Anna Kaija

Helsingin kirjamessut olivat jälleen 24.-27.10.2019. Minulle on tullut tavaksi käydä siellä yhtenä päivänä, mutta tänä vuonna arvoin lähtemistä viimemetreille saakka, koska olin ollut jo Turun messuilla ja lokakuu oli ollut muutenkin jo täynnä ohjelmaa. Lopulta minut saatiin kuitenkin houkuteltua mukaan messuhumuun.

Suuntasin siis messuille perjantaina 25.10. iltapäivällä ja olen iloinen, että lähdin, vaikkei kotoa poistuessa ollut ehkä paras fiilis ikinä. Pääsin kuitenkin perille suhteellisen mukavasti ja alkuvaikeuksien jälkeen messuilla kiertely oli jopa hauskaa.

Tosin eksyin alueella useampaan otteeseen, sillä se oli rakennettu jotenkin eri tavalla kuin aiempina vuosina. Toisaalta seikkaileminen messualueella oli täynnä löytämisen riemua, kun yhtäkkiä edessä oli mielenkiintoisen kustantamon tai antikvariaatin pöytä.

Hyviä kirjoja oli tietenkin tarjolla älyttömän paljon. Olisi ollut kiva kahmia niitä mukaan kassi kaupalla, mutta pysyin kohtuudessa, koska budjetti on kuitenkin tällä hetkellä tiukka elämäntilanteesta johtuen.

Pyrähdykseni messuilla jäi pikaiseksi, koska en lopulta ollut paikalla muutamaa tuntia kauemmin. Silti se tuntui samalla pidemmältä kuin aikaisemmin. Monesti olen vain kierrellyt messuilla yksin, käynyt välissä syömässä ja jatkanut kiertelyä, kunnes olen suunnannut kotiin. Satunnaisia kohtaamisia yleensä mahtuu matkalle tuttujen kanssa, mutta tällä kertaa hakeuduin ihmisten seuraan tietoisesti, ja kokemus messuista oli aika erilainen.

Kello kuudelta illalla suuntasin askeleeni Books on Demandin messupisteeseen, vaikka olisin voinut jatkaa myös kiertelyä muilla osastoilla. BoD järjesti kirjailijoilleen ja kirjailijoiksi haluaville meet & greet -tilaisuuden, johon olin vähän niin kuin lupautunut osallistua (eli sanonut parille ihmiselle, että saatan tulla paikalle). En koe olevani vahvimmillani tällaisissa keskustelutilaisuuksissa, joissa small talk on usein tärkeä elementti, mutta päätin nyt koetella vähän omia rajoja.

Kun saavuin paikalle, siellä olivat tutuista kirjailijoista Raita Jauhiainen ja E. E. Leivo. Myöhemmin paikalle saapui myös S. A. Keränen. Toki myös muita kirjailijoita ja sellaisiksi haluavia kävi illan aikana paikalla ja heidän kanssaan tuli myös jutusteltua. Valitettavan huonon nimimuistini vuoksi en kuitenkaan osaa heitä nimetä. Anteeksi.

Ilta sujui rattoisasti hyvässä seurassa, ja onneksi puheetkaan eivät olleet sitä pelkkää small talkia, koska oltiin yhteisen asian äärellä ja voitiin keskustella siitä tyhjänpäiväisyyksien sijaan. Meininki oli ihanan positiivinen ja toisten tekemisestä oltiin aidon kiinnostuneita, joten päällimmäiseksi kohtaamisista jäi hyvä mieli.

Koska kaikki tutut eivät saapuneet paikalle perjantaina, olisi ollut mukava pyörähtää messuilla myös lauantaina ja sunnuntaina. Valitettavasti juuri tänä vuonna se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä olin ehtinyt sopia viikonloppuun myös muita tärkeitä menoja. Ehkäpä jokin toinen kerta ehdin tavata sitten heitä, jotka tällä kertaa näkemättä.

Kokonaisuudessaan messuista ja viikonlopusta jäi erittäin hyvä mieli. Kaiken kiireen keskellä kannatti lähteä liikkeelle, vaikken alkuun halunnut.

Samalla kuitenkin myös väsymys painaa. Lokakuussa ei ole ollut ainuttakaan viikonloppua, jolloin olisin saanut vain olla kotona rauhassa. Kaikki jutut, mitä kuuhun on mahtunut, ovat olleet tärkeitä, kivoja ja ihania, joten niillä on ehdottomasti ollut paikkansa. Ehkä olisi kuitenkin osa pitänyt yrittää sijoittaa marraskuun puolelle, sillä jaksaminen on ollut koetuksella.

Marraskuun kalenteri näyttää tällä kertaa häkellyttävän tyhjältä. Ehkä kaiken menemisen jälkeen se on oikein hyvä asia. Välillä on osattava myös höllätä ja keskittyä sekä arkeen että lepoon.

Kävitkö sinä kirjamessuilla? Mitä jäi käteen tänä vuonna?

Seuraa myös somessa!