Novellituskailua

Kirjoituskurssi jatkuu taas ensi lauantaina. Opettaja ei ole vielä laittanut sähköpostia deadlinesta, mutta oletan sen jo menneen, koska aiemmilla kerroilla se on ollut aina vajaata viikkoa ennen. Ehkä opettaja unohti, ehkä putosin sähköpostilistalta? Noh, samapa tuo. Pidin joka tapauksessa itselleni sunnuntaita 18.1.2015 deadlinepäivänä oli se sitä oikeasti tai ei.

Minun novellinihan on oikeasti Final Fantasy XIV -fan fictionia. Tämä ei ollut mitenkään tarkoituksellista ja jos olisin tiennyt, että 7 virkkeen novellista aletaan työstää jotain isompaa (ehkä se olisi pitänyt arvata?), olisin luultavasti valinnut jotain muuta. Ehkä olisin kirjoittanut jotain tuohon originaaliin liittyen.

Tämä kirjoitustyö ei nimittäin ollut mikään helppo juttu. Olin kyllä jossain vaiheessa ajatellut kirjoittaa kyseisestä pelistä (en kurssille), mutta minulla ei ollut vielä mitään kunnollista suunnitelmaa. Ei hajuakaan tarinasta, jonka toteuttaisin. Käytännössä minulla oli ihan oikeasti vain nuo 7 virkettä, jotka kursin kokoon kurssilla, kun äkkiä piti keksiä jotain.

Alkuun siis tuskailin tarinan kanssa. Kun se alkoi muodostua, tajusin, että nyt mennään liian eeppisissä mittasuhteissa. Novelli minun piti kirjoittaa, ei romaania. Tämä on yleinen ongelma minulla. Olen toki kirjoittanut lukuisia lyhyempiä tarinoita (liekö täyttävät silti novellin määritelmää?), mutta pääsääntöisesti aivoni tykkäävät työntää ulos pitkiä ja monimutkaisia juonikuvioita. Se on hieman ongelmallista, koska päässäni on koko ajan useampi romaanimittainen tarina, jota haluaisin kirjoittaa, mutten kykene repeämään joka suuntaan.

Ymmärsin kyllä, etten missään nimessä ehdi vajaassa kahdessa kuukaudessa paukuttaa romaania kasaan. Okei, noita 50 000 sanaa kuukaudessa saavutuksia on tullut tehtyä, mutta ne on aina hoidettu kesälomalla, ei kiireiseen joulun aikaan. Toisekseen romaanin kirjoittaminen olisi ollut epäreilu veto kurssitovereita vastaan, kun kuitenkin oletus on, että kaikki lukevat kaikkien raapustukset.

Minun oli siis tehtävä tarinalle jotain. Tiivistäminen ei enää tuossa mittasuhteessa riitä vaan koko ajattelutapaa on muutettava. Lopulta en osaa sanoa, sainko aikaan novellin vai prologin, mutta ainakin jonkinlainen kokonaisuus siitä tuli. Tarkoitus ei ole joka tapauksessa tätä tarinaa jatkaa niihin eeppisiin mittoihin, joihin se tuosta voisi helposti paisua. Olisihan se kivaa, mutta minulla on aika paljon pitkiä juttuja jo valmiiksi kesken. En tarvitse yhtään lisää.

Kokonaisuudesta tuli 13 sivua, n. 4000 sanaa eli ehkä vähän turhan pitkä kurssille joka tapauksessa. Laitoinkin opettajalle viestiin, etten edes oleta tekstiäni käsiteltävän kokonaisuudessaan. Tämän kahden kuukauden vatvomisen jälkeen en kuitenkaan pystynyt sitä tässä kohtaa enempää tiivistämään. Se vaihe tulee ehkä vähän myöhemmin, kun teksti on saanut olla ja möllöttää tovin (ja kenties olen saanut siitä jotain palautettakin?).

Seuraavat kirjoitussuunnitelmatkin alkavat hiljalleen muotoutua. Teen toki kurssin tehtävät, mutta tällä hetkellä tähtäimessä on ehdottomasti originaalin muokkaaminen. Se on vielä pahasti vaiheessa, joten siihen pitää panostaa. Sen lisäksi haaveilen Novaan osallistumisesta. En tiedä, onko näillä minun olemattomilla novellin kirjoituskyvyilläni mitään järkeä edes yrittää, mutta ehkä siinä tulisi sitäkin puolta harjoitettua.

Epäilemättä saan myös tämän kevään aikana taistella tuon ficinkin kanssa. Kenties siitä kuoriutuu kunnollinen tarina jossain vaiheessa... tai jos ei, onpahan ainakin tullut yritettyä.

Ei kommentteja