Kirjoittajameemi

Bongasin tällaisen kirjoittajameemin Maria Carolen blogista ja siihen oli pakko tarttua. Kirjoittamisesta on aina kiva kirjoittaa, varsinkin silloin, kun se varsinainen kirjoittaminen meinaa vähän jumittaa.

Missä kirjoitat yleensä?
 
Minulla on kotona työpöytä, mutta aika harvoin minut sen äärestä löytää. Ergonomisin paikka se tosin olisi kirjoittamiselle, mutta jostain syystä päädyn hyvin usein olohuoneen sohvalle läppäri divaarin päällä tai sylissä. Kesäisin saatan kirjoittaa myös parvekkeella, jos sää sallii.

Appivanhempien luona kirjoittelen myös sohvalla tai joskus sängyllä istuen, mikä on vielä epäergonomisempaa, mutta siellä ei taas sitten ole sitä työpöytävaihtoehtoa käytettävissä. Mökillä sentään tulee naputeltua nimen omaan pöydän ääressä.

Miten kirjoitat käsikirjoituksen ensimmäisen version?

Vaihtelevasti. Välillä teksti soljuu eteenpäin omia aikojaan, välillä takkuaa penteleesti. Minusta on myös aikojen saatossa tullut purskekirjoittaja. Saatan pitää pitkänkin tauon ja sitten taas kerralla kirjoittaa todella paljon.

Millaiset olosuhteet johtavat sinulla parhaan tekstin syntymiseen?

Tarvitsen rauhaa, mutten välttämättä hiljaisuutta. Jos minua häiritään ja keskeytellään koko ajan, se heijastuu välittömästi tekstiin (olettaen, että edes saan sellaista aikaan). Oikeanlaisesta musiikista on myös apua, mutta yhtä oikeaa artistia tai kappaletta ei ole olemassa vaan musiikki täytyy valita tarinan mukaan. Artikkeleja kirjoittaessa tosin käytän yleensä Final Fantasy XII:n soundtrackia. En tiedä, miksi näin on, mutta se toimii.

Monesti kirjoitan kuulokkeet päässä blokatakseni ylimääräiset ärsykkeet. Jos kuitenkin olen yksin kotona, kuuntelen samalla musiikkia estottomasti, sillä en varsinaisesti rakasta kuulokkeita.

Vihreä jasmiinitee (mustakin menee hätätapauksessa) kuuluu ehdottomasti kirjoittamiseen. Sitä nautitaan samalla, kun tekstiä pohdiskellaan. Jos kunnon flow iskee päälle, se saattaa kuitenkin jäähtyä kuppiin.

Millaisia kirjoitusvälineitä käytät (eli tietokone, käsin kirjoittaminen, joku tietty kynä jne)?

Läppäri on tässä asiassa paras ystäväni. Nuorempana kirjoitin paljon myös käsin, mutta nykyisin se on jäänyt vähemmälle. Tosin reissatessa yleensä kynä ja vihko kulkevat mukana, koska painavat vähemmän. Minulla on aivan loistava Diakoniainstituutin kynä, joka on aina matkoilla mukana sekä matkapäiväkirjaa että muuta raapustelua varten.

Lisäksi meillä on miniläppäri, joka kulkee appivanhemmille ja mökille. Siinä on parempi akun kesto, mutta käytettävyys ei ole aivan yhtä miellyttävä kuin suuremmalla koneella.

Tekstejäni säilytän Onedrivella, joten pääsen niihin käsiksi missä tahansa, jos netti vain pelittää. Mökille mennessä tosin siirrän jo kotona tarvittavan tiedoston minarin työpöydälle, sillä siellä ei nettiä ole.

Mistä saat aiheesi?

Minua inspiroivat erityisesti japanilaiset roolipelit. Uskoisin niiden vaikutuksen olevan tarinoissani vahva, vaikken aivan samanlaisia kertomuksia kirjoitakaan. Toisinaan tulee myös näitä satunnaisia "Entä jos..." -ajatuksia, jotka lähtevät kasvamaan suuremmiksi ideoiksi ja lopulta kokonaisiksi tarinoiksi.

Montako kertaa työstät käsikirjoitusta?

Tämä riippuu täysin tarinasta. Kaikkia juttuja en välttämättä kirjoita kokonaan uusiksi koskaan, mutta saatan editoida niitä. Yleensä pyörittelyä ja puljausta tapahtuu jo ennen kuin ensimmäinen versio on valmis, joten en tiedä, mistä pitäisi laskea käsikirjoituksen työstökerrat.

Mikä osa käsikirjoituksesta on sinusta vaikein?

Keskiosa. Alkukin voi joskus takkuilla, mutta usein alussa minulla on päällä vielä niin suuri innostus, että se hukuttaa mahdollisest ongelmakohdat alleen. Tarinan keskivaiheilla tai hieman sen jälkeen alkaa into hiipua ja kirjoittaminen tuntuu enemmän työltä, taukoja tulee pidettyä herkemmin ja tarinakin takkuilee. Lopun lähetessä tunne taas helpottaa ja viimeiset sivut rytkäistään taas samalla puhdilla kuin alkukin.

Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rituaaleja? Miten valmistaudut kirjoittamaan?

Kysäisin huvikseni M:lta, onko minulla rituaaleja. Hän sanoi heti, että selaan aina hyvän tovin nettiä, kunnes pääsen "zonelle". Varsin osuva huomio, niinhän minä teen. Avaan Wordin ja siirryn sitten nettiselaimeen. Tsekkaan tietyt sivut läpi ja saatan samalla haeskella hieman taustamateriaali tai tarkistaa jonkin asian. Jossain kohtaa fiilis on sopiva ja siirryn takaisin Wordin puolelle.

Aiemmin mainittu vihreä jasmiinitee kuuluu myös asiaan. Kelpuutan toki muutkin teet, mutta se on paras vaihtoehto. Pelkkä tuoksu aktivoi aivoja oikeaan suuntaan. Ehkä minun pitäisi hankkia jasmiinihajuvesi? Olisinko silloin useammin kirjoitusmoodissa?

Mitä teet kun tarina jumittaa?

Jotain ihan muuta. Piirtelen, lueskelen, kirjoitan blogeja ja pelaan, höpisen M:n kanssa jostain. Jos sopivaa juttuseuraa on tarjolla, saatan myös purkaa ongelmakohtaa sen kanssa. Tällaisia keskustelukumppaneita ei tosin aina ole reaaliaikaisesti saatavilla ja olen laiska lähettelemään esim. sähköposteja, joten aika paljon tulee itsekseen painiskeltua.

Joskus saatan vain yksinkertaisesti hypätä jumittavan kohdan ylitse ja jatkaa tekstin kirjoittamista toisesta kohtaa. Palaan jumiin myöhemmin, jolloin se saattaakin ratketa jo helpommin.

Mitä genrejä kirjoitat ja/tai haluaisit kirjoittaa?        

Kirjoitan pääasiassa fantasiaa, satunnaisesti jotain muutakin (ja fan fictionia, mutta se ei nyt välttämättä kuulu tähän). Haluaisin kirjoittaa myös avaruusseikkailu-scifiä, jossa on sopivasti draamaa ja kenties romantiikkaakin mukana. Toistaiseksi en ole tähän ryhtynyt, koska rehellisesti sanottuna en usko, että rahkeeni riittävät scifin kirjoittamiseen. 

Ihana, kamala tauko

Sen jälkeen, kun aloitin TT:n, uuden romaanimittaisen originaalitarinan, työstämisen, päätin kirjoittaa sitä tasaisen säännöllisesti. En välttämättä ihan joka päivä, mutta useampana iltana viikossa kuitenkin. Sillä tavoin pysyy itsekin kiinni tarinassa eikä joudu joka kerta ihmettelemään, missäs sitä mentiinkään.

Sitten tuli paljon odotettu Maltan loma, joka oli todella hedelmällistä aikaa. Sain paljon kuvamateriaalia juuri tuota kyseistä tarinaa varten. Pääsin haistelemaan ilmaa ja tutustumaan rakennuksiin, kasveihin ja luontoon ylipäätään. Ihan mahtava juttu.

Lomalle ei kuitenkaan tullut raahattua läppäriä. Matkassa oli vain matkapäiväkirja ja ylimääräinen vihko varsinaista kirjoittamista varten. Mutta niinhän se meni, että päivät juostiin ympäriinsä ja kaikki taukohetket taltioitiin näettyä ja koettua matkapäiväkirjaan. Illalla uupuneena sitten luettiin kirjaa kylpyammeessa (ihan parasta ulkomaanreissuilla, kun pääsee lojumaan ammeessa). En sano, että mikään noista olisi ollut turhaa tai tarpeetonta. Loma oli täynnä ihania asioita, joita jää taas kaipaamaan, kun pakertaa päivät töissä ja yrittää ehtiä iltaisin tehdä muutakin kuin syödä ja käydä suihkussa.

Parina iltana kaivoin tuon mainitun toisen vihon esille. Tekstiä syntyi, mutta se ei ollutkaan sitä, mitä ajattelin. Huomasin, että eräällä hahmolla oli asiaa, joka ei kyseiseen tarinaan sovi vaan vaatii täysin oman pienen kokonaisuutensa. Kenties novellin? Kenties tämä jää vain lojumaan taustatietoihin... saapa nähdä. Ei se raapustelu mennyt hukkaan, siitä olen varma.

Joka tapauksessa TT:n kirjoittamiseen tuli tauko. Ja nyt tiedoston avaaminen tuntuu kummalliselta peikolta, vaikka samaan aikaan olen upeiden maisemien äärimmilleen inspiroima. Mitä ihmettä?

Okei, tiedän, ettei vielä pitäisi huolestua. Olen ollut kotona pari, kolme päivää ja ohjelmaa on riittänyt yli oman tarpeen. Kirjoitushetkiin olisi jäänyt maksimissaan 1,5 tuntia ja tunnetusti minulla saattaa mennä sen verran ihan vain ajatukselle lämpenemisessä.

Silti potuttaa. Minun piti olla aktiivinen ja käydä työhön kiinni heti lomailun jälkeen. Nyt taistelen sen kanssa, että saisin edes tiedoston avattua. Jostain syystä yleinen löhöily ja nollaus houkuttelee vain paljon, paljon enemmän. Samalla poden siitä kuitenkin huonoa omatuntoa. Ei näin saa tehdä, pitää olla tehokas vapaa-ajallakin. Koska vapaalla teen sitä työtä, mihin oikeasti haluaisin panostaa täysillä, sitä, mihin minut on tarkoitettu. Ja sitten en teekään vaan surffaan netissä tai vain makaan sohvalla ja lepuutan silmiä tuijottamalla kattoa. Voi saamaton ja laiska minä!

Nyt on enää vartti nukkumaanmenoaikaan, joten tämäkin ilta tuli tuhlattua muissa merkeissä. Avasin kyllä Wordin, mutten kirjoittanut mitään. Blogiin näemmä pystyn silti vuodattamaan tuntoja.

Noh, ehkä huomenna menee jo paremmin. Kenties saan loihdittua muutaman lauseen oikeaan osoitteeseen.