En ehtinyt julkaista tätä postausta elokuun puolella, joten korjataanpa moka nyt sitten syyskuussa. Myönnettävä on, että kiireet rajoittivat lukemista melko paljon eli kovin montaa kirjaakaan ei tullut käytyä läpi.
Magdalena Hai - Kolmas sisar (Royaumen aikakirjat #1)
Kiinnostuin tästä kirjasta melkeinpä heti, kun siitä kuulin. Kirjaa mainostettiin mangahenkisenä, mikä oli omiaan herättämään manga- ja animeharrastajan mielenkiinnon. Tosin ihmettelin hieman, millä tavoin kirja voi olla mangahenkinen. Manga on japanilaista sarjakuvaa, joka sisältää monia eri genrejä. Tästä syystä en osannut kuvitella, mitä mangahenkisyydellä kirjan kohdalla tarkoitetaan.
Kirjan kansi on mangatyylillä piirretty, vaikka siinäkin jotain pistää silmään ja tuntuu niin sanotusti väärältä. En kuitenkaan saa kunnollista otetta tästä tunteesta ja osaa tarkemmin määritellä, mikä töksähtää. Joku mangan visuaaliseen ilmeeseen tarkemmin perehtynyt osaisi ehkä selittää tuntemustani paremmin. Joka tapauksessa pidän kantta kauniina ja tykkäsin siitä jo heti ensivilkauksella hyvin paljon.
Kolmas sisar kertoo valkoisen noidan tyttärestä Cielistä ja mustan noidan tyttärestä Lunesta, jotka sielunsisaruus sitoo toisiinsa. Tytöt joutuvat pakenemaan noitien kotimaailmasta Royaumesta ja päätyvät Maahan opiskelemaan kouluun, jota johtaa jonkinlaisesta parviälystä koostuva Rehtori ja jossa opiskelee mitä erikoisempia olentoja.
Tarina on koottu kiinnostavista hahmoista ja palasista, jotka loksahtelevat hiljalleen yhteen. Kerronta on mielenkiintoista ja nautinnollista lukea, vaikkakin parin ensimmäisen luvun aikana tuntui tulevan omaan makuuni jo vähän liikaakin taustatietoa. Niiden jälkeen tarina lähti soljumaan paremmin eteenpäin ja pääsin uppoutumaan siihen kunnolla.
Lukemisen jälkeen mietin yhä, mitä sillä mangahenkisyydellä tarkoitetaan. Mukana oli ulkoisesti selkeästi ojousama-hahmo ja esimerkiksi monista manga- ja animesarjoista tuttu taikakouluympäristö, johon oleellisena osana kuuluvat koulupuvut. Rehtorista minulle tuli jostain syystä mieleen Studio Ghiblin hahmot. Vaikutteita on siis selvästi otettu japanilaisesta viihteestä, joten ehkä pohdintani on turhaa.
Joka tapauksessa pidin kirjasta ja aion ehdottomasti lukea myös sen jatko-osat, kunhan ne ilmestyvät. Kirjaa voisi suositella fantasiasta pitäville henkilöille, jotka eivät kuitenkaan halua tarttua kaikkein perinteisimpään tarinaan vaan kokeilla jotain uutta ja erilaista.
Seuraa myös somessa!
Ei kommentteja