Close
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoittajapäiväkirja. Näytä kaikki tekstit

Tarinan visualisointikuukausi: viikko 4

Törmäsin Twitterissä kiertävään StoryVisuals Month -haasteeseen, jonka ideana on kuukauden aikana postata joka päivä kuva, joka kertoo jotain tekeillä olevasta tarinasta. Päätin kuitenkin tehdä haasteen hieman eri tavalla ja tunkaista sen blogiin viikottain.

Koska tällä hetkellä kirjoitan Veden vaistoa, päätin tehdä tämän sen tarinan pohjalta. Ehkä se auttaa myös ruoskimaan itseäni kirjoitushommissa eteenpäin.
Viimeistä viikkoa viedään ja itse asiassa lokakuun viimeistä päivää. Tämä kuukausi on suorastaan hujahtanut käsistä ja sen takia tämä postaus jäikin näin myöhään. Tuntuu, että koko ajan on enemmän tekemistä kuin järkevästi ehtisi tehdä.

22. Jotain mielenkiintoista, jota tutkit tätä tarinaa varten





Kuvat Pixabaysta

Kissoja ja purjelaivoja. Eipä siitä sitten sen enempää. ;)

23. Suosikkisivuhahmosi




Kuva Pixabaysta

Tästäkään kuvasta en oikeastaan halua kertoa sen enempää. Se ei vastaa niinkään hahmon ulkonäköä vaan on enemmän symbolinen.

24. Jaa jännittävä, romanttinen tai hauska lainaus tarinastasi ja kuva, joka sopii siihen



 Kuva Pixabaysta

"Momi nielaisi ja tiesi, että hän halusi samaa. Kenties jopa enemmän kuin maakristallin herättämistä, ja samantien hän häpesi itsekkyyttään, muttei samalla voinut olla piehtaroimatta siinä."

Raakatekstiä. Kirjoitan Veden vaiston ensimmäistä versiota, joten en uskalla luvata, onko tämä kohta todella lopullisessa kirjassa. Katsotaan, miten käy.

25. Näytä, millainen kirjoitusprosessisi tämän tarinan kanssa on ollut






Kuvat Pixabaysta

Ensin tutkittiin, sitten suunniteltiin ja sen jälkeen on tuijotettua näyttöä. Tarina ei lähtenyt liikkeelle mitenkään helposti vaan jouduin suorastaan pakottamaan itseni työhön. Aloittaminen on aina minulle vaikeaa, mutta nyt se on ollut suorastaan poikkeuksellisen vaikeaa. Ehkä olen kasannut itselleni paineita Maan mahdista ja Tulen tahdosta saatujen palautteiden pohjalta.

Mutta! Kyllä se tekstikin on kulkenut ja oivalluksia on matkan varrella tullut (suklaatakin on ehkä tarvittu). Myös voitonhetkiä on osunut kohdalle, joten ei tämä aivan toivoton urakka ole. Paljon on kuitenkin matkaa, joten pyörin milloin missäkin kohtaa prosessia.

26. Miltä tuntuisi vierailla tarinasi miljöössä?




Se olisi todella jännittävää ja innostavaa. Tuijottelisin varmaan kaikkea suu auki, vaikkei Nemurian maisemat nyt niin maagisia ja ihmeellisiä ole. Rakastan kuitenkin jylhiä metsiä, usvaa ja toisaalta myös trooppisella saarella olisi huikeaa päästä vierailemaan, joten ihailtavaa ja ihmeteltävää kyllä riittäisi.

27. Mikä motivoi sinua kirjoittamaan tämän tarinan?



Videopelit ja pelaaminen noin lähtökohtaisesti. Sieltä pelipuolelta innostus on alun perin kummunnut. Tosin jos mietin puhtaasti Veden vaistoa, osatekijänä on varmasti myös velvollisuus viedä aloittamansa tarina loppuun. Toisaalta kyse ei ole pelkästä velvollisuudesta vaan myös halusta tehdä niin.

Lisäksi minua motivoi lukijoilta saatu palaute. Kyllä, se aiheuttaa paineita, mutta se myös antaa intoa jatkaa. Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka odottavat tätä kirjaa.

28. Valitse eläin, joka voisi edustaa hahmoa tästä tarinasta




Kissa. Taidan olla nyt vähän mielikuvitukseton, mutta kissalla mennään.

29. Jos voisit viettää päivän päähahmosi kanssa, mitä tekisitte yhdessä?



Kuva Pixabaysta

Haluaisin harjoitella näkemisen taitoa yhdessä Sennan kanssa. Ehkä voisimme oppia jotain toisiltamme.

30. Jaa suosikkipostauksesi #StoryVisuals monthista 


Twitterissä olen näitä jonkin verran nähnyt, mutten blogeissa vielä yhtään. Olisikin ihanaa, jos juuri sinä tarttuisit tähän haasteeseen! Minulle saa sitten heittää linkkejä tuonne kommenttiboksiin. Varmasti käyn kurkkimassa, millä tavoin muut ovat visualisoineet tarinoitaan.
Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: , , ,

Tarinan visualisointikuukausi: viikko 3

Törmäsin Twitterissä kiertävään StoryVisuals Month -haasteeseen, jonka ideana on kuukauden aikana postata joka päivä kuva, joka kertoo jotain tekeillä olevasta tarinasta. Päätin kuitenkin tehdä haasteen hieman eri tavalla ja tunkaista sen blogiin viikottain.

Koska tällä hetkellä kirjoitan Veden vaistoa, päätin tehdä tämän sen tarinan pohjalta. Ehkä se auttaa myös ruoskimaan itseäni kirjoitushommissa eteenpäin.


Tällä viikolla käsitellään antagonistia, mikä on Veden vaiston kannalta hitusen hankala juttu. Periaatteessa Maan mahdissa ja Tulen tahdossa antagonistien rooli on langennut temppelin vastustajille, mutta Veden vaistossa kukaan heistä ei ole läsnä kuin korkeintaan muiden hahmojen ajatuksissa. Voiko olla antagonisti, jos ei ole aktiivista roolia? Kaiketi, mutten pysty kirjaan henkilöimään ketään yksittäistä temppelin vastustajaa.

Siispä päätin nostaa antagonistiksi tässä yhden varsinaisista näkökulmahahmoista, Sonjan. Hän ei ole varsinaisesti pahis, mutta muiden päähahmojen suhde häneen on vähintäänkin hankala. Ehkä Sonjaa voisikin kutsua mieluummin kilpailijaksi kuin antagonistiksi, mutta hänellä nyt silti mennään.

15. Kuka näyttelisi antagonistia elokuvassa?



Kuva upotettu Pinterestistä

Jodelle Ferland on näytellyt Dark Matter -sarjassa Fivea, joka on hahmona todella erilainen kuin Sonja. Hänen piirteensä kuitenkin sopisivat Sonjalle, erityisesti tuossa upotetussa kuvassa.

16. Antagonistisi tyyli tai esteettiset mieltymykset



Kuva upotettu Pinterestistä

Päädyin Sonjankin kohdalla valitsemaan tähän vaatetuskuvan. Ovathan vaatteet usein oleellinen osa hahmojen ulkonäköä. Sonja tosin joutuu tilanteessaan tyytymään siihen, mitä saa, joten hän ei voi aina välttämättä pukeutua juuri oman makunsa mukaan.

17. Antagonistisi motiivit



Kuvat Pixabaysta

Sonjaa motivoivat tunteet erästä toista hahmoa kohtaan. Hän haluaa saavuttaa kyseisen hahmon hyväksynnän ja rakkauden, mutta toisaalta jopa kokee olevansa oikeutettu niihin. Häntä motivoi myös mahdollisuus saada päätäntävalta omiin käsiinsä ja sitä kautta asioiden muuttaminen, mahdollisesti jopa yhteiskuntajärjestyksen tasolla.

18. Antagonistisi taidot, vahvuudet tai harrastukset



Kuvat Pixabaysta

Sonjalla on vahva yhteys maakristalliin ja hän on lisäksi opiskellut parannustaitoja. Hän ei kuitenkaan hallitse kykyjään täysin vaan saattaa toisia auttaessaan vahingoittaa itseään.

19. Tärkeä suhde antagonistisi elämässä



Kuva upotettu Pinterestistä

Sonja ei suoranaisesti sitä myönnä, mutta Len Kamirinpoika, jolle hänet on luvattu morsiameksi on hänelle tärkeä ja merkityksellinen henkilö. Sonjan ja Lenin suhde ei ole kenties helpoimmasta päästä, mutta joskus se on kaikki, mitä Sonjalla on.

20. Antagonistisi menneisyys tai tausta



Kuva Pixabaysta

Yleensä tytöt saapuvat Maakristallin temppeliin noin 15-kesäisinä, mutta Sonja on viettänyt siellä suurimman osan elämästään ja siten myös ison osan lapsuudestaan. Hän muistaa äitinsä ja ensimmäisen asuinpaikkansa, mutta temppeli on hänen todellinen kotinsa. Papittaret ja kristalli ovat hänelle enemmän äitejä kuin biologinen äiti koskaan. Sonjan juuret ovat siis syvällä maakristallin rikastuttamassa maaperässä.

21. Miten reagoisit, jos jäisit hissiin jumiin antagonistisi kanssa?




Jos en tuntisi Sonjaa, suhtautuisin häneen hississä samalla tavalla kuin muihinkin tuntemattomiin eli yrittäisin häiritä mahdollisimman vähän ja katselisin toiseen suuntaan. Vaikka tunnistaisin hänet, en todennäköisesti ryhtyisi juttusille, koska kynnykseni keskusteluiden aloittamiseen on hyvin korkea. Saattaisin kuitenkin tarkkailla häntä syrjäsilmällä.

Tämän viikon kysymyksiin oli taas hiukkasen vaikea löytää kuvia, mutta löytyihän sitä lopulta kuitenkin jotain. Huomasin taas innostuvani Sonjasta, mikä onkin hyvä asia, sillä seuraavaksi pitäisi kirjoittaa muutama luku, jossa juuri hän pääsee ääneen.

Viimeisellä viikolla onkin sitten vielä joukko sekalaisia kysymyksiä.
Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: , , ,

Tarinan visualisointikuukausi: viikko 2

Törmäsin Twitterissä kiertävään StoryVisuals Month -haasteeseen, jonka ideana on kuukauden aikana postata joka päivä kuva, joka kertoo jotain tekeillä olevasta tarinasta. Päätin kuitenkin tehdä haasteen hieman eri tavalla ja tunkaista sen blogiin viikottain.

Koska tällä hetkellä kirjoitan Veden vaistoa, päätin tehdä tämän sen tarinan pohjalta. Ehkä se auttaa myös ruoskimaan itseäni kirjoitushommissa eteenpäin.


Tällä viikolla käsitellään päähenkilöä. Koin tämän itse asiassa hieman hankalana, koska periaatteessa minulla on neljä päähenkilöä (tai kahdeksan, jos oikein laajasti tulkitsee). Päätin kuitenkin poimia heistä vain yhden ja valitsin Sennan, koska hän oli ensimmäinen hahmo, jonka tarinaan loin.


8. Kuka näyttelisi päähenkilöä elokuvassa?



Kuva upotettu Pinterestistä

Tunnen hävyttömän huonosti nykypäivän näyttelijöitä, koska en varsinaisesti seuraa, kuka näyttelee ketäkin ja valitsen katsottavat elokuvat ja tv-sarjat enemmän sisällön kuin näyttelijöiden perusteella.

Bonnie Wrightista tykkäilen, vaikka hän on Sennaksi hitusen liian vanha, mutta ei anneta sen nyt häiritä.


9. Päähenkilösi tyyli tai esteettiset mieltymykset



Kuva upotettu Pinterestistä

Edelleen hankalaa löytää sopivia kuvia. Tuokaan ei oikein vastaa omia mielikuviani, mutta on edes vähän jotain sinnepäin...

10. Päähenkilösi taidot, vahvuudet tai harrastukset


Kuva Pixabaysta
Senna on päällisin puolin ihan tavallinen tyttö, mutta toisinaan hän näkee asioita, joita muut eivät näe. Maan mahdin ja Tulen tahdon lukeneet tietävät tarkemmin, miten tämä kyky toimii.

11. Päähenkilösi viat ja heikkoudet


Kuva Pixabaysta
Tätä kuvaa en oikeastaan halua nyt edes selittää tarkemmin. Joudut odottamaan kirjaa.

12. Tärkeä suhde päähenkilösi elämässä


Kuva: Eveliina Kronqvist

Sennan tärkeisiin suhteisiin lukeutuu ehdottomasti hänen paras ystävänsä Momi, joka on kasvanut hänen rinnallaan Maakristallin temppelissä. Momi on myös yksi tarinan päähenkilöistä.


13. Päähenkilösi menneisyys tai tausta


Kuva Pixabaysta
Senna on kotoisin pienestä Nahahan kylästä itäisestä Minolasta. Sieltä hänet noudettiin 15-kesäisenä Maakristallin temppeliin. Nyt hän kuitenkin joutunut jättämään sekä kotikylänsä että temppelin taakseen seuratakseen ystäväänsä Momia matkalla toisiin temppeleihin.

14. Jotakin, mikä tekee päähenkilösi onnelliseksi



Kuva upotettu Pinterestistä

Haltianeito Nera

__

Tämän viikon kuvat olivatkin todella hankalia koota. Niistä oli myös haasteellisempaa puhua kuin edellisistä, koska en halua spoilata tarinaa liikaa.

Ensi viikolla en taida päästä sen helpommalla, koska vuorossa on tarinan antagonisti.
Lähettänyt klo 4 kommenttia
Tunnisteet: , , ,

Tarinan visualisointikuukausi: viikko 1

Törmäsin Twitterissä kiertävään StoryVisuals Month -haasteeseen, jonka ideana on kuukauden aikana postata joka päivä kuva, joka kertoo jotain tekeillä olevasta tarinasta. Porukka näytti toteuttavan haastetta syyskuun aikana. Minä päätin kuitenkin tehdä haasteen hieman myöhässä ja eri tavalla.

Koska tällä hetkellä kirjoitan Veden vaistoa, päätin tehdä tämän sen tarinan pohjalta. Ehkä se auttaa myös ruoskimaan itseäni kirjoitushommissa eteenpäin.


1. Väriteema, joka kuvastaa tarinaasi



Veden vaiston vuodenaika on syksy, joten automaattisesti liitän siihen syksyn värikkäät lehdet. Väri liittyy läheisesti myös yhteen hahmoista.

Toisaalta tämä värimaailma olisi sopinut myös Tulen tahtoon. Arvoinkin tämän ja jonkin utuisen sinisen väliltä, mutta päädyin sitten punertavan keltaisiin lehtiin, koska sen tyylisiä kuvia olen katsellut myös paljon Pinterestistä hakiessani lisäinspiraatiota kirjoittamiseen.

Koska kirjoitusprosessi on vielä vaiheessa, en osaa sanoa, olenko väreistä samaa mieltä, kun kirja tulee ulos. Kenties näkemykseni ehtii muuttua tässä välissä. Yleensä en alkuvaiheessa tiedä vielä ihan kaikkea tarinasta, vaikka pääpiirteet minulla suunnitelmassa onkin.


2. Tarinasi miljöö




Tähän en voinut valita vain yhtä kuvaa, koska oleellisia miljöitä on useampi. Poimin siis neljä maisemaa, jotka sopivat omiin mielikuviini.

3. Historia, sosiaalinen organisaatio, kulttuuri tai uskonto tarinassasi



Kristallit ovat erittäin oleellinen osa tarinaa. Tosin sen taisivat jo tietää kaikki, jotka ovat kaksi ensimmäistä osaa lukeneet tai bloggailuani seuranneet.

Jokainen tarinassa esiintyvä kristalli on sidottu tiettyyn elementtiin, ja Veden vaistossa tämä elementti on (ylläripylläri) vesi. 

Olipa muuten vaikea löytää sellainen kristallikuva, jota saa vapaasti käyttää ja joka vielä miellytti silmääni. Tämäkään ei oikein tuo mielikuvaani esille, mutta parempaa en tähän hätään löytänyt.

4. Iso teema tarinassasi



Salaisuudet ja vaikeneminen. Muitakin teemoja on, mutta päätin nyt tämän yhden nostaa tähän postaukseen. Kaikkea ei pidä kertoa tässä vaiheessa, enkä tosiaan halua spoilata tarinaa, joten en nyt ryhdy tätäkään teemaa kovin syvällisesti avaamaan.

Tulen tahdon lukeneet kuitenkin tietävät, millaisia salaisuuksia hahmojen välille on langennut. Veden vaistossa nämä salaisuudet näyttelevät vahvaa roolia.


5. Iso konflikti tarinassasi



Kuvaa oli todella vaikea valita. En ole kaikkein visuaalisesti fiksuin ihminen (voiko noin edes sanoa?) ja en yksinkertaisesti osaa visualisoida kaikkia abstrakteja juttuja. Sitten jos saankin jonkun idean, en välttämättä löydä kuvaa, joka tähän ajatukseen sopisi. Hankalaa.

Tässä kuvassa on kuitenkin asioita, joita hahmot mm. käyvät tarinan aikana läpi.

6. Kansi tai kansi-inspiraatio



Tämäkin oli hankala! Kansikuva on itse asiassa jo tekeillä, muttei täysin valmis, joten en voi julkistaa sitä tässä. En kyllä haluaisikaan, koska se ansaitsee sitten ihan oman postauksensa.

Tämä kuva oli lähellä omia ajatuksiani, mutta kansikuva ei kuitenkaan tule olemaan samanlainen. Nätti se on joka tapauksessa, sen verran voin tässä vaiheessa luvata.

Ehkä kansi-inspiraatiosta pitäisikin kysyä enempi Eveltä, joka on jälleen tarttunut haasteeseen. Hän on muutenkin se, jolla on jopa visuaalista silmää, toisin kuin minulla.

7. Jotain, mikä on inspiroinut tarinaasi



Olen ehkä joskus maininnut, että Kristallin lapset -sarjan inspiraationa ovat toimineet videopelit. En muista, olenko blogin puolella eritellyt näitä pelejä tarkemmin, mutta Twitterissä olen ne maininnut.

Ensisijaisesti haluan korostaa, että inspiraatio on japanilaisista roolipeleistä, mutta niistä haluan nostaa esille erityisesti kolme: Final Fantasy X, Tales of Symphonia ja Bravely Default.

Hassua tässä on se, ettei mikään noista ole ykkössuosikkini kyseisen genren pelien joukossa, mutta niillä on kaikilla jotain yhteistä: uskontoon liittyvän neidon matka maailman halki, jotta maailma voidaan pelastaa. Jokaisen tarinassa on omat käänteensä eivätkä ne ole toistensa kopioita, eikä Kristallin lapsetkaan ole kopio noista peleistä. Se kuitenkin jakaa kantavan teeman niiden kanssa.

________

Kaikki kuvat viimeistä lukuunottamatta ovat Pixabaysta, josta voi ladata ilmaisia kuvituskuvia omaan käyttöönsä esimerkiksi juurikin blogia varten.
Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet: , , ,

Piilota kirja -päivä

Tänään 18.9.2017 Goodreads täyttää 10 vuotta ja organisoi Hide a Book Dayn eli suomeksi Piilota kirja -päivän. Kirjakeijuksi voi ryhtyä kuka tahansa ja käydä piilottamassa kirjan muiden löydettäväksi. Minäkin päätin liittyä tähän joukkoon.

Paketoin lahtelaisille löydettäväksi Kymmenen kulmaa -novelliantologian ja Tulen tahdon. Mukaan laitoin vielä pienen infolapun löytäjää varten.

Tänään käväisin sitten keskustassa kiertelemässä ja etsin kirjoilleni sopivat piilopaikat. Aivan näkösälle ei ehkä kannata jättää, muttei toisaalta liian hyvään piiloonkaan, koska silloin kukaan ei välttämättä löydä kirjaa ja se päätyykin hylätyksi. Se olisi kovin surullista se.

Löysin mielestäni kummallekin kirjalle ihan kivan piilon ja nyt toivon, että joku ne nappaa mukaansa. Luonnollisesti sometin kirjojen sijainneista pienet vihjeet siltä varalta, että joku haluaa ihan etsimällä lähteä niitä etsimään.

Tavallaan olisin halunnut jäädä lähistölle norkoilemaan ja tarkkailemaan, josko joku kirjan löytää, mutta ehkä se olisi näyttänyt turhan epäilyttävältä. Siispä piilotushommien jälkeen kipitin takaisin kotiin teekupposen ääreen.


Osallistuitko sinä päivään piilottamalla kirjan vai satuitko kenties löytämään sellaisen?
Lähettänyt klo Ei kommentteja
Tunnisteet:

Tracon-kokemus taidekujalta käsin

Tämän vuoden Tracon oli minulle hyvin erilainen kokemus verrattuna mihin tahansa aiempaan coniin, jossa olen ollut. Olen viettänyt hengailuconeja ja lukuisia coneja, joissa olen suorastaan juossut ohjelmasta toiseen. Taidekuja oli kuitenkin jotain ihan uutta.

Lauantai


Taidekujalle olisi päässyt valmistautumaan jo lauantaiaamuna kasin pintaan, mutta en uskonut tarvitsevani niin paljon aikaa, joten saavuimme paikalle M:n kanssa (M oli kantoapuna) hieman ysin jälkeen. S. A. Keränen tuli sitten vähän myöhemmin. 

Ensimmäinen puoli tuntia menikin rattoisasti ihan vain pöytää järjestäessä. Tehtiin pieni kirjahylly ja laitettiin kirjoja myös pinoon pöydälle kumpikin omalle puolellemme pöytää. Lakana oli juuri sopivan kokoinen pöytäliinaksi, muttei valitettavasti täysin rypytön, vaikka olin sen ennen lähtöä silittänyt. Jokin toinen kangas olisi siis siinä mielessä parempi, mutta ihan kohtuullisen siistiltä tuokin näytti.

Alkuun pöydässämme näytti hiljaiselta, mutta pikku hiljaa väkeä alkoi vierailla enemmänkin. Osa tiesi, mitä tuli hakemaan, osa tuli vain katselemaan ja jotkut jopa kyselemään. Useamman kerran saimme kuulla, että on hienoa saada taidekujatarjontaan myös kirjoja. Vastaanotto oli siis erittäin hyvä.

Tauotimme tietenkin myös toisiamme, ja ainakin minulle tuli tunne, että yksin pöydän takana kiirettä riitti enemmän. Ehkä ihmiset rohkaistuivat paikalle, kun meitä ei pönöttänytkään pöydän takana kahta?

Ensimmäiset asiakaspalvelutilanteet menivät vähän sumussa. Ei asiakaspalvelu minulle mitenkään uutta ole, mutta jokin kumma jännite siinä tällä kertaa kuitenkin oli. Unohdin kysyä muutamilta, olisivatko he halunneet omistuskirjoituksen kirjaansa. Pahoitteluni tästä! Saat tulla kirjan kanssa jossain toisessa conissa koputtelemaan olkapäälle, jos haluat, että virhe korjataan.

Omistuskirjoituksista puheenollen, oli myös mukavaa, että niitä tultiin erikseen hakemaan. Olimme toki sanoneet, että annetaan niitä aiemmin hankittuihin kirjoihinkin, mutta oikeasti en osannut odottaa, että ihmiset todella ottavat kirjat coniin mukaan. Siitähän on ylimääräistä vaivaa. Oli siis hyvin ilahduttavaa, että osa näin kuitenkin teki. Lämmitti mieltä.

Pöytäämme eksyi myös pari nuorta, jotka tunnistivat nimimerkkini Sateenkaarifantasiaan julisteesta. Ainakin toinen heistä oli ollut aikoinaan Naruto.fissä ja tästä saatiin hetkeksi jutun juurta. Voi sitä nostalgian määrää! Naruto-ficcejä oli ihana kirjoittaa, mutta vielä ihanampi oli niiden ympärille muodostunut yhteisö. Minulla on ikävä Naruto.fitä ja luultavasti roikkuisin siellä edelleen, mikäli se olisi pystyssä.

Myös Maan mahdin ja Tulen tahdon kannet kuvannut Eve pistäytyi pöydässä ja juttelimmekin hetken kansikuvista. Kerroin hänelle kuvien saaneen kovasti kehuja kirjoja tutkineilta asiakkailta. Samalla ehdimme hetken puhua myös kolmannen osan kannesta. En malta odottaa, että kuvauspuuhat taas alkavat! (Eh, pitäisi varmaan se kirjakin kirjoittaa alkua pidemmälle...)

Lauantai tuntui melko pitkältä päivältä tiskin takana. Toki puuha oli mukavaa, mutta väsymys alkoi hiljalleen myös painaa.

Sunnuntai


Aamu lähti takkuisasti liikkeelle monestakin syystä, mitkä eivät useimmat liittyneet taidekujaan millään tavalla. M oli huonovointinen, minun flunssani vihoitteli taas ja yleinen väsymys oli valtava. Jotenkin sitä sai kuitenkin puristettua itsensä ylös sängystä, syömään ja lopulta myös Tampere-talolle.

Olimme taas M:n kanssa jonkin verran ysin jälkeen järjestämässä pöytää kuntoon. Kirjoja oli vähemmän jäljellä, joten joutessani laittelin järjestyksen uuteen uskoon. Kuva on napattu ennen kuin Keränen saapui paikalle, minkä takia hänen kirjojaan ei siinä vielä näy. Niitä olikin tuossa vaiheessa jäljellä enää kaksi.

Sunnuntaina olin pariin otteeseen pois pöydästä, kun kävin yhdessä ohjelmassa ja itsekin taidekujan kiertämässä. Päivä tuntui vilkkaammalta kuin osasin odottaa ja välillä tuntui pöytämme ääressä olevan suorastaan ruuhkaa.

Sain myös tilaisuuden vihdoin itse tavata Maan mahdin ja Tulen tahdon kansissa olevan mallin, Monan. Fiilis oli hieno. Sitä kohtaamista ei oikein osaa selittää. Olin aivan täpinöissäni, mutta en tiedä, välittyikö se minusta. Small talk -kykyni eivät muuttuneet taidekujailun ajaksi yhtään sen paremmiksi kuin muutenkaan ovat, joten pelkoni on, että olin kohtaamisissa sosiaalisesti omituinen peruna.

Sunnuntain myyntiajan loppupuolella pöytämme tuntui suorastaan kuhisevan. S. A. Keräsen Symbioosin viimeiset kappaleet menivät yhtäkkiä ja jostain ilmestyi ihmisiä kyselemään lisää. Sama juttu kävi Maan mahdin kanssa ja jouduinkin useammalle myymään eioota. Jos jäit conissa ilman omaa kappaletta, voit kuitenkin sellaisen tilata verkkokirjakaupasta. Esimerkiksi Adlibriksellä hinta näkyy olevan edullinen eikä sieltä taida postikulujakaan tulla.

Missä sydäntä jäi lopulta kaksi kappaletta, mutta niistä molemmista tuli varaus conin jälkeen, joten nyt ne vain odottavat, että saan ne toimitettua uusille omistajilleen. Tulen tahtoa jäi vähän enemmän (siitäkin tosin on muutama varaus). Sitä on siis edelleen saatavilla minulta.

Kokemuksesta opin ainakin sen, että sarjojen kohdalla kannattaa ensimmäistä osaa varata enemmän kuin muita. Tein virheen siinä, että tilasin kaikkia kirjoja yhtä paljon. Tästä on opittu ja seuraavalla kerralla osaan ehkä ennakoida jo vähän paremmin menekkiäkin... ainakin toivottavasti. En tosin tiedä, missä ja milloin seuraava kerta tulee olemaan, mutta hyvähän näitä on silti pohtia.

Oman jaksamisen kannalta yksi päivä taidekujalla olisi ehkä riittänyt (joskin asiakkaiden kannalta kaksi on varmasti parempi). Tähän saattoi tosin vaikuttaa jo kaksi viikkoa piinannut flunssa, joka on vetänyt kunnon aika huonoksi. Ehkä terveenä olisi jaksanut paremmin ja ollut vähän energisempi.


Kirjoittelen muista Traconiin liittyvistä jutuista oman postauksensa. Halusin avata taidekujakokemuksen ihan omassa postauksessaan, koska se oli se juttu, joka teki tästä conista erityisen. Muut ovat sitten enemmän sitä peruskauraa.
Lähettänyt klo 2 kommenttia
Tunnisteet: , , , , , ,

Nähdään Traconin taidekujalla!

Kirjoittelinkin jo aiemmin syksyn suunnitelmistani, joihin Tracon kuuluu oleellisena osana. Coniin orientoituminen alkoi jo kesällä, kun sihtailin innokkaana ohjelmatarjontaa. Olin jo käytännössä listannut miltei kaikki ohjelmat, jotka halusin nähdä. Sitten minulle selvisi, että tänä vuonna ei istutakaan ohjelmissa yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Minulla ei nimittäin ole siihen aikaa.

Kuva: Happen.fi

Taidekuja kutsuu


Minä ja S. A. Keränen yritimme hakea jo kesän Desuconin taidekujalle kirjoinemme päivinemme, mutta valitettavasti emme sinne päässeet. Näin kävi myös Traconin osalta, kun toukokuussa hakemuksen laitoimme.

Heinäkuun lopussa tuli kuitenkin huikea ylläri. Joku oli peruuttanut osallistumisensa taidekujalle ja me olimme niin korkealla varasijalla, että saimme pikaisen kutsun liittyä kujalaisten joukkoon. Minä tietysti nihkeilin, koska olin jo tehnyt ohjelmasuunnitelmani ja lämpenen hitaasti muutoksille, mutta ihan oikeasti tämä on mahtava juttu!

Myönnettävä on, että homma vähän jännittää. Sen sijaan, että istuisin passiivisena luentosalissa, törötänkin pöydän takana ison osan conista ja yritän olla sosiaalinen. Veikkaan, että illalla väsyttää vielä ihan eri tavalla verrattuna aiempiin conikokemuksiin.

Valmistelut käynnissä




Meillä ei kummallakaan ollut omia kirjoja varastossa valmiina, joten niitä täytyi tietenkin tilata. Pelkät kirjat eivät riitä, joten tilasimme myös julisteen ja omat käyntikortit kummallekin. Pöytäliina pitää silittää ja saada jotenkin sileänä Tampereelle asti. Vaihtokassaakin täytyy pikku hiljaa ryhtyä keräämään.

Kaikki tämä on minulle uutta. Pelkään unohtaneeni jotain oleellista... tai unohtavani ottaa oleelliset jutut mukaan, kun perjantaina 8.9. pakkaudumme autoon M:n kanssa ja suuntaamme Tampereelle.

Samalla tietenkin olen innoissani. Tilaisuus on mahtava. Koen kirjoittavani nimen omaan anime- ja roolipelifaneille, mikä on muutenkin se viiteryhmä, johon katson kuuluvani. Traconissa on tuhansia kävijöitä, jotka edustavat kohderyhmääni. Ehkä jokunen siitä porukasta eksyy taidekujalle ja ehkä jokin ripaus on kiinnostunut kirjoista. Ainakin toivon niin.

Tarjolla olevat kirjat


Meillä on käytännössä koko tähän astinen tuotantomme mukana. En muista nähneeni koskaan Traconin taidekujalla kirjoja, joten siinä mielessä valloitamme uutta aluetta. Onkin hienoa tuoda kujatarjontaan jotain erilaista ja kokeilla uutta juttua. En sano, että vanhassa tarjonnassa olisi jotain vikaa, mutta minusta asioita kannattaa testata ja tuotevalikoimaa laajentaa. Nyt voin olla itse osa tätä kokeilua. Kiitos siis Traconille mahdollisuuden antamisesta!

Seuraavat teokset löytyvät valikoimastamme

Anna Kaija - Maan mahti (Kristallin lapset #1) ja Tulen tahto (Kristallin lapset #2)
Anna Kaija - Missä sydän
S. A. Keränen - Symbioosi

Minun kirjoihini voit tutustua ennakkoon kotisivuillani, mistä myös löydät pienen tekstinäytteen jokaisesta. S. A. Keräsen Symbioosista voit käväistä lukemassa vaikkapa tämän kirjoittamani arvostelun tai kurkistaa hänen Facebook-sivujaan.

Mistä meidät löytää?


Taidekuja sijaitsee Tampere-talon 3. kerroksessa. Meidän pöytämme on numero 42. Sinne siis vain rohkeasti! Tykätään tosi paljon ihan siitäkin, että meitä tullaan moikkaamaan. Mitään ostopakkoa ei ole, joten tule huoletta juttusille.

Mikäli olet hankkinut jonkin kirjoistamme jo aiemmin, voit myös ottaa sen mukaan ja tulla pyytämään signeerauksen. Luonnollisesti signeeraamme myös paikan päältä hankittuja kirjoja.

Kuva: Tracon.fi

Tunnistat pöytämme myös helposti Sateenkaarifantasiaa-julisteesta.


Tervetuloa!

PS. Kirjojemme kansikuvista ovat vastanneet Eveliina Kronqvist (Kristallin lapset -sarja), Elli Hytti (Missä sydän) ja Hanna Rauma (Symbioosi). Sateenkaarifantasiaan yksisarviset on hankittu Happen.fistä.
Lähettänyt klo 2 kommenttia
Tunnisteet: , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)