Helsingin kirjamessut järjestettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti verkossa 22.-25.10.2020. Kokoaikalipulla messuohjelmaa pääsee kuitenkin katsomaan vielä tallenteina 8.11.2020 saakka ja myös messutarjouksia voi hyödyntää edelleen. Mikä fiilis etämessuilusta sitten jäi?
Tämä vuosi on sattuneesta syystä ollut täynnä etätapahtumia, joten niihin osallistuminen on tullut tutuksi. Etäkirjamessut tuntuivat tavallaan luontevalta jatkumolta kaikkien muiden tapahtumien joukossa, mutta ovat tietysti laajudessaan täysin omaa luokkaansa. Ohjelmia oli peräti 200, joten katsottavaa on riittänyt monelle varmasti vielä näin messujen päätyttyäkin.
Messujen hyvät
Etämessuissa on paljon hyvää. Ne olivat varsin saavutettavat (toki vaativat päätelaitteen, joten osalle saattoivat olla myös saavuttamattomat). Satuin itse olemaan kipeänä messujen aikaan, mikä tarkoittaa, etten olisi voinut tavallisille messuille edes lähteä. Nyt saatoin makoilla vällyjen välissä sängyssä läppärin kanssa ja vähintään kuunnella ohjelmaa, jos en sitä aina jaksanut katsoa. Näppärää ja piristi muuten ankeita päiviä myös.
Koska ohjelmaa pääsi seuraamaan ilman hälyä ja muita houkutuksia, sitä tuli seurattua tavallista enemmän. Puheen myös oikeasti kuuli ja oli mahdollista keskittyä aidosti. Messuhälinässä ainakin minulla on yleensä pahoja keskittymisvaikeuksia.
Tallenteet myös tuovat messuille pidemmän iän ja mahdollistavat ohjelman seuraamisen myös siinä tapauksessa, että messupäivien aikana on ollut muuta menoa. Tässä näen potentiaalia ja mahdollisuuksia, koska usein kiinnostavat ohjelmat hajaantuvat eri päiville, mutta töistä ei välttämättä pysty olemaan neljää päivää putkeen pois. Ja toki nyt oli mahdollista myös katsoa päällekkäin osuvat ohjelmat, mikä ei normaalitilanteessa onnistu.
Nämä ovat kaikki seikkoja, jotka toivoisin otettavan huomioon myös jatkossa. En julista kuolemaa perinteisille messuille vaan muiden tavoin odotan aikaa, että niihin voidaan palata. Ehkä messut voitaisiin siitä huolimatta jatkossa myös striimata, jolloin osallistuminen etänä olisi mahdollisuus heille, jotka eivät paikan päälle pääse. Ja paikan päällä pyörähtäneetkin voisivat katsoa myös sellaista ohjelmaa, johon eivät muuten ehtineet. Näppärää!
Messujen huonot
Olen se outo tyyppi, joka aidosti nauttii etäjutuista, mutta nyt huomasin hieman taisteluväsymystä jopa minäkin.
Kun ohjelmaan pystyi oikeasti keskittymään kunnolla, se tuntui jäävän tyngäksi. Olisin yllättäen kaivannut pidempiä ja syvemmälle kaivautuvia puheohjelmia. Lieneekö sitten olen istunut liikaa conien pitkissä ohjelmissa, mutta jotain samantyylistä kaipasin nyt messuille? Lukuisat lyhyet ohjelmat ja valtava tarjonta tuntui siis myös hieman kuormittavalta.
Messushoppailu jäi myös vaillinaiseksi kokemukseksi. Tästä olin erityisen yllättynyt, koska normaalisti asioin verkkokaupoissa paljon mieluummin kuin kivijalassa. Sen kun voi tehdä omassa rauhassa ilman hälinää, tungosta tai myyjän kysymyksiä. Nyt selasin tarjoussivua ja tunsin olevani eksyksissä. Paljon kaikenlaista kyllä, mutta vaikea tehdä löytöjä. Myös eri paikkojen postikulut tuntuivat vähän turhan isoilta yhden viikonlopun ostoksista. Toki ymmärrän, että yritykset eivät halua niissä ottaa takkiinsa, mutta hankalaahan se on ostajan kannalta. Jos kiinnostavat kirjat olisi saanut kaikki yksillä postikuluilla, olisin varmaan shoppaillut enemmän (tiedän, että tämä on hankala toteuttaa). Nyt ostin lopulta vain e-kirjoja.
Jäin myös kaipaamaan kirjojen hiplausta, vaikkei minun pitäisi ylitse pursuavaa hyllyäni täyttää enää yhtään. Messujen yksi ihanuus on löytää sattumalta se kirja, jonka joskus mietti ostavansa mutta oli jostain syystä unohtanut. Muutaman kerran olen päätynyt messuilta nappaamaan kokonaisen kirjasarjan kainaloon, kun on sopiva tullut kohdalle. No, ostin nytkin yhden e-kirjatrilogian viikonlopun aikana, mutta se ei itse asiassa tullut edes messutarjousten joukossa vastaan.
Myös kohtaamiset loistivat poissaolollaan. Toki keskusteluja syntyi sosiaalisessa mediassa, mutta olisin kaivannut messuille jonkinlaista virtuaalista hengailupaikkaa, jossa jutella ihmisten kanssa. Myös chat ohjelmien yhteyteen olisi ollut kiva juttu. Sitä on monissa virtuaalitapahtumissa hyödynnetty ja olen aidosti nauttinut ihmisten chat-kommenteista varsinaisen ohjelman kyljessä. Tällaiset asiat lisäävät yhteisöllisyyden tuntua ja siksi jäin niitä kaipaamaan näiltä virtuaalimessuilta.
Messujen rumat
Pakko on nostaa vielä ikävimmät puoletkin esille. Yleensä messuilla on mielestäni ollut kohtalainen edustus lasten- ja nuortenkirjoista sekä pienkustantajista. Nyt tämä osuus jäi todella pieneksi. Oliko pienkustantajien ohjelmia lainkaan? Ainakaan en nyt muista yhtään.
Yhtäällä huudetaan huolta lasten ja nuorten lukemisesta ja kirja-alan pienten tekijöiden ahdingosta, toisaalla suljetaan nämä kummatkin Suomen isoimman kirjallisuustapahtuman marginaaliin. Ymmärrän, että messut ovat bisnestä ja siksi valitaan esiintyjiksi niitä, joiden uskotaan myyvän parhaimmin. Silti koen, että tämä on aika surullista.
Nuoret liikkuvat virtuaalisissa ympäristöissä. Virtuaaliset messut olisivat olleet oivallinen tilaisuus järjestää myös heille kokonaan oma mielenkiintoinen osio. Kenties lapsille ja lapsiperheille myös. Tuo kaikki olisi voitu viedä suoraan kouluihin, koteihin, kännyköihin... Ehkä se sitten olisi tullut liian kalliiksi. Tiedä häntä.
Messuista jäi jotenkin myös mieleen se, miten paljon elämäkerrat olivat esillä, vaikka teemana oli tulevaisuus. Näen tässä ristiriidan. Toivonkin, että seuraavalla kerralla, kun vastaava teema nostetaan käsittelyyn, otettaisiin mukaan näkyvämmin myös scifi ja tulevaisuuden lukijat.
Summa summarum
Virtuaalimessut olivat kiva kokemus, mutta niissä on myös puutteensa. Täydellisesti ne eivät voi imitoida paikan päällä tapahtuvia messuja. Sanoisin silti, että konseptia kehittämällä voitaisiin kirjaharrastajien yhteisöllisyyttä ja kohtaamismahdollisuuksia vahvistaa.
Näen verkkomessuissa potentiaalia nousta lähimessujen rinnalle joko omaksi kokonaisuudekseen tai lähimessujen täydentäjäksi. Toivon, että asiaan paneudutaan myös koronan jälkesellä ajalla eikä virtuaalivaihtoehtoja heitetä nurkkaan, kun voimme jälleen viipottaa vapaasti ihmisjoukon keskelle.
Ei kommentteja