Anna Kaija

Heinäkuu oli lopulta lukemisen suhteen aika hiljainen kuukausi ja oma lukuintokin painottui nyt enemmän mangaan kuin romaaneihin. Toisaalta sarjakuvat ovat hyvää vaihtelua lukulistalle, joten eipä tämä nyt välttämättä huono asia ole.

Ostin kokoelman heräteostoksena tietämättä siitä oikeastaan muuta kuin, että se sisältää tarinoita tyttörakkaudesta.  Koska keräilen yurimangaa muutenkin, se oli ihan hyvä lisä kokoelmaan.

Valitettavasti lukuelämyksenä kokoelma ei oikein täyttänyt odotuksia. Siinä oli yksi tarina, johon oikeasti ihastuin ja loput olivat joko ihan kivoja tai melkeinpä kamalia. Vaikka yuri-tarinat usein elävät omassa kuplassaan, ärsytti silti ajatus siitä, että tyttöjen välinen rakkaus on puhtaampaa, kun pitää seksin erossa siitä, tai että tyttöjen rakkaudella on päättymispäivämäärä, jonka jälkeen on syytä siirtyä niihin oikeisiin suhteisiin (miesten kanssa). Tämä ei tosiaan ole mitenkään epätyypillistä yurissa, mutta jostain syystä nyt se tuntui erityisen korostetulta, mikä saattoi myös johtua tarinoiden lyhyydestä.

Joka tapauksessa ihan ok hankinta. Vaikka tarinallinen anti ei tällä kertaa suurimmalta osin natsannut, piirrosjälki oli kuitenkin miellyttävää katsella.

Citrus-mangasarja on kertomus räväkästä Yuzusta, joka äidin uuden avioliiton myötä päätyy muuttamaan pois kotipaikkakunnalta ja joutuu tiukkakuriseen tyttökouluun. Hän on välittömästi napit vastakkain oppilaskunnan puheenjohtajan ja koulun rehtorin lapsenlapsen Mein kanssa. Tyttöjen välillä säkenöi voimakkaasti, mutta suurin yllätys Yuzulle taitaa olla, että Mei on hänen äitinsä uuden  puolison tytär, mistä syystä tytöt päätyvät saman katon alle asumaan.

Seitsemännessä osassa alkuhämmennykset ovat jo kaukana takana päin ja tyttöjen suhde on vihdoin alkanut edetä. Toisaalta vanhat epäilykset siitä, tykkääkö toinen todella, tuntuvat jälleen kerran nostavan päätään eikä uudelta kilpakosijaltakaan vältytä. Tuntuukin, että Citrus kierrättää samoja esteitä tyttöjen välille yhä uudestaan. Vaikka toisaalta ärsyttää, jollain kierolla tavalla en voi olla nauttimatta sarjan lukemisesta.

Luin kirjasta noin ensimmäiset sata sivua pääsemättä tarinaan sisään ja jätin sen lopulta kesken. Vika saattoi olla minussakin, mutta tämä kirja tuntui todella vaikeasti lähestyttävältä kiinnostavasta takakannesta huolimatta.

Tarvitsin jotain tuttua ja turvallista hakattuani hetken päätä pöytään toisen kirjan kanssa, joten kaivoin hyllystä Michael Crichtonin Dinosauruspuiston. Ehkä hiljattain katsotulla Jurassic World 2:lla oli myös jotain tekemistä kirjavalinnan kanssa.

Alkuperäinen Jurassic Park -elokuva pohjautuu tähän kirjaan, mitä en tosin tiennyt 90-luvulla leffaa katsoessani vaan luin kirjan paljon myöhemmin ensimmäistä kertaa. Crichtonin kerrontatyyli pitää minut aina otteessaan ensimmäisestä sivusta viimeiseen, eikä Dinosauruspuisto ole poikkeus. Kirjassa on mukana paljon sellaista geeniteknologista asiaa, jonka virheettömyydestä minulla ei ole mitään hajua, mutta joka tapauksessa tiedeosuus on kirjoitettu minun silmiini uskottavasti ja tukee kirjan toiminnallisempia ja seikkailullisempia osuuksia. Koska pääpaino on tarinassa, hahmot eivät ehkä ole siitä syvällisemmästä päästä, mutten voi olla nauttimatta Ian Malcomnin osuuksista. Toisaalta myös elokuvien Malcomnilla voi olla osuutta asiaan.

Olin lukenut kirjan jo kahdesti aiemmin ja viihdyin tällä kolmannellakin kerralla. Luultavasti luen Dinosauruspuiston vielä muutamaan kertaan elämäni aikana.

Tsukasa Taira joutuu vampyyrin hyökkäyksen kohteeksi, mutta hänet pelastaa Anzai Yuuki, poliisin salaisessa yksikössä työskentelevä puolivampyyri. Anzai ryhtyy pitämään Tsukasaa silmällä ja pari tapaileee Tsukasan kotona satunnaisesti, kunnes Tsukasakin joutuu temmatuksi mukaan vampyyreihin liittyvään rikosvyyhtiin.

Katsoin kevätkaudella Devils' Line -animen ja tykästyin siihen, vaikka se kovin monen muun mukaan oli surkeasti toteutettu. Tästä syystä päätin ottaa mangan kokeiluun enkä ole toistaiseksi katunut muuta kuin sitä, että ostin vain ensimmäiset kaksi pokkaria. Täytyy siis laittaa seuraavat tilaukseen. 

Vaikka Tsukasa ja Anzai tuntuvat toisinaan kovin naiiveilta, en vain voi olla tykkäämättä heidän välisestään kemiasta. Samoin olen kovin tykästynyt sivuhahmona toimivaan Hans Lee -nimiseen puolivampyyriin, josta toivonkin mangan edetessä saavani vähän lisää tietoa.

Seuraa myös somessa!