Tuttu ja turvallinen fan fiction

Olen kirjoittanut fan fictionia aktiivisesti reilut 10 vuotta, voi olla jo lähempänä 20:tä. Kirjoitin sitä jo ennen kuin olin koko termiä edes kuullut. Vasta internetin ihmemaahan löydettyäni sain tietää, että hommalla oli nimikin.

Joskus askartelin ficeistäni ihan "kirjoja". :D
Viime vuosina fan fictionin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, koska originaaliteokset ovat vieneet aikaani. En mitenkään pysty kirjoittamaan samaan aikaan romaanikäsikirjoitusta ja romaanimittaista fanitarinaa. Pollan kapasiteetti ei riitä moiseen ja molemmat teokset kärsivät. Tästä syystä olen panostanut romaanikässäriin ja jättänyt pidemmät ficit jäähylle. Joskus mietin, miten ne jatkuisivat, jos aikaa niiden kirjoittamiseen löytyy. Todennäköistä kuitenkin on, ettei sitä oikeasti löydy vaan keskeneräisiksi jäävät, mokomat. En ollut tarpeeksi nopea niiden kanssa ja romaanikäsis ehti syöstä ne tieltään.

Fan fiction silti minulle jonkinlainen salarakas. En osaa enkä edes halua päästää siitä kokonaan irti. Se viettelee minut tasaisin väliajoin ja sorrun syrjähyppyyn. En tosin koe tätä kovin pahana, kirjoittamistahan sekin on eikä lopulta eroa hirvittävän paljon muusta fiktiosta. Taustatyötä on tehtävä, hahmojen toimivuudesta huolehdittava ja rakennettava tarinan eri osaset huolellisesti. Toki nuo kaikki voi jättää sikseen, mutta miksi tekisi huonosti sen, minkä osaa tehdä hyvinkin?

Toisaalta fan fiction on helpompaa kuin muu fiktio. Maailma lainalaisuuksineen on jo olemassa, sitä pitää vain noudattaa. Hahmoja ei tarvitse luoda, joku muu on jo tehnyt sen. Voit vain laittaa heidät tanssimaan huilusi sointujen tahdissa. Lukijakuntakin löytyy helposti, suurta markkinointia ei tarvita, sillä alkuperäisteos on jo kohdeyleisölle tuttu.

Tai sitten tuo kaikki ei ole ollenkaan helppoa. Maailma on jonkun toisen, sen lakeja ei voi taivuttaa oman tahdon mukaan, on tarkistettava, miten alkuperäisteoksessa asiat menivät. Hahmoja ei ehkä tarvitse luoda, mutta miten saadakaan heidät toimimaan uskottavasti myös omassa tekstissä. Lukijat nimittäin kyllä huomaavat, jos olet kirjoittanut hahmon "väärin". Lukijakunta on ehkä teoriassa olemassa, mutta se voi olla hyvin nirsoa ja äärimmäisen kriittistä. Taidokkaastikin kirjoitettu tuotos voi saada murskakritiikin ihan vain siksi, että siinä toisensa saavat väärät henkilöt.

Helpolla ei siis välttämättä pääse, vaikka valitsisi fan fictionin omaksi kirjoittamismuodokseen.

Fan fiction ei myöskään ole virallisesti ammattimaista kirjoittamista. Se ei tarkoita, etteikö siitä voi itselleen tehdä sellaista. Siihen voi paneutua aivan samalla innolla kuin romaanikäsikirjoitukseen ja teostaan voi editoida loputtomiin paremmaksi ja paremmaksi. Kirjoja ficeistä ei silti kustanneta, mutta netti tarjoaa hyvät julkaisumahdollisuudet.

Fan fictionin maailma on kiehtova ja sekava suo, mutta yhtä kaikki, vuosien jälkeen se on minulle hyvin tuttu ja turvallinen. Olen kirjoittanut fandomista, jossa lukijakunta oli taattua ja kommentteja sateli. Se tietysti hiveli itsetuntoa. Nykyisin kuitenkin löydän yhä useammin itseni sellaisten fandomien kimpusta, että palautetta tulee jopa vähemmän kuin romaanikäsikirjoituksesta. Harvoja jaksaa kiinnostaa, kun vielä kirjoitan suomeksi. Englanniksi yleisöä varmaankin olisi, mutten halua vaihtaa kieltä.

Vaikka lukijat ovat tärkeitä sekä originaalituotoksia että fan fictionia kirjoittavalle, eivät ne ole minulle syy kirjoittamiseen. Minä kirjoitan, koska minun on kirjoitettava. Se on minulle tapa olla tässä maailmassa, jotain sellaista, mistä en vain voisi luopua antamatta pois osaa itsestäni. Romaanikäsikirjoituksesta on tullut jotain työn tapaista. En tiedä, voinko sanoa, että työtä, kun en sillä itseäni elätä enkä apurahojakaan siihen puuhaan saa vaan joudun repimään elantoni muualta. Työnomaista se silti on, siihen minulla on tietyllä tapaa tiukka ja kurinalainen ote. Joskus se uuvuttaa, toisinaan ottaa päähän ja aiheuttaa suoranaista kiukkua. Silti se on merkityksellistä ja tärkeää, haluan jatkaa työskentelyä.

Mitään ei kuitenkaan jaksa, jos ei välillä vedä henkeä. Ei edes sitä kaikista rakkainta työtä tai harrastusta. Niinpä fan fictionista on tullut minulle tapa höllätä. Kun tarvitsen lomaa käsikirjoituksen kirjoittamiseta tai editoimisesta, laitan tiedoston jäähylle ja avaan toisen. Hyppään maailmaan, joka ei ole minun, tarinoin hahmoista, jotka kuuluvat toiselle, otan vapaata ja pidän hauskaa ilman vakavia suunnitelmia tai suuria tavoitteita. Tuloksena syntyy joskus jotain, minkä saatan jopa julkaista muiden iloksi (tai kauhuksi) fan fictioniin erikoistuneissa paikoissa. Joskus koko räpellys jää kovalevyn syövereihin. Oleellista eivät kuitenkaan ole tulokset vaan se, että saan tuulettaa päätäni ja tehdä jotain erilaista, mutta tuttua ja turvallista.

Tammikuu oli rankka editointikuukausi, joten päätin jo etukäteen, että helmikuussa saan höllätä. Ajattelin ehkä kirjoittelevani yhden ficin, maksimissaan kaksi. Nyt eletään 7. päivää ja kaksi ficciä on tullut raapusteltua, kahteen olisi vielä ideioita valmiina. En ota asiasta paineita vaan katson rauhassa, mitä syntyy vai syntyykö mitään. Tähän asti pää on tuulettunut mukavasti.

Maaliskuussa on aika palata editoinnin pariin, mutta sitä ennen en aio tuntea huonoa omatuntoa lusmuilusta ja höpöjuttujen kirjoittamisesta. Välillä on ihan hyvä vain nauttia vapaudesta.

PS. Jos se fan fiction kiinnostaa, Fanitytön aarreaitasta löytyy aika kattava kokoelma vuosien varrella kirjoittamiani tarinoita.

2 kommenttia

  1. Minulla on aika samanlainen suhde fanifiktioon kuin sinulla. Kirjoitan sitä, kun "lomailen" varsinaisesta kirjoittamisesta. Päästän itseni helpommalla ja keskityn vain kirjoittamaan itseäni kiinnostavia juonenkuvioita. Ei tarvita ekspositiota, vaan voi hypätä suoraan itseä kiinnostavaan konfliktiin. Lukijoita löytyy helposti ja kirjoittamistyylini on dialogivoittoisempi kuin suomeksi. Nykyään heikentynyt englantini tökkii jonkin verran, mutta toisella kielellä kirjoittaminen on vähän kuin buuttaisi aivot uudelleen. Se virkistää.

    Viime vuosina en ole enää julkaissut fikkejä, vaan ne nököttävät pöytälaatikossa. Pelkään kai jääväni taas koukkuun ja kun niitä keskeneräisiä fikkejä tosiaan on, niin on ehkä kivempaa lukijoillekin, että tilini pysyy epäaktiivisena (en aio enää jatkaa keskeneräisiä, se olisi liian työlästä).

    Hauskaa fanifiktiohelmikuuta! Olet varmasti ansainnut breikkisi! :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieraalla kielellä kirjoittaminen varmasti aktivoi aivoja ja pitää mielen virkeänä. Ehkä se myös tekee selkeän eron muuhun kirjoittamiseen. :)

      Pöytälaatikko on hyvä paikka säilyttää ficcejä. Minä olen kirjoitellut vain lyhyitä tarinoita nyt viime aikoina, joten olen sitten niitä uskaltautunut jopa julkaisemaankin.

      Poista