Ensi viikon tiistai tulee olemaan jännittävä päivä. Menen valokuvattavaksi. Kyseessä ovat ensimmäiset kirjailijakuvani. En tosin tiedä, eroavatko nuo nyt kovin paljon vaikkapa ylioppilas- tai hääkuvien ottamisesta, mutta hiukkasen hermostuttaa silti.
Olen kameran suhteen todella ujo. Esim. cosplay-harrastuksen ikävimpiä puolia on kuvattavaksi joutuminen. Siis joo, haluaisin puvuistani upeita kuvia, mutta silti ahdistun, kun joku lähestyy kameran kanssa. Silti jouduin usein pakottamaan hitusen vastentahtoisen M:n ottamaan edes pari kuvaa, että saa omaan käyttöön otoksia. Ristiriitaista, tiedän. Haluan kyllä kuvia itsestäni, mutta jos sen voisi hoitaa jotenkin muuten kuin asettumalla siihen kameran eteen... Huoh.
Selfieiden räpsiminen ei jostain syystä kuitenkaan ole kamalaa... kunhan muita ei ole paikalla. Kun nappailen kuvia vaikkapa yksin kotona, se on ihan hauskaa puuhaa. Jostain syystä toinen ihminen kameran kanssa nostattaa sen kylmän hien otsalle. Yhtäkkiä hymystä tulee kummallinen ja jäykkä, en osaa asettua edes ohjeistettuna kivaan asentoon ja sitten vielä kaksoisleuka hyökkää kummittelemaan kuviin. Näytän siis välillä pönöttävältä suohirviöltä, mikäs sen hauskempaa. Ja vaikka lopputulos olisi siedettävä, kuvaustilanne on kiusallinen.
Tarvitsen kuitenkin nyt nuo kirjailijakuvani, joten pelko on kohdattava. Kuvaajan löytämisessä oli haasteita, koska alkuun en saanut vastauksia oikeastaan mistään. Sitten yhtäkkiä niitä alkoi putkahdella joka puolelta. Näistä sitten valitsin mielestäni parhaan tarjouksen. Toivottavasti tein oikean valinnan ja lopputuloksesta tulisi sellainen, että voin tovin elää sen kanssa.
Pyrin ulkoistamaan kuvausahdistukseni muuhun kriiseilyyn. Oikein erinomainen aihe ovat vaatteet. Joudun olemaan työpäivän samoissa vaatteissa kuin kuvissa, joten se rajoittaa jonkin verran räväkkyyttä. Toisaalta myös oleellista on ainoastaan paita, kokovartalokuvia ei olla ottamassa. Nytpä sitten arvon, olisiko sopiva vaate kenties liila, minttu vai pinkki. Vaikeita päätöksiä nämä!
Kaulakoru on myös tärkeä. Minulla on aina jokin koru kaulassa, joten kuvassakin pitää. Pitkää riipusta ei kannata laittaa, koska muuten siitä näkyy vain ketju. Luultavasti laitan jommankumman galaksi-kaulakoruistani... eikös se ole sopiva vaihtoehto spefi-kirjailijalle?
Sitten on tietysti vielä meikkaus. En yleensä meikkaa töihin kovinkaan paljon, mutten halua kuvassa olla ihan naturellina vaan tietenkin parhaimmillani. Se tarkoittaa, että nassua pitää pikkuisen kaunistaa. Ehkä skippaan aamupalan tai vaihtoehtoisesti ronttaan kylppärikaapin arsenaalin suosiolla työpaikalle mukaan. Kerronkos noita nyt kantelee hyvän asian vuoksi. Voi sitten työkavereitakin samalla kummastuttaa.
Pahin pulma lienee kuitenkin tukka. Minulla on 2 senttiä tyvikasvua, jota en ehdi kaiken muun tohinan ohessa värjäämään pois. Ajattelin kuitenkin heittää päälle Color Maskin, joka ehkä sen verran päässä pysyy, että tyvi näyttää pari päivää siistiltä. Sävyttävä tyvispray olisi muuten hyvä vaihtoehto, mutta se on oranssihtavaa enkä missään nimessä halua oranssia tyveä kuviin (voi pyhä pinnallisuus!).
Kampaus on toki tärkeä. Hiukset auki vai kiinni? En tiedä vielä. Kiharat voisivat olla kivat, mutta kuvaus on vasta iltapäivällä. Ei ole takuuta, että ne kestävät sinne asti. Mitäs jos ne ovatkin aivan kamalat h-hetkellä?
Oma kampaajan ja meikkaaja olisivat kyllä luksusta, mutta tällä kertaa mennään ihan omin avuin. Ehkä kuitenkin selviydyn tästäkin koitoksesta. Ehkä näytän kuvissa jopa inhimilliseltä olennolta. Ehkä joskus uskallan esitellä ne blogissa.
Aika näyttää. Nyt jännitetään muutama päivä.
