Anna Kaija

Blogissa on ollut hiljaista. Tänä vuonna postaukset ovat sisältäneet lähinnä tiedottamista tulevasta ja menneestä. Opintoja, kilpailuja ja tapahtumia, mutta aika vähän puhetta kirjoittamisesta itsestään. Syy hiljaisuuteen on yksinkertainen: olen keskittynyt vapaa-ajallani kirjoittamiseen. 

Nyt on aika taas astua esiin ja ojentaa teksti muiden tarkasteltavaksi. Kenties juuri sinun käsiisi? Lue, miten tähän pisteeseen päästiin ja mitä seuraavaksi on luvassa.

Julkaisin Veden vaiston kesällä 2018 ja sen jälkeen pidin rehellisen parin kuukauden tauon ennen kuin suostuin edes ajattelemaan sarjan päätösosaa. Syksyä kohden muhittelu kuitenkin kävi sietämättömäksi ja piti ryhtyä niin sanotusti tekemään asioille jotain.

Päätösosan kirjoittaminen vaati paljon suunnittelutyötä. Kirjoittajana olen enemmän etsijä ja eksyjä kuin suunnittelija. Löydän tarinan tai se löytää minut, mutta harvoin alkuvaiheessa minulla on selkeää runkoa.

Edellinen voi kuulostaa sarjaa kirjoittaessa enemmän uhalta kuin mahdollisuudelta, mitä se toki myös on. Kristallin lapsien kanssa olen juuri tästä syystä joutunut opettelemaan uusia tapoja. 

Aloitin samalla tavalla kuin ennenkin eli hyppäämällä poluttomaan pusikkoon ja raivaamalla tietäni eteenpäin miltei sokkona. Maan mahdin ensimmäinen versio syntyi tällä metodilla ja silloin sen nimi oli Kristallin valo. Kirjoitusprosessin alussa kuvittelin kirjoittavani yksiosaista romaania, ensimmäisen version valmistuttua tiesin, että kyseessä on neli- tai viisiosainen sarja.

Se oli herätys. En pystyisi kirjoittamaan noin massiivista kokonaisuutta pelkästään harhailemalla sinne tänne ja katsomalla, mitä löytyy. Tai ehkä pystyisin, mutta se olisi sitten kirjoitettava ensin kokonaan ja lähdettävä editoimaan vasta sitten. Kuulosti liian työläältä ja epämotivoivalta, ei kiitos. Niin paljon kuin nautin itsenäisestä pakertamisesta, en halua tehdä töitä vuosia saamatta palautetta.

Oli pakko ryhtyä suunnittelemaan, ja vaikka se oli työlästä, sain lopulta kasaan rungon. Tarinaan syntyivät selkeät kiintopisteet ja loppu. Tiesin, mihin olin matkalla. Toki olen tässä kulkiessa saanut huomata, että suunnitelmasta huolimatta harhapolkuja tulee vastaan ja niitä on mielenkiintoista tutkia. Silti suuret linjat ovat säilyneet yllättävän hyvin.

Ei. Kirja ei ole valmis. Käsikirjoitus on yhä vaiheessa, mutta se on sellaisessa vaiheessa, että saa luvan siirtyä esilukijoiden käsiin. Tällä hetkellä en itse kykene tekemään sille enää mitään. Tiedostan, että siinä on puutteita ja toisaalta varmasti ihan liikaa jotain, mutta itse en pysty näkemään nyt selkeästi.

Viime vuoden loppupuolella kokosin lankoja ja suunnittelin, ehkä tein sitä myös alkuvuodesta. En muista kunnolla, sillä muuttohässäkkä sotki elämän ja kaikki tuli tehtyä vähän sumussa. Jossain kaaoksen keskellä ehdin kuitenkin aloittaa varsinaisen kirjoitustyön.

Vahvan suunnitelman avulla kirjoittaminen on ollut sinänsä helppoa, mutta on se silti sisältänyt omat kipukohtansa. En voi sanoa, että tekstiä olisi aina syntynyt kevyesti.

Oman mausteensa rupeamaan toivat kirjoittamisen perusopinnot, jotka piti kursia kasaan määräajassa. Soppaa maustoivat myös uusi koti, uusi paikkakunta ja uusi työpaikka. Tämän lisäksi elämässä tapahtui muitakin mullistuksia, joista tuskin edes tulen koskaan täysin toipumaan. Vuosi 2019 on ollut sellainen henkinen myrsky, ettei paremmasta väliä. Kirjoittaminen on silti kulkenut matkassa, vaikka olen joutunut esimerkiksi juuri bloggaamisesta karsimaan.

Tällä hetkellä koen helpotusta. Vaikka kirja ei ole valmis, olen saavuttanut selkeän etapin. Nyt voin hetkeksi päästää itse irti ja hengittää, ehkä rauhoittua. Kenties keskittyä muihin kutkuttaviin mutta pienempiin projekteihin.  Se on ihanaa.

Vuonna 2020 se tapahtuu: Kristallin lapset -sarja päättyy. En vielä pysty antamaan tarkkaa ajankohtaa päätösosan ilmestymiselle, mutta ensi vuonna, ensi vuonna. Sen lupaan.

Jos kuitenkin olet huisin utelias, etkä malta odottaa vuoden vaihtumista, tarjoan sinulle tilaisuuden. Voit ilmoittautua mukaan esilukijoiden joukkoon ja päästä vaikuttamaan siihen, miten päätösosaa vielä kehitetään entistä ehommaksi.

Voit jättää alle kommentin ja yhteystiedon, jota kautta tavoitan sinut, tai laittaa minulle viestiä joko Twitterissä tai sähköpostilla. Jutellaan asiasta lisää.

Arvostan jokaisen esilukijan näkemystä ja olen kiitollinen kaikille, jotka ovat valmiita antamaan aikaansa tähän projektiin. Kiitos siis, jos hyppäät matkaan.

Itse aion nyt tosiaan kurkistella vähän muita juttuja. Juuri nyt on mahtavaa, että voin välillä lähteä löytöretkeilemään. Olen aivan varma, että tarinat eivät ole loppuneet maailmasta ja ehkä kulkiessani löydän taas jotain uutta ja odottamatonta. Kenties jotain sellaista, jota sinäkin voit päästä myöhemmin lukemaan.

Seuraa myös somessa!