Vuosi kääntyy vääjäämättä kohti loppuaan ja on aika katsoa, millainen se lopulta olikaan. Minulle vuosi on ollut aaltoliikettä ja jatkuvassa muutoksessa elämistä. Siihen on mahtunut rankkoja hetkiä ja jaksamisen vähyyttä, vaikka toivoin toisin. Toisaalta siinä on ollut myös paljon hyvää ja onnellista.
Pohdiskelun vuosi
Tänä vuonna olen viettänyt paljon aikaa itsekseni. Koska olen vahvasti introvertti, se ei ole varsinaisesti haitannut minua. Olen etsiskellyt itseäni ja luulen löytäneeni jotain. Olen alkanut tiedostaa omia rajojani paremmin. Vuonna 2016 kahlasin todella syvässä väsymyksen suossa enkä oikeasti ymmärrä, miten jaksoin siinä tilassa vääntää Tulen tahdon käsikirjoitusta kasaan. Ehkä se oli jonkinlainen energian lähde sitten kuitenkin.
Tänä vuonnakin olen saanut kamppailla väsymyksen kanssa, mutta eri syistä kuin aiemmin. Ymmärrän nyt, että minulla on tapana kerätä itselleni kaikenlaista hommaa, joka sinällään on kivaa mutta myös kuormittaa. Kukaan ei jaksa määräänsä enempää ja se oma määrä vain pitää selvittää. Blogissa tämä määrän selvittely on ajoittain näkynyt hiljaisuutena, koska rahkeet eivät ole riittäneet kaikkeen. Jostain on pitänyt höllätä.
Kirjojen vuosi
Lukupäiväkirjat ovatkin olleet tänä vuonna yksi tällainen kuormittava juttu. Rakastan lukemista ja olen lukenut enemmän kirjoja kuin moneen vuoteen. Kirjoista raportoiminen blogiin ei kuitenkaan tunnu enää niin mielekkäältä kuin aluksi vaan pikemminkin työläältä. Olen alkanut stressata siitä, miten ehdin ja jaksan bloggata kaikista lukemistani kirjoista, kun on niin paljon muutakin tekemistä. Päätinkin, että lukupäiväkirjat saavat mennä tauolle ainakin ensi vuodeksi. Saatan koota postauksia kuukauden luetuista kirjoista, mutten välttämättä kirjoita yksittäisistä kirjoista pitkiä postauksia. Yritän kuitenkin twiittailla kirjoista edes pari lausetta, sillä haluan antaa etenkin hyville suomalaisille kirjoille näkyvyyttä.
Vuosi 2017 on ollut kirjojen vuosi muutenkin kuin lukemisen suhteen. Päätin alkuvuodesta vetää Maan mahdin alkuperäisen e-kirjan pois myynnistä ja julkaisin kirjan uudelleen painettuna (ja e-kirjana).
Maan mahtia seurasi huhtikuun alussa Tulen tahto, jota olin kirjoittanut ns. loppuun alkuvuodesta 2016 ja editoinut urakalla sen jälkeen. Toukokuussa päivänvalon puolestaan näki Type & Tellin novelliantologia 2017, johon pääsin mukaan novellillani Koti. Valitettavasti Type & Tell lopettaa toimintansa tämän vuoden lopussa, joten antologiaakaan tuskin enää kirjakaupoista jatkossa saa. Minulla on muutama kappale, joten minulta sitä voi vielä kysellä, jos kovasti haluaa päästä sen novellit lukemaan.
Heinäkuussa julkaisin vielä Missä sydän -lyhytromaanin. Tein sen kanssa sellaisen virheen, etten oikeastaan puhunut siitä julkisesti kirjoitus- ja editointivaiheessa. Se oli oma pikkuinen salaisuuteni, mutta tämä salailu on johtanut siihen, ettei kirja ole löytänyt yleisöään samalla tavalla kuin Maan mahti ja Tulen tahto. Tästä opin, että suu kannattaa avata ajoissa, kun jotain on tulossa. Ihmisten mielenkiinto pitää herättää jo ennen kuin kirja on tarjolla.
Neljä kirjaa on yhdelle vuodelle hurjan paljon, ja voin varmuudella sanoa, että ensi vuonna ei tahti pysy samana. Tavoitteenani on saada Veden vaisto ulos vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Sitä editoidessa kirjoitan luultavasti I&P:tä tai Projekti V:tä. Tai voi olla, että kirjoitan jotain ihan muuta. Aion tunnustella vielä, mikä tarina vetää eniten puoleensa. Syksyllä on tarkoitus tarttua Kristallin lapsien viimeiseen osaan.
Kirjoittamisen vuosi
Tänä vuonna on tullut kirjoitettua ja editoitua ahkerasti. Alkuvuodesta työstin Tulen tahtoa saatujen palautteiden pohjalta ja sen jälkeen olikin vuorossa Missä sydän. Kävin myös fantasiakirjoittamisen verkkokurssia, jolle tuli raapusteltua tehtäviä joka toinen viikko. Tosin aika paljon hyödynsin myös pätkiä Missä sydämestä, koska miksipä en olisi ottanut hyötyä irti kurssipalautteistakin sen kanssa.
Kun Missä sydän lähti palautekierrokselle, minä otin työn alle pari uutta juttua: I&P:n ja kettujutun, joista edellinen lähti lopulta paremmin vauhtiin kuin jälkimmäinen. En ole kettujakaan täysin unohtanut, mutta todennäköisesti suunnittelemani konsepti muotoutuu toisenlaiseksi. I&P:n suunnitelma taas tuntuu toimivammalta nykyisellään, joskin siihenkin on pieniä muutoksia tulossa. Puhun varmaan näistä projekteista vähän tarkemmin ensi vuoden puolella.
Kesällä työstin jälleen Missä sydäntä ja kirjoittelin myös Projekti V:tä, joka liittyy edelliseen löyhästi. Kyse ei ole suorasta jatkosta vaan pikemminkin itsenäisestä teoksesta, joka tapahtuu samassa maailmassa. Sekin on nyt murrosvaiheessa ja alkuperäinen suunnitelma tulee muuttumaan. Myllerrystä on luvassa.
Myönnettäköön, että heinä- ja elokuussa olin kirjoittamisen suhteen todella laiska ja keskityin enemmänkin pelaamiseen ja bloggaamiseen. Tauko tuli ehkä tarpeeseenkin, koska aivot olivat jo vähän ylikuormittuneen oloiset kaikista eri tarinoista.
Syyskuussa otin kuitenkin taas itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin vihdoin kirjoittamaan Veden vaistoa. Syksy menikin tiiviisti sen raakaversion parissa. Marraskuun lopussa pääsin kuitenkin sulkemaan tiedoston ja vetämään henkeä. En ole vilkaissut sitä enää tänä vuonna, mutta piakkoin on tarkoitus aloittaa ensimmäinen editointikierros. Sen jälkeen Veden vaisto saakin lähteä esiluettavaksi, ennen kuin ryhdyn taas editoimaan.
Loppuvuosi onkin taas mennyt ficcien ja blogijuttujen parissa. Tosin kirjoittamistahan nekin ovat, mutta silti olen suhtautunut niihin vähän rennommin kuin vaikkapa juuri Veden vaistoon.
Fanituksen vuosi
Mainitsinkin pelaamisen ja ficit tuossa aiemmin. Tänä vuonna ilmestyi monta hyvää japanilaista roolipeliä, joita on ollut huippua pelailla. Ne myös tarjoavat valtavasti inspiraatiota kirjoittamiseen, joten ajavat asiansa siinäkin mielessä.
Ficcejä on tänä vuonna tullut kirjoitettua enemmän kuin pitkään aikaan, koska päätimme Emmin kanssa toteuttaa Final Fantasy -fanikirjan, johon tuli yhteensä 15 ficciä. Kirjoitin niistä kahdeksan, ja ne olisi vielä tarkoitus kääntää englanniksikin.
Näiden lisäksi minulla on erääseen toiseen fanikirjaan vielä työstettävänä yksi englanninkielinen Final Fantasy IX -ficci. Siitä on suunnitelma ja runko valmiina, enää siis puuttuu toteutus.
Kirjoittaminen onkin minulle luontevin fanituksen muoto. Toki lukeminen kulkee sen kanssa käsi kädessä, mutta myönnän olevani aika nirso ficcien suhteen. Sen takia kirjoittaminen menee edelle, koska silloin saan juuri sellaisia tarinoita kuin haluan.
Kaiken kaikkiaan tämä vuosi on ollut värikäs ja rikas. Siihen on mahtunut hienoja huippuja ja syviä soita, mutta olen voinut silti paremmin kuin pitkään aikaan. Jännityksellä siis odotan, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan.
Seuraa myös somessa!
Ei kommentteja