Syyskuun kirjat

Syyskuukin katosi jonnekin, mutta jossain välissä sitä sai kolme kirjaa kahlattua läpi. Olisin ehkä ehtinyt neljännenkin, ellei mukana olisi ollut yhtä harhalaukausta, jonka droppasin. Olisi kenties pitänyt uskoa kannessa ollutta varoitusta, jonka mukaan kyseinen kirja on herkkua Twilight-faneille, mutta päätin ottaa riskin.

Tosin mitään Twilight-tyylistä menoa en kirjassa havainnut... mitä nyt päähenkilö oli tylsä ja juonesta en saanut otetta ollenkaan. Reilun viikon aikana kitkutin läpi noin sata sivua ja sitten päätin luovuttaa. Kirja toimi kyllä erinomaisena unilääkkeenä, mutta kirjallisilla ansioilla se ei pätenyt. Harmillista, mutta välillä näitä osuu kohdalle.

Mutta mennäänpä sitten niihin kirjoihin, jotka luin kokonaan ja joiden parissa viihdyin paremmin kuin osasin odottaa.




Cassandra Clare - Luukaupunki

Kun kuulin jokunen vuosi sitten, että Cassandra Clarelta on tullut kirja, olin varovaisen utelias. Toisaalta olin myös varauksellinen teoksen suhteen ja tästä syystä kirja jäi kaupan hyllylle monet kerrat. Nyt sitten Elisa Kirjan alennukset veivät mennessään ja tämäkin tuli e-kirjana shoppailtua. Tähän väliin todettakoon, että Kobo ja Elisa Kirja varmaan vievät minut vielä turmioon. Tili valuu kuin huomaamatta ah-niin-ihanan edullisiin kirjaostoksiin, joista en tiedä, milloin ehdin ne lukea.

Takaisin Luukaupunkiin... Kirja jätti hitusen ristiriitaiset fiilikset. Olin nähnyt elokuvan, joten tiesin, mistä suurin piirtein on kyse. Tästä huolimatta petyin joihinkin käänteisiin enkä oikein jaksanut innostua hahmoista. Osittain tähän saattoi vaikuttaa jo pelkästään hahmojen ikä, mutta ehkä heidän käytökselläänkin oli osuutta. Missään vaiheessa heihin ei syntynyt kovin läheistä suhdetta.

Oma lukunsa oli Claren kirjoitustyyli, joka ei iskenyt minuun. Joskus vuosia sitten Draco-trilogiaa tavatessa en kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota, mutta nyt se tökkäisi moneen otteeseen. En tosin tiedä, johtuuko se Claresta vai kääntäjästä. Paha sanoa.

Tarinasta kuitenkin tykkäsin ja se jätti epämääräisen nälän jälkeensä. En ole vielä ostanut sarjan muita osia, mutta harkinnassa se on. Jos yhtään itseäni tunnen, voi sortuminen vielä tapahtua. Aivan ykköslukemistoksi tämä sarja ei silti päätynyt, muttei välittömästi toisaalta hylkylistallekaan.


Emmi Itäranta - Teemestarin kirja

Tätäkin teosta on tullut muutamaan otteeseen pyöriteltyä käsissä, mutta vasta tänä vuonna ostin sen. Teemestarin kirja on saanut todella paljon kehuja, mikä oli omiaan karkottamaan minut kauemmas. En tiedä, mikä siinäkin on. Jos jotain hehkutaan liikaa, minua lakkaa kiinnostamasta. Tämä siitä huolimatta, etteivät kehut yleensä turhasta tule (tosin on sitäkin sattunut, esim. Twilight, mutta sen ympärillä pyörivä hype on ihan eri juttu kuin Teemestarin kirjan).

Ensivaikutelmani Teemestarin kirjasta oli, että taas on edessä erä dystopista katastrofin jälkeistä scifiä, jota olen lukenut viime aikoina ehkä hieman liikaa. Tarina voi olla hyvä, mutta konsepti alkaa puuduttaa. Ensimmäiset luvut tuli siis kahlattua läpi epäilyksen vallassa.

Sitten tapahtui jotain. Tarina takertui ihoon kiinni eikä suostunut jättämään rauhaan. Oli pakko kääntää vielä yksi sivu, lukaista vielä yksi luku, vaikka kello oli jo vähän liikaa. Lopulta piti pakottaa itsensä eroon kirjasta, että jaksaa seuraavana päivänä töissä (tästäköhän viiden päivän päänsärkyputkeni johtui?).

Pakkohan se on todeta, että Teemestarin kirja oli juuri niin hyvä kuin jutut väittivät. En vain lukenut sitä vaan elin Norian tarinan läpi ja kahlasin tunteiden syvissä vesissä hänen kanssaan.


Alyson Nöel - Punaiset tulppaanit 

Ostin tämän kirjan Elisa Kirjasta, kun halvalla sattui saamaan. Minulla ei siis ollut oikein mitään ennakko-odotuksia eikä edes kirjailijan nimi ollut aiemmin tuttu. Punaiset tulppaanit on hyvin selkeästi genreltään paranormaalia romanssia ja suunnattu minua noin 15 vuotta nuoremmille, mutta jollain kierolla tavalla nautin jopa vähän sen lukemisesta.

Tarinasta löytyi yhtymäkohtia niin Twilightiin kuin The Vampire Diariesiinkin, vaikkei kyse ollut vampyyrijutusta. Löysin myös jälleen vanhan tutun päähahmoallergiani ja onnistuin luomaan Everiin ainoastaan ärsyyntymissuhteen. Hän oli rasittava teini, joka kantaa mukanaan turhaa syyllisyyttä ja kuvittelee aina sen pahimman mahdollisen vaihtoehdon toisten ihmisten tekemisien ja sanomiesien perusteella (tämä siitä huolimatta, että tyyppi osaa lukea ajatuksia). Joo, Everillä oli sinällään syynsä syyllistymiseen ja hänen käytöksensä oli tyypillistä teinien ehdottomuutta ja sinällään uskottavaa, mutta ärsyyntymistä se aiheutti silti. Tiedä sitten, onko tämä hyvä vai huono asia.

Juoni kirjassa oli ihan kiva, mutta hyvin ennalta-arvattava. Mikään käänne ei tuntunut yllättävältä. Tuttua ja turvallista kamaa siis. Sellaista taskulämmintä luettavaa, joka ei varsinaisesti innosta, muttei aiheuta suuria pettymyksiäkään. Meni hyvänä välipalana.

Käännöksestä on kuitenkin sanottava sen verran, että teksti vilisi ikävän paljon lyöntivirheitä. Milloin oli liikaa kirjaimia, milloin ne olivat väärässä järjestyksessä ja milloin lainausmerkit missä sattuivat. Tuli sellainen fiilis, että kääntäjällä on ollut kiire ja kenties kustannustoimittajallakin (tai kuka ikinä käännökset käy läpi, ennen kuin ne menevät julkaisuun?). Tämä jätti sellaisen "halvalla ja nopeasti" -tunnelman, mikä ei ollut kauhean miellyttävä. Ja siis kyllähän sitä kirjoihin aina jotain mokia eksyy, ei siltä voi välttyä, mutta tässä niitä oli oikeasti silmiinpistävän paljon.

Kokonaisuus oli siis sellainen mukiinmenevä. Ei nyt varsinaisesti kruunannut syyskuutani (sen teki Itäranta), muttei sitä pilannutkaan. Ehkä nyt on kuitenkin paikallaan pitää pieni tauko teini-ikäisten paranormaaleista romansseista.

2 kommenttia

  1. Teemestarin kirja pitäisi kyllä lukea. Sitä on kehuttu ihan kaikkialla. Ja minua kiinnostaa miten suomalaisuus ja teerituaalit limittyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä tosiaan kannattaa lukea. Vähään aikaan ei ole tullut vastaan yhtä innostavaa teosta :)

      Poista