Hanki erilainen joululahja - indiekirja yllättää iloisesti

On taas se aika vuodesta, kun moni miettii kuumeisesti, mitä käärisi läheisille joululahjapaketteihin. Ehkä sinäkin olet jo ehtinyt asiaa pohdiskella. Kirjat ovat kestosuosikkeja suomalaisten joululahjoissa, mutta mitäpä jos tällä kertaa et ostaisi sitä top 10 -listalla keikkuvaa nimettä vaan jotain erilaista? Indiekirjoista löytyy vaihtoehtoja moneen makuun!



Fantasiaa

Taru ja Tarmo Väyrynen - Vuorileijonan varjo -sarja



Kotisivu: Taru ja Tarmo Väyrynen

Taru ja Tarmo Väyrynen ovat pitkän linjan kirjailijoita, joilta on ilmestynyt lukuisia teoksia. Tarkemman listan löydät kotisivuilta. Vuorileijonan varjo -sarjaa on aiemmin kustantanut Tammi, mutta Väyryset julkaisivat päivitetyt versiot kirjoista ja uusia osia sarjaan indiekirjoina. E-kirjaversiot löydät ilmaiseksi kirjailijoiden kotisivulta.


Inna Airola - Kaaren kertomus


Kotisivu: Inna Airola - indiekirjailija

Inna Airola on vuonna 2018 esikoisen julkaissut indiekirjailija. Kaaren kertomus kattaa kolme osaa, jotka ovat kaikki jo saatavilla. Voit siis kääräistä pakettiin koko sarjan kerralla ja lahjan saaja voi ahmaista ne juuri itselleen sopivaan tahtiin, sillä seuraavaa osaa ei tarvitse jäädä odottelemaan. Tutustu kirjoihin ja lukunäytteisiin tarkemmin kirjailijan kotisivulta.

Skessa Kaukamaa - Qyamian kirjat -sarja



Kotisivu: Skessakaukamaa.fi

Skessa Kaukamaa julkaisi esikoisteoksensa Zequera - Kätketty vuonna 2019. Kaukamaa on luonut kiehtovan fantasiamaailman, jossa elää niin ihmisiä, haltioita, örkkejä kuin lohikäärmeitäkin. Inspiraatiota hän on saanut mm. Warcraft -peleistä. Lue lisää kirjailijan kotisivuilta, jossa on myös linkki lukunäytteeseen.


Anna Kaija - Kristallin lapset -sarja ja Missä sydän


Kotisivut: Keijumetsästä - Indiekirjailija Anna Kaija

Allekirjoittaneen indiekirjailijan esikoisteos, Maan mahti, ilmestyi vuonna 2017 ja aloitti Kristallin lapset -fantasiasarjan. Sarjan päätösosa ilmestyy vuonna 2020, joten nyt on loistava hetki hankkia innokkaalle lukijalle kolme ensimmäistä osaa. Sarjaa ovat inspiroineet japanilaiset roolipelit.

Olen julkaissut myös Missä sydän -lyhytromaanin, joka on ihmisen ja serafin välinen paranormaaliromanssi. Missä sydän sijoittui toiseksi vuoden 2019 Möllärimestarikilpailun romaanisarjassa. Fantasian ohella kirjoissani näkevät sateenkaariteemat.

Kirjojani pääset hypistelemään ennen lauantaina 14.12. Jouluisella taidekujalla, joka järjestetään Helsingin Suvilahden Tiivistämölle. Tervetuloa!

Tästä ostoksille, mikäli et Jouluiselle taidekujalle pääse.

S. A. Keränen - Symbioosi ja Näkyviin piilotettu



Kotisivut: Indiekirjailija S. A. Keränen

Indiekirjailija S. A. Keräsen esikoisteos, Symbioosi, ilmestyi vuonna 2017 ja toinen kirja, Näkyviin piilotettu 2018. Molemmissa kirjoissa tärkeää roolia näyttelevät sateenkaariteemat ja myyttiset olennot. Kirjat sopivat parhaiten aikuiseen makuun ja erityisesti lukijoille, jotka haluavat uppoutua miesten välisiin romansseihin. Kurkista lisätietoa kirjailijan Facebook-sivulta.


Scifiä

Janne Kellari - Muuri-sarja ja Sääty



Kotisivu: Jannekellari.com

Janne Kellari on julkaissut esikoisteoksensa vuonna 2017. Hän kirjoittaa scifiä ja fantasiaa realistisella otteella. Hänen kirjoissaan teknologia ja yliluonnolliset elementit ovat läsnä mutta keskiössä ovat silti henkilöhahmot. Kirjailija avaa ajatuksiaan omista teoksistaan kotisivuillaan, mistä löydät myös linkkejä lukunäytteisiin.

Raita Jauhiainen - Allianssi.125-sarja



Kotisivu: Alliance.125


Raita Jauhiainen on ollut indiekirjailija jo kymmenisen vuotta. Hänen kirjoittamastaan Allianssi.125-sarjasta on ilmestynyt neljä osaa ja viides on tulossa vuonna 2020. Kirjoissa eletään aikaa, jona elinolosuhteet maassa eivät ole enää ennallaan mutta ihmiskunta on saavuttanut rauhan. Silti ei voi sanoa, että maailmassa vallitsisi täysi yhtenäisyys. Lisätietoa saat esimerkiksi kirjailijan Facebook-sivulta. Jauhiaisen kirjat ovat tarjolla myös englanniksi, joten ne sopivat lahjaksi myös suomea puhumattomille ystäville.


Historiallista

E. E. Leivo - Kadonneen valtakunnan aikakirjat -sarja



Kotisivu: Kadonnut valtakunta

E. E. Leivon esikoinen, Soturiprinsessa, ilmestyi vuonna 2017 ja vie lukijan seikkailulle 800-luvun Hämeeseen ja Karjalaan. Soturiprinsessa ja sen jatko-osa, Idän turkiskauppias, voittivat vuoden 2019 Möllärimestarikilpailun romaanisarjassa kunniamaininnan. Tutustu teoksiin tarkemmin kirjailijan kotisivuilla, joilta löytyy myös linkki lukunäytteisiin.


___

Indiekirjat ovat mielenkiintoinen ja antoisa mutta myös erilainen joululahjavalinta. Näitä teoksia ei jokainen kuori joululahjapaketistaan, vaikka ne eivät häviä perinteisesti kustannetuille kirjoille. Tee tänä jouluna hieman poikkeuksellinen valinta ja ilahduta läheistä indiekirjalla. Samalla myös lahjoitat indiekirjailijalle lämpöisen joulumielen.

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Pikapyrähdys Helsingin kirjamessuilla

Helsingin kirjamessut olivat jälleen 24.-27.10.2019. Minulle on tullut tavaksi käydä siellä yhtenä päivänä, mutta tänä vuonna arvoin lähtemistä viimemetreille saakka, koska olin ollut jo Turun messuilla ja lokakuu oli ollut muutenkin jo täynnä ohjelmaa. Lopulta minut saatiin kuitenkin houkuteltua mukaan messuhumuun.

Valmiina lähtöön
Suuntasin siis messuille perjantaina 25.10. iltapäivällä ja olen iloinen, että lähdin, vaikkei kotoa poistuessa ollut ehkä paras fiilis ikinä. Pääsin kuitenkin perille suhteellisen mukavasti ja alkuvaikeuksien jälkeen messuilla kiertely oli jopa hauskaa.

Tosin eksyin alueella useampaan otteeseen, sillä se oli rakennettu jotenkin eri tavalla kuin aiempina vuosina. Toisaalta seikkaileminen messualueella oli täynnä löytämisen riemua, kun yhtäkkiä edessä oli mielenkiintoisen kustantamon tai antikvariaatin pöytä.

Hyviä kirjoja oli tietenkin tarjolla älyttömän paljon. Olisi ollut kiva kahmia niitä mukaan kassi kaupalla, mutta pysyin kohtuudessa, koska budjetti on kuitenkin tällä hetkellä tiukka elämäntilanteesta johtuen.

Pyrähdykseni messuilla jäi pikaiseksi, koska en lopulta ollut paikalla muutamaa tuntia kauemmin. Silti se tuntui samalla pidemmältä kuin aikaisemmin. Monesti olen vain kierrellyt messuilla yksin, käynyt välissä syömässä ja jatkanut kiertelyä, kunnes olen suunnannut kotiin. Satunnaisia kohtaamisia yleensä mahtuu matkalle tuttujen kanssa, mutta tällä kertaa hakeuduin ihmisten seuraan tietoisesti, ja kokemus messuista oli aika erilainen.

Books on Demandin kirjailijatapaaminen


Tapani mukaan en muistanut ottaa
mitään kunnollisia kuvia :D
Kello kuudelta illalla suuntasin askeleeni Books on Demandin messupisteeseen, vaikka olisin voinut jatkaa myös kiertelyä muilla osastoilla. BoD järjesti kirjailijoilleen ja kirjailijoiksi haluaville meet & greet -tilaisuuden, johon olin vähän niin kuin lupautunut osallistua (eli sanonut parille ihmiselle, että saatan tulla paikalle). En koe olevani vahvimmillani tällaisissa keskustelutilaisuuksissa, joissa small talk on usein tärkeä elementti, mutta päätin nyt koetella vähän omia rajoja.

Kun saavuin paikalle, siellä olivat tutuista kirjailijoista Raita Jauhiainen ja E. E. Leivo. Myöhemmin paikalle saapui myös S. A. Keränen. Toki myös muita kirjailijoita ja sellaisiksi haluavia kävi illan aikana paikalla ja heidän kanssaan tuli myös jutusteltua. Valitettavan huonon nimimuistini vuoksi en kuitenkaan osaa heitä nimetä. Anteeksi.

Ilta sujui rattoisasti hyvässä seurassa, ja onneksi puheetkaan eivät olleet sitä pelkkää small talkia, koska oltiin yhteisen asian äärellä ja voitiin keskustella siitä tyhjänpäiväisyyksien sijaan. Meininki oli ihanan positiivinen ja toisten tekemisestä oltiin aidon kiinnostuneita, joten päällimmäiseksi kohtaamisista jäi hyvä mieli.

Koska kaikki tutut eivät saapuneet paikalle perjantaina, olisi ollut mukava pyörähtää messuilla myös lauantaina ja sunnuntaina. Valitettavasti juuri tänä vuonna se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä olin ehtinyt sopia viikonloppuun myös muita tärkeitä menoja. Ehkäpä jokin toinen kerta ehdin tavata sitten heitä, jotka tällä kertaa näkemättä.

Väsynyt mutta iloinen mieli


Muutama kirja lähti messuilta matkaan
Kokonaisuudessaan messuista ja viikonlopusta jäi erittäin hyvä mieli. Kaiken kiireen keskellä kannatti lähteä liikkeelle, vaikken alkuun halunnut.

Samalla kuitenkin myös väsymys painaa. Lokakuussa ei ole ollut ainuttakaan viikonloppua, jolloin olisin saanut vain olla kotona rauhassa. Kaikki jutut, mitä kuuhun on mahtunut, ovat olleet tärkeitä, kivoja ja ihania, joten niillä on ehdottomasti ollut paikkansa. Ehkä olisi kuitenkin osa pitänyt yrittää sijoittaa marraskuun puolelle, sillä jaksaminen on ollut koetuksella.

Marraskuun kalenteri näyttää tällä kertaa häkellyttävän tyhjältä. Ehkä kaiken menemisen jälkeen se on oikein hyvä asia. Välillä on osattava myös höllätä ja keskittyä sekä arkeen että lepoon.

Kävitkö sinä kirjamessuilla? Mitä jäi käteen tänä vuonna?


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Yhteistyössä indiekirjailija S. A. Keräsen kanssa - luvassa lukupaketti vuodelle 2020

Vuosi 2020 tuo tullessaan mielenkiintoisia asioita, joita olen valmistellut kaikessa hiljaisuudessa muiden tänä vuonna pyörineiden projektien keskellä. Tämä tarkoittaa, että ensi vuonna on tarjolla Kristallin lapsien päätösosan lisäksi myös muuta uutta luettavaa. Ja ehkä jotain vanhaakin.

Kuten aiemmin kerroin, Kristallin lapsien päätösosa ilmestyy vuonna 2020. Se ei kuitenkaan ole ainoa vireillä oleva asia, joten nyt seuraa lisää paljastuksia. Tai no, yksi paljastus, joka on kuitenkin tavallaan kolme paljastusta.

Koska elämässä pitää testata uutta ja katsoa, mihin omat rahkeet riittävät, päätimme indiekirjailija S. A. Keräsen kanssa kokeilla yhteisprojektia. Meillä on pitkä yhteinen historia, joten toistemme kirjoitustyylit ovat käyneet tutuiksi.

Tästä huolimatta emme lähteneet kirjoittamaan yhteistä tarinaa vaan päätimme luoda yhteisen novellikokoelman. Kokoelma on ollut puheissa hyvän aikaa ja sen työstäminen alkoi omalta osaltani joskus maalis-huhtikuussa. Jotain hypähti mukaan myös vähän kauempaa. Siitä kohta tarkemmin, mutta alla ensin S. A. Keräsen Facebook-päivitys asiaan liittyen.





Pienoisromaani ja kaksi novellia yhdessä paketissa


Kansi: Hanna Rauma
(työstöversio, saattaa vielä muuttua)
Kuten Keräsen Facebook-päivityksestä käy ilmi, hänellä on työn alla pienoisromaani, joka starttaa deWinters-vampyyrisuvun tarinan. Seuraava osa on romaanimittainen ja ilmestynee vuoden 2020 aikana.

Samassa paketissa saat kuitenkin myös minulta kaksi novellia. Toista ei ole julkaistu missään aikaisemmin ja toinen on ollut saatavilla vain Type & Tellin vuonna 2017 julkaisemassa novellikokoelmassa Kymmenen kulmaa

Koska Type & Telliä ei enää ole, kyseistä novellikokoelmaa ei välttämättä saa käsiinsä kovin helposti. Mielestäni olisi sääli, jos novellini jäisi vain noiden kansien sisälle. Siispä haluan antaa sille uuden tilaisuuden loistaa. 

On jännittävää työstää kokoelmaa ja samalla koen, että on mukava tarjota lukijoille myös muuta kuin romaanimittaisia kertomuksia. Tuleva kokoelma on kiva kurkistus sekä allekirjoittaneen että Keräsen tyyliin ja kerrontatapaan ilman, että täytyy heti sitoutua pitkään sarjaan tai romaaniin.


Novellit, jotka syntyivät eri tavoin


Matkalla kohti uusia juttuja
Ensimmäisen novellini työstö alkoi kirjoittamisen perusopinnoissa opettajan ohjauksessa. Sitä varten tutkin muun muassa taikatyttöjä japanilaisessa viihdekulttuurissa ja rakastamaani yurimangagenreä, joka keskittyy tyttöjen tai naisten välisiin romanttisiin suhteisiin. Tältä pohjalta syntyi yksityiseen taikatyttökouluun sijoittuva tarina, jossa on lieviä kauhuelementtejä, mutta myös tyttöjen välisiä lämpöisiä tunteita.

Vaikki kirjoittamisen perusopinnot ovat omalta osaltani päättyneet, on novellin työstö jatkunut. Sain opettajalta erinomaisia eväitä sen kehittämiseen, mutta haluan vielä käyttää tekstin myös erillisten esilukijoiden silmien edessä.

Kerroinkin jo, että toinen novellini on julkaistu aikaisemmin. Kirjoitin sen Type & Tellin 2016 julkistamaan Oma novelli -kilpailuun ja rehellisesti sanottuna sen viimeistelyssä tuli vähän kiire. Olin siinä kuvitelmassa, että sijoittumisen jälkeen novellia voisi päästä vielä editoimaan, mutta ihan näin se ei mennyt. Sain kyllä korjata mm. huomaamiani kirjoitusvirheitä, mutta isompia muutoksia ei oikeastaan voinut tehdä ihan jo sen takia, että pituus oli tuossa vaiheessa käytännössä lyöty lukkoon. Mieltäni jäi kaihertamaan se, ettei novelli omasta mielestäni yltänyt täyteen potentiaaliinsa, mutta päätyi silti kansiin.

Siispä tänä vuonna kaivoin esille vanhan tiedoston ja kurkistin, mitä sille voisi tehdä. Käytännössä olen kirjoittanut koko novellin uudestaan. Aiemman version lukeneet varmasti tunnistavat tarinan, mutta koen sen saaneen rankan editoinnin myötä lisää lihaa luidensa ympärille. Esilukijoiden silmiä sekin tarvitsee, mutta olen tällä hetkellä iloinen siitä, miten novelli on kehittynyt.

Tämä novelli on hitusen steampunk-henkinen ja sijoittuu vaihtoehtoiseen nykyaikaan. Se on kertomus nuoresta naisesta, jonka erikoislaatuinen kyky vaikeuttaa yhteiskunnassa elämistä.


Upea kirjavuosi 2020


Olen varsin innoissani siitä, mitä vuosi 2020 tuo tullessaan. On upeaa päästä ojentamaan Kristallin lapsien päätösosa lukijoille, mutta tämä novellikokoelma on myös askel tuntemattomaan. Sen takia se kutkuttaa mieltäni kovasti.

Epäilemättä vuosi tuo tullessaan paljon muutakin mielenkiintoista ja jännittävää. Minulla on siitä hyvä kutina. Tässä on kuitenkin jo kaksi asiaa, jotka ovat ehdottomasti odottamisen arvoisia. Vai mitä?


Minkä luvatuista tarinoista sinä haluaisit kaikista mieluiten päästä lukemaan?



Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Kristallin lapsien päätösosalle vihdoin aikataulua

Blogissa on ollut hiljaista. Tänä vuonna postaukset ovat sisältäneet lähinnä tiedottamista tulevasta ja menneestä. Opintoja, kilpailuja ja tapahtumia, mutta aika vähän puhetta kirjoittamisesta itsestään. Syy hiljaisuuteen on yksinkertainen: olen keskittynyt vapaa-ajallani kirjoittamiseen. 

Nyt on aika taas astua esiin ja ojentaa teksti muiden tarkasteltavaksi. Kenties juuri sinun käsiisi? Lue, miten tähän pisteeseen päästiin ja mitä seuraavaksi on luvassa.

Kohti suunnitelmallista kirjoittamista


Julkaisin Veden vaiston kesällä 2018 ja sen jälkeen pidin rehellisen parin kuukauden tauon ennen kuin suostuin edes ajattelemaan sarjan päätösosaa. Syksyä kohden muhittelu kuitenkin kävi sietämättömäksi ja piti ryhtyä niin sanotusti tekemään asioille jotain.

Päätösosan kirjoittaminen vaati paljon suunnittelutyötä. Kirjoittajana olen enemmän etsijä ja eksyjä kuin suunnittelija. Löydän tarinan tai se löytää minut, mutta harvoin alkuvaiheessa minulla on selkeää runkoa.

Edellinen voi kuulostaa sarjaa kirjoittaessa enemmän uhalta kuin mahdollisuudelta, mitä se toki myös on. Kristallin lapsien kanssa olen juuri tästä syystä joutunut opettelemaan uusia tapoja. 

Aloitin samalla tavalla kuin ennenkin eli hyppäämällä poluttomaan pusikkoon ja raivaamalla tietäni eteenpäin miltei sokkona. Maan mahdin ensimmäinen versio syntyi tällä metodilla ja silloin sen nimi oli Kristallin valo. Kirjoitusprosessin alussa kuvittelin kirjoittavani yksiosaista romaania, ensimmäisen version valmistuttua tiesin, että kyseessä on neli- tai viisiosainen sarja.

Se oli herätys. En pystyisi kirjoittamaan noin massiivista kokonaisuutta pelkästään harhailemalla sinne tänne ja katsomalla, mitä löytyy. Tai ehkä pystyisin, mutta se olisi sitten kirjoitettava ensin kokonaan ja lähdettävä editoimaan vasta sitten. Kuulosti liian työläältä ja epämotivoivalta, ei kiitos. Niin paljon kuin nautin itsenäisestä pakertamisesta, en halua tehdä töitä vuosia saamatta palautetta.

Oli pakko ryhtyä suunnittelemaan, ja vaikka se oli työlästä, sain lopulta kasaan rungon. Tarinaan syntyivät selkeät kiintopisteet ja loppu. Tiesin, mihin olin matkalla. Toki olen tässä kulkiessa saanut huomata, että suunnitelmasta huolimatta harhapolkuja tulee vastaan ja niitä on mielenkiintoista tutkia. Silti suuret linjat ovat säilyneet yllättävän hyvin.

Vihdoin jotain valmiina


Ei. Kirja ei ole valmis. Käsikirjoitus on yhä vaiheessa, mutta se on sellaisessa vaiheessa, että saa luvan siirtyä esilukijoiden käsiin. Tällä hetkellä en itse kykene tekemään sille enää mitään. Tiedostan, että siinä on puutteita ja toisaalta varmasti ihan liikaa jotain, mutta itse en pysty näkemään nyt selkeästi.

Viime vuoden loppupuolella kokosin lankoja ja suunnittelin, ehkä tein sitä myös alkuvuodesta. En muista kunnolla, sillä muuttohässäkkä sotki elämän ja kaikki tuli tehtyä vähän sumussa. Jossain kaaoksen keskellä ehdin kuitenkin aloittaa varsinaisen kirjoitustyön.

Vahvan suunnitelman avulla kirjoittaminen on ollut sinänsä helppoa, mutta on se silti sisältänyt omat kipukohtansa. En voi sanoa, että tekstiä olisi aina syntynyt kevyesti.

Oman mausteensa rupeamaan toivat kirjoittamisen perusopinnot, jotka piti kursia kasaan määräajassa. Soppaa maustoivat myös uusi koti, uusi paikkakunta ja uusi työpaikka. Tämän lisäksi elämässä tapahtui muitakin mullistuksia, joista tuskin edes tulen koskaan täysin toipumaan. Vuosi 2019 on ollut sellainen henkinen myrsky, ettei paremmasta väliä. Kirjoittaminen on silti kulkenut matkassa, vaikka olen joutunut esimerkiksi juuri bloggaamisesta karsimaan.

Tällä hetkellä koen helpotusta. Vaikka kirja ei ole valmis, olen saavuttanut selkeän etapin. Nyt voin hetkeksi päästää itse irti ja hengittää, ehkä rauhoittua. Kenties keskittyä muihin kutkuttaviin mutta pienempiin projekteihin.  Se on ihanaa.

Kirja vuonna 2020 - esilukijaksi vaikka tänään


Vuonna 2020 se tapahtuu: Kristallin lapset -sarja päättyy. En vielä pysty antamaan tarkkaa ajankohtaa päätösosan ilmestymiselle, mutta ensi vuonna, ensi vuonna. Sen lupaan.

Jos kuitenkin olet huisin utelias, etkä malta odottaa vuoden vaihtumista, tarjoan sinulle tilaisuuden. Voit ilmoittautua mukaan esilukijoiden joukkoon ja päästä vaikuttamaan siihen, miten päätösosaa vielä kehitetään entistä ehommaksi.

Voit jättää alle kommentin ja yhteystiedon, jota kautta tavoitan sinut, tai laittaa minulle viestiä joko Twitterissä tai sähköpostilla. Jutellaan asiasta lisää.

Arvostan jokaisen esilukijan näkemystä ja olen kiitollinen kaikille, jotka ovat valmiita antamaan aikaansa tähän projektiin. Kiitos siis, jos hyppäät matkaan.

Itse aion nyt tosiaan kurkistella vähän muita juttuja. Juuri nyt on mahtavaa, että voin välillä lähteä löytöretkeilemään. Olen aivan varma, että tarinat eivät ole loppuneet maailmasta ja ehkä kulkiessani löydän taas jotain uutta ja odottamatonta. Kenties jotain sellaista, jota sinäkin voit päästä myöhemmin lukemaan.


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Tervetuloa kirjaostoksille Traconin indiepöytään!

Tracon järjestetään Tampere-talossa 7.-8.9.2019. Tänä vuonna minua ei löydä Sateenkaarifantasiaan pöydästä taidekujalta, mutta kirjani ovat tarjolla taidekujan indiepöydässä. Sinne siis!



Sekä Kristallin lapset että Missä sydän Traconin indiepöydästä


Löydät pöydästä kaikki Kristallin lapset -sarjan julkaistut osat eli Maan mahdin, Tulen tahdon ja Veden vaiston. Nyt on oivallinen tilaisuus hypätä seikkailuun mukaan, sillä työstän parhaillaan sarjan päätösosaa. Ehdit siis lukea sitä edeltävät osat, kun aloitat nyt.

Kristallin lapsien lisäksi tarjolla on Möllärimestarikilpailussa tänä vuonna menestynyt Missä sydän. Kirja on suunnattu paranormaalien romanssien ystäville.

Muut Sateenkaarifantasiaan teokset myös tarjolla


Koska Sateenkaarifantasiaalla ei tosiaan ole sitä omaa pöytää tänä vuonna, myös S. A. Keränen tuo indiepöytään Symbioosin ja Näkyviin piilotetun. Lisäksi Feny Kuunvalon Salainen liljatarha löytyy samasta paikasta. Jälkimmäisen osalta haluan muistuttaa sen olevan painettuna ainoastaan tapahtumamyynnissä. Novelleista viisi löytyvät e-versioina, mutta jos haluat koko teoksen, nappaa se Traconista mukaan.


Kirjailijakin tavattavissa


Olen myös itse conissa, joten jos haluat hankkimaasi kirjaan signeerauksen, suosittelen ottamaan yhteyttä Twitterin tai Instagramin kautta. Uskon, että saamme pikaisen tapaamisen järjestymään.

On myös täysin sallittua tulla koputtelemaan olkapäälle, jos satut minut bongaamaan. 

Nähdään Traconissa!


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Indiekirjojen pop up -kauppa Ars Auttoisessa Padasjoella 2.-4.8.2019

Elokuussa tapahtuu jänniä. Heti kuun ensimmäiseksi viikonlopuksi avautuu nimittäin Suomen ensimmäinen pop up -kirjakauppa, jossa myydään ainoastaan indiekirjoja eli tuttavallisemmin omakustanteita. Tuotteisiin on valittu laadukkaita teoksia, joista osa on myös napannut palkintoja.

Kirjakauppaa pitää Puustellin tarinat, joka on vuonna 2017 perustettu kirjallisuusseura. Seura toimii Auttoisilla, Padasjoella, mistä syystä Taidekeskus Ars Auttoinen on täydellinen valinta pop up -kaupalle.

Erinomaistahan tässä on se, että asiakkailla on kerrankin tilaisuus hypistellä ja selailla kirjoja ennen ostopäätöksen tekemistä. Tämä on indiekirjojen kohdalla mahdollista vain harvoin, sillä yleensä ne eivät pääse kirjakauppojen hyllyille.

Omat kirjani ovat olleet esillä Traconin, Finnconin ja Desucon Frostbiten taidekujilla, joten osa lukijoista on saanut tilaisuuden kurkistaa kansien väliin ennen ostamista.

Tiedän kuitenkin, että kirjojen selailu voi olla hitusen kuumottavaa, kun kirjailija itse istuu pöydän takana, joten kirjakaupassa teoksien tutkailu voi tuntua mukavammalta. Totuus myös on, etteivät conien taidekujat tavoita kaikkia potentiaalisia asiakkaita, joten kirjakauppa paikkaa aukkoa loistavasti.

Sitä paitsi asiakkaan kannalta on loistavaa, että tarjolla on kirjoja laidasta laitaan. Teoksia löytyy aikuiseen makuun mutta myös lapsille, genrekirjallisuutta unohtamatta. Vajaan parin viikon päästä kannattaa siis tehdä kesäinen viikonloppureissu Auttoisille.


Kirjakauppa on auki 2.-4.8.2019 klo 11-17.




Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Missä sydän sai Möllärimestarin romaanisarjassa toisen sijan!

Omakustannekirjoille tarkoitettu Möllärimestarikilpailu järjestettiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2016 ja lähetin kilpailuun mukaan Missä sydän -romaanini. Yllätys oli suuri, kun sain kuulla kirjan sijoittuneen toiselle sijalle romaanisarjassa.

Kuulin kilpailusta sosiaalisen median kautta ja päätin lähteä mukaan hetken mielijohteesta. Eihän siinä häviäisi kuin kirjan hinnan, osallistumismaksun ja postikulut, ja vastineeksi saisi vähintään raadin mielipiteen kirjasta.

Teoksen valinta kilpailuun ei ollut vaikeaa. Vaikka olen sitä mieltä, että Veden vaisto on tähänastisen tuotantoni paras kirja, en halunnut lähettää sitä, koska on sarjan kolmas osa. Maan mahdissa taas näkyy kokemattomuuteni, ja vaikka Tulen tahdon kohdalla taidot ja osaaminen ovat kasvaneet, ei kakkososan lähettäminenkään tuntunut järkevältä.

Missä sydän puolestaan oli sopiva vaihtoehto. Mielestäni tavoitin sen aikana jo jotain samaa kuin Veden vaiston prosessissa. Työskentelin tehokkaasti ja ammattimaisesti ja sain aikaan omasta mielestäni hyvän kokonaisuuden, johon olen tyytyväinen. Lisäksi se on itsenäinen teos, jolla ei ole sidoksia muihin kirjoihini (ainakin toistaiseksi, samaan maailmaan sijoittuva toinen tarina kutkuttelee mieltä aina toisinaan).

Myönnän ajatelleeni, ettei fantasialla välttämättä silti kilpailussa pärjätä. Eikä varsinkaan fantasialla, jossa on mukana paranormaali romanssi, olkoonkin että sateenkaariteemat ovat varsin ajankohtaisia tällä hetkellä. Taisin tässä saada itseni kiinni ennakkoasenteista, koska raatia ei genrevalintani tuntunut haittaavan. Pahoitteluni siis ennakkoluuloistani.

Raadin arvio kirjasta oli seuraava:


Missä sydän on taidokkaasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu tarina nuoresta serafista Luvia Melekistä, joka tekee viimeisen harjoittelunsa ihmismaailmassa kirjailija Lis Bellon assistenttina ja hänen suojelijanaan. Kirja on sateenkaarifantasiaa, jossa sekoittuvat yliluonnolliset tai paranormaalit asiat ja hahmot sekä sydäntä läpättävä rakkaus.

 Lukijalle tulee etsimättä mieleen kirjoittajan kunnianhimoinentavoite suhteellistaa hyvä ja paha. Siinä kirjoittaja on onnistunut varsin hyvin, minkä fundamentalistinen uskonnollisuus ihan varmasti kiistää. Kirjailija on onnistunut luomaan romaaniinsa mielenkiintoisen fantasiamaailman. Hän on myös synnyttänyt hyvät henkilöhahmot ja kuvailee niiden olemusta taitavasti. Rakkauskohtaukset ovat taattua fantasiatavaraa ja niin kauniisti kerrottua, että niistä jää hyvä mieli. Kieli on sujuvaa, ammattimaista ja virheetöntä.


Eihän tässä kirjailija voi kuin hymyillä. Missä sydän on teoksena jäänyt Kristallin lapsien varjoon, mikä tietysti sinällään ymmärtää. On tosi mukavaa saada sille tunnustusta ja vähän lisää näkyvyyttä. Kiitän siis lämpimästi Möllärimestarikilpailua, sen järjestäjiä ja raatia.

Lisäksi haluan onnitella kanssakirjailijaa E. E. Leivoa, joka sai romaanisarjassa kunniamaininnan teoksillaan Soturiprinsessa ja Idän turkiskauppias. Lämmin onnittelu myös Inna Airolalle Kaaren kertomuksen saamasta mainiosta arvostelusta!

Missä sydämen prologin voit muuten lukea ihan ilmaiseksi ja jos oikein innostut, varsinaisen kirjan voit napata ostoskoriin joko painettuna tai e-kirjana.

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Desuconissa tavataan!

On taas se aika vuodesta. Kesä on kukkeimmillaan ja Desucon lähestyy. Kyseinen tapahtuma on jo vuosia ollut alkukesäni kohokohta eikä tämä vuosi taida tehdä poikkeusta. Vaikka juuri nyt kärvistelen flunssan kourissa kotona, odotan coniin pääsyä jo kieli pitkällä.

Viime kesänä valmiina Desuconiin
Tämän vuoden Desucon Frostbitessa istuin sunnuntaina taidekujalla Sateenkaarifantasiaan pöydän takana yhdessä kirjailija S. A. Keräsen kanssa. Kokemus oli mahtava, ja moni conikävijä oli kirjoistamme kiinnostunut.

Tässä mielessä olin todella harmissani, kun emme päässeet kesän tapahtumaan taidekujailemaan. Ymmärrän kuitenkin, että hakijoita kujalle on paljon, eikä meillä ollut tarjota uusia kirjoja sitten Frostbiten tarjonnan. Nämä seikat varmasti painoivat vaakakupissa, kun päätöksiä tehtiin. Toiveeni siis on, että pääsemme taas kujailemaan, kun Kristallinen lapsien päätösosa on kansissa.

Pettymyksestä huolimatta lähden coniin iloisin mielin, sillä ohjelmatarjonta näyttää erinomaiselta. Perjantai ja lauantai ovat täynnä mielenkiintoisia anime- ja manga-aiheita, joten saleissa tulee taas kerran istuttua peppu puuduksissa.

Sunnuntain ohjelmat eivät tällä kertaa kuitenkaan iskeneet minun makuuni, joten olisin hyvin voinut sen ajan pönöttää myyntipöydän takana. Nyt minulla sen sijaan tulee olemaa hengailuaikaa, joten taidekujan ja myyntipöytäsalin tarjonta taitavat tulla tutuiksi. Samalla on tietysti mahdollisuus tavata ihmisiä.

Haluankin kehottaa juuri sinua tulemaan juttusille, erityisesti sunnuntaina. Olen tosi huono tunnistamaan somesta tuttuja tyyppejä, mutta jos satut bongaamaan minut, lupaan etten pure tai edes näykkäise. Olen oikeasti aika harmiton tapaus.

Nappaan myös mieluusti jokusen kirjan laukkuuni. Jos haluat jonkin kirjoistani, jätä minulle yhteystietosi (s-posti, sometunnari tms.) kommenttiboksiin, niin olen yhteyksissä. Minulla on hyllyssä myös muutama kappale Feny Kuunvalon novellikokoelmaa, joten sitäkin voit kysyä.

Toivottavasti tapaamme Desuconissa!

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Kirjoittamisen perusopintojen jälkimainingeissa

En juuri puhunut Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen perusopinnoista silloin, kun ne aloitin. Itse asiassa mainitsin asiasta vain lähimmille. Silloin ei tuntunut siltä, että olisin halunnut jakaa asiaa kovin laajalle piirille. Ehkä nyt aiheesta voi jo puhuakin.

Hain kirjoittamisen perusopintoihin kahdesti. Kuten arvata saattaa, ensimmäisellä kerralla en päässyt sisään. Silloin hioin hakemustani kuukauden verran illasta toiseen, mutta se ei silti ollut tarpeeksi hyvä. Jälkikäteen ajateltuna taisin yrittää hieman liikaa, ja se näkyi tekstissä.

Toisella kerralla havahduin hakuun pari tuntia ennen sen päättymistä. Ajattelin vain, että ei siinä mitään häviä, jos rääpii jotain kasaan. Kirjoitin hakemuksen nopeasti ja lykkäsin menemään. Sitten päätin vain unohtaa koko jutun. Tiesinhän jo, ettei minua oikeasti kyseiseen koulutukseen kelpuutettaisi.

Yllätys oli suuri, kun pari viikkoa myöhemmin sähköpostiini kolahti ilmoitus, että olin kuin olinkin päässyt sisään. Olen vähän häkeltynyt tästä käänteestä edelleen. Iloinen toki olin silloin ja olen edelleen.

Aloitin opinnot tammikuussa 2018 ja saan ne tänä vuonna päätökseen. Palautin hiljattain viimeiset tehtävät ja jään odottamaan arvosanaa niistä. Sitten tämä rupeama on virallisesti ohi ja yksi aikakausi taas takana. Puolitoista vuotta on mennyt tosi nopeasti.

Opintojen koostumus ja omat fiilikset


Kirjoittamisen perusopinnot koostuvat kuudesta opintojaksosta, joista kolme on kaikille yhteisiä (kirjoittamisen taiteelliset ja tieteelliset lähtökohdat, kirjoittaja lukijana -tentti sekä faktan ja fiktion vuoropuhelu kirjoittamisessa) ja loput kolme valitaan muutamasta vaihtoehdosta. Itse suoritin tietokirjoittamisen ja proosan lajivaihtoehtoina sekä viimeisenä vielä perusopintojen tekstikokoelman. Arvoin sen ja kirjoittaminen luovana prosessina -opintojakson välillä melko pitkään.

Suosikkikurssejani olivat ehdottomasti faktan ja fiktion vuoropuhelu kirjoittamisessa ja proosa. Kirjoittaja lukijana -tentistä sen sijaan stressasin kauheasti, koska se oli elämäni ensimmäinen yliopistotasoinen tentti ja kuvittelin sen olevan siksi jäätävän vaikea. Ei se lopulta ollut vaan sain kirjoitettua esseevastaukset jopa melko sujuvasti. Arvosanakin oli sellainen, että olen siihen tyytyväinen.

Kirjoittamisen taiteelliset ja tieteelliset lähtökohdat -opintojakso tuntui aika perusasioiden läpikäymiseltä, mutta sille on toki paikkansa. Opiskelijat tuntuivat tulevan hyvin erilaisista lähtökohdista, joten on syytäkin aloittaa... no, sieltä alusta. Koin kurssin aika kevyeksi, mikä oli tosi hyvä juttu, koska tosiaan samaan aikaan stressasin tenttiä.

Tietokirjoittaminen ja perusopintojen tekstikokoelma olivat itselleni hankalimmat opintojaksot. Suoritin molemmat itsenäisinä oppimistehtävinä, mikä aiheutti haasteita aikataulutuksen kanssa ja toisaalta myös melkoista yksinäisyyden tunnetta. Olisin kaivannut toisia opiskelijoita, joiden kanssa jakaa tuskan. Ehkä myös annettujen lukumateriaalien lisäksi olisin kaivannut läsnäolevaa opettajaa. Tietysti opettajille olisi varmaan voinut laittaa sähköpostia, mutta minulla on korkea kynnys moiseen lähestymiseen, ellei sitten ole jotain oikeasti kriittistä kysyttävää.

Verkkokursseina suoritetut opintojaksot tuntuivat kevyemmiltä. Opiskelijayhteisö ympärillä antoi voimaa ja myös vertailupohjaa. En tarkoita tällä sitä, että olisin verrannut suoranaisesti omia tekstejäni toisten tuotoksiin vaan pikemminkin ajatusten vaihtoa. Lisäksi annettu aikataulu loi rytmiä opiskeluun, jolloin pysyin paremmin kurissa ja sain tekstiä helpommin aikaan. Toisaalta ryhmätöiden toteutuksissa oli omat hankaluutensa, koska kaikki eivät sitoutuneet tehtäviin samalla tavalla.

Kiireistä arkea


Kun aloitin opinnot, minulla oli niille paremmin aikaa kuin hakiessa edes osasin odottaa. En ole tästäkään huudellut, mutta sain työpaikasta monon kuvan takamukseen juuri ennen kuin opinnot starttasivat. Vaikka fiilis oli ankea tapahtuneen johdosta, opiskelu piristi ja toi sopivaa rytmiä elämään.

Matkan varrella elämäntilanne muuttui. Ehdin kevään aikana hankkia useamman kirjoitusprojektin, joista osa oli harrastusluonteisia, osa vähän ammatillisempia. Sitten kun olin täyttänyt opiskelun lisäksi kalenterini näillä, onnistuin nappaamaan myös uuden työpaikan, jossa viikkotyötunteja oli reilusti edellistä duunia enemmän.

Tuon paketin kanssa painoinkin sitten käytännössä vuodenvaihteen ylitse, vaikka välillä vain itkin väsymystä. Olin kasannut lautaselleni vähän liikaa kaikkea, mutta annoksen kanssa oli tovi vain pärjättävä. Onneksi projektit valmistuivat pikku hiljaa, joten siinä mielessä elämä myös keveni, mutta väsymys ei silti meinannut hellittää. Tämä söi vähän opiskeluintoakin, mutta jotenkin onnistuin painamaan eteenpäin ja sain kaiken suoritettua.

Kevättalven muutto oli sekin oma puserruksensa. Toisaalta se toi myös hetkellisen kevennyksen, koska työt jäivät entiselle kotipaikkakunnalle ja jouduin hetken etsimään uutta hommaa uudella paikkakunnalla. Siinä välissä ehdin sitten taas paremmin panostamaan opiskeluun, mutta myös vetämään vähän henkeä. Rehellisesti sanottuna se tuli tarpeeseen.

Koska töitä kuitenkin löytyi aika nopeasti, viimeiset opinnot menivät samalla, kun opettelin taas uuden paikan sääntöjä ja uudessa työyhteisössä pärjäämistä. Koko kevään väsymys on ollut melko kovaa, mutta jotenkin olen selvinnyt ja saanut myös suoritettua taas kaiken.

Vaikkei opiskelutaival ole ollut kovin helppo sovittaa jatkuvassa muutoksessa pyörineeseen arkeen, olen iloinen, että hain kirjoittamisen perusopintoihin. Ne nimittäin antoivat minulle paljon siitä huolimatta, että väsymys verotti voimia.

Jäljelle jäi into ja halu oppia lisää


Vaikka edellinen saattoi kuulostaa siltä, että elämä on ollut tuskaisen vaikeaa opiskelun aikana, se ei ole koko totuus. En kiistä, etteikö välillä ole ottanut päähän, mutta enimmäkseen olen ollut valinnastani iloinen.

Opinnot sisälsivät paljon sellaista, mikä oli minulle jo ennestään tuttua, vaikken kaikkea osannut sanoittaa aikaisemmin. Sain myös vertaispalautteista paljon irti, ja opettajat olivat todella kannustavia.

Rakentavaa palautetta tuli ja se oli suorasukaista, muttei koskaan sellaista, että olisin kokenut sen satuttavan. Tiedän, miltä tuntuu, kun lytätään ja lannistetaan palautteella, mutta näiden opintojen kohdalla sellaista ei tapahtunut kertaakaan.

Luulen myös löytäneeni uusia puolia omasta kirjoittamisestani. Toisaalta eivät ne oikeastaan ole uusia. Ne ovat olleet olemassa jo pidempään, mutteivät vain ole päässeet esille. Aion tutkailla niitä tarkemmin, kun Kristallin lapset on saatu päätökseen (seikka, johon aion nyt panostaa oikein kunnolla, kun opinnot on tältä erää hoidettu).

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kuten aiemmin kerroin, pääsen ensi vuonna aloittamaan sanataideohjaajan opinnot. Odotan niitä jo innolla ja uskon saavani niiden kautta taas jotain lisää omaa kirjoittamiseen, mutta myös lisää taitoja toisten ohjaamiseen.

Voi olla, ettei opiskelutaipaleeni pääty sanataideohjaajan opintojen jälkeen. En tässä vaiheessa halua lyödä lisäsuunnitelmia lukkoon. Aika näyttää, mihin tämä polku minut vie. Toivottavasti jonnekin uuteen ja ihmeelliseen, sillä en halua pysähtyä paikoilleni.


Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84