Anna Kaija

Kesäloma meni miettiessä, mitä sitä oikein kirjoittaisi. Mikään ei ottanut tuulta siipiensä alle, jos edes kasvatti siiventynkiäkään. Sitten se tapahtui. Kesäloman toiseksi viimeisenä päivänä huomasin kilpailukutsun, johon on pakko päästä vastaamaan.

Jotta kilpailusta ymmärtää, pitää ensin avata hieman kontekstiä. Sekä USA:ssa että Britaniassa on suunnitteilla KupoCon-niminen tapahtuma, joka on suunnattu Final Fantasy -pelisarjan faneille. Koska pelisarja on parhautta, olen tuota tapahtumaa kiinnostuneena seurannut. En tosin tiedä, pääsenkö paikan päälle ja ennen kaikkea, uskallanko lähteä yksin, jos pääsisinkin, mutta ajatuksena se kutkuttaa.

Nyt tämä kyseinen con julkisti taidekilpailun. Kilpailu on suunnattu sekä piirtäjille että kirjoittajille, ja luonnollisesti minä olen osallistumassa kirjoituspuoleen. Lokakuun loppuun mennessä on kirjoitettava maksimissaan 2000 sanan fan fiction englanniksi valmiiksi annetuista aiheista, joita on 10 erilaista. Pelin, josta kirjoittaa, saa valita vapaasti kaikkien Final Fantasyjen joukosta.

Palkintoina on sekä rahaa että krääsää ja lisäksi kisatuotoksia julkaistaan conin "Record Keeper's Journalissa". Ilmeisesti ainakin piirrokset ovat myös esillä conissa yhdessä cosplay-kuvien kanssa.

Olin tikahtua intooni, kun luin kilpailusta. Olen ennenkin osallistunut fan fiction -kirjoituskilpailuihin ja menestynyt niissä ihan kivasti, mutta Suomen piirit ovat pienet ja jo vähäinen nimi takaa kasan ääniä, jos teksti on edes siedettävää. Final Fantasy -aiheisia kilpailuita ei ole juuri ollut, paitsi viimevuotinen FFXIV-kilpailu, johon siihenkin oli pakko tietysti osallistua.

Tällä kertaa saa valita pelinsä itse, en ole sidottu tiettyyn fandomiin. Se on jo yksinään mahtava juttu! Valinta tulikin jo tehtyä kaverin avustuksella ja päätin kirjoittaa Final Fantasy IX:stä. Annetuista aiheista valitsin seuraavan:

Seuraava askel on päättää, minkä tapahtuman pelistä poimin ja kenen näkökulmasta siitä kirjoitan. Tätä päätöstä en luultavasti sitten ihan näin julkisesti huutelekaan, pääsette näkemään lopputuleman myöhemmin.

Ihan täydellistä intoni kuitenkaan ei ole. Tajuan varsin hyvin, että kansainvälisessä kilpailussa osallistujia on hirvittävän paljon enemmän kuin Suomen fan fiction -piireissä ikinä ja iso osa voi olla ihan tasokkaitakin, moni puhuu ja kirjoittaa äidinkielenään englantia. Menestyminen tällä kertaa on melkoisen epätodennäköistä.

Osaan englantia ihan suhteellisen hyvin, mutta kielioppini on kaukana täydellisestä eikä sanavarastoni ole todellakaan niin laaja ja monipuolinen kuin suomeksi. Tämä kaventaa ilmaisuani ja tekee kirjoittamisesta työläämpää. Editointivaiheessa voi onneksi kuitenkin jonkin verran paikata näitä juttuja. Alkuperäisen kielenpuhujan tasolle en kuitenkaan pysty nykyisellä kielitaidollani pääsemään, mikä varmasti heikentää pärjäämismahdollisuuksiani.

Tällä kertaa tiedän tarvitsevani beta-lukijan. En sellaista ficcien kohdalla läheskään aina käytä, koska kirjoitan aiheista, joita juuri kukaan ei tunnu haluavan beta-lukea, betan etsimiseen menee ikuisuus eikä silti välttämättä löydy. Nyt sellainen on vain pakko saada. Jos ei muuta, täytyy nakittaa M tähän hommaan. Kauhistelen jo valmiiksi, kuinka paljon naputusta saankaan tältä betalta kuulla tekstini kökköydestä. Ehkä käy betaa vähän sääliksikin, heh.

Sitten jos jostain mystisestä syystä pärjäänkin, päätyy tekstini kansainvälisesti luettavaksi. Okei, luultavasti lukijoita on lopulta melko vähän siinä mittakaavassa, mutta kuitenkin. Se on monen kriittisen katseen tarkasteltavana ja ajatus on pelottava. Tosin samaan aikaan aika hulppeakin. Ole tässä nyt sitten.

Fiilis on hassu. Tekisi mieli pomppia. Raha ja krääsä ovat sivuseikka, vieraalla kielellä kirjoittaminen samaten. Tämä on vain sellainen tilaisuus, mitä olen odotellut. Totta kai voin kirjoitella ficcejä illat pitkät koneen ääressä ja julkaista niitä blogissa koska vain, kyse ei ole siitä. Tarvitsin jonkinlaista potkua takapuoleen, inspiraatioruisketta ja nyt se sitten tuli. 

Minä haluan tehdä tämän. Ihan sama palkinnoille, ficci on päästävä kirjoittamaan!

Kilpailu ei olisi voinut osua parempaan saumaan. Annoin Tulen tahdon esilukuun lisäaikaa, joten en voi vielä käydä sen kimppuun. Tekstit ovat jumittaneet todella pahasti ja kesä on mennyt muissa puuhissa. Minulla on siis nyt hyvin aikaa ja intoa kirjoittaa elokuun aikana tämä pieni englanninkielinen ficci. Sen jälkeen editoimiseen jää vielä reilusti aikaa ja sitä voin tehdä vuorotellen Tulen tahdon editoinnin kanssa, se voi jopa virkistää aivoja, kun paneutuu välillä aivan erilaiseen juttuun.

On sellainen olo, että jotain tällaista olen odottanutkin. Tämän takia en saanut mitään aikaan, piti jättää tilaa juuri tälle projektille. Ehkä se on vähän kohtaloon uskomista, mutta olkoon niin. Kaikellahan on tarkoituksensa. Vai mitä?

Lupasin lukea kaikki Naruto-mangat, kun ne ovat ilmestyneet ja olen saanut ne omaan kokoelmaani hankittua. Nyt sitten julkaisen lukuoperaatiosta lukupäiväkirjapostauksen aina, kun 12 pokkaria on saatu luettua.

Tuli pidettyä vähän taukoa. Sunnuntai vain hujahti jonnekin, maanantaina olimme Helsingissä kavereita tapaamassa ja tiistaina piipahdimme Enonsaaressa ulkoilemassa. Reissujen päälle ei paljon muuta jaksanut kuin rojahtaa sohvalle.

Ensimmäinen pokkari oli näistä ehdottomasti makoisin, koska Itachi. Pokkari alkoi Naruton ja Sasuken taistelulla ja päättyikin siihen, mutta välissä oli pitkä osuus Sasuken menneisyydestä. Käytännössä käytiin läpi Itachiin liittyviä kohtia ja ne olivat tietysti herkkua lukea. Olin unohtanut niin monia yksityiskohtia, jotka tuli taas palautettua mieleen.

Kaksi seuraavaa pokkariakin olivat ihan jees. Naruton ja Sasuken taistelu saatiin päätökseen, Sasuke lähti Orochimarun luokse ja Kakashi kantoi Naruton sairaalaan. Kukaan tärkeä ei kuollut. Seuraavaan väliin saatiin luettavaksi Kakashin nuoruuteen sijoittuva sivutarina, joka paljasti, miten Kakashi on oman sharinganinsa saanut. En muistanut ollenkaan, miten rasittava teini-Kakashi oli ja millainen vänisijä Obito oli, mutta kumpikin toki paransi tapansa osion loppuun mennessä.

Ihan kiva kolmen pokkarin setti. Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin.

Juu-u, eilinen taas hävisi jonnekin. Tuli kyllä käytyä kaupassa, kirjoiteltua blogia, luettua yksi kirja loppuun ja pelailtuakin, mutta Naruto jäi välistä. Mitenköhän onnistun mahduttamaan pokkarit päiväohjelmaan, kun töihin paluu jälleen koittaa..?

Noh, joka tapauksessa tarinassa tapahtui nyt aikahyppäys, joka animessa merkitsi siirtymistä Naruto Shippuudeniin. Saavun pian pisteeseen, jossa kyllästyin Naruto-animen katsomiseen. Tai en tiedä, voiko puhua varsinaisesta kyllästymisestä. Minulta vain jäi syystä tai toisesta yksi jakso katsomatta, sitten toinen ja kolmas ja lopulta katsomattomia jaksoja oli vain liikaa. Jatkoin mangan parissa kuitenkin edelleen. Tosin siinäkin olin alkanut pitää taukoja ja luin pidempiä pätkiä sitten kerrallaan (hmmm, kuulostaakohan tämä nyt jotenkin tutulta?).

Hassua sinänsä, että juuri tuossa kohtaa putosin animen kelkasta. Nimittäin tästähän alkoi myös Akatsuki-painotteinen juoniarkki, joka minua myös aidosti kiinnosti tuolloin ja kiinnostaa edelleen. Orochimaru ei ollut minulle mikään juttu, eikä chuunin-koe varsinkaan, mutta Akatsukista innostuin aidosti. Itachin ohella suosikkini jäsenistä oli Deidara, joka tässä pokkarissa 28 itse asiassa esiteltiin.

Pidin myös erityisesti taistelusta Itachia vastaan (no, ylläri!), vaikka oikea Itachi ei siinä tosin ollut läsnä. Suorastaan ahmin nuo Itachi kohdan tiedonjanossani, nyt tuli ehkä luettua vähän rauhallisempaan tahtiin kuin silloin.

En muuten muista yhtään, mitä Gaaralle käy. Ilmeisesti en ollut hänestä erityisen kiinnostunut. Veikkaan kuitenkin selviytymisen puolesta. Ehkä saan tietää totuuden, kun tartun seuraavaan pokkariin.

Sakura, Chiyo-mummeli ja Sasori -matsia sekä pari muuta taistelua. Siinä aikalailla tiivistettynä koko juttu. Tämän taisin vielä animessa nähdä.

Ottelu Sasoria vastaan jatkui, mutta saatiin vihdoin päätökseen. Kakashi ja Naruto päihittivät Deidaran ja Gaara saatiin takaisin, joskin kuolleena. Chiyo-mummeli tosin pelasti Gaaran elämänsiirtotekniikalla. Tämänkin jutun olin unohtanut kokonaan samalla tavalla kuin aiemmat Gaaran liittyvät käänteet. Huomaa aika hyvin, ettei Gaara ole hahmona koskaan kiinnostanut minua erityisemmin. Luulen myös, etten ole enää tätä kohtaa nähnyt animessa, en ainakaan pysty palauttamaan sitä mieleeni.

Ensimmäistä kertaa Naruto-manga onnistui kunnolla herättämään tunteita. Chiyo-mummelin puheet Narutolle pistivät vähän herkistymään. Vähän hirvittää, mitä käy, kun kiinnostavia päitä rupeaa tippumaan. Pitää mennä yksin johonkin nurkkaan lukemaan, ettei tarvitse selitellä reaktioitaan muille...

Sai liittyi Kakashin tiimiin, Kakashin sijaiseksi tuli Yamato. En pidä kummastakaan hahmosta erityisemmin. Pokkari oli kuitenkin juonipanotteinen, taistelua oli melko vähän. Siitä pidin, oli mukava välillä päästä lukemaan hahmoista, heidän ajatuksistaan ja keskinäisistä suhteista, kuten myös taustalla tapahtuvista asioista. Ne jäävät välillä todella taka-alalle, kun taistelut saattavat kestää pokkarista toiseen.

En muistanut, että Kabuto olisi Akatsukin vakooja... kylläpä sitä onkin ehitnyt unohtaa paljon yksityiskohtia.

Oikeasti alkaa pelottaa, miten selviän tästä lukurupeamasta, kun loma loppuu. :D Onnistun lomallakin olemaan niin kiireinen, etten saa yhtä pokkaria päivässsä aina luettua.

Taas oli sellaisia juonikuvioita, joista olin osan unohtanut. Kakashin tiimi tapasi Kabuton Taivaan ja maan sillalla (kai se oli se nimi?), mutta Kabuto olikin oikeasti kimpassa Orochimarun kanssa. Orochimaru ja Naruto ottivat yhteen, Naruto päästi osan Kyuubein voimista valloilleen ja vahingoitti Sakuraa. Iso taistelu ja sellaista.

Seuraavaksi Sai paljastui petturiksi (tämän olin unohtanut täysin!), mutta kääntyi sitten Naruton puolelle juteltuaan tämän kanssa. Jännittäviä käänteitä. Sasukeakin näytettiin pitkästä aikaa, jätkästä on tullut vielä ylimielisempi kuin ennen, jos se nyt on ylipäätään mahdollista. Säälittää, kun hän on niin vinksahtanut. En pysty enää oikein symppaamaan häntä mitenkään. Huoh.

Jahas, nyt päästiin sitten kohtaan, jossa Naruto ryhtyy halkaisemaan lehtiä ja vesiputousta. Muistelisin tämän olleen tylsä osuus.

Toisaalta vastapainona on paljon Akatsukia, kun Deidara ja Tobi jahtaavat häntäpetoja ja Hidan ja Kakuzu taistelevat Asumaa vastaan (jos muistan oikein?). Se taistelu ei tosin taida päättyä kovin kivasti, hirvittää jo valmiiksi.

Tämä pokkari olikin melkein pelkästään Asuman ja Hidanin taistelua ja se päättyi juuri niin kuin muistelinkin.Tällä kertaa en kuitenkaan itkenyt silmiä päästäni, kenties siksi, että tiesin jo lopputuloksen ja osasin varautua siihen.

Sinällään jännä, että ensimmäisellä kerralla järkytys oli niin suuri. Ei Asuma ollut minulle koskaan merkityksellinen hahmo, mutta ehkä juttuun liittyi myös perheen perustaminen ja ajatus lapsesta, joka syntyy ilman isää.

Sarjan puoliväli on nyt saavutettu. Tulipa se nopeasti vastaan. Syyskuussa varmaan ihmettelen, kuinka nopeasti sain koko jutun luettua. Pelottavaa.