Ajatuksia fanifiktiosta kirjailijan näkökulmasta

Miten suhtautuisin kirjoistani kirjoitettuun fanifiktioon? Tätä minulta kysyttiin ja jouduin pysähtymään pohtimaan vastausta. Vaikka ajatus tuntuu absurdilta, halusin silti sanoa siitä muutaman sanan.

 

Fanifiktion määritelmä ja oma taustani harrastuksen parissa


Urbaani sanakirja määrittelee fanifiktion seuraavanlaisesti:

"Tosielämän henkilöistä tai toisten luomista fiktiivisistä hahmoista kirjoitettu tarina. "Ficeillä" ei juuri koskaan ansaita mitään ja yleensä niitä julkaistaan netissä fanfiction -foorumeilla, joita on hyvin laajasti erilaisia.
Synonyymeja mm. ficci, fanifiktion"

Olen ollut fanifiktion harrastaja noin 12-vuotiaasta eli aika turkasen monta vuotta jo. Alkuun tosin en tiennyt tekemiselleni sanaa ja luulin, ettei kukaan muu puuhaa samaa. Vasta, kun vuosia myöhemmin pääsin kunnolla suffailemaan netissä, ymmärsin, mistä oikein kyse ja kuinka paljon maailmassa harrastajia onkaan.

Nykyisin kirjoitan itse fanifiktiota paljon vähemmän kuin ennen. Syy on yksinkertainen: ei ole aikaa. Käsikirjoitukset ja blogit lohkaisevat ison osan vapaa-ajastani, ja oikeasti haluan tehdä myös muuta kuin kirjoittaa, joten jostain on ollut pakko karsia. Fanifiktiolla on silti aina paikka sydämessäni ja yritän joka vuosi saada vähintään yhden lyhyen tarinan kirjoitettua, toisinaan ehtii enemmänkin.

Itse en oikeastaan kirjoita fanifiktiota kirjoista. Keskityn pääasiassa japanilaisiin roolipeleihin, mutta olen kirjoittanut myös elokuvista ja tv-sarjoista. Harry Potter taitaakin olla ainutlaatuinen poikkeus listassa, mutta nykyisin en kirjoita siitäkään enää.

Minulle kuitenkin heitettiin kysymys: mitä jos joku kirjoittaisi fanifiktiota sinun kirjojesi pohjalta, miten suhtautuisit siihen?

Niin. Hyvä kysymys. Katselenko fanifiktiota jotenkin erilailla pöydän toiselta puolelta?

Yleinen asenne fanifiktiota kohtaan


Fanifiktio on harrastus, josta varmasti läheskään kaikki eivät ole edes tietoisia. Ne, jotka ovat, jakautuvat muutamaan leiriin. Yhtä osaa ei voisi vähempää kiinnostaa, yksi osa kummeksuu ja saattaa jopa pitää kyseenalaisena, yksi osa on ehkä lievän kiinnostunutta tai ainakin suhtautuu positiivisesti, ja sitten ovat ne harrastajat, jotka joko lukevat tai kirjoittavat fanifiktiota, osa on toki tekee molempia.

Myös kirjailijoiden asenteet vaihtelevat. On kirjailijoita, jotka ovat suoraan sanoneet, etteivät halua heidän hahmoista ja maailmoista kirjoitettavan fanien omia tarinoita. Osa suhtautuu positiivisesti ja kannustavasti ja osa hitusen varauksellisesti, muttei suoraan kielläkään. Muistelisin jonkun myös sanoneen, että kaanonin mukaiset tarinat ovat ok, jos eivät sisällä kovinkaan tarkkaan kuvailtua seksiä.

Lyhyesti voisi siis kaiketi todeta, että niin kuin kaikessa muussakin, näkemyksiä fanifiktiosta on yhtä monta kuin vastaajiakin. Ennen kirjoittamista voi siis yrittää tarkistella alkuperäisteoksen luojan ajatuksia ja suhtautumista asenteeseen. Joskus tiedon löytää, toisinaan vastausta taas ei yksinkertaisesti saa. Silloin on täysin oman harkinnan varassa, kannattaako kyseisestä teoksesta lähteä kirjoittamaan. Taitaa kuitenkin olla niin, että useimmat harrastajat eivät ole erityisen kiinnostuneita tekijöiden suhtautumisesta fanifiktioon.

Ajatus kirjojeni pohjalta kirjoitetusta fanifiktiosta


Kun pyörittelen kysymystä Kristallin lapsista tai Missä sydämestä kirjoitetusta fanifiktiosta, koko ajatus tuntuu absurdilta. En ole itse törmännyt edes kustantajien kautta julkaistuista suomalaisista kirjoista kirjoitettuihin fanifiktioihin, indietuotannosta nyt puhumattakaan. Pidän siis käytännössä mahdottomana, että minun kirjoistani joku raapustelisi omia tarinoitaan tai ainakaan julkaisisi niitä missään.

Toisaalta taas koen yhdeksi kirjojeni kohderyhmäksi anime-, manga- ja jrpg-harrastajat, joista osa on myös innokkaita fanifiktion harrastajia. Kohderyhmässäni saattaa siis olla useampikin innokas fanifiktion lukija tai kirjoittaja, ja tästä kulmasta tarkasteltuna ajatus Kristallin lapset- tai Missä sydän -fanifiktiosta muuttuu mahdottomasta epätodennäköiseksi mutta kuitenkin teoreettisesti mahdolliseksi. Ehkäpä kysymys on siis sittenkin relevantti ja pohtimisen arvoinen.

Minä en missään nimessä kuulu siihen joukkoon kirjailijoita, jotka haluavat kieltää teoksistaan kirjoittamisen. Oma taustani fanifiktion kirjoittajana vaikuttaa varmasti tähän. Toisaalta sitä kautta tiedän myös, millaiset "riskit" kirjoittamisen salliminen sisältää. On mahdollista, että joku kirjoittaa täysin kaanonin vastaisia tarinoita tai parittaa toisilleen hahmot, jotka eivät minun mielestäni todellakaan kuulu yhteen. Joku voi laittaa hahmoni harrastamaan tarkkaan kuvailtua seksiä tai sijoittaa heidät äärimmäisen väkivaltaisiin kohtauksiin tai kirjoittaa hahmoistani täysin erilaisia persoonia kuin he kirjoissani ovat.

Myönnettävä on, etten erityisemmin pidä kaikista noista ajatuksista. Erityisen paljon minua häiritsisi hahmojen persoonien muuttuminen epäuskottavasti. Hyväksyn siis sen, että fanifiktion kautta hahmoja esimerkiksi kehitetään eteenpäin siten, että heidän kaanoninen taustansa huomioidaan. (Tässä mielessä siis sivuhahmot ovat fanifiktioon turvallisempi valinta kuin päähahmot, koska heistä tiedetään yleensä vähemmän. Tämä jo ihan kirjoittajan huomionakin.) Hahmoa saa siis kehittää ja muuttaa, kunhan se on perusteltua, mutta perusteeton luonteen muuttaminen häiritsisi minua. Tiedostan silti, ettei minulla ole valtaa vaikuttaa siihen, mitä muut kirjoittavat, joten en menettäisi yöuniani luonteensa vastaisesti toimivien hahmojen takia. 

Paritukset, joita en ole itse kaanonissani käyttänyt, eivät välttämättä häiritsisi minua paitsi, jos kyseessä olisi jotain lainvastaista, kuten lapsiin sekaantumista. Jos kuitenkin puhutaan aikuisten ihmisten välisistä terveistä ihmissuhteista, en saisi hepulia, vaikka joku keksisi kirjoittaa fanifiktion, jossa Blade ja Thyme yhtäkkiä kiinnostuvat toisistaan ja päätyvät vällyjen väliin. Toki mieluusti soisin, että tällekin olisi jokin perustelu olemassa, mutta toisaalta ymmärrän senkin, että joku haluaa kirjoittaa PWP:tä eli pornoa ilman juonta (porn without plot). Tästä voitaneekin jo päätellä, että hahmojen välisestä seksistä kirjoittaminen ei minua haittaisi. Väkivallasta en yleisesti ottaen pidä, mutta kukapa minä toisaalta olen muita kieltämään siitä kirjoittamasta. Sitä paitsi myös omat tekstini sisältävät toisinaan väkivaltaa.

Mitä tästä pitäisi päätellä?


Yhteenvetona voisinkin sanoa, että minun puolestani on ok, jos joku haluaa kirjojeni pohjalta fanifiktiota kirjoittaa. Toivon luonnollisesti, että kirjoittaja ottaisi kaanonin ja hahmojen luonteet huomioon ja kunnioittaisi niitä, mutta fanifiktio on viidakko, johon minun on turha lähteä lakeja luomaan.

Edelleen pidän hyvin epätodennäköisenä, että koskaan törmäisin omista kirjoistani kirjoitettuun fanifiktioon. Jos näin kuitenkin käy, aion suhtautua teokseen avoimin mielin. Kirjoittaminen on hyvä harrastus ja fanifiktion kirjoittaminen suorastaan erinomainen. Jos joku siis innostuu minun kirjojeni vuoksi näppäimistöä takomaan, voin olla vain iloinen.

Lue myös


Fanitaidetta Kristallin lapsista



Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Ei kommentteja