Anna Kaija

Maaliskuussa en ehtinyt lukea niin paljon kuin olisin toivonut, koska muut asiat pitivät kiireisenä. Muutama kirja tuli silti lukaistua ja niistä kerron lyhyesti tässä listauksessa.

Sain kirjan arvosteltavaksi Level up! -blogiin ja tokihan tällaiseen tilaisuuteen piti tarttua. Tarkemmat ajatukseni voitkin käydä lukemassa kattavasta blogipostauksesta, jonka julkaisin 21.3.2018.

Morinagan yuri-mangaa on aina ilo lukea. Tämäkin tarina on oikein söpöisä ja sitä siivittää kaunis piirrosjälki. Kirjan miljöönä toimiva söpöjen asioiden puoti on virkistävä monien kouluun sijoittuvien juttujen jälkeen. Toki tässäkin nähdään myös koulua, mutta puoti tuo kivan lisän.

Myös saman sarjan toinen pokkari tuli ahmaistua maaliskuun aikana. Tunnelma tiivistyi ja draaman aineksia on ilmassa mutta moni asia jäi vielä auki pokkarin lopussa. En siis malta odottaa, että saan seuraavan kirjan käsiini ja pääsen lukemaan tarinan loputkin käänteet.

Kirja on jatkoa Itämeren Aurille, jonka olen lukenut vuosi, pari sitten. Kyseessä on kuitenkin niin itsenäinen jatko-osa, että halutessaan voi hypätä tarinaan mukaan tästäkin kirjasta. Suosittelen silti lukemaan ensimmäisenkin osan, koska se on hyvä. Samalla tavalla myös Tuulin tarina tempaisi mukaansa ja piti otteessaan viimeiselle sivulle saakka. Tosin on myönnettävä, että Aurin ja Haakonin rakkaustarina ensimmäisessä kirjassa kolahti minuun kovempaan kuin Tuulin ja Tommon tässä. Jälkimmäinen jäi jostain syystä hitusen vaisuksi. Se ei kuitenkaan kirjaa pilannut, sillä tarinan muut elementit pitivät hyvin mielenkiintoa yllä.

Vuoden toinen indiekirja, jonka esittelin tarkemmin omassa postauksessaan. En ollut kirjan kohdeyleisöä enkä valitettavasti osaa sanoa, kuka sellaista olisi. Silti koin teoksen jossain määrin mielenkiintoisena.

Seuraa myös somessa!

Asetin itselleni tavoitteeksi lukea useamman indiekirjan tänä vuonna. Nyt esittelyssä on vuoden toinen indiepuolelta valittu kirja, Tuomo Laineen Tremennen naiset.

Tremennen naiset on Tuomo Laineen vuonna 2014 julkaisema fantasiatarina Pipistä, nuoresta naisesta, joka on päätynyt lapsena linnamaisen jyhkeään lastenkotiin asumaan ja joutunut aikuistuttuaan jäämään sinne myös työskentelemään. Lastenkodissa pidetään myös mielenterveyspotilaita, joiden oksennuksia Pipi työkseen siivoaa. Ulkopuolisesta maailmasta hän ei tiedä juuri mitään, mutta tuntee jumalattaren kutsuvan häntä sinne. Lastenkodissa kuria pidetään tiukasti ja jumalaveljeksien patsaat valvovat kaikkia tiloja. Asukkaatkin ovat harmaan ankeita ja vain Pipi ei tunnu istuvan joukkoon, saati sopeutuvan sääntöihin.

Kirjan lähtöasetelma on mielenkiintoinen ja tarina voisi olla sen perusteella myös melko perinteistä fantasiaa, mutta Laine ravistelee perinteet sivuun ja kuljettaa tarinaa hyvin omanlaisellaan tyylillä. Kirjan takakannessa lukee käsikirjoituksen joskus hylänneen kustantajan kommentti siitä: "Emme pystyneet keksimään kohderyhmää, joka tällaista haluaisi lukea". Kirjan luettuani ymmärrän tuon kommentin erittäin hyvin.

Laineen käyttämä kieli on omaperäistä ja varsinkin kirjan alkupuolella myös tarkoitushakuisen räväyttävää. Kirjan ensimmäinen osa herkuttelee groteskisuudellaan ja luo kuvan inhorealistisesta, epämiellyttävästä maailmasta, johon ei suoranaisesti halua sukeltaa. Seuraava osa palauttaa synkkään maailmaan värit ja elämän. Samalla tarina myös muuttuu erilaiseksi ja saa romanttisia piirteitä. Kolmatta osiota sävyttää seikkailullinen henki.

Aloitin kirjan lukemisen tammikuussa. Alun sävy ei iskenyt minuun henkilökohtaisesti, vaikkakin oli erittäin taidokkaasti kirjoitettu. Tällaiselle groteskille sisällölle on varmasti kuitenkin omat lukijansa. Kirjan loppupuolisko vetosikin minuun lukijana ehkä hieman enemmän, muttei sopinut tyylillisesti yhteen alun kanssa. Tremennen naisista tulikin tunne, että se yrittää tyylillisesti tempoilla liian moneen suuntaan ja juuri siksi sille on niin vaikea nimetä kohdeyleisöä. Kirja ei ole huono, se on hiomaton kokonaisuus, joka ehkä vielä kaipaisi kampaamista ja kokonaisuudeksi letittämistä.

Joudun siis toteamaan saman kuin käsikirjoituksen hylännyt kustantaja. En tiedä, kenelle tätä kirjaa voisi suositella. Se voi silti olla mielenkiintoista luettavaa.

Seuraa myös somessa!