Fanifiktio on pääosin internetissä julkaistavaa kirjallisuutta, joka ammentaa muiden luomista alkuperäisteoksista. Sen kirjoittaminen on ollut osa elämääni reilut parikymmentä vuotta, enkä ole hylännyt rakasta harrastustani, vaikka tie on vienyt kirjailijaksi. Tänään haluan sanoa muutaman sanan tästä salarakkaastani.
Nyt kun Kristallin lapset -sarja on päättynyt ja saimme S. A. Keräsen kanssa myös yhteisen kokoelmamme, Rajatut, uunista ulos, olen viettänyt kirjailijan lomaa. Käytännössä tämän lomani (joka ei ole lomaa palkkatyöstä) olen kirjoittanut hillittömiä sanamääriä... fanifiktiota.
Miltei kaikki vapaa-aikani heinäkuussa on mennyt tekstiä editoidessa ja uutta paukuttaessa. Tällainen vimma iskee harvoin päälle ja yleensä prosessini ovat pidempiä ja hitaampia. Nyt olen kuitenkin nauttinut vauhdista ja siitä, että jotain syntyy. Yhtään ei harmita, ettei tällä kertaa ole kyse romaanikäsikirjoituksesta, vaikka romaanimittaista tekstiä työstänkin (tai itse asiassa kahta, mutta palaan tähän joskus myöhemmin toisessa postauksessa).
Mikä ihmeen fanifiktio?
Fan fiction or fanfiction (also abbreviated to fan fic, fanfic, fic or ff) is a type of fictional text written by fans
of any work of fiction where the author uses copyrighted characters,
settings, or other intellectual properties from an original creator as a
basis for their writing. Fan fiction ranges from a couple of sentences
to an entire novel, and fans can both keep the creator's characters and
settings or add their own. Fan fiction is a form of fan labor.
Fan fiction can be based on any fictional (and sometimes non-fictional) subject. Common bases for fan fiction include novels, movies, bands, and video games.
Ajauduin kirjoittamaan fanifiktiota tietämättä koko termiä. Olin kai noin 12-vuotias ja Prätkähiiret-sarja kaipasi mielestäni lisää ja parempia jaksoja. Koska niitä ei tullut, päätin kirjoittaa jaksot itse.
Myöhemmin innostuin kirjoittamaan Harry Potter -hahmoille romanttisia seikkailuja, ja siinä kohtaa löysin myös muut fanifiktion parissa viihtyvät potteristit. Pääsin osaksi yhteisöä ja sain harrastukselleni nimen.
Sittemmin Potterit ja Prätkähiiret ovat jääneet taakse. Kirjoitan fanifiktiota enimmäkseen japanilaisista roolipeleistä ja jonkin verran myös mangasta/animesta. Kirjojen pohjalta kirjoittaminen ei oikeastaan edes kiinnosta vaan mieluummin sukellan visuaalisempiin maailmoihin, jotka saan sitten itse taivuttaa kirjalliseen muotoon.
Minulla on taipumus ihastua fiktiivisiin hahmoihin, ja haluan kirjoittaa kyseisille hahmoille laajempia tarinoita kuin alkuperäinen teos tarjoaa. Fanifiktio on tähän oiva keino, ja samalla se on vapaa leikkikenttä, jossa saan tehdä aidosti, mitä minua huvittaa.
Nimittäin edes indiekirjojen kirjoittaminen ei aina tunnu sellaiselta. Kirjojani työstäessä otan lukijat eri tavalla huomioon kuin fanifiktiota kirjoittaessa. Vaikka kirjoitan aina ensisijaisesti itselleni, fanifiktion kohdalla tämä pätee syvemmällä tasolla. Totta kai olen ilahtunut, jos joku lukee myös kirjoittamaani fanifiktiota, mutta ne tarinat eivät mene samanlaisen seulan läpi kuin kirjani.
Fanifiktiotarinoissa en jätä kohtauksia pois sen takia, että ne eivät välttämättä vie juonta eteenpäin vaan ovat ainoastaan hahmojen kuumottelua varten. Saatan myös tunkea mukaan kasan kliseitä ihan vain siksi, että se on kutkuttavan ihanaa. Kirjoissani mietin näitä asioita paljon enemmän ja karsin pois turhuudet, vaikka ne olisivat suloisen kuumottavia turhuuksia.
Tästä syystä pidän fanifiktion kirjoittamista lomana. Teen, mitä minua sattuu huvittamaan, ja heittäydyn täysin vapaaksi kaikista (itse asetetuista) kirjoittamisen kahleista.
Kummallista suhtautumista muilta
Aika pian Potter-päivien alettua opin yhden asian: fanifiktion kirjoittamisesta puhuminen saa aikaan kieroja katseita, kritiikkiä, suoranaisia solvauksia ja laskee arvoa kirjoittajana joidenkin ihmisten silmissä.
Okei, itse asiassa opin aika monta asiaa.
Olen ollut reilut 15 vuotta erilaisissa kirjoittajayhteisöissä ja yhä tänä päivänä törmään ajoittain negatiivisiin asenteisiin fanifiktion kirjoittajia kohtaan.
Olen kuullut mm. että fanifiktio on B-luokan kirjallisuutta ja että sen kirjoittajat eivät vain osaa luoda mitään omaa. Fanifiktion on myös sanottu olevan ajan tuhlaamista, koska saman ajan voi käyttää romaanikäsikirjoituksen työstämiseen. Se on myös epäkunnioittavaa kirjailijoita kohtaan (vaikka kirjoittaisi peleistä, kuten minä, tätä en vieläkään tajua... voisiko joku selittää, kiitos?). Fanifiktio on varastamista, alkuperäisteoksien pilaamista ja silkkaa irstailua. Lista jatkuu loputtomiin.
Käytännössä siis fanifiktio on kirjallisuuden pahis, joka pitää äkkiä potkia maan rakoon. Ainakin se on harrastus, jota pitäisi vähän hävetä.
Olen siitä ikävä ihminen, etten suostu häpeämään harrastuksiani.
Miksi fanifiktio on mahtavaa?
Fanifiktio on kirjoittamista ja jo siksi se on mielestni arvokasta.
Kyllä, tarinoiden joukosta löytyy löysiä rakenteita, silkkaa seksiä, hahmojen kuumottelua vailla mitään juonta ja kyseenalaisia teemoja. Joku on kuitenkin laittanut aikaa myös noiden tekstien kirjoittamiseen ja samalla kenties kehittynyt kirjoittajana hieman paremmaksi. Fikkien kirjoittaminen siis kehittää kirjoittajana samalla tavalla kuin muu kirjoittaminen.
En kuitenkaan halua typistää fanifiktiota kirjoitusharjoitukseksi, koska fanifiktion funktio ei ole olla vain hyödyllistä toimintaa. Sen on tarkoitus viihdyttää niin kirjoittajaa itseään kuin mahdollista lukijaa.
Pidän myös tympeänä kriitikin siitä, etteivät fanifiktion kirjoittajat luo mitään omaa. Vaatii nimittäin melkoista taitoa käsitellä jonkun toisen luomia hahmoja uskottavasti. Samalla hahmoja on usein kehitettävä eteenpäin, koska alusta loppuun samana pysyvää hahmoa ei ole välttämättä kiva kirjoittaa (eikä se miellyttäisi lukijoitakaan). Tämä kehityskaari tapahtuu alkuperäisteoksen luomissa puitteissa, joten hahmoon on tutustuttava erittäin hyvin, jos haluaa onnistua. Sama pätee muiden luomiin maailmoihin. Jotta niistä voi kirjoittaa uskottavasti, on tehtävä taustatyötä ja otettava asioista selvää.
Toki kaikki eivät suhtaudu fanifiktion kirjoittamiseen vakavasti eivätkä edes halua tehdä isoa taustatyötä tarinoitaan varten. He kenties vain kirjoittavat kivoista hahmoista sen enempää miettimättä, ja sekin on hieno tapa harrastaa fanifiktiota. Ehkä fanifiktion mahtavuus perustuu juuri siihen, että kukin tekee sitä omalla tavallaan.
Fanifiktio on rajaton maailma, jossa seikkailut ja löytöretket eivät lopu koskaan. Toisille kyse on hetken huvista, joka riipaistaan kasaan tunneissa, toiset upottavat jopa vuosia tarinansa työstämiseen. Fanfiktiota luodaan monin eri tavoin, mutta sen ytimessä on rakkaus. Rakkaus alkuperäisteoksia ja kirjoittamista kohtaan.
Ja jos kysyt tältä kirjailijalta, rakkaus kirjoittamista kohtaan on kaikki kaikessa.
PS. Jos haluat kirjojeni lisäksi kurkistaa kirjoittamaani fanifiktiota, klikkaa itsesi
Ficcikirjastoon!
