Fiktion lisäksi ahmin loppuun yhden kirjoitusoppaan, joten kirjasaldo nousi tämän kuukauden osalta peräti neljään. Tavoitetasohan on ollut kaksi kirjaa kuukaudessa eli voin olla tyytyväinen itseeni. Ei tämä tietysti mikään kilpailu ole, mutta olen jo muutaman vuoden verran ollut tyytymätön siihen, miten vähän kirjoja olen ehtinyt lukea. Siksi on mukava huomata, että ehdin sittenkin... vaikka joskus on ehkä tullut lukemisen takia nipistettyä hitusen yöunista.
Paula Havaste - Maaren, shamaanien sukua
Olen aiemmin lukenut Lapinmaa-sarjasta Kymmenen onnen Annan, joka oli tavallaan ihan mielenkiintoista luettavaa, mutta toisaalta hitusen puuduttavaakin. Se ei siis iskenyt kultasuoneen minun kohdallani. Siksi tartuin Maareniin hieman epäröiden (ja ne kaksi muuta kirjaa välistä puuttuvat edelleen kokoelmastani). Tämä tarina kuitenkin tempaisi minut mukaansa välittömästi ja piti otteessaan aivan loppuun asti.
Annan ongelma oli ehkä se, että kirja oli lopulta tavallista, rauhaksiin eteenpäin soljuvaa arkea. Siinä sinällään ole vikaa, mutta minä en vain jaksa lukea sellaista. Kaipaan suurempaa todellisuuspakoa eikä pelkkä arkisen historian kuvaus riitä siihen. Maarenin tarinassa yliluonnolliset elementit ja erikoiset tapahtumat olivat vahvemmin läsnä, joten se vetosi minuun enemmän. Pystyin todella imeytymään tarinaan sisälle.
Miksi näin on? En osaa sanoa. Joskus viihdyin realismin parissa erittäinkin hyvin, mutta nykyisin mieluummin välttelen sitä. Päädyn sitä aina toisinaan lukemaan, mutta koen tarvitsevani tähän hetkeen jotain aivan muuta. Omassa työssä joutuu olemaan ajanhermolla ja tietoinen uusista yhteiskunnallisista käänteistä, arjen ikävätkin asiat ovat monesti todella läsnä... kenties sen takia tarvitsen nyt nimenomaan kirjallisuutta, joka repäisee minut jonnekin ihan muualle, paikkaan, jossa ongelmat ovat erilaisia, eeppisempiäkin. Maaren oli sen verran lähellä, että pystyin samastumaan häneen, mutta samalla riittävän kaukana omasta arkitodellisuudestani, että pystyin aidosti nauttimaan lukemisesta.
Michael Crichton - Pirate Latitudes
Crichtonin kirja on ollut hyllyssä pitkään. Jostain syystä olen myös kyseisen teoksen ostanut nimen omaan englanniksi, vaikka käsittääkseni tuo on käännetty suomeksikin. Ei tosiaan ole selkeää muistikuvaa, miksi näin olen toiminut, mutta ehkä sitten rahat ovat olleet ostoaikaan tiukilla ja enkkuversio halvempi. En ihmettelisi.
Alkuun vähän epäröin, että mahtaako lukemisesta tulla mitään. Jostain syystä taas pelkäsin englannin olevan liian vaikeaa minulle, mutta ei se kyllä ollut. Lukeminen sujui ihan mallikkaasti ja nopeammin kuin olin arvioinut. Asiaa toki auttoi Crichtonin toimiva kerronta ja mukaansa tempaava tarina. Olen fanittanut piraatteja pikkutytöstä, joten senkin takia luin innolla.
Kirjasta tuli vähän sama fiilis kuin Black Sails tv-sarjasta. Sen sijaan esim. Pirates of the Caribbeanista oltiin varsin kaukana. Kuvaus tuntui realistiselta ja henkilöhahmot olivat uskottavia, sillä mustavalkoista hyvä-paha-asetelmaa ei ollut. Kaiken kaikkiaan kokonaisuudesta jäi hyvä maku suuhun ja olisin mielelläni lukenut lisääkin. Valitettavasti Crichtonilta ei ole enää vastaavia tai muitakaan tarinoita tulossa, mutta ehkä sitä joku kerta törmää johonkin muuhun hyvään piraattitarinaan.
Kummallisen kirjoittajat - Opas fiktiivisen maailman luomiseen
Tämä kirja on ollut luettavana jo pitkään. Olen lueskellut sitä enemmän tai vähemmän aktiivisesti, mutten missään nimessä säännöllisesti. Kummallisen kirjoittajat on suunnattu erityisesti spefiä kirjoittaville, joten siinä käytiin läpi sellaisiakin asioita, joihin ei välttämättä tavallisessa kirjoitusoppaassa törmää. Ainakin itselleni tuli lukiessa tunne, että opas oli suunnattu juurikin minulle. Toisaalta ei sen lukemisesta varmasti haittaa olisi realismia kirjoittavallekaan.
Kirja antoi paljon pohdittavaa, mutta nosti ajoittain myös epätoivon pintaan. Ryhdyin välillä miettimään, onko minusta oikeasti tähän urakkaan ja entä, jos ei olekaan? Kirjoittamatta jättäminen ei ole vaihtoehto, joten kai se on vain katsottava, mihin sen kanssa lopulta päädyn.
Toisaalta kirja tarjosi myös hyviä ohjeita ja kasapäin lukuvinkkejä. Ensimmäiseksi laitoin tilaukseen Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen kirjoittaman Routasisarukset, Hiekkasotilaat ja Konejumalat. Kävin myös läpi kirjan lopussa olevat kirjalistat. Osan teoksista olenkin jo lukenut, mutten läheskään kaikkea. Tosin voi olla, etten ihan jokaiseen suositukseen silti tartu, koska aika on rajallista.
Kaiken kaikkiaan käteen jäi kirjan pohjalta paljon. En vielä edes työntänyt sitä hyllyyn vaan jätin pöydälle pyörimään, jotta siihen on helppo tarttua tarvittaessa uudestaan kirjoittamisen lomassa.
Kristiina Vuori - Siipirikko
Olen aiemmin lukenut Kristiina Vuorelta Näkijän tyttären, josta tykkäsin joitain pieniä juttuja lukuun ottamatta. Kun sitten satuin edullisesti löytämään Siipirikon, lähti se välittömästi mukaan ja tulikin aika nopeasti luettua.
Siipirikon tunnelma oli ajoittain hyvin synkkä ja päähahmot, Selja ja Aijo, eivät aina olleet kovin pidettäviä. Olin kyllä vahvasti heidän puolellaan tarinan moninaisissa käänteissä, mutta välillä minun olisi tehnyt mieli vain ravistella heitä ja kiljua "Puhukaa nyt, prkl!". Tosin jos nämä kaksi olisivat osanneet puhua keskenään ja selvittää välinsä heti alkuun, olisi ainakin puolet tarinasta jäänyt kertomatta.
Tykkäsin kirjasta paljonkin, joten voi olla, että Vuoren teoksia tulee hyllyyn hankittua vielä lisää. Bongasin itse asiassa viikolla kauppareissun aikana pari muutakin. Taitavat mennä piakkoin ostoslistalle siis.
Ei kommentteja