Hyppäys paperilta Espoon puistoon

Olen saanut tässä hiljattain elää näin kirjoittajan näkökulmasta hienoa aikaa. Aloitin MM:n kirjoittamisen joskus kauan sitten ja muhittelun vielä kauemmin. Tarinan hahmot ovat siis eläneet mielessäni jo pitkään. Heillä on ollut olemus, kasvot, persoonallisuus ja omat tapansa toimia erilaisissa tilanteissa. Silti he ovat olleet olemassa vain päässäni ja paperilla.

Sitten koitti päivä, jona rohkaisin mieleni ja naputtelin Facebookissa viestin tutulle valokuvaajalle Eveliina Kronqvistille. Tarjosin hänelle työkeikkaa tietämättä oikein itsekään, mitä tarkalleen ottaen halusin. Tai siis tiesin toki haluavani kansikuvan tuotokselleni, mutta kippas, kappas, kun yksityiskohdat olivat vähän hukassa. Alkuun en edes tiennyt, ketkä päähahmoista pääsisivät kanteen. Olin siis varmaan jokseenkin hankala asiakas.

Pienen pohdinnan jälkeen valitsin päähahmokuusikosta kaksi nuorta naista, Momin ja Sennan, koska heidän roolinsa ovat melko keskeisiä ja suuri osa tarinasta kerrotaan heidän näkökulmistaan.

Kuva: Eveliina Kronqvist
Mallit: Tiia ja Mona

Kävimme Even kanssa kuvausprojektista keskusteluja, joiden aikana pyrin kertomaan hahmoista mahdollisimman paljon spoilaamatta tarinaa kuitenkaan liikaa. Linkitin hänelle myös joukon kuvia, joissa oli mielestäni kannen tunnelmaan yms. sopivia elementtejä.

Ohjeistusta antaessani tunsin olevani hieman hukassa, sillä en ollut koskaan vastaavassa tilanteessa ollut. Eve osasi kuitenkin hyvin esittää kysymyksiä, jotka helpottivat minun osuuttani hommassa. Hän etsi sopivat mallit, Tiian ja Monan, jotka toki näytti minullekin ennakkoon, ja hoiti heidän kanssaan kuvaukset kauniissa Espoon Träskandan puistossa.

Jo heti kuvauspäivän iltana sain nähdä raakaversioita otetuista kuvista. Tunnelma oli saatu kohdalleen, mallit olivat upeita ja asetelmat toimivat. En tiedä, mitä taikuuksia siellä puistossa on harjoitettu, mutta jälki oli todella hyvää. Tykkäsin kaikista minulle näytetyistä kuvista ja kannen poimiminen niiden joukosta ei ollut mikään helppo tehtävä.

Oikea kuva kuitenkin löytyi ja lisäksi sain luvan käyttää toista kuvaa Facebook-sivuni kantena. Näin upeista kuvista voitiin hyödyntää kaksi. Eve editoi raakakuvat ja nyt minulla on kaksi todella kaunista kuvaa tarinastani.

Yhteistyö oli melkoinen kokemus. Oli jännittävää ojentaa omat hahmonsa kuvaajalle ja sanoa, että tee näille jotain. Eve, Tiia ja Mona tekivät hyvää työtä ja loihtivat silmieni eteen jotain sellaista, jota en ollut osannut kuvitellakaan. Senna ja Momi olivat astuneet ulos naputtelemiltani sivuilta ja siirtyneet uuteen olomuotoon. Heistä todella tuli eläviä ja hengittäviä.

Olen todella kiitollinen tästä kokemuksesta ja toivon saavani uuden tilaisuuden vielä joskus toistekin. Ihan heti sellaista ei ole näköpiirissä, sillä esim. TT vaatii paljon työstämistä, ennen kuin ollaan tässä pisteessä. Kenties jossain vaiheessa käynnistän saman prosessin senkin kohdalla, mutta ihan vielä en lupaa mitään.

Ja millainen siitä kannesta sitten tuli kaiken tämän hehkutuksen jälkeen? Olen ilkeä enkä esittele sitä vielä. Tarkoitus ei ole salailla sitä loputtomiin, mutta vielä toistaiseksi haluan pitää sen omana ja projektiin osallistuneiden mahtavien tyyppien tiedossa.


Käy toki kurkkimassa muita kuvia:


Mialiina cosplay photography

Kesäkuun kirjat

Otin tämän vuoden tavoitteeksi lukea vähintään 24 kirjaa eli kaksi kirjaa per kuukausi. Kesäkuu on nyt käsitelty ja edelleen tavoitteessa pysytään. Tällä hetkellä kasassa on 18 kirjaa, joten periaatteessa loppuvuoden voisi löysäillä, mutta oikeasti taidan yrittää pitää vähintäänkin tästä minimitahdista kiinni. Se tosin tarkoittaa, etten taida vielä uskaltaa käydä käsiksi esim. Genjin tarinaan, joka on sellainen jötkäle, että tusnaan sen kimpussa luultavasti useamman kuukauden. Ehkä siitä tulee ensi vuoden tavoite?



Carol Goodman - Ravencliffe

Tämä piti säästää myöhemmälle, mutta niin se vain tuli tartuttua Goodmanin Blythewood-sarjan kakkosaan. Pitäisikin tarkistaa, joko kolmas on julkaistu vai vieläkö odotellaan.

Kirja jatkoi nuoren Avan tarinaa Blythewoodin tyttökoulussa, joka on kuin... no, tyttökouluversio Tylypahkasta. Ei aivan suoraan, mutta aika läheltä liippaa. Tarinakin on Harry Potter -vaikutteita syönyt, mutta puettu kuitenkin sen verran uusiin vaatteisiin, ettei kyllästymisilmiötä pääse tapahtumaan.

En oikein tiedä, mitä kirjasta voisi sanoa spoilaamatta juonta. Tykkäsin siitä tosi paljon ja viimeiset luvut tuli ahmittua vauhdilla. Kaikissa lukemissani Goodmanin kirjoissa tuntuu olevan hitusen tahmea alku (siitä huolimatta, että tapahtumia ja toimintaa riittää), mutta loppupuoli taas on niin liukasta menoa, etteivät sivut meinaa pysyä sormissa, kun niitä jo on kääntämässä. Myös Ravencliffestä tuli sama fiilis.

Odottelen siis sarjan viimeistä osaa ja pohdiskelen, tarttuisinko vielä johonkin toiseen Goodmanin kirjaan. Ehdotuksia saa heittää alle, mutta Inkubus-sarja ei minuun iskenyt.


Eija Lappalainen & Anne Leinonen - Hiekkasotilaat

Heh, piti tämäkin kirja itse asiassa säästää syksymmälle, mutta kesäkuu paljastui lankeamuksen kuukaudeksi ja ahmaisin Hiekkasotilaat heti Ravencliffen perään. Hiekkasotilaat on myös trilogian kakkososa eikä kyllä yhtään hävinnyt ensimmäiselle (Routasisarukset). Erityisesti pidin maailman kuvauksesta, se kun teki suorastaan kateelliseksi.

Myös hahmot olivat taas mielenkiintoisia ja vaihtelevat näkökulmat toimivat. Tosin joissain kohdissa ne olivat rasitekin, kun samat tapahtumat kerrottiin useampaan otteeseen, mutta eri hahmojen näkökulmasta. Ymmärrän, että näin saatiin kaikki näkemykset keskenään tasa-arvoisiksi ja lukijalle avattua tarinaa syvemmin, mutta silti pieni puutumus meinasi pariin otteeseen iskeä. Ei kuitenkaan niin pahasti, että olisin kirjan hylännyt, sillä tarina itsessään on hyvin mielenkiintoinen ja haluan nähdä, mihin se päättyy.

Routasisaruksissa Utu oli ehdottomasti suosikkihahmoni ja pidin hänestä nytkin aika paljon. Kirjan loppupuolella hän alkoi kuitenkin kasvaa sellaiseen suuntaan, että koin ärtyväni. Hyvä merkki, toimiva hahmo siis. Tässä kirjassa suosiooni luikertelivatkin sitten enemmän Huria ja Samir, mutta haluan kyllä tietää kaikkien kohtalot.

Säästän kuitenkin Konejumalat syksymmäksi. Täytyy tässä välissä nyt lueskella vähän muutakin, vaikka sormet hieman syyhyäisivät kyseisen kirjan suuntaan.