Kävi ikävästi niin, että meillä vaihtui luovan kirjoittamisen kurssin yksi kerta suoraan Desucon Frostbiten päälle. Tämä otti päähän urakalla, mutta päätin mennä coniin. Frostbite on kuitenkin kerran vuodessa ja kirjoituskurssia on kerran kuussa.
Onnena onnettomuudessa oli, että Frostbitessa järjestettiin hahmotyöpaja, joka kerrankin oli jotain muuta kuin piirtämistä. Hyvä, että katsoin ohjelmakuvauksen, sillä usein tosiaan vastaavat ovat olleet kuvien raapustelua, mikä taas ei ole minun juttuni. Nyt paneuduttiin kirjoittamiseen. Aihe kiinnosti ja paikkasi sitten sopivasti myös kurssin puutetta, vaikkei asiapitoisuus ehkä sama ollutkaan. Ainakaan kurssilla ei olla paneuduttu henkilöhahmoihin samalla tavoin. Voisi siis sanoa, että työpaja täydensi kurssia.
Työpajan veti Leena Viitanen. Hän aloitti esittelemällä muutaman henkilöhahmoteorian ja kumosi ne sitten omallaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisessa noissa on totuudensiementä ja ne toimivat eri kontekstissä, mutta Leenan teoria ehdottomasti täydensi näitä vanhoja, jotka eivät ole ottaneet huomioon nykypäivää (no, yllättäen, emmehän mekään osaa ottaa huomioon kaikkia tulevaisuuden ilmiöitä).
Paja painottui periaatteessa fan fictionissa esiintyvien henkilöhahmojen kirjoittamiseen, joten esimerkitkin olivat siltä puolelta. Tästä huolimatta se oli varmasti hyödyllinen myös heille, jotka kirjoittavat pelkästään originaaleja, varsinkin jos tekstin paino on siellä hahmoissa.
Ensimmäisten kysymysten joukossa oli, kuka on lempihahmosi. Todella vaikea kysymys! Pallottelin mielessäni mm. Franin ja Balthierin (Final Fantasy XII) välillä, mutta voisi se lempihahmo olla joku muukin. Lopulta en osannut nimetä ketään, koska vaihtoehtoja on niin paljon. Pointti ei varmasti kuitenkaan ollut siinä, että valitsee yhden ylitse muiden vaan että pohtii, millaisista hahmoista pitää. En tosin osaa siihenkään kysymykseen vastata kunnolla, koska pidän todella monenlaisista hahmoista. Saatan ehkä ihastua yhdentyyppisiin, mutta pidän myös muunlaisista. Ehkä pohdin tätä vähän liikaakin?
Itse asiassa nyt havahduin siihen, että pidän hahmoista, jotka saavat minussa reaktion aikaan. Saatan siis pitää myös hahmoista, joita itse asiassa vihaan tai inhoan, kunhan heidät on tehty hyvin. Selkeää, eikös?
Pidin eniten työpajan luento-osuudesta ja olisin voinut kuunnella aiheesta enemmänkin. Loppuosa pajasta oli kuitenkin ihan puhdasta työskentelyä. En tarkoita sanoa, että tämä olisi jotenkin huono, sillä kirjoittamaanhan oppii ainoastaan kirjoittamalla. Itse en ehkä ollut parhaassa vireessä ja koin harjoitukset ehkä jopa hitusen hankalaksi, mutta sekään ei ole paha asia. Itsensä haastaminen ei haittaa ollenkaan.
Jonkinlaista ahdistusta kuitenkin aiheutti pyyntö, että porukka lukisi tuotoksiaan ääneen. Okei, teemme tätä myös nykyisellä kirjoituskurssillani, mutta siellä jengiä on vähemmän ja tuttuuskin on tullut jo kehiin. Nyt sitten olin vieraassa ympäristössä tuntemattomien keskellä, joten en tuntenut oloani kovinkaan mukavaksi. Suun avaaminen tuollaisessa tilanteessa aiheuttaa melkoisia paniikkireaktiota... joten välttelin sujuvasti pajan vetäjän katsetta ja yritin olla kuin en olisikaan. Pakko ei onneksi ollut tähän osuuteen osallistua, mutta pienoista painetta oli ilmassa. Tai sitten se oli vain minun korvieni välissä, mutta joka tapauksessa vaikutti fiilikseen.
Pajan vetäjältä olisi ollut mahdollista saada palautetta omasta tekstistään, jos sellaisen olisi lähettänyt hänelle ennakkoon. Harkitsin tekstin lähettämistä, mutta näin jälkikäteen olen tyytyväinen, etten niin tehnyt. En siksi, ettenkö olisi halunnut palautetta. Oikeasti haluaisin sitä kyllä. Työpaja oli kuitenkin todella myöhään ja seurueemme muut jäsenet jo kärsimättöminä odottelivat kotiin pääsemistä, joten hyvä ei olisi heilunut, jos olisin vielä jäänyt kuuntelemaan henkilökohtaisen palautteen.
Muutenkin olen sitä mieltä, että työpajan ajankohta oli huono. Aikaisemmin päivällä olisi toiminut paremmin, sillä virkeämpänä nyt tekstiä syntyy helpommin... ainakin minulta. Jotkuthan toki ovat vireimmillään iltaisin tai luovempia sopivasti väsyneenä. Siinä mielessä siis täydellisen oikeaa ajankohtaa olisi varmasti mahdoton löytää.
Joka tapauksessa hahmotyöpaja oli kiva päätös lauantain conipäivälle. Sain siitä ajattelemisen aihetta ja tuli siellä harjoitusten aikana naputeltua vähän materiaalia originaaliinkin. En tosin tiedä vielä, mihin kohtaan nuo jutut tungen vai tungenko mihinkään, mutta taustamatskukin on aina tarpeellista. Tyytyväinen fiilis siis jäi päällimmäiseksi.
Ei kommentteja