Vuosi 2019

Eletään vuoden viimeistä päivää ja on aika katsoa taaksepäin. Mitä tuli tehtyä ja mitä ei? Jäikö vuodesta lopulta mitään käteen?

Vilkaisin huvikseni, mitä puhuin vuosista 2018 ja 2017 vastaavissa postauksissa. Molemmissa toistui sama teema: väsymys. Valitettavasti siitä en ole täysin päässyt eroon vieläkään. Olen kuitenkin taas oppinut jotain tahdin himmaamisesta ja kenties jonain vuonna vielä löydän itselleni sen sopivan vauhdin tehdä asioita uuvuttamatta itseäni.

Viime vuonna puhuin siitä, että vuoden 2019 alku tulee olemaan muutosta ja myllerrystä. Sitä se todellakin oli. Oli muutto Espooseen ja sen myötä tutun työpaikan jättäminen taakse. On ollut työttömyyttä ja uutta työtä ja sitten taas työttömyyttä. On ollut myös sairaalareissua ja siitä toipumista. Menoa vähän liikaa omaan makuun ihan kirjoittamisen ulkopuolella. Silti olen ehtinyt myös kirjoittaa, mihin olen tyytyväinen.

Vuodesta jäi tunne, ettei toista samanlaista, kiitos. En kaipaa tällaista kaaosta elämääni vaan tasaisuutta, sillä siitä jaksaminen kumpuaa. Kun arki rullaa, rullaa myös teksti ja olo pysyy hyvänä.



Päättymisiä ja palkintoja


Aloitin kirjoittamisen perusopinnot tammikuussa 2018 ja sain ne päätökseen kesäkuussa 2019. Aina ei ollut ihan helppoa, ei varsinkaan silloin, kun oli töitä samaan aikaan. Silti nautin opiskelusta. Tuntui, että vihdoin opiskelin jotain sellaista, jota minun kuuluikin. Olin oikeassa paikassa. Tästä syystä oli surullista, että opinnot päättyivät.

Olisin toki voinut samantien jatkaa aineopintojen pariin, mutta sain keväällä tiedon, joka muutti sen suunnitelman. Siitä vähän myöhemmin.

Päättymisiin liittyy myös se, että kirjoitin miltei koko vuoden Kristallin lapsien päätösosaa. Loka-marraskuun vaihteessa se lähti vihdoin esilukijoille ja on nyt palautunut omalle työpöydälläni. Täysin valmista ei siis tämän vuoden puolella tullut, mutta loppumetreillä ollaan. Edessä on vielä editointirupeama ja sen jälkeen teksti suuntaa oikolukuun. Yksi matka päättyy sen myötä.

Näin päättymisien lisäksi vuoteen mahtui myös pari palkintoa. Osallistuin yhteensä neljään kirjoituskilpailuun: Novaan, Luovuudella lentoon ry:n novellikilpailuun, Möllärimestariin ja Portin novellikilpailuun. Kahdesta kisasta tärppäsi, joten voittoprosentti tälle vuodelle oli aika makoisa.

Novellini Neiti Sakura voitti Luovuudella lentoon ry:n kilpailun aikuisten sarjan, mistä toki lämmin kiitos tuomaristolle. Missä sydän -romaani taas pääsi 2. sijalle Möllärimestarikilpailun romaanisarjassa. Suuret kiitokset myös sinne!

Novasta ei sijoittumista tullut eikä Portistakaan, mutta jälkimmäisestä löysin oman nimimerkkini loppukilpailuun päässeiden joukosta. Se oli hymyilyttävä yllätys. Ehkä sinne lähetetyssä novellissa on potentiaalia, joten saatan jatkaa sen työstämistä jossain kohtaa.


Julkaisuja


Ensin meinasin sanoa, etten julkaissut tänä vuonna yhtään kirjaa, mutta itse asiassa se ei ole täysin totta. Pelikasvattajan käsikirja 2 tuli ulos alkuvuodesta, ja siinä on kaksi kirjoittamaani artikkelia mukana. Jostain syystä pääni ei suostu vieläkään tajuamaan, että olin tekemässä tätä projektia.

Muita virallisia julkaisuja vuodella 2019 ei kuitenkaan mahtunut. Epävirallisempaa sen sijaan puuhasin vähän varjoissa. 

Olen parina viime vuonna osallistunut fanzine-projekteihin ja tavallaan ihastunut niihin. Halusin sellaiseen myös tänä vuonna, mutta yksikään hakuni ei tärpännyt. 

Kun kukaan ei kelpuuttanut minua tekijäporukkaan, päätin sitten tehdä kaiken itse, koska miksipä ei. Kyllä neljä romaania julkaisseelta indiekirjailijalta nyt yhden fanzinen tekeminen sujuu, ei siihen muita tarvita. Ja sujuihan se. Tosin ei täysin yksin. Käytin esilukijaa ja sain myös kannelle tekijän. Lisäksi fanzinessa on ainoastaan fanifiktiota, koska en ole kuvataiteilija.

Projekti oli omanlaisensa puserrus, mutta sain Kaiken jälkeen, Final Fantasy VII -fanzineni joka tapauksessa kasaan. Tekeminen oli hauskaa, mutta sanottava on, että yhdessä muiden kanssa olisi luultavasti ollut hauskempaa. Ehkä taas jonain vuonna minut huolitaan porukkaan mukaan ja pääsen osallistumaan isompaan fanzineen.


Katse kohti tulevaa


Kuten sanoin: en kaipaa toista tällaista vuotta. Toivon siis, että vuosi 2020 on armollisempi ja rennompi. Pelkään, ettei näin käy.

Uusia alkuja vuosi 2020 joka tapauksessa tuo mukanaan. Työttömyyden ja pätkätöiden välissä kimpoilu loppuu kokonaiseksi vuodeksi, sillä sain jopa 12 kuukauden mittaisen määräaikaisen työsuhteen. Jatkosta ei toki tässä kohtaa ole tietoa, joten katsellaan. En aio murehtia sitä vielä. Tuntuu yhtä aikaa hurjalta ja jännittävältä olla koko tuleva vuosi kokoaikatöissä. 

Jos tammikuussa alkavat työt, helmikuussa starttaavat taas opinnot. Nimittäin sanataideohjaajan opinnot, joita odotan jo innolla. Niiden takia en vielä aloittanut kirjoittamisen aineopintoja, sillä haluan keskittyä nyt täysillä tähän.

Ensi vuoden aikana minusta tulee siis sanataideohjaaja, ja toivon sen avaavaan uusia ovia (työ)elämässä. Omaa kirjoittamistani en aio missään nimessä lopettaa, mutta koen myös sisäistä paloa auttaa muita. Varsinaisesti opettajana en osaa itseäni ajatella. Sen sijaan haluan kulkea rinnalla, ohjata, kannustaa ja etsiä yhdessä jokaisen kirjoittajan omaa polkua. Opinnot ovat ensimmäinen askel tähän suuntaan.

Koska Kristallin lapset -sarja päättyy vuonna 2020, on aika suunnata uusille teille myös kirjoittamisen suhteen. Minulla on yksi romaanikäsikirjoituksen raakile odottamassa työstämistä, pari novelli-ideaa varastossa ja syyhyävät sormet. Ajatus uudesta romaanista ja uusista maailmoista kutkuttaa mieltä jo nyt.

Tällä hetkellä siis näyttää, että astun kohti tuntematonta. Se on pelottavaa ja todennäköisesti myös jälleen kerran väsyttävää. Silti tiedän, että tämä matka on kuljettava, sillä en halua jämähtää paikoilleni.


Kiitos kuluneesta vuodesta ja mahtavaa vuotta 2020! 
Törmäillään somessa ja tapahtumissa!



Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Nappaa e-kirja joululuettavaksi

Mikä olisi sen ihanampaa kuin aattoiltana käpertyä sohvannurkkaan hyvän kirjan, glögimukillisen ja suklaan kera? Jos pukki ei satu tuomaan kirjapaketteja, voi aina napata e-kirjan joululukemiseksi. Se on näppärää, sillä jonottaa ei tarvitse vaan kirja sujahtaa välittömästi vaikkapa puhelimeen tai lukulaitteelle.


Eivätkö e-kirjat ole vielä sinulle tuttuja? Epäilyttääkö sähköinen teos? Myönnän, että olin myös itse niiden suhteen nihkeä vielä jokunen vuosi sitten. Nykyisin ostan noin puolet kirjoistani sähköisinä monestakin syystä.

Sähköinen kirja ei vie hyllytilaa, mistä monella saattaa olla puutetta. Se myös kulkee helposti mukana, sillä kännykkä, tabletti tai lukulaite ei paljon laukussa paina. Kaiken lisäksi saan koko sähköisen kirjastoni kerralla matkaan yhden teoksen sijaan. Lisäksi lukeminen onnistuu pimeässä, sillä kännykässä ja tabletissa on taustavalo. Lukulaitteen etuvalo tosin rasittaa silmiä vähemmän.

E-kirja on myös siitä loistava, että sen saa käsiinsä heti. Ei tarvitse edes poistua kotoa! Kun shoppailukierros kaupungille ei kiinnosta eikä toisaalta jatkaisi odottaa toimitusta postin kautta, e-kirja ratkaisee ongelmat. Se on vain klikkauksen päässä lukemisesta. Mikä voisi olla ihanampaa?

Omat kirjani löytyvät useammasta e-kirjoja myyvästä kaupasta. Katso alta kirjat ja nappaa itsellesi luettavaa joulun pyhiin mieleisestä kaupasta.

Kristallin lapset -sarja


Voimakristallit ovat hallinneet Nemuriaa aikojen alusta asti. Neljä eri elementtejä edustavaa kristallia sijaitsevat eri puolilla maailmaa ja niiden ympärille on kehittynyt temppelijärjestelmä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä kristallien palvomisesta, ja vastustajat päättävät kukistaa Maakristallin temppelin vallan. Temppelissä asuvien Sennan, Momin ja Sonjan elämä muuttuu yhdessä yössä.

Lähde mukaan seikkailuun, joka vie sinut matkalle halki Nemurian. Tässä tarinassa pääroolia näyttelevät nuoret naiset, jotka eivät suostu alistumaan vallitsevaan tilanteeseen vaan ovat valmiita taistelemaan paremman huomisen puolesta.

Maan mahti


Maan mahdin lukunäyte

Ostoksille

Elisa Kirja
Kobo
Google Play Books
Adlibris
Amazon

Tulen tahto


Tulen tahdon lukunäyte

Ostoksille

Elisa Kirja
Kobo
Google Play Books
Amazon

Veden vaisto


Veden vaiston lukunäyte

Ostoksille

Elisa Kirja
Kobo
Google Play Books
Amazon




Missä sydän


Serafikokelas Luvia lähtee ihmisten maailmaan suorittamaan viimeistä opintoihinsa kuuluvaa harjoittelua. Hän päätyy assistentiksi kirjailija Lis Bellolle.

Rouva Bello on tiukka työnantaja, mutta Luvia huomaa pian, että naisen läheisyys herättää hänessä myös tunteita, joita serafeilla ei pitäisi edes olla.

Lue lukunäyte.

Ostoksille

Elisa Kirja
Kobo
Google Play Books
Adlibris
Amazon





Muista myös muut Sateenkaarifantasiaan kirjat


Samanhenkisiä tarinoita löydät myös muista Sateenkaarifantasiaa-nimikkeen alla julkaistuista teoksista. Kurkista siis myös näitä.

S. A. Keränen


Symbioosi
Näkyviin piilotettu

Feny Kuunvalo


Helmiä Liljalle
Salainen liljatarha
Kotiinkuljetus
Rangaistukseni
Lahja 

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Jännittääkö palautteen saaminen tekstistä?
Et ole ainoa

Tänä syksynä eräs ihminen esitti minulle kysymyksen esilukijoiden palautteesta. Hän halusi tietää, kuinka oikein uskallan antaa tekstini esilukijoiden käsiin. Eikö ole kamalaa, kun joku antaa palautetta? No, onhan se. Ihanan kamalaa. Ehkä palautteen pyytäminen jännittää tai jopa pelottaa myös sinua. Siinä tapauksessa suosittelen lukemaan eteenpäin.

Jokainen saa harrastaa kirjoittamista tavallaan, ja paremmaksi kirjoittajaksi oppii kirjoittamalla. Sanoisin silti, että pelkkä kirjoittaminen on vähän kuin könyäisi peppu edellä puuhun. Perille voi päästä, muttei se matka helppo ole.

Toisaalta voidaan kyseenalaistaa, onko minkäänlainen kirjoittamisprosessi helppo matka tai onko päätepysäkkiä edes olemassa. Päädytään tässä pohdinnassa mihin tahansa, väitän silti, että matkaa on mukavampi tehdä, jos voi tukeutua toisiin.

Toisista ihmisistä kirjoitusmatkalla saa tukea. Se voi olla keskustelua kirjoittamisesta ja ilmaan heitettyjä uusia ideoita, mutta myös palautetta puolin ja toisin. Toisten tekstien esilukemista ja omien tekstien esiluetuttamista toisille. On hyvä asettautua molemmille puolille pöytää, vaikka vähän hirvittäisi. Palautteen saaminen kehittää tekstiäsi mutta niin tekee myös palautteen antaminen toisille, sillä monesti näet toisten tekstissä asioita, jotka hyödyttävät myös omaa kirjoittamistasi.

Kun pelottaa niin kovasti


Ymmärrän hyvin, että palautteen pyytäminen voi pelottaa. Minuakin pelottaa joka kerta. Joka ainut kerta.

Olen saanut palautetta teksteistäni vuosia. Siitä huolimatta sydämen lyönnit kiihtyvät ja hengitys salpautuu aina, kun huomaan saaneeni esilukijalta sähköpostia tai fanifiktioyhteisössä kommentin.

Palautetta kannattaa peloista huolimatta pyytää, sillä se auttaa sinua kehittymään kirjoittajana. Alkuun voit pyytää esimerkiksi pelkkää kannustavaa palautetta ja vasta myöhemmin esittää toiveen myös kehittämisehdotuksista. Voit myös hyvin sanoa palautteen antajalle, että sinua pelottaa ja että toivot helliä sanoja. Fiksu tyyppi ottaa tämän huomioon.

Muista myös, että olet pyytämässä palautetta tekstistäsi, et itsestäsi persoonana. Jos palautteen antaja alkaa arvioida sinua tekstisi sijaan, hän ei ole oikealla asialla. Silloin voit aivan hyvin sanoa hänelle, että haluat palautteen pelkästä tekstistä ja muut asiat hän voi pitää omana tietonaan.


Palaute herättää monenlaisia tunteita


Olen ollut erittäin onnekas, sillä minulle on sattunut koulussa opettajat, jotka todella kannustivat kirjoittamiseen. Samoin kaveripiirissä oli myös muita, jotka kirjoittivat, ja koulukaverini myös halusivat lukea tekstejäni.

Olin ensimmäiset kirjoitusvuoteni erittäin kannustavassa ilmapiirissä, jossa oli helppo kulkea eteenpäin. Toisaalta pudotus tästä oli kova, kun sain ensimmäiset kovat ja kriittiset palautteeni netin fanifiktioyhteisöissä.

Koko tunteiden kirjo on tullut käytyä läpi saatujen palautteiden pohjalta. Aina ei ole ollut helppoa ottaa vastaan kritiikkiä, mutta se on kasvattanut sekä kirjoittajana että ihmisenä. Jos kritiikki herätti kiukkua, tunteiden viilennyttyä pystyin silti pohtimaan, olisiko sanoissa jotain perää. Joskus oli, joskus ei.

Tällä en tarkoita väheksyä lukijan kokemusta, sillä jokainen lukukokemus on aito ja merkityksellinen. Jokainen tulkinta tekstistä on arvokas, mutta kaikki näkemykset eivät silti ole sellaisia, että kirjoittajan tarvitsisi niitä allekirjoittaa.


Miten palautteen kanssa siis tulisi toimia?


Palautteen ydin on siinä, että se antaa aihetta ajatella. Olivatpa huomiot tekstistä sävyltään kehuvia tai kriittisiä, niitä kannattaa hetki pureskella.

Vasta sen jälkeen voit päättää, mitkä palautteet otat huomioon, kun työstät tekstiäsi eteenpäin. Kirjoittajana valta on nimittäin sinulla. Sinä päätät, sinä valitset. Tekstisi on sinun tekstiäsi. Sanoivatpa muut siitä mitä tahansa, voit aina tehdä oman pääsi mukaan.

Kannattaa myös muistaa, että palautteen herättämät tunteet ovat vain tunteita. Käy ne läpi ja anna niiden tulla. Mikään tunne ei ole väärä, mutta sen ei kannata antaa hallita elämää.

Tunnustele palautteen herättämää tunnetta ja pohdi, mistä se tarkalleen ottaen kumpuaa. Voit oppia jotain kirjoittamisesta tai itsestäsi, kun annat tälle pohdinnalle tilaa. Muista kuitenkin myös päästää irti, sillä tunteisiin ei ole syytä jäädä vellomaan.

Jos mahdollista, vastaa palautteeseen vasta sen jälkeen, kun olet käsitellyt sen herättämät tunteet. Kasvotusten tämä ei tietysti aina onnistu, mutta silloinkin on ok sanoa, ettet juuri nyt pysty vastaamaan, koska tunteet ovat pinnassa. Siinä ei ole mitään väärää. On parempi vetää henkeä, jos siltä tuntuu.

Itse suosin kirjallista palautetta monestakin syystä. Tunteet ovat yksi, mutta huomaan, että nykyisin pystyn jo hallitsemaan niitä paremmin kuin ennen.

Olen introvertti ja tarvitsen sen takia aikaa ajatella asioita, myös niitä hyvältä tuntuvia. En halua vastata palautteeseen heti, koska ajatukseni eivät ole välittömästi selkeitä. Tekstin muodossa saatu palaute antaa minulle aikaa.

Pidän kirjallisesta palautteesta myös siksi, että siihen voi palata myöhemmin. Totta kai voin kasvokkain käytävässä palautekeskustelussa kirjoittaa itse tärkeimmät pointit ylös, mutta mieluiten otan koko palautteen kirjallisessa muodossa. Tämä ei tarkoita, ettenkö voisi haluta keskustella, mutta sen aika ei ole heti palautteen saamisen jälkeen.

Se, millä tavalla palautteen saaminen toimii sinulle parhaiten, riippuu tietenkin siitä, millainen olet ihmisenä. Tähän ei ole yhtä oikeaa tapaa vaan jokaisen on kuulosteltava itseään ja kokeiltava erilaisia tapoja. Suosittelen kuitenkin, että kokeilet jotain tapaa siitä huolimatta, että se voi tuntua pelottavalta.

Ole rohkea, se kannattaa


Palaute vie sinua eteenpäin. Voit totta kai kehittää taitojasi myös ilman sitä, mutta kehittyminen on nopeampaa, kun uskallat raottaa kirjoittajan kammiosi ovea. Ole rohkea, sillä myös sinun tekstissäsi on hyviä asioita, todennäköisesti paljonkin.

Ota siis ensimmäinen askel. Pyydä palautetta ihmiseltä, johon luotat. Jos kovasti pelottaa, pyydä häntä olemaan hellä tai kertomaan ainoastaan, mistä pitää tekstissä. Seuraavalla kerralla uskallat ehkä kysyä myös, mitä siinä voisi kehittää.

Uskalla pyytää palautetta. Tekstisi on sen arvoinen.



Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84



Kuvat Pixabaysta.