa jäi vähän enemmän (siitäkin tosin on muutama varaus). Sitä on siis edelleen saatavilla minulta.

Kokemuksesta opin ainakin sen, että sarjojen kohdalla kannattaa ensimmäistä osaa varata enemmän kuin muita. Tein virheen siinä, että tilasin kaikkia kirjoja yhtä paljon. Tästä on opittu ja seuraavalla kerralla osaan ehkä ennakoida jo vähän paremmin menekkiäkin... ainakin toivottavasti. En tosin tiedä, missä ja milloin seuraava kerta tulee olemaan, mutta hyvähän näitä on silti pohtia.

Oman jaksamisen kannalta yksi päivä taidekujalla olisi ehkä riittänyt (joskin asiakkaiden kannalta kaksi on varmasti parempi). Tähän saattoi tosin vaikuttaa jo kaksi viikkoa piinannut flunssa, joka on vetänyt kunnon aika huonoksi. Ehkä terveenä olisi jaksanut paremmin ja ollut vähän energisempi.

Kirjoittelen muista Traconiin liittyvistä jutuista oman postauksensa. Halusin avata taidekujakokemuksen ihan omassa postauksessaan, koska se oli se juttu, joka teki tästä conista erityisen. Muut ovat sitten enemmän sitä peruskauraa.

Kesä ei onneksi ole vielä ohi, mutta silti syksykin alkaa jo kajastella ajatuksissa. Alkusyksy näyttääkin oikein mukavalta, koska joka kuulle on tarjolla tapahtumaa ja tekemistä. Ei tarvitse vain hautautua kotona, kun voi tavata ihmisiä ja tehdä kivoja asioita.

Hel-YA! on suomalainen young adult -kirjallisuuden oma tapahtuma, jossa on paljon mielenkiintoisia esiintyjiä. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä kustannusyhtiö Kaiken Entertainment sekä Gummerus Kustannus, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Kustannusosakeyhtiö Otava ja WSOY. 

Menen tapahtumaan kutsuvieraana bloggaajan roolissa, joten luonnollisesti myös bloggaan siitä sitten jälkikäteen. Odotan jännityksellä, mitä kaikkea pääsenkään päivän aikana kuulemaan.

Oletko sinä tulossa tapahtumaan?

Syksyn lähes pakolliseen ohjelmaan kuuluu omalta osaltani Tracon, joka on animeen ja roolipeleihin keskittyvä tapahtuma. Se sisältää paljon puheohjelmaa ja muuta mielenkiintoista menoa. 

Aiemmista vuosista poiketen varasimme M:n kanssa hotellin tällä kertaa kahdeksi yöksi, joten suuntaamme Tampereelle jo perjantaina. Myös Tracon on laajentunut tarjonnaltaan kolmipäiväiseksi, joten uskoisin meidän pyörähtävän Tamperetalon puolellakin, kun olemme saaneet itsemme paikkakunnalle asti siirrettyä.

Varsinaisia cosplay-suunnitelmia minulla ei ole (okei, haluaisin cossata Netsuzou Trapista, mutta nyt ei ehkä budjetti anna myöten), mutta ajattelin yhtenä päivistä heittää niskaan Korpinkynnen koulukaavun. Kahtena muuna päivänä menen luultavasti mori keissä, jos vain keksin sopivan ja itseään miellyttävän kokonaisuuden.

Traconissa saa ilman muuta tulla nykäisemään hihasta, ja jos sinulla on jokin kirjoistani matkassa, voin sen myös signeerata mielihyvin.

Lokakuussa onkin sitten tässä kotinurkilla tarjolla kirjoitustyöpajaa, joka keskittyy fantasiaan ja scifiin. Koska olen sellaista toivonut vuosia, aion tietenkin työpajaan ilmoittautua. Nyt toivon sormet ja varpaat ristissä, että ilmoittautujia on tarpeeksi, jotta se saadaan toteutettua, muttei kuitenkaan liikaa. En halua jäädä rannalle ruikuttamaan!

En yhtään osaa sanoa, mikä tarina minulla on tuossa kohtaa työn alla ja en tiedä, voiko kurssin sisältöä soveltaa sen työstämiseen. Optimaalista toki olisi, jos näin voisi tehdä. Joka tapauksessa uskon kurssin taas antavan jotain uutta kirjoittamiseen. Tähän asti jokainen kurssi on antanut ja erityisen hyviä ovat olleet spefiin keskittyvät kurssit.

Loppusyksylle minulla ei toistaiseksi ole menoja suunniteltuna, mutta suoraan sanottuna ei haittaisi, jos marras-joulukuullekin jotain kivaa keksisi. Nanoa saatan jopa tänä vuonna harkita, jos vain kirjoitusprojektit ovat marraskuussa sopivassa vaiheessa.

Kävi ikävästi niin, että meillä vaihtui luovan kirjoittamisen kurssin yksi kerta suoraan Desucon Frostbiten päälle. Tämä otti päähän urakalla, mutta päätin mennä coniin. Frostbite on kuitenkin kerran vuodessa ja kirjoituskurssia on kerran kuussa.

Onnena onnettomuudessa oli, että Frostbitessa järjestettiin hahmotyöpaja, joka kerrankin oli jotain muuta kuin piirtämistä. Hyvä, että katsoin ohjelmakuvauksen, sillä usein tosiaan vastaavat ovat olleet kuvien raapustelua, mikä taas ei ole minun juttuni. Nyt paneuduttiin kirjoittamiseen. Aihe kiinnosti ja paikkasi sitten sopivasti myös kurssin puutetta, vaikkei asiapitoisuus ehkä sama ollutkaan. Ainakaan kurssilla ei olla paneuduttu henkilöhahmoihin samalla tavoin. Voisi siis sanoa, että työpaja täydensi kurssia.

Työpajan veti Leena Viitanen. Hän aloitti esittelemällä muutaman henkilöhahmoteorian ja kumosi ne sitten omallaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisessa noissa on totuudensiementä ja ne toimivat eri kontekstissä, mutta Leenan teoria ehdottomasti täydensi näitä vanhoja, jotka eivät ole ottaneet huomioon nykypäivää (no, yllättäen, emmehän mekään osaa ottaa huomioon kaikkia tulevaisuuden ilmiöitä).

Paja painottui periaatteessa fan fictionissa esiintyvien henkilöhahmojen kirjoittamiseen, joten esimerkitkin olivat siltä puolelta. Tästä huolimatta se oli varmasti hyödyllinen myös heille, jotka kirjoittavat pelkästään originaaleja, varsinkin jos tekstin paino on siellä hahmoissa.

Ensimmäisten kysymysten joukossa oli, kuka on lempihahmosi. Todella vaikea kysymys! Pallottelin mielessäni mm. Franin ja Balthierin (Final Fantasy XII) välillä, mutta voisi se lempihahmo olla joku muukin. Lopulta en osannut nimetä ketään, koska vaihtoehtoja on niin paljon. Pointti ei varmasti kuitenkaan ollut siinä, että valitsee yhden ylitse muiden vaan että pohtii, millaisista hahmoista pitää. En tosin osaa siihenkään kysymykseen vastata kunnolla, koska pidän todella monenlaisista hahmoista. Saatan ehkä ihastua yhdentyyppisiin, mutta pidän myös muunlaisista. Ehkä pohdin tätä vähän liikaakin?

Itse asiassa nyt havahduin siihen, että pidän hahmoista, jotka saavat minussa reaktion aikaan. Saatan siis pitää myös hahmoista, joita itse asiassa vihaan tai inhoan, kunhan heidät on tehty hyvin. Selkeää, eikös?

Pidin eniten työpajan luento-osuudesta ja olisin voinut kuunnella aiheesta enemmänkin. Loppuosa pajasta oli kuitenkin ihan puhdasta työskentelyä. En tarkoita sanoa, että tämä olisi jotenkin huono, sillä kirjoittamaanhan oppii ainoastaan kirjoittamalla. Itse en ehkä ollut parhaassa vireessä ja koin harjoitukset ehkä jopa hitusen hankalaksi, mutta sekään ei ole paha asia. Itsensä haastaminen ei haittaa ollenkaan.

Jonkinlaista ahdistusta kuitenkin aiheutti pyyntö, että porukka lukisi tuotoksiaan ääneen. Okei, teemme tätä myös nykyisellä kirjoituskurssillani, mutta siellä jengiä on vähemmän ja tuttuuskin on tullut jo kehiin. Nyt sitten olin vieraassa ympäristössä tuntemattomien keskellä, joten en tuntenut oloani kovinkaan mukavaksi. Suun avaaminen tuollaisessa tilanteessa aiheuttaa melkoisia paniikkireaktiota... joten välttelin sujuvasti pajan vetäjän katsetta ja yritin olla kuin en olisikaan. Pakko ei onneksi ollut tähän osuuteen osallistua, mutta pienoista painetta oli ilmassa. Tai sitten se oli vain minun korvieni välissä, mutta joka tapauksessa vaikutti fiilikseen.

Pajan vetäjältä olisi ollut mahdollista saada palautetta omasta tekstistään, jos sellaisen olisi lähettänyt hänelle ennakkoon. Harkitsin tekstin lähettämistä, mutta näin jälkikäteen olen tyytyväinen, etten niin tehnyt. En siksi, ettenkö olisi halunnut palautetta. Oikeasti haluaisin sitä kyllä. Työpaja oli kuitenkin todella myöhään ja seurueemme muut jäsenet jo kärsimättöminä odottelivat kotiin pääsemistä, joten hyvä ei olisi heilunut, jos olisin vielä jäänyt kuuntelemaan henkilökohtaisen palautteen.

Muutenkin olen sitä mieltä, että työpajan ajankohta oli huono. Aikaisemmin päivällä olisi toiminut paremmin, sillä virkeämpänä nyt tekstiä syntyy helpommin... ainakin minulta. Jotkuthan toki ovat vireimmillään iltaisin tai luovempia sopivasti väsyneenä. Siinä mielessä siis täydellisen oikeaa ajankohtaa olisi varmasti mahdoton löytää.

Joka tapauksessa hahmotyöpaja oli kiva päätös lauantain conipäivälle. Sain siitä ajattelemisen aihetta ja tuli siellä harjoitusten aikana naputeltua vähän materiaalia originaaliinkin. En tosin tiedä vielä, mihin kohtaan nuo jutut tungen vai tungenko mihinkään, mutta taustamatskukin on aina tarpeellista. Tyytyväinen fiilis siis jäi päällimmäiseksi.