Chilillä maustettu teksti, spicyt smuttikirjat, kiihkeän kuumat kohtaukset. Voiko näitä kirjoittaa onnistuneesti suomeksi?
 |
| Oma töherrys |
Kirjojen seksikohtauksista on niin sometettu kuin puhuttu nykykirjallisuutta käsiteltävissä artikkeleissakin. Yritän myös itse pysyä niin sanotusti ajan hermolla luovan kirjoittamisen opena, joten nämä aiheet ovat jossain määrin olleet myös osa kirjoituskurssieni sisältöä (ei toki jokaisen kurssin). Ja rehellisyyden nimissä on nyt kyllä myönnettävä, että olen saattanut aiheesta mainita jo ennen tätä vuotta, kuten vaikkapa opetusurani alussa, kun heti kolmas kirjoituskurssini käsitteli nimenomaan erotiikan kirjoittamista.
Voisin siis todeta, että aihe kiinnostaa minua. Se näyttää myös kiinnostavan opiskelijoita, koska esimerkiksi romantasian ja kuumien kohtausten kursseilla on ollut aiheesta monipuolista ja analysoivaakin keskustelua. Hiljattain kirjailija Hanna Morre vinkkasi minulle Threadsissa ketjun, jossa käsiteltiin seksikohtauksissa käytettävää sanosta ja sen ihanaa kamaluutta suomeksi. Olihan se ketju käytävä lukemassa ja se sai taas aikaan myös omia pohdintoja.
Oma taustani aiheen parissa
Olen kirjoittanut pikkutytöstä asti. Teini-ikäisenä sitten löysin fanifiktion ja minulle avautui uusi maailma. Olin tosin kirjoittanut fikkejä jo itsekseni, en vain ollut tiennyt, että kyseiselle harrastukselle oli nimikin. Luulin olevani ainoa, joka oli laajentanut nukkeleikkinsä kirjalliseen muotoon ja kirjoitteli jatkoa ja uusia kohtauksia lempihahmoilleen muiden teoksista.
No en ollut, ja hitsit miten upeita juttuja netin syövereistä paljastui muiden kirjoittamana. 19-vuotiaana uskaltauduin julkaisemaan myös ihan ensimmäisen oman tarinani, joka oli tietenkin ikärajalla NC-17 seksikohtaus kahden Final Fantasy VII -pelin naishahmon välillä. Ryminällä aloitettiin.
Tuon jälkeen marinoiduinkin vuosia fanifiktion maailmassa ja sekä luin että kirjoitin hyvin monenlaisia tarinoita. Paljon sellaistakin, mitä en ole koskaan nähnyt niin sanotun varsinaisen kirjallisuuden puolella. Jos kohta en esimerkiksi jaksa kuluttaa suoranaisia eroottisia novelleja, koska pääsääntöisesti olen todennut edelleen löytäväni fikkien puolelta paremmin omaan makuun kolahtavia lyhyttarinoita.
Omissa kirjoissani on jonkin verran seksiä ja jotkut lukijat ovat kuvailleet kohtauksia myös kuumiksi. Itse en ole kokenut niitä mitenkään kovin vahvasti chilillä maustettuina, mutta toisaalta fanifiktiotaustani todennäköisesti vaikuttaa tähän. Toistaiseksi en ole kirjoittanut romaaneihini enkä edes eroottisiin novelleihini aivan samanlaisia kohtauksia kuin fikkien puolelle. Tavallaan annan siis itselleni suuremman vapauden kiihkeiden kohtausten suhteen riippuen siitä, olenko työstämässä täysin omaa kirjallista tuotostani vai kenties raapustelemassa muiden luomista lempihahmoistani intiimeissä puuhissa.
Kirjoitan joka tapauksessa seksistä sekä suomeksi että englanniksi tarinan kohdeyleisöstä riippuen. Olen myös kerran tehnyt yhteistyötä kuvataiteilijan kanssa eroottisen tarinan luomisessa. Tämäkin oli mielenkiintoinen kokemus, koska kirjoittaessa oli otettava huomioon se, mitä kuvissa esitetään. Taitelija oli nimittäin ne jo luonut siinä vaiheessa, kun minä ryhdyin kirjoittamaan. Nyt olenkin tilaillut pari kuvaa taiteilijoilta itselleni ja niiden ympärille pitäisi jossain kohtaa kirjoitella tarinat myös.
Tällä hetkellä oikeastaan oma suurin pohdinnan aiheeni on, pitäydynkö nykyisessä jaossani tarinoiden kuumuusasteen suhteen vai kääntäisinkö jonkin romaanikäsikirjoituksen kohdalla nupit oikeasti yhtä kaakkoon kuin fanifiktiossa. Päätöstä en ole vielä tehnyt, mutta tämän päivän kirjallisessa ilmapiirissä sille voisi olla kysyntää.
Se tuskastuttava seksisanasto
Kuten linkkaamastani Threads-keskustelusta käy hyvin ilmi, seksisanasto kirjoissa aiheuttaa toisinaan vahvoja tunnereaktioita. Ketjussa puhutaan nimenomaan suomen hankalasta sanastosta. On kliinistä ja rivoa, muttei oikein siltä väliltä. Näin ainakin koetaan. Lemmenvaltikat ja naiseuden kosteat keskukset eivät välttämättä luo lukijoissa ilahtuneita mielikuvia.
Samaan keskusteluun olen törmännyt myös englanninkielisessä maailmassa. Tehdään listauksia sanoista, jotka pitää seksikohtauksien yhteydessä julistaa ehdottomaan pannaan joko niiden kliinisyyden tai rivouden tai muun sietämättömyyden vuoksi. Puhujasta riippuu, mikä sana luokitellaan mihinkin kategoriaan, vaikka toki myös yleisiä linjoja voidaan vetää siitä, mikä koetaan rivoksi ja mikä kliiniseksi.
Tältä pohjalta itse näkisin, ettei ongelma välttämättä ole se, että tietyssä kielessä seksisanasto olisi jotenkin erityisen huonoa tai rajoittunutta. Se suomeksi hilpeää huvitusta herättävä lemmenvaltikka saattaa nostaa ihan samanlaisia reaktioita myös alkukielellä, kun tekstiä lukee kieltä äidinkielenään puhuva.
Nimittäin oma äidinkieli tulee usein paljon lähemmäs kokemuksena kuin vieras kieli, vaikka jälkimmäistä osaisi kuinka hyvin. Pieni etäisyys säilyy miltei aina. Kenties kaksikielisinä kasvaneilla voi toki olla molempiin äidinkieliin yhtä läheinen suhde. Meillä on tunneside kieleen ja häveliäisyyden, huvittuneisuuden sekä kiusaantuneisuuden tunteet saattavat hyvinkin ponnahtaa herkemmin esille, kun tekstiä lukee omalla äidinkielellään. Sama toki pätee kirjoittamiseen. Voi olla helpompaa vaihtaa itselleen vieraaseen kieleen, kun raapustaa kiihkeitä kohtauksia, sillä vieras kieli tuo hieman etäisyyttä eikä yksittäisiin sanoihin välttämättä liity vahvoja tunnereaktioita.
En siis kiistä sitä, ettemmekö voisi Suomessa tarvita laajempaakin seksisanastoa ja uudenlaisia ilmauksia, mutta ihan kaikki ei ole siitäkään kiinni. Uskon myös, että suomalaisilla kirjailijoilla on kykyä luoda kauniita ja kiihottaviakin kohtauksia, joissa käytetään rikasta ja monipuolista kieltä. Samalla olen myös lähes varma, että on mahdotonta kirjoittaa seksikohtausta, jonka sanasto ei aiheuttaisi kiusaantuneisuutta vähintään yhdessä lukijassa. Eli kaikkia ei vain koskaan voi miellyttää.
Mitä kirjoittajan sitten pitäisi tehdä?
Jos haluaa kirjoittaa kiihkeän kuumia kohtauksia, väistämättä jossain kohtaa joutuu miettimään, miten sen tekee ja millaista sanastoa käyttää. Chiliasteikko voi toimia apuna, kun lähtee esimerkiksi määrittelemään oman tarinansa kuumuustasoa. Ohessa kuvakaappaukset Kuumat kohtaukset kuntoon -kurssini materiaaleista chiliasteikon osalta.
Sanasto onkin sitten se seuraava haaste. Sopivien sanojen valintaan voi käyttää ihan puhtaasti henkilökohtaista mieltymystään, jolloin todennäköisesti tekee myös kirjoittamisesta itselleen miellyttävämpää kuin tarkoituksellisesti itseä inhottavia sanoja poimimalla.
Kuitenkin sanavalintoja voi lähteä miettimään myös muista näkökulmista käsin. Millaiseen maailmaan tai maailmanaikaan olet kirjoittamassa kyseisestä kohtausta? Historiallisessa tekstissä todennäköisesti painottuvat toisenlaiset sanat kuin moderniin aikaan sijoittuvassa tarinassa. Myös maailmankolkka ja paikallinen kulttuuri voivat vaikuttaa vaikkapa siihen, puhutaanko suoraan vai käytetäänkö paljon kiertoilmauksia. Jos taas olet sijoittamassa kohtauksen spekulatiiviseen fiktioon, voit ottaa vapauksia sen suhteen, miten seksistä puhutaan juuri tässä kuvitteellisessa maailmassa. Seksisanastoa voi siis käyttää myös maailmanrakennuksellisena keinona.
Tämän lisäksi kohtauksessa olevat henkilöhahmot ovat oleellinen osa sanavalintoja. Millaisia persoonia he ovat? Millaisesta sosioekonomisesta tai kulttuurisesta taustasta he tulevat? Millaisen seksuaalikasvatuksen he ovat saaneet? Minkä ikäisiä he ovat ja millaista kieltä tuon ikäiset yleensä käyttävät (huomioi jälleen maailma ja maailmanaika tässä)?
Hahmokeskeisyys sanavalinnoissa nousee tärkeäksi erityisesti, jos kirjoitat näkökulmahahmoja, joiden kautta suodatat kaikki tarinan tapahtumat. Hovissa kasvaneet hahmot puhuvat eri tavalla kuin moderni toimistotyöläinen tai karski merirosvo. Sanasto voi siis vaihdella enemmän valittujen hahmojen mukaan kuin omien mieltymysten.
Toki tällä tavalla tekstiin voi sitten ilmestyä lemmen tanakoita tankoja ja salaisia sulosopukoita tai pystyssä pönöttävä lerssi sekä tiukka ja märkä pillu riippuen siitä, keitä tekstissä esiintyvät hahmot ovat. Mutta itse ainakin näen, että sanavalinnoilla voi tällöin myös vahvistaa mielikuvaa hahmoista persoonina, rakentaa tarinan maailmaa ja luoda siihen tunnelmaa, joka sopii juuri tähän kyseiseen tarinaan muttei välttämättä seuraavaan.
Kyllä, osa lukijoista saattaa kiusaantua hahmojen sanavalinnoista. Mutta osa kiusaantuu ja ärsyyntyy aina. Eli lopulta kannattaa kuunnella omaa visiotaan, omia hahmojaan ja ehkä myös pitää kohdeyleisö mielessä. Kiihkeänkään kohtauksen ei tarvitse sopia jokaiseen makuun. Pikemminkin erilainen määrä chilejä ja erilainen sanasto palvelee erilaisia lukijoita.
Ei kaikkia kaikille vaan jokaiselle jotakin pätee siis myös tässä aiheessa.
