22. joulukuuta 2017

Lukupäiväkirja 34/2017: Kudottujen kujien kaupunki


Emmi Itäranta - Kudottujen kujien kaupunki


Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki tarttui mukaan Helsingin kirjamessuilta, mutta ostoslistalla se on ollut pitkä aikaa. Pidin Teemestarin kirjasta hyvin paljon, joten tämä oli pakkohankinta.

Eliana, joka asuu kutojien talossa, löytää lähistöltä nuoren naisen, jolta on leikattu kieli. Tuntemattomasta syystä naisen käteen on tatuoitu Elianan nimi näkymättömällä musteella eikä Elianalla ole aavistustakaan, mistä se voisi johtua. Kieletön nuori nainen taas ei pysty kertomaan tarinaansa, mutta naiset päätyvät viettämään aikaa yhdessä lähentyen samalla huomattavasti.

Samaan aikaan kaupungissa on meneillään jotain poikkeuksellista. Eläimiä kuolee ja ihmiset sairastuvat ihottumaan, jota väitetään unirutoksi. Unennäkijöitä pidetään ruton kantajina ja heitä toimitetaan Tahrattujen taloon, jos saadaan kiinni. Huhu kuitenkin kertoo, että aina näin ei ollut, ja Eliana ajautuu selvittämään totuutta oman kotinsa takana.

Tarina pitää otteessaan viimeiseen pisteeseen asti ja jokainen lause on kuin viehkeäksi rakennettu koru. Itärannan kieli on taitavaa, runollista ja hyvin kaunista. Sitä on miellyttävä lukea, mutta ajoittain se voi tuntua raskaaltakin. Kuitenkaan sen maalailevuudesta ei voi olla pitämättä vaan on pakko saada vielä hieman lisää.

En voi sanoa pitäneeni kirjan kaikista käänteistä ja siinä oli samanlaista surumielisyyttä kuin Teemestarirn kirjassakin. Ehkä parhaat tarinat kuitenkin ovat niitä, jotka eivät mene niin kuin lukija toivoisi vaan vyöryvät kohti vääjäämätöntä lopputulostaan kietoen lukijan verkkoihinsa ilman mahdollisuutta paeta totuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti