Huhtikuussa en muiden juttujen takia ehtinyt lukea niin paljon kuin olisin halunnut. Toisaalta minulla on nyt kesken Genjin tarina, joka on sellainen tiiliskivi, ettei sitä voi hetkessä kuvitella ahmaisevansakaan. Sen ohella sain kuitenkin muutaman vähän lyhyemmän teoksen lukaistua.
1. Kass Morgan - The 100
Innostuin lukemaan kirjasarjan aloitusosan katsottua Netflixistä kolme kautta samannimistä tv-sarjaa. Kirja olisi ollut varmaan parempi lukea ensin, sillä nyt se tuntui vain laimealta versiolta sarjasta. Siinä missä sarjassa hahmot ovat toimeliaita ja aktiivisia, kirjassa he tuntuvat lipuvan tilanteesta toiseen ja keskittyvän joko ulisemaan tai kinastelemaan keskenään.
Ensimmäinen kirja lähinnä esittelee hahmoja ja heidän taustojaan, mutta liki jokaisessa luvussa toistuva hieman nykyhetkeä - pitkä takauma - hieman nykyhetkeä -rakenne käy äkkiä vanhaksi. Lukijana minulle herää kysymys, olisiko ensimmäinen kirja kannattanut sijoittaa suoraan tuohon takaumien aikaan ja toisessa keskittyä uusiin tapahtumiin. Nyt lukukokemus jäi poukkoilevaksi ja silti koko ajan oli tunne, ettei mitään tapahdu tai mikään etene. Kaiken lisäksi pidän paljon hahmoista, joita oli tv-sarjassa mutta kirjassa ei lainkaan, ja molemmissakin esiintyvät hahmot tuntuvat tv-versiossa paremmilta. Joskus voi siis käydä näinkin päin.
2. Sally Green - Puoliksi paha
E-kirja odotteli pienen ikuisuuden lukulaitteen syövereissä omaa vuoroaan, joten päätin vihdoin tarttua siihen. Tuttavapiirissä Puoliksi paha on saanut osakseen paljon hehkutusta ja myönnettävä on, että hyvä kirjahan se oli. Tarina toimii, hahmot toimivat ja tunnelma on kohdallaan. Jostain syystä en silti koukuttunut. En oikein osaa sanoa, mitä jäin kaipaamaan, mutta jotain, mikä olisi vedonnut erityisesti minuun, jäi puuttumaan. Suosittelen silti tutustumaan kirjaan avoimin mielin. Se on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos maaginen realismi / fantasia ja young adult iskevät.
3. Lady Sarashina - Keisarinnan hovineidon päiväkirja
Luin tämän Heian-kauden runopäiväkirjan taustatyönä novellia varten. Vaikken varsinaisesti koe runoutta omaksi jutukseni, tämä iski täysillä. Kirja on omaelämäkerrallinen tarina 1000 vuotta sitten eläneen naisen vaiheista. Se keskittyy lähinnä pyhiinvaellusmatkoihin ja luonnon ihasteluun mutta myös ihmissuhteita ja lyhyttä hovipalvelusta sivutaan. Kirjoittajan rakkaus Genji Monogatariin näkyy vahvasti.
4. Reeta Aarnio - Maan kätkemät
Tämä lastenkirja valikoitui luettavaksi, kun kaipasin jotain kevyttä mutta fantastista. Voisi sanoa, että juuri sitä sain. Tosin alakouluikäisille lapsille, joille teos on suunnattu, kokemus ei välttämättä ole niin kevyt vaan pikemminkin se voi olla hykerryttävän jännittävä seikkailu.
Maan kätkemät vie lukijan seuraamaan alakouluikäisen Liinan elämää uudessa pienessä koulussa, jossa kaikki ei ole niin tavallista kuin aluksi näyttää. Pian itse asiassa selviää, ettei Liinakaan ole niin tavallinen kuin on luullut ja että tarujen olennot hiippailevat nurkissa. Samalla paikkakunnalla alkaa kadota lapsia melkein vanhempien silmien alla. Kun Liinan pikkuvelikin katoaa, Liina ystävineen ajautuu huimaan seikkailuun. Lukukokemus oli oikein maistuva ja lapsena olisin varmasti ihastunut tähän kirjaan ikihyviksi.
Seuraa myös somessa!
Ei kommentteja