Tänä syksynä eräs ihminen esitti minulle kysymyksen esilukijoiden palautteesta. Hän halusi tietää, kuinka oikein uskallan antaa tekstini esilukijoiden käsiin. Eikö ole kamalaa, kun joku antaa palautetta? No, onhan se. Ihanan kamalaa. Ehkä palautteen pyytäminen jännittää tai jopa pelottaa myös sinua. Siinä tapauksessa suosittelen lukemaan eteenpäin.
Jokainen saa harrastaa kirjoittamista tavallaan, ja paremmaksi kirjoittajaksi oppii kirjoittamalla. Sanoisin silti, että pelkkä kirjoittaminen on vähän kuin könyäisi peppu edellä puuhun. Perille voi päästä, muttei se matka helppo ole.
Toisaalta voidaan kyseenalaistaa, onko minkäänlainen kirjoittamisprosessi helppo matka tai onko päätepysäkkiä edes olemassa. Päädytään tässä pohdinnassa mihin tahansa, väitän silti, että matkaa on mukavampi tehdä, jos voi tukeutua toisiin.
Toisista ihmisistä kirjoitusmatkalla saa tukea. Se voi olla keskustelua kirjoittamisesta ja ilmaan heitettyjä uusia ideoita, mutta myös palautetta puolin ja toisin. Toisten tekstien esilukemista ja omien tekstien esiluetuttamista toisille. On hyvä asettautua molemmille puolille pöytää, vaikka vähän hirvittäisi. Palautteen saaminen kehittää tekstiäsi mutta niin tekee myös palautteen antaminen toisille, sillä monesti näet toisten tekstissä asioita, jotka hyödyttävät myös omaa kirjoittamistasi.
Kun pelottaa niin kovasti
Ymmärrän hyvin, että palautteen pyytäminen voi pelottaa. Minuakin
pelottaa joka kerta. Joka ainut kerta.
Olen saanut palautetta teksteistäni vuosia. Siitä huolimatta sydämen lyönnit kiihtyvät ja hengitys salpautuu aina, kun huomaan saaneeni esilukijalta sähköpostia tai
fanifiktioyhteisössä kommentin.
Palautetta kannattaa peloista huolimatta pyytää, sillä se auttaa sinua kehittymään kirjoittajana. Alkuun voit pyytää esimerkiksi pelkkää kannustavaa palautetta ja vasta myöhemmin esittää toiveen myös kehittämisehdotuksista. Voit myös hyvin sanoa palautteen antajalle, että sinua pelottaa ja että toivot helliä sanoja. Fiksu tyyppi ottaa tämän huomioon.
Muista myös, että olet pyytämässä palautetta tekstistäsi, et itsestäsi persoonana. Jos palautteen antaja alkaa arvioida sinua tekstisi sijaan, hän ei ole oikealla asialla. Silloin voit aivan hyvin sanoa hänelle, että haluat palautteen pelkästä tekstistä ja muut asiat hän voi pitää omana tietonaan.
Palaute herättää monenlaisia tunteita
Olen
ollut erittäin onnekas, sillä minulle on sattunut koulussa opettajat,
jotka todella kannustivat kirjoittamiseen. Samoin kaveripiirissä oli
myös muita, jotka kirjoittivat, ja koulukaverini myös halusivat lukea
tekstejäni.
Olin ensimmäiset kirjoitusvuoteni erittäin
kannustavassa ilmapiirissä, jossa oli helppo kulkea eteenpäin.
Toisaalta pudotus tästä oli kova, kun sain ensimmäiset kovat ja
kriittiset palautteeni netin fanifiktioyhteisöissä.
Koko
tunteiden kirjo on tullut käytyä läpi saatujen palautteiden pohjalta.
Aina ei ole ollut helppoa ottaa vastaan kritiikkiä, mutta se on
kasvattanut sekä kirjoittajana että ihmisenä. Jos kritiikki herätti
kiukkua, tunteiden viilennyttyä pystyin silti pohtimaan, olisiko
sanoissa jotain
perää. Joskus oli, joskus ei.
Tällä en tarkoita väheksyä lukijan
kokemusta, sillä jokainen lukukokemus on aito ja merkityksellinen.
Jokainen tulkinta tekstistä on arvokas, mutta kaikki näkemykset eivät
silti ole sellaisia, että kirjoittajan tarvitsisi niitä
allekirjoittaa.
Miten palautteen kanssa siis tulisi toimia?
Palautteen ydin on siinä, että se antaa aihetta ajatella. Olivatpa huomiot tekstistä sävyltään kehuvia tai kriittisiä, niitä kannattaa hetki pureskella.
Vasta sen jälkeen voit päättää, mitkä palautteet otat huomioon, kun työstät tekstiäsi eteenpäin. Kirjoittajana valta on nimittäin sinulla. Sinä päätät, sinä valitset. Tekstisi on sinun tekstiäsi. Sanoivatpa muut siitä mitä tahansa, voit aina tehdä oman pääsi mukaan.
Kannattaa myös muistaa, että palautteen herättämät tunteet ovat vain tunteita. Käy ne läpi ja anna niiden tulla. Mikään tunne ei ole väärä, mutta sen ei kannata antaa hallita elämää.
Tunnustele palautteen herättämää tunnetta ja pohdi, mistä se tarkalleen ottaen kumpuaa. Voit oppia jotain kirjoittamisesta tai itsestäsi, kun annat tälle pohdinnalle tilaa. Muista kuitenkin myös päästää irti, sillä tunteisiin ei ole syytä jäädä vellomaan.
Jos mahdollista, vastaa palautteeseen vasta sen jälkeen, kun olet käsitellyt sen herättämät tunteet. Kasvotusten tämä ei tietysti aina onnistu, mutta silloinkin on ok sanoa, ettet juuri nyt pysty vastaamaan, koska tunteet ovat pinnassa. Siinä ei ole mitään väärää. On parempi vetää henkeä, jos siltä tuntuu.
Itse suosin kirjallista palautetta monestakin syystä. Tunteet ovat yksi, mutta huomaan, että nykyisin pystyn jo hallitsemaan niitä paremmin kuin ennen.
Olen introvertti ja tarvitsen sen takia aikaa ajatella asioita, myös niitä hyvältä tuntuvia. En halua vastata palautteeseen heti, koska ajatukseni eivät ole välittömästi selkeitä. Tekstin muodossa saatu palaute antaa minulle aikaa.
Pidän kirjallisesta palautteesta myös siksi, että siihen voi palata myöhemmin. Totta kai voin kasvokkain käytävässä palautekeskustelussa kirjoittaa itse tärkeimmät pointit ylös, mutta mieluiten otan koko palautteen kirjallisessa muodossa. Tämä ei tarkoita, ettenkö voisi haluta keskustella, mutta sen aika ei ole heti palautteen saamisen jälkeen.
Se, millä tavalla palautteen saaminen toimii sinulle parhaiten, riippuu tietenkin siitä, millainen olet ihmisenä. Tähän ei ole yhtä oikeaa tapaa vaan jokaisen on kuulosteltava itseään ja kokeiltava erilaisia tapoja. Suosittelen kuitenkin, että kokeilet jotain tapaa siitä huolimatta, että se voi tuntua pelottavalta.
Ole rohkea, se kannattaa
Palaute vie sinua eteenpäin. Voit totta kai kehittää taitojasi myös ilman sitä, mutta kehittyminen on nopeampaa, kun uskallat raottaa kirjoittajan kammiosi ovea. Ole rohkea, sillä myös sinun tekstissäsi on hyviä asioita, todennäköisesti paljonkin.
Ota siis ensimmäinen askel. Pyydä palautetta ihmiseltä, johon luotat. Jos kovasti pelottaa, pyydä häntä olemaan hellä tai kertomaan ainoastaan, mistä pitää tekstissä. Seuraavalla kerralla uskallat ehkä kysyä myös, mitä siinä voisi kehittää.
Uskalla pyytää palautetta. Tekstisi on sen arvoinen.
Seuraa myös somessa!
Kuvat Pixabaysta.
Luulin aiemmin, että sitten kun on saanut ensimmäisen kirjan julkaistua, ei uusien käsisten esilukijoille antaminen enää jännittäisi. Eipä se niin mennyt. Aina on jännittänyt yhtä paljon, vaikka olen julkaissut jo kaksi kirjaa, ja seuraava käsis on kustantamokierroksella. Tarina on jotenkin aina niin iholla siinä vaiheessa, kun vasta omat silmäni ovat nähneet sen, että sen näyttäminen muille saa minut tuntemaan oloni haavoittuvaksi. Vaikka kaikki esilukijani ovat tuttuja ja hyväksi havaittuja, ja tiedän esilukijoiden avun olevan todella tärkeää. Kiva kuulla, etten ole ainoa.
VastaaPoistaMinustakin kirjallisena saatu palaute on paras siksi, että se säilyy sellaisenaan. Suullisesta palautteesta kuitenkin jotain unohtuu/menee ohi, vaikka kirjoittaisikin pääkohdat ylös. Ja myös tuo ajatustenjärjestelyaika on usein tarpeen, melko introvertti minäkin olen.
Kiitos kommentistasi. :) Se on kyllä totta, ettei siitä jännityksestä taida koskaan päästä täysin eroon. Mutta toisaalta se kertoo siitä, että oma teksti on tärkeä. Se ei ole mikään kokouspöytäkirja vaan jotain syvältä omasta sisimmästä kummunnutta.
PoistaHyvä pointti myös tuo, että suullisesta palautteesta menee aina jotain ohitse. Varsinkin jos tilanne jännittää kovasti, saattaa ohitse mennä jopa jotain hyvin merkityksellistä.