Joulukuun kirjat

No niin, vuosi on lopussa ja selvisin itselleni asettamasta haasteesta. Olin jo pitkään ollut tyytymätön lukemieni kirjojen määrään, joten päätin, että vuonna 2015 luen ainakin 24 kirjaa ja vähintään 2 kirjaa kuukaudessa. Nyt voin tyytyväisenä todeta, että ehdin kahlata läpi 37 kirjaa. Aloitin myös pari, jotka jäivät kuitenkin kesken.

Tämä vuosi ei ollut siitä helpoimmasta päästä (mikä ei tosin johtunut tästä tavoitteesta) vaan tuskailin erinäisten aikatauluongelmien kanssa ja monesti olin todella, todella väsynyt. Lukuhaaste osoittikin tämän takia myös negatiivisen puolensa ja laskeskelin usein, kuinka monta sivua on päivässä luettava, jotta sen kaksi kirjaa kuussa ehtii kahlata läpi. Jos aika ei muuten riittänyt, nipistettiin yöunista. Velvollisuudentunto kunniaan ja niin pois päin.

Tällä kertaa lupaan itselleni, etten lukuharrastuksesta ota samanlaisia paineita. Tykkään lukemisesta ja en ole sitä hylkäämässä, mutta jos elämä ja kiireet potkivat päähän, ovat kunnon yöunet tärkeämpiä kuin sivumäärätavoite. Lukemisen kuitenkin pitäisi olla kivaa ja rentouttavaa ja sellaisena haluan sen itselleni takaisin.

Hieman yllättäen joulukuussa en lukemisesta enää ottanut paineita ja sitten huitaisinkin viisi kirjaa menemään. Tosin tässä saattoi auttaa loma, jolla olen ehtinyt lukemaan huomattavasti enemmän kuin arkena.



Candace Bushnell - The Carrie Diaries

Carrie Diariesiin tutustuin ensin tv-sarjana, josta kiinnostuin, koska teininä katselin Sinkkuelämää-sarjaa aktiivisesti. Carrie Diaries siis kertoo Sinkkuelämään Carrien nuoruusvuosista. Tykkäsin tv-sarjasta tosi paljon, joten kirjatkin sitten tarttuivat mukaan. Toinen on tosin vielä lukematta.

Hämmästyin kirjan ja sarjan eroista, vaikkei ehkä pitäisi. Olenhan törmännyt vastaavaan useasti, kun olen lukenut kirjoja, joiden pohjalta tv-sarjoja on kuvattu. Peruselementit olivat toki samat ja tuttuja tapahtumiakin tuli vastaan, mutta silti kirjassa oli paljon sellaista, mikä sarjasta oli jätetty pois. Hyvä niin oikeastaan, koska siten se oli uusi ja mielekäs kokemus eikä pelkkää kertaamista.

Kirja oli myös tavallaan hämmentävä. Odotin tietysti nuorille suunnattua romaania, koska päähenkilötkin ovat lukioikäisiä, mutta kuten tv-sarja, myös tämä kirja oli jotain muuta. Nuorista hahmoista huolimatta kirjoitustyylissä oli jotain, mikä vetosi minuun aikuisena. Minulle ei tullut jo varsin tutuksi käynyttä tunnetta, että tässä sitä taas luetaan nuorille suunnattua tekstiä ja voi, voi, kun en oikein ole kohderyhmää, olisin tykännyt tästä enemmän viitisentoista vuotta sitten. Ei, tällä kertaa nautin alusta loppuun ja koin oikeasti olevani kohdeyleisöä.

En tiedä, mikä taika tässä kirjassa oli. Kun tartun kakkososaan, pitää kiinnittää asiaan tarkemmin huomiota. Mitä keinoja Bushnell käyttää? Tahdon samat omaan työkalupakkiini. Aion varastaa sumeilematta, jos vain keksin, mikä tässä oli salaisuutena.


Elina Rouhiainen - Uhanalainen (Susiraja #2)

The Carrie Diariesista siirryin sitten taas selkeästi nuoremmille suunnattuun teokseen eli jatkoin Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan lukemista. Tämä upposi ihan yhtä hyvin kuin edeltäjänsä, vaikken tosiaan ihan kohderyhmää ole ja kaipasin taas sitä aikuisnäkökulmaa, mutta ymmärrän kyllä, ettei se toimisi tässä kohtaa (ratkaisuhan olisi pitänyt tehdä ensimmäisen kirjan kohdalla) vaan nyt mennään näillä ja niin on hyvä.

En jaksanut kiinnostua ihmissuhdeosiosta, mutta itse tarina on mielestäni hyvä ja pitää otteessaan. Haluan tietää niin susien kuin Raisankin salaisuudet, uppoutua tähän salaperäiseen maailmaan syvemmälle. Pidän myös edelleen siitä, että tarina sijoittuu Suomeen. Vastaaviin kirjoihin en ole kovin montaa kertaa törmännyt, joten ainakin minulle tässä on uutuuden viehätystä. Ja siis joo, olen lukenut Suomeen sijoittuvia kirjoja kyllä, mutta hyvin vähän kotomaaperällä tapahtuvaa urbaania fantasiaa.

Ei kai tässä voi muuta sanoa kuin, että aion lukea sarjan loputkin kirjat. Sitten vain ostoksille Elisa Kirjaan taas kerran...


Kyoko Mori - Shizukon tytär

Shizukon tytär tarttui kirpputorilta mukaan, koska Japani. Yllätyin, kun kirja olikin oikeasti kiinnostava. Lähtöasetelma ei kuulostanut sellaiselta, mitä yleensä tykkään lukea. Kirja siis kertoo lukioikäisestä tytöstä, jonka äiti on tehnyt itsemurhan ja isä mennyt uusiin naimisiin, eikä tyttö tule toimeen uuden äitipuolensa kanssa.

Tarinan lähtökohta on ehkä perinteinen jopa satuasteelle saakka, mutta kiinnostavan siitä teki juuri kulttuurillinen erilaisuus. Pidinkin teosta matkana 70-luvun Japanin kulttuuriin ja huomasin niskavillojeni nousevan pystyyn erityisesti naisten yhteiskunnallisen aseman suhteen. Tämä on asia, joka mietityttää minua nykypäivän Japanissakin, mutta mikäli kirjan tiedot pitävät paikkansa, on vuosikymmenten aikana muutoksia kuitenkin tapahtunut.

Shizukon tytär olikin minulle ehkä enemmän kulttuuriantropologinen sukellus kuin kaunokirjallinen nautinto. Itse tarina ei minua kiehtonut erityisen paljon, mutta juuri kulttuuri, ihmisten väliset valtasuhteet, politiikka ja yhteiskunta vetivät puoleensa. Ei niin, että ihannoisin vaan olen yksinkertaisesti kiinnostunut ja haluan nähdä ja ymmärtää yhä enemmän. Jäin janoamaan lisää.


Taru ja Tarmo Väyrynen - Kuuman tuulen aika

Törmäsin Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n Facebook-ryhmässä mainokseen Vuorileijonan varjo -trilogian itsenäisestä jatko-osasta, jonka sai ladata ilmaisena epub-tiedostona. Kävin kyseisen tiedoston tietenkin lataamassa, mutta en sitten ryhtynytkään kirjaa vielä lukemaan. Halusin nimittäin ensin virkistää muistiani alkuperäisen trilogian suhteen. Luin sen joskus yläasteikäisenä enkä enää muista yksityiskohtia kovinkaan kirkkaasti. 

Trilogian ensimmäinen osa tulikin sitten kahlattua varsin nopeasti. Tarina käynnistyy, kun Sirpin saarivaltio valloitetaan ja päähahmot joutuvat pakenemaan kotikaupungistaan. Vaikka läpi käydään sotaan ja vallan ikeestä vapautumiseen liittyviä kuvioita, iso osa tarinaa on hahmojen kasvu lapsista nuoriksi, vastuuta ottaviksi aikuisiksi, joista kenenkään rooli ei ole helppo.

Tykkäsin tarinasta edelleen. Alusta ehkä hitusen enemmän kuin lopusta, sillä loppuratkaisu tuntui olevan vähän Deus ex machina -meininkiä, mihin en nuorempana kiinnittänyt huomiota ollenkaan, mutta nyt se pisti silmään. Ei se kuitenkaan hyvää kokonaisuutta pilannut vaan innolla hyppään seuraavan osan kimppuun.


J. K. Rowling - Harry Potter ja viisasten kivi

Sain joululahjaksi kuvitetun version Viisasten kivestä, kuten olen jo tainnut mainitakin. Kyseinen lahja piti tietenkin korkata heti jouluaattona ja tänään sain sen sitten luettua loppuun. Kirja oli niin painava, ettei sitä voinut mukavasti iltaisin sängyssä lukea, mutta sohvalla istuen ja kirjaa sylissä pidellen homma onnistui. Tarina oli edelleen nautittava ja ihana kuvitus tuki sitä juuri sopivasti.

Nyt olisi sitten kamala hinku napata hyllystä Salaisuuksien kammio, mutta taidan malttaa mieleni vielä toistaiseksi. Jään odottelemaan uutisia muista kuvitetuista Pottereista. Jospa vaikka ensi joulunakin paketista paljastuisi tällainen erittäin mieluinen lahja. Tästä saisi perinteen muutamaksi vuodeksi.

Harry Potterista ei sinällään ole juuri uutta sanottavaa. Tarina lienee kaikille tuttu, itsellenikin melko läpikotaisin. Vaikka löydän kirjoista kritiikin aihetta, en voi olla hieman ihailematta Rowlingin kerrontatyyliä. Pottereissa on edelleen kummallista taikaa.

2 kommenttia

  1. Kritiikkisi Kuuman tuulen ajan loppuratkaisusta oli osuva, minäkin epäröin kovasti kirjoittaa tuollaisen "kuin ihmeen kaupalla"-ratkaisun, mutta kiusaus kuvata tulivuorenpurkaus ja maanjäristys houkutteli, ja lankesin siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinkin ymmärrettävä kiusaus, sillä onhan tuollainen voimakas luonnonilmiö hienoa päästä kuvaamaan. Yleensä maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset näyttäytyvät tarinoissa negatiivisessa valossa, mutta Kuuman tuulen ajassa niillä oli kuitenkin hyvin erlainen merkitys. :)

      Poista