Indiekirja esittelyssä: Wezierin kirjat I: Kätketyt kirjat

Otin tälle vuodelle tavoitteeksi lukea enemmän indiekirjoja ja samalla esitellä niitä myös blogissa, koska indiekirjat saavat varsin vähän näkyvyyttä missään mediassa. Tällä kertaa vuorossa on Paula Koukin ja Marjut Häkkisen Wezierin kirjat I: Kätketyt kirjat.

Paula Kouki, Marjut Häkkinen - Wezierin kirjat I: Kätketyt kirjat


Nuori parantaja Cael joutuu yllättävään tilanteeseen, kun hän päätyy retkikuntaan, jonka täytyy etsiä kadonneet Wezierin kirjat. Matka sisältää sekä vaaroja että odottamattomia apureita, mutta sen aikana joutuvat koetukselle sekä ystävyys että luottamus.

Kirjan takakansi lupaa matkafantasiaseikkailua ja mielenkiintoisia hahmoja. Ulkoisesti kirja näyttää myös hyvin toteutetulta. Kovin montaa kovakantista indiekirjaa ei ole käsiini vielä sattunut, mikä voi toki johtua omista valinnoista mutta myös siitä, että pehmeäkantisen saa toteutettua lukijaystävällisempään myyntihintaan. Kätkettyjen kirjojen kohdalla pidän myös paljon kansikuvasta, jossa on kiehtova tunnelma.

Sisällön puolelta silmiini iski ensimmäisenä taiton vaihtelevuus erityisesti repliikkien osalta. Jotkin repliikit on tekstissä sisennetty mutta suurin osa ei, mikä tekee lukukokemuksesta hitusen tukkoisen. Tämä ei kuitenkaan ole anteeksiantamatonta eikä sinällään estä kirjan lukemista. Huomaan vain nykyisin kiinnittävän tällaisiin asioihin huomiota ehkä vähän liikaakin, koska taiton tarkastelu voi haitata omaa lukukokemusta. (Aiemmin en kiinnittänyt kirjojen taittoon mitään huomiota, joten kaikille tämä ei varmastikaan ole ongelma.)

Mitä tulee itse tarinaan, en oikein päässyt siihen sisään. Luin kirjasta reilut sata sivua, kunnes päätin luovuttaa. Kirja on ihan hyvin kirjoitettu, mutta varsinkin alkupuolella kuvailua tuntui olevan runsaasti. Ajatukseni lähti tämän tästä harhailemaan ja huomasin lukeneeni pitkät pätkät tekstiä todella lukematta sitä. Minulle ei yleensä käy näin, mutta jokin tässä kirjassa sai minut toistuvasti harhautumaan oman pääni sisään. Seurauksena olin jatkuvasti pihalla tapahtumista ja jouduin palailemaan takaisin päin vain harhautuakseni uudestaan.

Käytännössä reilun sadan sivun jälkeen en kyennyt sanottamaan edes itselleni hahmojen persoonaa tai viimeisintä juonenkäännettä, joten annoin olla. Viimeisellä lukurupeamalla kiinnitin huomiota kuvailun sijaan siihen, että teksti näytti sisältävän paljon lauseenvastikkeita, jotka raskauttivat sitä. Mietinkin tuossa vaiheessa enemmän kielenhuoltoa kuin tarinan tapahtumia ja olin jälleen ajatusten harharetkellä hyvin nopeasti.

Tästä syystä en oikein tiedä, mitä kirjasta sanoisin. Takakannen perusteella varmaan valitsisin sen uudelleenkin luettavaksi, mutta koska en päässyt tarinaan sisälle, se saa nyt jäädä toistaiseksi pölyttämään hyllyä. Ehkä yritän joskus uudestaan. Voihan olla, että minulla oli nyt vain omituisia kesäisiä keskittymisvaikeuksia, mutta sanottava tosiaan on, ettei tällainen ole minulle tyypillistä.

Seuraa myös somessa!

https://www.facebook.com/annakkaija/ https://www.instagram.com/afeni84/ https://twitter.com/Afeni84

Ei kommentteja