Lukupäiväkirja 1/2016: Kuningastie

Viime vuonna julkaisin jokaisen kuukauden aikana luetuista kirjoista yhteenvedon. Tavallaan tykkäsin noista postauksista paljonkin, joten ajattelin jatkaa perinnettä ja silti samalla muuttaa sitä. Jatkossa lukupäiväkirjapostauksia siis tulee sitä mukaa, kun kirjoja tulee luettua (ja ehdin niistä kirjoittaa). En vielä tiedä, onko tämä parempi idea kuin edellinen, mutta kenties vuoden päästä olen tässäkin asiassa viisaampi.


Taru ja Tarmo Väyrynen - Kuningastie

Tartuin Vuorileijonan varjo -sarjan toiseen osaan melko pian ensimmäisen jälkeen. Sirpin sijaan Kuningastie sijoittuu Vuorimaahan ja päähahmojoukon roolit ovat kasvaneet erilaisiksi kuin Kuuman tuulen ajassa. He ovat kaikki edelleen nuoria, mutta aikuisuus on astunut lapsuuden tilalle hyvin selkeästi. Meidän maailmassamme kyse olisi edelleen teini-ikäisistä, joiden ei tarvitse kantaa kovin suurta vastuuta harteillaan, mutta Vuorileijonan varjon nuoret eivät oikeastaan ehdi tuohon villiin ja vapaaseen elämänvaiheeseen pysähtyä vaan siirtymä lapsuudesta aikuisuuteen on suorempi kuin todellisessa maailmassa.

Minä nautin hahmojen kasvusta ja heidän uudenlaisista rooleistaan sekä muuttuneista suhteista. Varsinaisten päähahmojen sijaan minun huomioni varasti silti sivuhahmo Oosa, joka on arka eli ihminen, joka kuulee toisten ajatukset. Tykästyin häneen todella vahvasti ja olisin voinut lukea hänestä vaikka kuinka paljon. Minulla ei ole mitään erityistä muistikuvaa edelliseltä lukukerralta, että Oosa olisi viehättänyt minua muita hahmoja enemmän, mutta nyt minua ei olisi haitannut, vaikka hän olisi noussut päärooliin.

Tästä onkin hyvä jatkaa seuraavan kirjan kimppuun. Välillä on mukava lukea uudestaan sellaisia kirjoja, jotka on viimeksi avannut kauan, kauan sitten. Vanhempana näkee ne erilaisessa valossa ja tarkastelee tarinaa ehkä hieman toisesta näkökulmasta kuin ennen.

Ei kommentteja