Vuosi 2017 etenee kohti päätöstään ja siten tämä lukupäiväkirja jääkin vuoden viimeiseksi. En sano, että blogin viimeiseksi, mutta tauolle nämä postaukset nyt jäävät ainakin. Ensi vuonna on luvassa luettujen kirjojen listauksia tiiviimmässä muodossa ja pidempiä postauksia indiekirjoista, mikäli sellaisia luen.
Candace Bushnell - Sinkkuelämää
Pohjustuksena täytyy sanoa, että minäkin olen menneinä vuosina katsonut Sinkkuelämää-sarjaa. Todennäköisesti olen nähnyt liki kaikki jaksot. Tästä syystä katsoin myös Carrie Diariesia, minkä innoittamana luin samannimisen kirjan ja sen jatkon Summer and the City. Pidin tv-sarjoista ja kirjoista hyvin paljon. Sitten Sinkkuelämää osui kaupassa käteen todella edulliseen hintaan ja totesin, että miksipä ei.
En ole koskaan perehtynyt tv-sarjan taustoihin, joten olin autuaan tietämätön, miten kirja on sarjaksi muunnettu. Siksi minulle oli yllätys, ettei Carrie ollutkaan tarinassa niin selkeä päähahmo kuin tv-sarjassa tai hänen nuoruusvuosistaan kertovissa kirjoissa. Minulle oli myös yllätys, että kerronta ylipäätään ei ollut yhtenäistä vaan koostui erillisistä pienemmistä tarinoista, jotka läpileikkaisivat useiden New Yorkissa asuvien sinkkujen elämää. Hahmot olivat sarjasta tuttuja ja toisaalta eivät olleet. Tunnistin joitain kohtauksia, mutta paljon oli myös sellaista, joka on taidettu sarjasta jättää kokonaan pois (tai sitten olen missannut jokusen jakson). Myös hahmot olivat erilaisia.
Häkellyttävintä oli kuitenkin ristiriidat tämän kirjan ja Carrien nuoruusvuosista kertovien kirjojen välillä. Oletin, että kirjailija olisi noudattanut omaa kaanoniaan, mutta näin ei ollut kaikissa kohdissa. Syytä voi vain arvailla.
Kirja oli ihan viihdyttävä, vaikkei se ollutkaan sitä mitä oletin. Se oli kepeää luettavaa muttei kuitenkaan ole kaikin paikoin kevyttä hömppää. Yllätyin siitäkin, miten tupakka ja huumeet olivat luonteva osa hahmojen elämää, mutta niitä ei silti kuvattu elämänlaatua heikentävinä asioina. Pilven polttelu oli vain jotain, mitä jokainen tekee eikä moralisointia näkynyt. Tupakkaan suhtautuminen lienee melko 90-lukulaista, mutta huumeista en osaa sanoa. En muista, millaista huumekeskustelua tuolloin käytiin.
Seksi sen sijaan oli pienemmässä roolissa kuin olin kuvitellut mutta sitäkin oli, sitä ei vain juurikaan kuvattu (mikä ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta ajattelin, että tässä tapauksessa kuvailua olisi ollut enemmän).
Tämän kaiken voisi summata siten, että sain jotain, mitä en todellakaan odottanut. Se ei ole välttämättä huono asia, mutta tällä hetkellä en ole toisaalta erityisen kiinnostunut tutustumaan Bushnellin muuhun tuotantoon sen tarkemmin.
Cassandra Clare - Kadotettujen sielujen kaupunki
Varjojen kaupungit -sarjan maratoni on jatkunut. Tavoitteenani oli lukea sarja loppuun tämän vuoden puolella, mutta tässä kohtaa joudun toteamaan, etten tule onnistumaan. Viimeisen osan saanen loppuun joskus tammikuussa.
Kadotettujen sielujen kaupunki sai minut taas tempautumaan mukaan tarinaan paremmin kuin edeltäjänsä. Tarina syveni, ja hahmojen harmaansävyt tulivat entistä paremmin esille, mikä teki heistä kiinnostavampia. Huomaan kiintyneeni Claryyn kirja kirjalta yhä enemmän. Pidän myös paljon Isabellista ja Magnuksesta. Jacesta olen pitänyt aiemmissa kirjoissa, mutta tässä hän ei esiintynyt varsinaisesti edukseen. Se annettakoon tarinankerronnallisista syistä kuitenkin anteeksi.
Sebastianista en voi sanoa pitäneeni missään vaiheessa, en edes silloin, kun hänet ensimmäisen kerran esiteltiin. Tähän lienee syynä Shadowhunters-tv-sarja, joka on spoilannut minut monien käänteiden osalta. Vaikka sarjalla on vasta kaksi kautta, se tuntuu napsineen asioita vähän jokaisesta kirjasta. Ihan näin varoituksena sanana, jos joku haluaa katsoa sen lukematta kirjoja ensin. Mutta niin, takaisin Sebastianiin. En pidä hänestä, kuten kai pahiksista ei kuulukaan pitää. Kadotettujen sielujen kaupungissa hän kuitenkin tuntui ajoittain jopa symppikseltä. Osasin arvata sen olevan hyvin pitkälti esitystä, mutta silti sillä oli vaikutuksensa. Lisäksi hänellä tuntuu olevan jonkinlaisia tunteita Clarya (ja ehkä Jacea) kohtaan, vaikka yleisesti ottaen hän on lähinnä tunteeton ääliö.
Vaikka tarina on kiinnostava, huomaan että hahmot vetävät minua puoleensa enemmän. Joitain juttuja lukee ihan vain juonen takia, toisissa kiinnostavat erityisesti hahmot, ja tämä kirjasarja näyttää kuuluvan minulla jälkimmäiseen kategoriaan.
Toki tarina pitää silti nähdä loppuun asti, joten viimeisen kirjaan kimppuun olen luonnollisesti jo käynyt. Samalla tuli lisättyä ostoslistalle muut Claren kirjat. Kaikkia ei ole käännetty suomeksi, enkä ole varma, jaksanko jäädä odottelemaan, joten voi olla, että hankin ne englanniksi. Nyt vain pitäisi päättää, haluanko ne kirjahyllyyn fyysisinä kappaleina vai riittävätkö e-kirjat.
Seuraa myös somessa!
